Mieheni on alistanut minua jo vuosia monella tavalla. En erittelisi niitä tapoja joilla hän sitä tekee, mutta koen olevani hänen tossunsa alla. Minulla ei ole minkäänlaista päätösvaltaa ollut koskaan kymmenvuotisen avioliittomme aikana. Hän antaa minulle kyllä mahdollisuuden sanoa omia mielipiteitäni, mutta tyrmää ne mallikkaasti ja lopulta päätös on aina hänen. En ole nalkuttava vaimo. Olen kuuliaisesti tehnyt työni kotona ja kodin ulkopuolella. Suorittanut sekä miehisiä pihatöitä kiltisti ja kotityöt siinä ohessa eikä lasten tai miehen ole tarvinnut likaisissa vaatteissa kulkea taikka tyhjällä vatsalla elää. Nyt on tultu tilanteeseen, että mieheni sanelee minulle kuuluvat työt, koska huomasi varmaankin, että olen toisinaan väsynyt työpäivän jälkeen. (huom. työpäiväni saattavat venyä todella pitkiksi ja se on fyysisesti rankkaa sekä monta päivää saattaa mennä ilman ruokataukoa) Mieheni alkoi pitää minulle jossain vaiheessa puhutteluja työpanoksestani. Hän alkoi myös kiristää erinlaisin keinoin sanelemalla, juomatauon saat kun olet hoitanut sen ja sen työn myös jopa seksillä kiristettiin. Jossain vaiheessa väsyin täysin tilanteeseen, kun huomasin, että olen aamu seitsemältä lähtenyt töihin ja vielä ilta yhdeltätoista kun tiskaan astioita tai teen seuraavan päivän ruokaa valmiiksi. En ollut kertaakaan edes istahtanut kahvia juomaan koko sen päivän aikana. Eli päivät aamusta iltaan pelkkää työtä ravinnotta ja vaatekokokin alkaa olla lasten mallistoa.(tuskin tietysti olen ainoa maailmassa, joka paljon tekee töitä. Tiedän sen). Pikku hiljaa tulin siihen tilanteeseen, että otin rohkeuden sanoa miehelleni vastaan. Kun hän esim. räyhää minulle joka kerta, kun en ole ehtinyt pyykkäämään hänelle riittävästi vaatteita. Kiitos rakkaiden ystävieni tukemana kehotin miestäni tarttumaan pesukoneeseen ja kokeilemaan pyykkäystä itse, koska minun aikani ei siihen aina riitä. Eli minusta tuli nalkuttaja. Saatoin jopa kerran viikossa sanoa jotain tuon tapaista hänelle ja niskaani saan joka kerta vihat ja haukut. Lapset saavat myös kuulla isän vihan vähintään kerran päivässä, jos eivät ole eläneet riittävän siististi. Eli mieheni on kasvattanut minusta oivallisen kodinhoitajan ja tyttäristäni hyvät seuraajat. Tunnen itseni arvottomaksi kalusteeksi täällä kotona. Kelpaan miehelleni vain jos olen nätisti koristeena, hoidan tehtäväni ja olen hiljaa. Minä hölmö uskalsin sanoa hänelle, että olen hiukan kyllästynyt. Hän fiksuna miehenä kehoitti minua ampumaan itseni. No totta kai minä ymmärrän, että se oli taas raivoissaan ilmaan heitetty lause, mutta kyllä se kosketti. Olotila on noiden kommenttien jälkeen aina kovin arvoton. Olen väsynyt ja haluaisin avioeron. Mieheni ei sitä minulle suo. Ei tietenkään, koska hän menettää hyvän kodinhoitajan. Hän uhkailee minua lasten kautta ja vannoo ottavansa heidät itselleen. Tiedän äidin oikeudet, mutta olen maahan poljettu tällä hetkellä ilman voimia ja peloissani. Sairastin lievän masennuksen jokin aika sitten ja uskon voittaneeni sen sitkeydellä. Joka kerta kun uskallan nousta miestäni vastaan asiassa kuin asiassa hän joko raivolla taltuttaa minut tai ivallisesti nauraa, että pitäisikö sinun taas tutkituttaa tuo pää ettei ala taas hulluus (hänen käsityksensä masennuksesta). Olen kolmekymppinen sosiaalinen aktiivinen nainen ja koen olevani kaikin puolin normaali vaikkakin tällä hetkellä hyvin uupunut. Kertoisiko joku onko tämä normaalia?? En tiedä normaalista parisuhteesta tuon taivaallista, koska minulla ei sellaista mallia ole ollut kotioloissa, kun olen itse ollut lapsi.
