poistin viestit kännykästä, lähetetyt ja tallennetut sekä häneltä saadut. 2,5 vuotta muistoja...kaikki poissa. Sain exältäni viestin että pitää jättää hänet rauhaan. Nyt se on sitten pakko. Voisin luvata vaikka sen uudenvuoden lupaukseksi että unohdan hänet. Poissa silmistä, poissa mielestä. Aion kyllä tehdä hänen elämästään helvettiä. Lupaan sen.
2,5 vuotta muistoja...
Tuhosin kaiken.
71543
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
että joudut ite vaikeuksiin vaan tuosta jos et jätä exääs rauhaan! Siitä ei seuraa mitää hyvää. Voin kokemuksesta sanoa, että ei tuu hyvin päättyyn jos meinaat hänen elämästä helvettiä tehdä.
Kahto peiliin ensin ja mieti mikä meni vikaan. Se vika voi olla iha sinusa itesäki jos toinen lähti läpöttään.
Miksi juosta menneen perään ku uutta on edessä oottamassa?
Olen täysin samaa mieltä edellisen kanssa!
Itsellensä siinä vain pahaa tekee..
Toisella on vapautensa, muista se!
Minutkin on jätetty, peräti yli 10 vuoden suhteen jälkeen. En silti haikaile toisen perään. Pidän pääni pystyssä, enkä alennu roikkumaan kenenkään lahkeessa/ hameenhelmassa. Tee sinä samoin ja kaikki muutkin jätetyt. Elämä ei ole aina reilua, mutta ei itsekunnioitustaan pidä silti myydä. Naurettava pelle, joka ei osaa päästää irti ja jatkaa elämäänsä.
Kiukuspäissäni kirjoitin. Pyydän anteeksi. En vain saanut tietää edes syytä eroon. Teen uuden uudenvuodenlupauksen. Jätän hänet mielestäni. Sydämestä tuskin koskaan.
Erot harvoin on helppoja, aika usein jää paska mieli, ainakin aluksi. Mutta uskoisin, että suakin alkaa pikku hiljaa helpottamaan, edes vähän, jos jätät exäsi rauhaan. Näin saat itekin siihen välimatkaa ja ajatuksiisi ehkä jossain vaiheessa muita asioita. Itsekin erosin kuukausi sitten. Ikävä on välillä tosi suuri ja painajaisia näen joka yö. Yhteydenpidon olen kuitenkin jäädyttänyt hetkeksi, jos ainakin muutaman kuukauden kumpikin olisi omillaan. Joskus myöhemmin nimittäin toivon olevani ystävä exäni kanssa. En haluaisi menettää häntä kokonaan elämästäni. Ja vielä en voi olla ystävä, siksi välimatka.
Kuinka ollakaan sattusin eilen vaatekaupassa törmäämään exääni ja tämän uuteen miesystävään. En ollut edes huomata aluksi mutta tuttu blondihan siinä oli jonkun pitkän miehen kanssa. Käteni ja jalkani alkoivat tärisemään...sydän hakkasi enemmän kuin koskaan ennen...ihme kyllä pystyin hillitsemään itseni. En olisi kyllä todellakaan halunnut nähdä kun toinen mies kopeloi exäni takapuolta, meinasin menettää malttini ja alkaa riehumaan, mutta tajusin onneksi että olen parempi kuin exäni, joka vaihtoi minut kylmästi gigolon näköiseen mieheen. Parempi ehkä näin, koska itse kärsin suhteessamme melkoisesti. Exäni oli sairaalloisen mustasukkainen jopa työkaveristani, mielestäni hän oli narsisti. En saanut puhua kenellekään naispuoliselle, en edes vanhoille nettitutuilleni. Ja hän jopa kiristi minua kerran että jättäisi minut jos en haukkuisi yhtä nettiystävääni huoraksi. No...olin tossun alla ja tein niin. Olen usein miettinyt että miksi jatkoin itse huonoa suhdetta joka imi kaikki voimani henkisesti? Ehkä olin vain niin riippuvainen hänestä, pelkäsin yksin jäämistä. Mutta nytten kun tarkemmin mietin niin olenhan ennenkin pärjänyt sinkkuna oikein hyvin. En väitä etteikö onnellisia hetkiä olisi exän kanssa ollut, niitä oli, todella paljon. Mutta loppujenlopuksi suhteesta jäi huono maku. Lähinnä sen takia että jouduin vakuuttelemaan koko 2,5 vuoden ajan että todella rakastan häntä. Hän ei ikinä uskonut vaan tutustui jatkuvasti uusiin tuttavuuksiin bileissä ja netin kautta. Ja jos erehtysin juttelemaan jonkun vanhan nettituttuni kanssa hän kosti samantien minulle sen. Uskon että hän oli narsisti, ja pahinta lajia. Aluksi mitä ihanin tyttö, mutta pikkuhiljaa alkoi suuttumaan pienimmästäkin asioista. Sairaalloinen mustasukkaisuus ja epäileminen jatkuvasti. Hylkäsin lähes kaikki kaverinikin hänen vuokseen koska hän niin halusi...mutta paras oli kyllä kun hän alkoi itkeä ja parkua kun työkaverini oli niiiiiin kaunis ja kuinka muka kuolaisin kieli pitkällä aina tätä työkaveriani. Voi elämän kevät. Ja mikä pelottavinta, napinpainalluksella hän lopetti olemasta mustasukkainen. Kyllä tästä minun exästäni voisin kirjoittaa vaikka tuhat riviä tekstiä. Mielestäni hän kohteli minua huonosti, ja mitä olen lukenut niin narsisteilla on sellainen mahtava kyky saada uhri kiedottua niin lujasti häneen itseensä ettei mitään rajaa. Olen sitä monasti epäillyt että: olinkohan narsistin uhri?
Ainakin tosi kova manipuloimaan tuo exäsi kuulostaa olevan. Ihan on pyöritellyt sinuakin miten tykkää, vai? Onneksi kaikki naiset ei leiki noin ikäviä leikkejä... Tosi lapsellista häneltä!
Tottakai sattuu nähdä toinen noin yhtäkkiä ja vielä näin pian eron jälkeen, sen tähden meistä moni varmaan koittaakin pitää mahd. vähän yhteyttä eksäänsä. Aina asiaan vain ei voi vaikuttaa, jos kovin läheisissä piireissä liikutaan. Tyttö pyörittää jo uusia "uhreja" ja voin vannoa, ettei tuo suhde gigolo-mieheen ole muuta kuin ylimenokauden huvia, turha siitä on sinun loukkaantua.
Koita päästä hänestä _kokonaan_ eroon ja tuulettaa omaa tunnekenttääsi nyt kun olet vaihteeksi yksin. Helpompi sitten kiintyä siihen uuteen, joka toivottavasti ansaitsee rakkautesi paremmin. Olet arvokas ja sinulla on jotain annettavaa, jota eksäsi ei edes tajunnut arvostaa.