Eli olemme olleet noin reilu 3vuotta yhdessä ja meill synkkasi aika hyvin alusta saakka.
Nyt meillä6kk poika ja suhteemme on ollut heti pojan synnyttyä mitäänsanomaton.
Ei romantiikkaa ei mitään pieniä kinasteluita vain..
Otin asian nytvasta puheeksi ja mieheni sanoi että ei rakasta minua mutta ehkä oppii jossain vaiheessa, olen myös hänen mielestn lihava (pitää paikkansa) on luovuttanut sen suhteen.
Ikävoi exiänsä ja sanoi että olen huijannut hänet suhteeseen ja perhe elämään.
Hän kuienkin haluaa jatkaa siis suhdetta jos ajat muuttuvat nyt kun tiedän hänen tunteensa.
Minut on täysin tallottu nyt, kuljen sumussa ja kuulen kaikki nuo "solvaukset" mitä teen onko suhde nyt päättynyt? olen surullinen ja tuntuu jotenki kamalalta alottaa puhtaalta pöydältä. Ainut mitä vain halusin oli perhe ja mies tukenani yhteisess elämässä ja rakkauteen vastaminen ja huolehtiminen niinkuin minä teen hänelle.
Nyt meillä6kk poika ja suhteemme on ollut heti pojan synnyttyä mitäänsanomaton.
Ei romantiikkaa ei mitään pieniä kinasteluita vain..
Otin asian nytvasta puheeksi ja mieheni sanoi että ei rakasta minua mutta ehkä oppii jossain vaiheessa, olen myös hänen mielestn lihava (pitää paikkansa) on luovuttanut sen suhteen.
Ikävoi exiänsä ja sanoi että olen huijannut hänet suhteeseen ja perhe elämään.
Hän kuienkin haluaa jatkaa siis suhdetta jos ajat muuttuvat nyt kun tiedän hänen tunteensa.
Minut on täysin tallottu nyt, kuljen sumussa ja kuulen kaikki nuo "solvaukset" mitä teen onko suhde nyt päättynyt? olen surullinen ja tuntuu jotenki kamalalta alottaa puhtaalta pöydältä. Ainut mitä vain halusin oli perhe ja mies tukenani yhteisess elämässä ja rakkauteen vastaminen ja huolehtiminen niinkuin minä teen hänelle.
Vastaukset 8
Vanhimmat
..olla suhteessa miehen kanssa, joka ei rakasta sinua ja sanoo sinun olevan lihava? minä en ainakaan haluaisi.
miten prjään yksin? tuntuu pelottavalta asua yksin lapsen kanssa vailla minkäänlaista aikuista (miestä.. onko mitään tulevaisuutta..
on aina rankkaa, saati silloin kun on asiaan liittyy pieni lapsi. Vauva-aika kiristää parisuhdetta poikkeuksetta, kumppanille ei jää aikaa, läheisyyttä, jopa tuo vastenmielisyys saattaa astua kuvioon. Oleellinen kysymys on lähinnä se, pyydetäänkö ja annetaanko nuo erimielisyydet anteeksi sitten, kun lapsen vauva-aika alkaa mennä ohi. Mitä luulet elämän todennäköisesti olevan 2-3 vuoden päästä, ilman nykyistä miestä, hänen kanssaan? Olisitteko onnellisia kahdestaan, vai erillään, mahdollisesti uusien kumppaneiden kanssa?
Anna itsellesi mahdollisuus löytää joku, jolle olet unelmien nainen ja jolle kelpaat. Pidemmän päälle on raastavaa roikkua ihmisessä, joka ei välitä. Se vaikuttaa lapseenkin. Pärjäät kyllä itsekin, jos vain uskot siihen ja teet kaikkesi sen eteen. Näin kävi minullekin. En osannut kuvitellakaan millainen elämä minua nurkan takana odotti ja vieläkin toisinaan tekee mieli nipistää itseään.
Mulla on myös kohta puolivuotias lapsi ja kahdestaan ollaan oltu raskausajasta lähtien. Oli se aluksi tosi pelottavaa, kun piti yksin pärjätä, eikä ollut sitä toista aikuista tukena. Myös valtava pettymys siitä että rakas ihminen oli pettänyt luottamuksen ja häipynyt, se oli vaikeaa aikaa.
