Uusi vuosi on oven takana. Tuntuu hienolta kääntää elämänkirjan sivu uuteen ja valkeaan.
Olemme jauhaneet tällä palstalla paljon miten keskustella meille kaikille rakkaasta harrastuksesta, yhteistä säveltä ei koskaan löytynyt. Olemme jokainen paripuolia, kirjoittamalla kai yritämme rakentaa puuttuvan osan minuuttamme.
Pitäisikö kirjoittamisesta puhua? Miten kysyä/antaa ohjeita, jos niitä on miljoonia? ja kaikki niistä ovat yhtä aikaa oikeita ja vääriä.
Olen ollut pitkään sitä mieltä että kirjoittamista voi opettaa. Mutta voiko sitä? Vai onko niin että ne jotka oppia lähtevät itseensä ammentamaan, ovat jo herkistyneet kirjoittamiselle niin, että saavat opista energiaa. Ne jotka lähtevät etsimään ohjeita kevein perustein, ajatuksenaan kirjoittaa kirja, tapaavat tyhjää kurssilla toisensa jälkeen.
Missään ei anneta yksiselitteisiä ohjeita siitä kuinka kirjoittaa maailman paras romaani. Silti on paljon ohjeita, joista on apua, kun kirjoittaa. Ehkä tärkeintä onkin ensin kirjoittaa ja vasta muokkausvaiheessa etsiä ohjeita, joita voi jo tehtyyn tekstiin soveltaa.
En tiedä.
Mitä enemmän olen lukenut kirjoittamisesta, sen vähemmän huomaan tuntevani alaa. Kun kirjoitin ensimmäisen tarinan, tuntui kuin koko kirjallisuusosio olisi helposti hallittava kokonaisuus, jonka sivusta minäkin siivuni ottaisin, noin vain.
Nyt viisitoista vuotta myöhemmin huomaan; mitä lähemmäs täydellistä tarinaa kurotan, sen hajanaisemmaksi käy kirjallisuuden todellisuus.
Ihan kuin tähtiä näyttää olevan taivaalla ymmärrettä määrä, voi kuvitella. "Piankos minä nuo tähtimerkit opin" Mutta kun alkaa katsoa kaukoputkella, näkee jokaisen tähtimerkin alueella satoja tähtiä, joita ei paljain silmin erottanut. Mitä enemmän kiinnostuu taivaan kannesta, sen tyhmemmäksi itsensä tuntee ja sitä typerämmältä tuntuu ikuinen halu oppia "kaikki".
Kirjoittaminen
2
592
Vastaukset
- kirjoitus
osuvasti sanottu, koska näin se on. mitä enemmän kirjoittaa, sitä vähemmän huomaa osaavansa. aluksi hallitsee kaiken ja luulee olevansa kaikkitietävä, mutta kirjoittamisen kokemus karsii kaikenlaisia luuloja pois. ja niin sen täytyykin olla. kirjoittaminen on kuten elämä: ei sen pidäkään olla helppoa, kevyttä ja vasemmalla kädellä tehtävää, vaan sen eteen täytyy aina tehdä töitä ja ymmärtää oma vajavaisuutensa. niin syntyy oikeasti hyvää tekstiä.
on oma paikkansa puhumiselle ja sitten on hetkiä, jolloin on vain kirjoitettava. menestystä ja ennen kaikkea kirjoittamisen iloa riikoselle! tärkeintä on löytää kipinö kirjoittamiseen! ...stephen kingin kirjan "kirjoittamisesta"?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kunpa minä tietäisin
Olisipa minulla tietoa, siitä oletko sinä nainen kiinnostunut minusta, miehestä joka tätäkirjoittaa, vai olenko minä aiv282527- 1142126
- 1221809
Syitä välttelyyn
En ennen ole kokenut tällaista. Miksi vältellään jos on ihastunut vai onko se aina merkki siitä ettei kiinnosta?971803Yksi päävastuullinen heitti lusikan nurkkaan.
Toivottavasti omaisuuden hukkaamiskielto tulee välittömästi.91547Purrasta tehty huoli-ilmoitus
Näin lehti kertoo https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/0f1cfaf0-d4e4-4a97-9568-c27b3199b0161391140Miksi kaivattunne
ei pystynyt koskaan kertomaan tunteistaan? Teitkö oikean valinnan kun lähdit etääntymään? Kuinka kauan olisi pitänyt odo901085Pelottaa kohdata hänet
En tiedä jaksanko tai kykenenkö. Tuntuu jättimäiselle vuorelle kiipeämiseltä. Pitäisikö luovuttaa. Pitäisi. En jaksa nyt891031Tiedätkö ketään toista jolla on sama kaivattu
Eli joka ikävöisi samaa henkilöä tällä palstalla? Tai muualla? Tiedätkö miten kaivattu suhtautuu tähän toiseen verrattu211022Olisin halunnu vaan tutustua
Ja kevyttä olemista... Mutta ei sitten. Ehkä mies säikähti, että haluan heti kaiken. 😅 Kävisi ihan sellainen kevyt meno35987