Onko niin kauheaa olla Yh.äiti

Ne jotka tuolla touhottaa ovat pentuja henkisesti ja jotkut fyysisestikin, eivät tajua että elämä on. Kyllä se on se ihminen tärkein kuitenkin loppupeleissä, jotkut vaan vaistomaisesti pelkää et on suhteen ylläpito vaikeampaa jos on toisella lapsia entuudestaan ja onhan se kieltämättä hieman asioita mutkistavaa mutta ei mitenkään mahdotonta.

Laita vaan profiili, ei siinä mitään häviä ja voithan kohdata siellä mukaviakin ihmisiä, ne jotka alkaa arvostelemaan mitään sun elämästä/taustoista tietämättä voit jättää omaan arvoonsa.

Pahasta mielestä, paskiaisia on aina ja kaikkialla mutta on myös hyviä tyyppejä, sun pitää vaan suodattaa ne väärät ihmiset pois sun ajatuksista, ei ne ole sen arvoisia et niitä tai niiden mielipiteitä tarviis turhaan miettiä.

olen siis yh-äiti ja pari kuukautta pidin profiilia yllä kunnes poistin sen, olihan siellä muutama mukavakin joukossa mutta suurin osa oli varattuja tai muuten vaan sitä mieltä että yh-äidistä saa vakkari panon.. pahoitin kanssa mieleni kun 90% viesteistä liikkui navan alapuolella : ( seksin haku palstat pitäis olla ihan erikseen.

nuo kommentit satuttaa oikeasti, sitten olen ajatellut että kuinka onnekas olenkaan kun minun ei tarvitse huolia tuttavapiiriini heidän kaltaisiaan.

Monesti tuntuu että huono itsetuntoiset keskenkasvuiset poikaset huutelee tuollaisia äitiensä helmoista. Eihän kukaan joka tajuaa oikeaa elämää voisi edes kirjoittaa noita pahimpia juttuja.

Toisaalta tekisi mieli sanoa että tule kokeileen, kuinka sinä onnistut olemaan useamman lapsen yksinhuoltaja, käyt töissä, huolehdit lapset, kodin, isänhommat, äidinhommat, kannat vastuun kaikesta aivan yksin.

Mulla kun ei ole edes lapsilla isää joka ottaisi heidät jokatoinen viikonloppu.

Joo , kyllähän täällä s24 on meitä miehiä siis sellaisiakin joilla on ns aivojen paikalla tyhjä putki. Kaikkea ei voi yleistää, mitä on itse joskus kokenut mahdollisesti.
Mutta tulepa mukaan sinä kirjoittaja esim. ccdeitti.fi Kivempi kuin tää ! Etsi sieltä vaikka nimim. Jokke61

Kirjoitin sinkku palstalla jo samantapaiseen aiheeseen joten laitanpa sen nyt tähänkin.Itse en näkisi ongelmaa jos oikeasti kolahtaa vaikka kumppanilla olisi useampikin lapsi???Tosin alkuun tarvitsisi lapsettomana varmasti jonkin verran tukea/apua koska muutos olisi kohtalaisen suuri mutta silti uskoisin että toimivan suhteen kykenisi rakentamaan.

Kolmen ihanan nuoren yh-äitinä hain itsekin seuraa treffien kautta ja sain kuunnella kaikenlaisia kommentteja. Toisesta korvasta (silmästä ehkä lukiessa) sisään ja toisesta ulos. Ei kannata käyttää aikaansa ja energiaansa keskenkasvuisten opettamiseen.

Sitten vain kolahti. Löysin fiksun miehen, joka arvostaa minua, työtäni ja lapsiani. Aivan kuin minäkin hänen hienoja, melkein jo aikuisia nuoriaan. Kunnollisia, tervehenkisiä ja vastuullisia miehiä on olemassa kun nainenkin sellainen on. Heitä vaan on harvassa, mutta eivät myöskään tule kotoa hakemaan, joten onnea uudelle vuodelle ja sen oikean etsintään.

olen minäkin ja miettinyt ihan samaa. Joillekin miehille se on iso pala jos nainen onkin yh tai että sillä on kaksi lasta ja toinen niistä on vielä masussa. Mutta silti aijon pitää profiiliani tuolla treffi puolella vaikken kenellekään kelpaisi, toivotaan että joskus kohdalle osuisi.

