Siskoni tekivät itsemurhat - molemmat masennuksen vuoksi. Toinen kuoli keväällä ja toinen alkusyksystä. Äitimme pärjää oikein hyvin, vaikka kaksi hänen lapsistaan kuolivat. Syytän äitiäni, sillä lapsuutemme oli helvettiä juuri äitimme takia sekä myös isämme väkivaltaisuuden. Vihaan teennäistä äitiämme - näin hänet Jouluna. En halua nähdä häntä enää ikinä enkä kertoa asioistani. Paska mikä paska. Teennäinen itserakas teeskentelijä. Edes siskojeni kuolemat eivät häntä herätä. Epäilen, että hän on narsku. Hän vääntelee ja muuntelee totuutta ja valehtelee, jotta kulissit pysyisivät pystyssä. Inhoan ja vihaan äitiäni. En aio osallistua enää hänen teatteriinsa - en halua kuulla hänestä enkä nähdä. Hän ei edes tajua mitenkä me lapset olemme kärsineet hänen vuokseen, vaikka yritimme korjata välejämme. Kuulemma meille osui huonot geenit - tosiaan. Hänen geeninsä. Hän on kuulemma antanut anteeksi itselleen - olisi paska pyytänyt anteeksi siskoiltani, silloin kun he olivat vielä hengissä. Nyt hän saa sympatiaa siskojeni kuolimista - sairasta. Ei hän itse tajua mitään.
Siskojen kuolemat
Lapsuuden syytä
71427
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ja aikuista on hankala muuttaa.
Mutta pidä sinä huolta itsestäsi! Tee asioita jotka tekevät sinulle hyvää, kouluttaudu ja hommaa ammatti jossa on mukava tehdä työtä. Asu mukavassa asunnossa, pidä lähelläsi hyviä ihmisiä. Älä itse katkeroidu vaan säilytä elämänilo. Mieti miten saat purettua pahaa oloasi ja menneisyyttäsi: hakemalla keskusteluapua, kirjoittamalla, piirtämällä, puhumalla hyvän ystävän kanssa,..
Äitisi ja kuolleiden siskojesi elämä on pilalla, mutta älä sinä pilaa omaa elämääsi lapsuutesi vuoksi joka on jo historiaa. Panosta tähän päivään ja sinun tulevaisuuteen!
Kaikkea hyvää sinun uudelle vuodelle!
Kiitos viestistäsi - äitini vain ajattelee, että lähden vielä siihen myllytykseen, josta siskoni eivät selvinneet. Hänen kännykkänumeroaan mulla ei enää ole ja sähköpostiosoitteenkin poistin. Muutamme enkä aio kertoa uutta osoitettamme. Näillä vain varmistan, että hän ymmärtää missä mennään. Suoraa puhetta hän ei ymmärrä. Jos sanon suoraan, etten halua pitää yhteyttä, niin hän ei luovuta. Syytä nykytilanteessa yhteydenpitoon ei ole - emme koskaan ole olleet läheisiä. Yritän pitää huolta itsestäni, jotta jaksan pitää huolta lapsistani ja elää jonkinlaista elämää.
väkivaltaisen isäsi mainitset vain kerran, miksi? Millaiset ´suhteet häneen on ja miksi ryöpytät kaiken paskan vain äitisi niskaan?
Niin siis hetkonen, aloittaja: äiti on paska, teeskentelijä, hirveä ihminen, tappoi mielestäsi siskosi... Mutta isä on väkivaltainen ja se ei vaikuttanut mitenkään???
Fyysinen väkivalta on AINA hirveämpää kuin henkinen. Molemmat ovat EHDOTTOMASTI VÄÄRIN ja yhtä kauheita lapselle, mutta pidemmäisaikaiset vaikutuksen ja vakavammat sellaiset pysyvät fyysisessä väkivallassa.
Henkinen tietyissä määrin unohtuu. Minun isäni henkisesti ravisutti maailmaani, haukkui, aliarvioi, valehteli... Mutta nyt aikuisena miehenä tiedän, että hän oli väärässä. Hän oli vain yksinkertaisesti väärässä. Tiedän mitä hän on sanonut ja tiedän nyt itse totuuden. En ikinä enään luota isääni, hän on aina vain häpeäksi perheellemme. Mutta aikuisena ymmärsin unohtaa kaikki ne sanat ja väitökset ja etsiä totuutta.
Fyysinen väkivalta ei katoa. Jää pelkotiloja, suuri riski saada henkisiä ongelmia, kuten siskosi sai. Ne eivät johtuneet pelkästään isästä eikä pelkästään äidistä, mutta isän fyysinen väkivalta oli kaikkein pahin ja se ei vaikuta pinnallisesti kuten henkinen - henkisessä jäät miettimään asioita. Fyysinen vaikuttaa pinnallisesti mutta myös syvällä mielenterveydessä.
Aloittaja, olet todennäköisesti itse liian pelokas fyysisen väkivallan vuoksi syyttää isääsi. Olet nuori, ja isäsi oli väkivaltainen. Ehkä pelkäät sanoa totuutta suoraan, ja vyörytät kaiken äitisi päälle, kun hän on turvallisempi vaihtoehto. Haluat syyttää jotakin, ja se on luonnollista. On vain tervettä olla syyttämättä itseäsi - pidä se. Mutta sinun täytyy myöntää myös totuus.
Kuka OIKEASTI tappoi siskosi? Kenen vika se oli? Oliko se vain henkinen väkivalta ja sortaminen, joka sai siskosi inhoamaan itseään ja elämää niin paljon että halusi pois, vai lyönnit, fyysinen sortaminen, siitä johtuva mitättömyyden tunne, mutta myös täysin henkinen sortaminen ja auttamista vailla oleva lapsi, joka ei voi lyöntien jälkeen mennä itkemään äidilleen?
Miksi syytät äitiäsi siskojesi kuolemasta? Siskosi itse tekivät päätöksensä, ei heidän äitinsä. Vaikka teilläkin olisi ollut ties kuinka paska lapsuus niin kuitenkin voi aina valita tappaako itsensä vai ei.
Kyllä minunkin mielestä äitisi on outo jos ei lapsiaan sure ja kyl se vaan niin on, että syyt mielenterveysongelmiin löytyvät yleensä varhaislapsuudesta.
itselläni 4 sisarusta , joista 1 teki itsemurhan ja 2 ollut mielisairaalassa pitkissä hoidoissa. tarkempaa selvitystä en rupee tekemään, mut kaiken pahan takana oli äiti( tajusin sen 30 v.na) meillä oli 6 vuotta sitten pienimmän lapsen ristiäiset ja äiti suuttui annetusta nimestä ja painu ovesta ulos suuttuneena, siitä, että nimi ei ollut hänen mieleensä ja silloin pistin välit poikki lopullisesti........ ikävä ei ole ja kaikki pahat muistot lapsuudesta on mielessä... kavereita ei saanu olla,rakkautta ei ollu, jotain vaan, että lastensuojeluviranomaisilla uhattiin ja pakkohoitoo...jne...vaik äiti sitä ois eniten tarvinnu....... sen suurin leuhkan aihe oli, et 25.v.na olis ollu 8 lasta, mut 3 meni kesken. ketään se ei oikeesti oo koskaan rakastanu ja mä en haluu vastaviestejä ihmisiltä, jotka ei asiasta mitään tiedä, mutta samanlaista manipulaatiota harrasti työkavereihin, sukulaisiin, niin, että koko muu perhe kärsi.... nyt oon koko suvusta irtautunu ja voin suht hyvin, ainakin 3 lastani ovat mahtavia ja oon hiistä ylpee.........