En enää edes ikävöi. Sillä ei ole mitä ikävöidä. On vain suunnaton tyhjyys. En olisi uskonut sinusta, sillä niin vahvoja olivat sanasi. Niin kovin halusit meidät. Mietin jo silloin, kuinka kauan pysyt sanojesi takana. Muut varoittivat minua uskomasta, mutta halusin uskoa sinuun ja meihin. Olin liian sinisilmäinen. Nyt, en vihaa enkä sure. Olen muuttunut tunnottomaksi. Minussa ei ole elämää. Johonkin jos halusin uskoa, se on meidän rakkaus. Vaan se merkitsi vain toiselle enemmän. Sinulle se oli harjoitusta, minulle tosi juttu. En usko enää että jaksan rakastua. Tiedän, että joku sanoo että odota vain niin se päivä tulee. Toki toivon että se tulee, mutta ei se tule ennenkuin annan sen tulla.
Jotain vikaa tuntuu olevan nykyajan ihmissuhteissa. Ei osata puhua, ei sitouduta, ei osata kantaa omaa vastuutaan omasta kehityksestään, eletään toisen kautta, ei seisota omilla jaloilla.
Hyvä kun purkaa tänne ajatuksiaan niin jo alkaa tuntua paremmalta. Nimittäin, jos en löydä sitä miestä joka on arvoiseni (lue: rehellinen, reilu ja avoin), niin elän mieluummin yksin.
Maailma ei muutu, jos me ei sitä muuteta. Alistava ihminen ei ole hyvästä. Tällainen ihminen arvostelee jatkuvasti toisia. Rakkaus nimittäin on hyväksyminen ja ymmärrys, mutta ei yli omien rajojen ja sietokyvyn. Kaikkea ei tarvitse kestää! :-)
Kiitos! Olo helpotti taas vähän!
Jotain vikaa tuntuu olevan nykyajan ihmissuhteissa. Ei osata puhua, ei sitouduta, ei osata kantaa omaa vastuutaan omasta kehityksestään, eletään toisen kautta, ei seisota omilla jaloilla.
Hyvä kun purkaa tänne ajatuksiaan niin jo alkaa tuntua paremmalta. Nimittäin, jos en löydä sitä miestä joka on arvoiseni (lue: rehellinen, reilu ja avoin), niin elän mieluummin yksin.
Maailma ei muutu, jos me ei sitä muuteta. Alistava ihminen ei ole hyvästä. Tällainen ihminen arvostelee jatkuvasti toisia. Rakkaus nimittäin on hyväksyminen ja ymmärrys, mutta ei yli omien rajojen ja sietokyvyn. Kaikkea ei tarvitse kestää! :-)
Kiitos! Olo helpotti taas vähän!
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei todellakaan tarvitse kaikkea kestää. eikä kaikki kestä iäisyyttä, kuten ei minunkaan suhde. Toivon vielä löytäväni sellaisen naisen joka ei pikku asioista "nalkuta", näyttää myös ne hyvät tunteensa, sanoo myös ne hyvät asiat ääneen, ei ajattele puolestani, ei määrää harrastuksistani, ei oleta asioita, kuuntelee myös miehen mielipidettä ja on ennenkaikkea hyvä rakastelija ;D
p.s. toisten miehet eivät ole yhtään sen parempia vaikka hän aina niin sanoikin (v...u että otti joskus pattiin!)
kuin minun tämän hetkinen elämäni. Aivan samat asiat ja samat tunteet.
Uskoin,luotin enkä kuunnellut muita. Mutta olin vaan jokin korvike. Nyt en edes ikävöi,en tunne mitään enkä jaksa tuntea mitään.
Päätin että minullakin on oma sietokyky ja omat rajani. Hän ylitti ne. Hyväksyin ja ymmärsin pitkälle asioita. Mutta minullakin on kunnioitukseni ja arvokkuuteni. Rakkauden nimissä ymmärsin kaikkea. Nyt en enää. En tunne rakkautta.
Nykyajan ihmissuhteet ovat outoja. Ei toisen kunnioitusta ollenkaan. Pompotellaan ihmistä ja luullaan että rakkauden takia toinen kestää mitä vaan.
Mutta minä en kestä enää. Ei enää valheita,tekosyitä ja satuttamista. Se on loppu nyt.
Koska minä niin päätän.