Avomies ilmoitti jättävänsä minut n. kuukausi sitten. Ei hän minnekään ole lähtenyt, vaan kun juuri muutimme uuteen kämppään ja asuntotilanne kaupungeissa on mitä on, niin joudumme asumaan vielä kämppiksinä. Ero tuli täysin yllätyksenä, olihan suhteemme erityinen ja romanttinen, kihloissakin oltiin (yli 2 v). Kuinka nyt siis suhtautua rauhallisesti, hän kun käyttäytyy minua kohtaan julmasti ja erittäin ylimielisesti, eikä näytä tajuavan miten suurta tuskaa ja surua nyt käyn läpi. Välillä on rauha maassa, ystävyys ja avunanto-sopimus, mutta kun yritän keskustella ja käydä mahdollisia epäselviä asioita läpi (mahdollisimman yksinkertaisin sanankääntein), hurmaavasta ja empaattisesta ihmisestä jota olen rakastanut, tulee umpikalloinen egoisti. Ymmärrän että moinen käytös on hänelle helpointa tässä tilanteessa mutta kuinka saada viesti perille että se on turhaa ja aiheuttaa vain enemmän tuskaa minulle? Kavereiden seurassa hän on normaali iloinen ja sosiaalinen oma itsensä. Itselleni kaikki on kyllä selvää, että se o loppu ny, mutta miksi hän yhä ajattelee minun roikkuvan kiinni hänessä? Kunnioitan hänen päätöstään mutta haluaisin vain jutella ja selventää täten asioita itselleni. Ettei tarvitse vuositolkulla niitä sitten märehtiä ja kännissä soitella hänelle "Mikshi,miksshi?!" Onko hän pettynyt siihen etten ruinaa häntä takaisin? Tunnen itseni ja älykkyyteni hyvin pahasti aliarvioiduksi. Klisee, mutta rakastan häntä niin paljon että haluan hänen olevan vapaa ja onnellinen. Riidellä en tahdo, vain tehdä tilanteen helpoksi molemmille kunnes jompi kumpi muuttaa pois.
Onpa outo tilanne
Onneton&Sekaisin
61862
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Taisit tehdä jotain että sut jätettiin? Kävitkö vieraissa? Ehkä sinä ansaitset tuollaisen käsittelyn exäsi mielestä. Olen itseasiassa aika varma siitä.
... läpikäyneenä voisin vaikka vannoa, että miehelläsi on rinnakkaissuhde. Näin kävi minullakin; mies muuttui julmaksi ja ylimieliseksi-enkä ymmartänyt miksi. Jälkeenpäin selvisi, että tämä toinen neito oli ollut kuvioissa jo pidemmän aikaa. Meillä loppui seitsämän vuoden avioliitto. Ehkä miehelläsi on niin huono omatunto omista tekemisistään, että yrittää tehdä sinusta syntipukkia tavalla tai toisella. Että harvemmin sitä on tietämättään tehnyt jotain sellaista, että ansaitsee vittuilua. Näin minun kohdalla.
En tehnyt yhtikäs mitään, päinvastoin yritin olla ihanteellinen tyttöystävä tietyin rajoin. Kuten sanoin, suhteemme oli erityinen ja romanttinen. Eron syy: halu elää ihkayksin omaa elämää ja olla vapaa. Rakkaus vei liikaa energiaa muilta asioilta (!!!). Minua ei syytetä mistään enkä ole tehnyt väärin. Tämä on ristiriidassa niitten puheitten kanssa joiden mukaan olen ollut pallo jalassa yli kaksi vuotta. Sekin vaivaa, että kumminkas nyt on... Olenko ollut vaiko enkö ja mitä. Kiinnostaisi tietää että tiedän välttää vastaavat virheet tulevissa suhteissani.
Symmppaan sun tilannettä täysillä, varsinkin nyt kun vielä asutte yhdessä! Toivottavasti saatte pian sunto-asiat kuntoon ja pääset rauhassa aloittamaan omaa elämääsi. Viisivuotinen kihlaukseni päättyi juuri noin, että mies halusi erota jotta saa ilmatilaa ja pääsee todella elämään elämäänsä, tekemään omi päätöksiään jne. Ei hänellä ollut asuntoa enkä heittänyt sitten pihalle, kun en raaskinut. Olin niin ymmälläni mistä on kysymys. Yritin jutella ja selvittää, hän oli kylmä, nuo pitkät kuukaudet eron jälkeen jotka asuimme yhdessä olivat pahimmat. En päässyt ollenkaan toipumaan kun yritin jutella mistä on kyse ja toivoin että hän muuttaisi mieltään jne. olin aivan sekaisin, itkin yöt. Vihdoin päätin hakea itselleni uutta asuntoa (asuimme siis yhdessä minun asunnossani)kun hänen asunnonhakunsa oli niin tehotonta. Tästä hän olikin yllättäen katkera, hän olisi halunnut että olisin jäänyt vanhaan asuntooni ja ilmeisesti mahdollistanut hänen paluunsa, jos hän olisi myöhemmin halunnut niin. Eli varalle. Tajusin vasta myöhemmin että hän on pitänyt minua tahallaan varalla!!! Uusi asunto oli toipumisen alku minulle. Elämä oli aluksi hankalaa, varsinkin nukkuminen vaikeaa, mutta sitten asiat alkoivat sujua hienosti. Lievä yllätys oli, että muutamien kuukausien kuluttua eksä alkoi kaipailla takaisin, oli huomannut etten minä ollutkaan se este hänen elämiselleen. Olimme muutamia viikkoja yhdessä, mutta sitten huomasin, etten enää halunnut, että tuo rääkkäys-vaihe oli tehnyt aikamoiet tuhot suhteeseen ja tuonut hänestä niin rumia puolia esiin (hän petti myös siinä "saatava hengitysilmaa-vaiheessa").
Eli toivottavasti pääset aloittamaan uuden elämän pian ja toipumaan. Se ei onnistu jos hän on kuvioissa jatkuvasti.
Lopeta liika pohtiminen ja ennenkaikkea itsesi syyttely! Vika on enemmän HÄNESSÄ kuin sinussa. Hän on se, jolla on "pallo hukassa", ja hän kostaa sen sinulle enemmän tai vähemmän tietoisesti...olet siis uhri tuossa tilanteessa.
Hanki itsekunnioituksesi takaisin. Elä hetki sinkkuna tai hanki ns. "parempaa seuraa".
Olet jalo, kun sanot että "rakastan häntä niin paljon, että haluan hänen olevan vapaa ja onnellinen". Minä en varmaan pystyisi olemaan noin jalo vastaavassa tilanteessa..
Tuleva ex-kumppanisi on itsekäs ja lapsellinen, mutta sellaisia jotkut ihmiset yksinkertaisesti ovat. Ainakin tällä hetkellä hän on itsekäs ja lapsellinen. Ehkä se on hänen tapansa suojautua liialta tunnepitoisuudelta, mutta tottakai se on VÄÄRIN sinua kohtaan. Ota härkää sarvista, pistä hänet "seinää vasten" ja vaadi suoraa puhetta! Sano, että "tämän sinä ainakin olet velkaa minulle".