Ei kannata näiden palstojen perusteella pahoittaa mieltään. Täällä saattaa yksi katkera ihminen valittaa ja haukkua kaikki moneen kertaan.

Se että on eronnut ei tee ihmisestä huonompaa, monen elämän laatu oikeesti paranee eron jälkeen kun ei tarvitse riidellä jatkuvasti jne. Vaatii luonteenlujuttaa lähteä huonosta suhteesta ja se käy monen miehen luonteenpäälle että nainenkin pärjää ja vieläpä ilman miestä. En ole vieläkään ymmärtänyt toisten mielipiteitä sitä että eron jälkeen mies on mies mutta nainen on jotain pohjasakkaa.... oli eron syy mikä tahansa.

Kun ihmisille tulee ikää huomaa että sitä elettyä elämää on takana myös muilla eikä vain itsellä, kaikki ei sitä hyväksy eikä pidäkään mutta turhaa on haukkua kaikki täällä. Niin kuin se ketään kiinnostaisi kelpaako yh jollekin elämäänsä katkeroituneelle miehelle vai ei, tuskin se mies kelpaa kenellekään...

Minulla on profiili treffeillä. Olen yhteishuoltaja, lapset ovat pääasiallisesti luonani. Haen vain lapsia omaavia naisia. Ajattelen asian niin että kun on kummallakin kokemus lapsiperheen arjesta niin ollaan samalla viivalla. Sun lapset mun lapset = meidän lapset.

Ja kontakteja on syntynyt ihan mukavasti :)

Ajattelin antaa yhden epäsuoran näkökulman asiaan. Olen vaikeammin ihastuvaa sorttia ja sattui siten, että kaksi viimeisintä kiinnostuksen kohdettani ovat olleet äitejä, mutta parisuhteessa.

Ensimmäinen oli kouluaikainen ihastukseni jonka kanssa ei koskaan olla seurusteltu. Koulun jälkeen kului vuosia, varmaan vuosikymmen ettei nähty ollenkaan, kunnes joitakin vuosia sitten tavattiin sattumalta ja juteltiin ensimmäisen kerran 'kunnolla'. Kerroin samalla kouluaikaisista tunteistani. Nainen ei sanonut siihen oikein mitään, hän oli tuore äiti ja parisuhteessa.

Kului joitakin vuosi kunnes viime vuonna tavattiin taas täysin sattumalta. Hän tuli juttelemaan ja oli oikein lämmin ja avoin, juteltiin kuten vanhalle hyvälle koulukaverilla jutellaan. Tunsin jotain sisälläni, tavallaan kuin olisin tuntenut naisen kaikki nämä vuodet, niin helppoa hänen kanssaan oli keskustella. Mutta hän oli silloinkin parisuhteessa ja vaikka ei olisikaan, niin asutaan todella kaukana toisistamme. Ajattelen hänestä että jos hän olisi eronnut yh, en tiedä tämän hetkistä tilannetta, niin haluaisin tietää syntyisikö meidän välillemme romanttisia tunteita, lapset ei haittaisi ollenkaan. Välimatka voisi aiheuttaa oman ongelmansa.

Tämä toinen nainen olikin erilainen tapaus. Nettituttu. Erittäin vetoava pakkaus luonteensa puolesta sen perusteella mitä häntä tunnen. Nainenkin tunsi henkisen samankaltaisuutemme, olimme heti samalla aaltopituudella. Naisella oli ollut erilaisia vastoinkäymisiä kun tutustuttiin ja pitkän kaveripohjaisen yhteydenpidon aikana huomasin aidosti kiinnostuvani hänestä suhdemielessä, kaikesta etukäteisjärkeilystäni huolimatta; nettituttu, naimisissa, liitto rakoilee ja natisee, pieniä lapsia, asutaan kaukana toisistamme... Silti, kaikesta huolimatta jollakin tasolla ihastuin naiseen ja hänen luonteeseen.