Alistaako mies
vai olenko liian herkkä
131083
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Moi! Vaikuttaa pelottavan tutulta ja rankalta tuo sinun tarinasi. Neuvoni on: irroittaudu suhteesta mahdollisimman pian! Raskasta tulee varmasti olemaan, mutta normaalin ja onnellisen elämän saavuttaminen on sen arvoista. Vaikutat vahvalta naiselta-pärjäisitte varmasti keskenänne lapsiesi kanssa. Jaksamista!
T: Nykyään onnellinen nainen
"Olen väsynyt ja haluaisin avioeron. Mieheni ei sitä minulle suo."
"Hän uhkailee minua lasten kautta ja vannoo ottavansa heidät itselleen."
Tässä maassa eroasioissa nainen voi viedä miestä ihan 6-0. Eli jos eron haluat niin se on sillä selvä. Ja jos mies "ottaa" lapset itselleen niin päätyy todennäköisesti telkien taakse.
ihmisen elämää.
Miehesi on itsekäs, omahyväinen ihminen joka ei arvosta sinua eikä lapsia, kerro ystävillesi teidän kotielämästä, kerro sukulaisille, kerro kaikille. Älä pidä asioita salassa, suojelet sillä vain miestäsi.
Pure hammasta ja ole sitkeä, olet arvokas ihminen.
perheneuvolassa tilanteestasi. Silloin viranomaiset ovat tietoisia tilanteesta. Lapset kärsii tilanteesta, varmasti jo liian paljon.
Älä ota kaikesta syytä itsellesi.
???
Onko sinun miehesi ihan suomalainen ja Suomen kansalainen?
Jos, niin sitten otat eron ja häivyt. Jos ulkomaalainen taustaltaan sitten voi tulla hankaluuksia lasten huoltajuuksissa, koska miehen kotimaassa asiat ovat toisin kuin meillä.
Eli miten asia on?
olet orja. Et edes alistettu, vaan orja.
Sano, että tämä on provo.
Kun on elänyt tässä tilanteessa päivät ja vuodet vierien, on todellisuus jo hämärtynyt. Ei enää ymmärrä mikä on oikein ja mikä on väärin terveessä parisuhteessa. Saatatte pitää minua tyhmänä, koska näin on käynyt, mutta se mikä on tapahtunut on tapahtunut. Vuosien myötä on tilanne vain pahentunut ja nyt kärjistynyt. Tänne kirjoittaminen taisi olla ensimmäinen askeleeni. Seuraava tavoitteeni on nousta suosta ja yrittää olla taas nainen, äiti ja itsenäinen ajatteleva yksilö. Pieni askel kerrallaan, mutta uskon saavani tukea vielä tulevaisuudessa niiltä rakkailta ystäviltäni, jotka näkevät tämän tilanteen lähes päivittäin.
Ongelman nkeminen ja myöntäminen ons e ensimmäinen askel. Tiedän miten tuollaiseen tilanteeseen päädytään, eikä se sinun vikasi ole. Muutosta ei huomaa kun se on niin vaivihkainen, vasta kun on liian myöhäistä sitä tajuaa että ei tämän näin pitänyt mennä.
Ensiksi, lasten takia sinun on lähdettävä. Näytettävä heille se että kertomasi EI ole normaalia eikä hyväksyttävää, annettava heille vahvan naisen malli vaikka et sellaiseksi itseäsi tuntisikaan juuri nyt.
Mieheltäsi on kodinhoitaja ja orja lähdössä, aj hn haistaa sen kyllä. Tarpeen vaatiessa turvakoti on oieka ratkaisu myös sieltä saat ohjeita myös uuden elämän aloittamiseen. Lasten suhteen laki on puolellasi, mies ei heitä vain "ota" :D olisipa hupaisaa nöhdä miten hän heistä pitäisi huolta :D ei tietäisi miten.
Seuraava askel on irtautuminen. Uusi asunto. Käy puhumassa sosiaalitoimsitossasi tai ota yhteyttö turvakotien henkilökuntaan, he osaavat neuvoa sinulle sen mistä aloittaa, et sinä yksin tämän asian kanssa ole. On hienoa että on ystäviä jotka auttavat!
Loistavaa uutta vuotta sinulle, kerrothan täällä miten asia etenee?