Mutta nyt meillä menee jo todella hyvin, nautin ihan siitä että saan pojan kanssa kahestaan olla ja touhuta. Välillä kyllä kaipaa sitä aikuista seuraa, mutta onhan ne kaverit ja vanhemmat, joille voi puhua. :) Toivottavasti sinullakin on, sillä ihan yksin olisi vaikeaa, jos ei olisi ketään kelle puhua tai välillä jättää lasta hoitoon, että itse pääsee tekemään juttuja itsekseen.
Totta kai jokainen haluaa sen ehjän perheen, kumppanin ja toimivan perhe-elämän, mutta valitettavasti joskus se on vain harhaa. Elämä pitää ottaa sellaisena kun se tulee, vaikka kliseeltä kuulostaakin. Itse en ikinä olisi uskonut joskus päätyväni yksinhuoltajaksi, ainakaan näin varhaisessa vaiheessa, mutta tätä elämä on, ja kaikesta selviää. Ihan oikeasti mä tiedän mistä puhun, ja toivon ettei kukaan jää suhteeseen jossa joutuu kokemaan hyljksintää ja tuntee olevansa vain "pakkopullaa" toiselle.
Ja sinä et ole ketään huijannut yhtään mihinkään, miehet aina käyttää tota tekosyytä. Naisen vika muka aina, ollut Aatamin ajoista lähtien.
Näytät sille ukolles ovea ja sanot että itepä on valintansa tehnyt. Nyt on sun vuoro tehdä valinta, haluatko elää vain puoliksi?
Uuden kumppanin löytäminen ei varmaankaan ole yhtä helppoa kun on lapsi mukana kuvioissa, mutta toisaalta se on hyvä, tuskin tulee otettua mitään hulttiota vaivoikseen. Äitiys on siinäkin kätevä "suodatin". :) Kyllä miehiä on ollut itsellekin tarjolla, mutta kukaan vaan ei ole tarpeeksi hyvä ollut, pitää ajatella asiaa myös lapsen näkökulmasta, miehestä kuitenkin tulisi myös osa lapseni elämää. Näin se vain on.. Ja miksi aina pitäisi olla mies, kyllä nainen pärjää omineenkin. :) "Se Oikea" tulee jos on tullakseen, jos ei tule, niin näillä mennään.
Tsemppiä!
Teillä on vasta tullut esikoinen perheeseen ja se on aina murros perheessä. Kannattaisiko katsoa jonkin aikaa vielä ja miettiä löytyisikö yhteinen sävel ja yhteinen rakkaus huuruisen ja väsyttävän vauva-ajan taustalta?
Voihan mies sanoa lihavaksi, mutta se miten sanoo ratkaissee aika paljon. Ja jos miehellä ei juuri sillä hetkellä ole tunteita sinua kohtaan, niin jokaisessa suhteessa niitä hetkiä tulee. Kannattaa antaa ehkä ajan vähän kulua ja katsoa löytyykö yhteys vielä.
puhutaan:-/. Ehkä olen sinisilmäinen, kun luulen, että tuossa vaiheessa mieskin olisi ihan täpinässä edes lapsen vuoksi? Ja fiksu mies myös ymmärtäisi jättää lihavuuskommentit sanomatta. Itse en jäisi hetkeksikään, mutta kaikkihan eivät ole kuin minä. Kai mies edes ymmärtää, ettei käyttäydy toivotulla tavalla:-o?? Nimenomaan edes tuossa perheen alkuvaiheessa pitäisi yhteenkuuluvuuden tunteita ja onnea omasta perheestä olla. Eipä tuntuisi hyvältä:-((.
Sanottakoon että meillä mies kanssa on sammakoita suustaan päästänyt, muttei kyllä noin pahoja milloinkaan.
Pihalle minäkin tuollaisen pistäisin, ja toivottaisin hornan tuuttiin. Lattiamatoksi ei pidä naisen asettua, ei sieltä ole pääsyä ylös!