Kunnes koin sen sähköiskunomaisen heräämisen jolloin tajusin 'totuuden', että miten kesken kaikki parisuhdeasiat ja muut ovatkaan naisen elämässä. Ei tapahtunut varsinaista valehtelua naisen puolelta joka olisi paljastunut, yhtäkkiä kuitenkin vain heräsin siihen. Aloin tavallaan pelkäämäänkin tilannetta, sitä että miten pitkään siinä voi mennäkään ennen kuin tilanne selviää johonkin suuntaan enkä halunnut sellaiseen tilanteeseen missä odottaisin jotain. Lopetin itsekkäästi yhteydenpidon naiseen, kerroin että jos haluat, niin ota yhteyttä kun tilanne selkiytyy.

Jos tilanne olisi ollut toinen, tai nainen ottaisi yhteyttä, niin olisin valmis ottamaan selvää kuinka syväksi kiinnostukseni voisikaan syvetä.

Sinusta tuli mieleen, että koska olet juuri eronnut, niin se toimisi minun kohdallani karkottimena. Ei lapset. Kokemuksesta voin sanoa, että suhteet eivät kestä juuri eronneiden kanssa.

Ei yh isät/äidit ole sen huonompia kuin ne jotka elävät jotain kulissiliittoo,kokemus kummastakin.
Ja ne haukkujat on yleensä itse lapsettomia asijantuntijoita, pelkäävät lapsia!!! itseänsä he pelkäävät, vastuuta ja sitä että on pakko antaa jos itse haluaa rakkautta tunteita yms.

Itse erosin lasteni isästä v.2003 ja olin aikani yksin lasten kanssa ja kun elämä alkoi olla taas tosi mallillaan, laitoin profiilin nettiin vuoden 2005 syksyllä.

Tapasin useamman miehen nettitreffeillä ja täytyy sanoa että netti oli ainakin itselleni harvinaisen hyvä tapa tavata mukavia, täyspäisiä ja hauskoja miehiä! Parin kanssa vietin hauskoja hetkiä ilman sen suurempaa ihastumista tai läheisempää kontaktia, treffattiin silloin tällöin kahvikupin äärellä ja juteltiin tuntikausia mesessä ja puhelimessa lähinnä sellaisen hekottelun ja läpän heiton merkeissä. Yhden kanssa seurustelin jokusen kuukauden ja vielä pidetään epäsäännöllisesti yhteyttä. Ihania, ihania ihmisiä, toivon heille kaikkea hyvää :)!! Eikä koskaan tullut sellainen olo että kukaan heistä ajattelisi minusta jotain pahaa koska minulla oli ennestään lapsia. Ja heihin en olisi ikinä muualla tutustunut, ei yh:lla ole välttämättä kauheasti aikaa ja mahdollisuuksia tavata ihmisiä missään.

Nykyisen mieheni tapasin kuitenkin baarissa kesällä 2006 ja avioon astuttiin tämän vuoden keväällä. Mutta laita vaan rohkeasti profiili jos siltä tuntuu! Jos en olisi kohtalon oikusta tavannut nykyistä miestäni, olisin todennäköisesti jatkanut nettitreffailua ja uskon vahvasti että olisin siellä tavannut jonkun :).

Silti kannattaa pitää pari asiaa mielessä:
-jos mies tuntuu olevan ylenpalttisen kiinnostunut siitä että sinulla on lapsia, mieti hetki että miksi- valitettavasti pedofiilien on helppo etsiä uhreja juuri nettipalstoilta missä voi rankata lapsettomat pois päältä heti kättelyssä. Niitä kuulemma liikkuu netissä.
-älä ota nettitreffailua liian vakavasti, siellä on myös paljon niitä jotka ovat "koukussa"; asenteella "aina voi löytyä parempi, kauniimpi, jne"
-itse en lähtenyt treffeille jos tyyppi ei oikeasti ollut kirkkaasti tehnyt hyvää vaikutusta, siinä kai yksi syy siihen miksei kohdalle osunut ketään ikäviä ihmisiä.

Älä pahoita mieltäsi, täällä moni yleistää ja lyö leimoja otsaan. Yh poikkeaa ei yh:sta siinä hänellä on "lapsellinen ero" tai muu puolison menetys takana. Ja ainakin minä tapasin niitä fiksuja kivoja miehiä jotka näkivät minut ihmisenä, kaverina, naisena eikä vaan äitinä tai jonain "kammottavana yh:na" ;)!