***
Sanot, että mies ei sinulle eroa suo. No tänä päivänä eron saa aivan yksipuolisella päätökselläkin. Siihen et tarvii mieheltä suostumusta. Jos mies on sanonut sinulle, että ammu itsesi, niin se on aivan ilmiömäisen selvä juttu, että ei hän sinua ainakaan rakasta. Ei kukaan sano rakastamalleen ihmiselle tuollaista. Hän taitaa enemmänkin inhota sinua noin sanoessaan tai purkaa ainakin omia traumojaan ja ongelmiaan sinuun. Älä alistu sihen. Miehelläsi on selvästi persoonallisuushäiriö hän on vähintäänkin narsisti. Älä uhraa elämäsi enään hetkeäkään häneen. Lapset eivät tarvitse kotonaan mallia tuollaiesta isästä ja äidistä, joka alistuu miehen vallan alle. Näytä lapsillesi esimerkki rohkeasta naisesta, joka uskaltaa lähteä huonosta avioliitosta. Lapsestasi tulee tasapainoisempia, kun he näkevät äitinsä onnellisena vaikka jonkun muun kanssa kuin tuollaisessa liitossa. Yksinkin voi elää. Ja olet nuori vielä, löydät ihanan miehen elämääsi. Silloin kaikki tuo on painajaista ja ihemttelet, kuinka oikein saatoit kesää. mene heti ammattiauttajan puheille. Lähde pois tuollaisesta avioliitosta hyvä ihminen. Ja äkkiä!
Jaksan aina vain ihmetellä, että eikö naisilla ole mukamas yhtään omaa päätä, että alistutaan miehen tahtoon?
Se mies ei lähde karkuun tai kuole, jos suhteen alussa on selvät sävelet siitä mitä kumpikin haluaa.
Eroa tommoisesta orjapiiskurista.
Kyllä miehen pitää osata kiittää ruoasta, puhtaasta kodista ja pyykätyistä vaatteista.
Ei, karnevaaleja ei tarvitse järjestää, mutta simppeli kiitos kuuluu ihan peruskäytöstapoihin, joita itse arvostan suuresti.
Ja vinkkinä muille naisille, jotka aikovat joskus parisuhteeseen: Niille miehille ei tarvitse alistua. Oman pään käyttö on sallittua.
Joo, "hengaat" ikävä kyllä taas tämän "kuuluisan" narsistin kanssa...siis tämän surullisenkuuluisan ihmisTYYPIN kanssa, joka ottaa etuoikeudekseen "hallita" lähiympäristöään, sanella heille "sääntöjä" ja "rajoituksia", olettaa sinun tosiaan olevan se "kiltti tyttö/nainen", MUUTEN HÄN... R Ä J Ä H T Ä Ä!!!!
Hänellähän on etuoikeus rähjätä ja suuttua, MUUT "tukkikoot turpansa", eikös niin...?
Narsisti(mies) ottaa mielellään/nai mielellään "uhrikseen" alistuvan, kiltin naisen, jota voikin sitten helposti "pyöritellä" ja jonka kustannuksella voi esim. päteä.
Koska eihän narsistimies narsistinaista kestä. TAPPELUHAN SIITÄ TULEE eikä kumpikaan voita - narsistin pitää aina päästä "voittamaan".
Niin...mitä sinun pitäisi tehdä?
OTTAA SE AVIOERO! Enpä usko, että miehesi "muuttuu" - muuttuu tod.näk. vain pahemmaksi vuosien myötä.
Lepäile siinä ensin, kun vain pystyt ja keräile voimia...etkö voisi mennä vaikka jonnekin ystävättären luo ikäänkuin "lomalle" pariksi viikoksi tai edes viikoksi?
Miehelle sanot vaan, että "kun se Tarja haluaa EHDOTTOMASTI nähdä minut" tms...
Todellisuudessa menet ottamaan hermolomaa ja hakemaan etäisyyttä tilanteeseen. Sitten kun tulet vahvempana takaisin, pystyt sanomaan miehellesi paremmin vastaan TAI sitten et sano yhtään mitään vastaan, vaan rupeat kaikessa rauhassa katselemaan omaa, uutta kämppää, pakkaat ja järkkäät jo ajatuksissasi jne...
Joku viikonloppu sitten kun ukko on muualla, niin tosiaan MUUTAT.
Et sinä tarvitse hullun ukkosi lupaa eroon!!!Otat itse itseäsi niskasta kiinni ja laitat asian vireille!!!Herravarjele,miten kestät tuollasta elämää?Olet alistunut liian kiltisti kohtaloosi kusipäisen aijän rinnalla.TEE JOTAIN!!!