Sinkkunahan sitä on aika yksin verrattuna parisuhteeseen. Okei onhan sitä kavereiden ja sukulaisten kanssa tekemisissä mutta silti. Miten estätte välillä tylsyyteen kuolemisen ?
Ite opiskelen, käyn välillä töissä, pari kertaa viikossa urheiluharrastuksessa, iltasin läksyjä, nettiä tai telkkaria, viikonloppuisin porukoilla ja kavereilla käyntiä, joskus jossain tapahtumassa tai baarissa.
Mitä te muut puuhailette? Illat varsinkin tylsiä. Telkkarista tulee harvoin hyvää ohjelmaa ja netissäkään ei pahemmin mitään oo. Chattailu naamattomien ihmisten kanssa aika tylsää, sähköpostien ja nettilehtien lukemiseen ei kauaa mee. Keskustelupalstoille kiva silloin tällöin kirjotella, mutta eipä netistäkään muuten ajan tappajaksi ole.
Ite opiskelen, käyn välillä töissä, pari kertaa viikossa urheiluharrastuksessa, iltasin läksyjä, nettiä tai telkkaria, viikonloppuisin porukoilla ja kavereilla käyntiä, joskus jossain tapahtumassa tai baarissa.
Mitä te muut puuhailette? Illat varsinkin tylsiä. Telkkarista tulee harvoin hyvää ohjelmaa ja netissäkään ei pahemmin mitään oo. Chattailu naamattomien ihmisten kanssa aika tylsää, sähköpostien ja nettilehtien lukemiseen ei kauaa mee. Keskustelupalstoille kiva silloin tällöin kirjotella, mutta eipä netistäkään muuten ajan tappajaksi ole.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sinkkuudesta pitää ottaa kaikki ilo irti. Saattaa tuntua yksinäiseltä ja tyhjältä (joskus). mutta mietippäs jos olisi semmoinen miesystävä joka kieltäisi sinulta kaverisi.(Ei varsinaisesti kieltäisi vaan epäilisi aina jotain). Silloin kaipaisi kokoajan baanalle.Ihminen ei ole koskaan tyytyväinen siihen mitä hänellä on. Nauti vielä kun voit..
mun tyttöystävä lentäisi pihalle jos se ryhtyisi vihjailemaan jotain uusien kavereitten etsimisestä tai yrittäisi kieltää mun kaverit jne.... vosuja saa helpommin kuin hyviä ystäviä
Töissä menee onneks 8 tuntia/päivä.. Illalla niin väsy että ei jaksa kuin olla vaan. Välillä tosi tylsää. Lenkkeiltyä tulee aika paljon ja tietty telkkaria tuijotettua. Tosi hehkeetä elämää :)
Baarit ei oikeen kiinnosta, vaikka tiedän että ei kukaan tuu mua kotoota hakemaan. Ehkä parempi nauttia tästä sinkkuelämästä vielä..
Mie leivoin maanantaina. Tiistaina sitten tiskasin oikein ison röykkiön kuppeja ja kippoja. Tänään vien pikkuveljen uimaan ja jäätelölle. Huomenna on lenkkipäivä. Perjantaina teen hyvää ruokaa ja kutsun ystäviä syömään. Lauantaina Radalle ja sunnuntaina levätään kunnolla. Sitten onkin taas uusi viikko ja uudet kujeet. Ja viikot vaan vilahtelee ohi. Kokeile vaikka siivousta, se on erittäin terapeuttista ja aikaa vievää hommaa... =)
Arkisin 8-10 tuntia töissä ja illat leffoja/tv/xbox/netteilyä. Viikonloput ja muut vapaat aika lailla viinan merkeissä. Siinähän se aika menee eikä ole tylsää.
Minun tilanteeni (ja oikeastaan ongelmani) on ihan päinvastainen: menemistä ja tekemistä on niin paljon, etten edes halua ajatella tämän kaiken vaihtamista mihinkään kotona istuskeluun ja parisuhteeseen. Ja toisaalta ei olisi "oikein", että olisin rakas jollekulle, joka joutuisi päivästä toiseen häviämään kilpailun ajasta ja huomiostani ainakin sadalle muulle asialle.
Käytännön esimerkkejä omasta ajankäytöstäni: minulla on mielenkiintoinen, antoisa ja itsenäinen työ, johon saisin helposti menemään vaikkapa 12 tai 14 tuntia vuorokaudessa, mutta yleensä rajoitan sen jonnekin 8:aan tuntiin. Työmatkoihin omalla autolla menee kahdesta kolmeen tuntia päivittäin. Toisena toimenani harjoitan asuntojen vuokrausta, ja kohteiden kunnossapito ym. niihin liittyvät toimenpiteet vaativat oman aikansa. Käyn uimassa kuusi kertaa viikossa, pidän siivoamisesta, pyykkäämisesta ja kotitöistä, tykkään pitää tupani siistinä. Harrastan mm. autojen korjaamista, tälläkin hetkellä menossa on erään kaverin auton hitsaus- ja maalausurakka ja jonossa omia mielenkiintoisia projekteja vaikka kuinka paljon - eli vietän useita kymmeniä tunteja viikossa omalla korjaamohallillani. Minulla on paljon mukavia kavereita, joiden kanssa yhteistä puuhaamista ja bilettämistäkin riittää. Ja oma koira, rakas lemmikki - sen rapsuttamiseen ei ikinä kyllästy. Nukun viitisen tuntia yössä, viikonloppuisin vähemmän.
Olen yksinkertaisesti niin ahne tekemiselle, menemiselle ja puuhaamiselle, että monien normaaleina pitämät asiat - parisuhde, TV:n katselu, lomailu, köllöttely - eivät mahdu elämääni. Siksi taidan olla sinkku lopun ikääni... :-)
Välillä on mielettömiä ahdistus ja masennus kohtauksia, mutta yritän keksiä koko ajan tekemistä. Viime viikonloppuna, kun ei ollut mitään järkevää tekemistä, niin makasin koko viikonlopun sängyssä. Ahdisti kovasti, mutta tälle viikolle olen keksinyt kovasti tekemistä, ettei samanlaista ahdistusta iskisi :)
Täytyy sanoa, että ajanpuutetta ilmenee välillä. Mutta tämähän taitaa olla vain itsensä huijaamista, sillä jos minulle jää hetkikin aikaa alan haaveilemaan parisuhteesta, miehestä, yhteisistä tekemisistä jne ;)
Itselläkin on vähän samaa "vikaa", vaikka 7-8h yöunista en sentään tingi. Usein mietin että olisi kiva olla suhteessa, mutta sitten muistan sen ettei aika riitä nytkään kaikkeen mitä haluaisi tehdä. Harrastuksia kun löytyy paljon, opiskelusta ja työstä puhumattakaan. Täytyisi kai löytää joku joka olisi kiinnostunut juuri täysin samoista asioista niin voisi tehdä kaiken yhdessä? Aika mahdoton juttu käytännössä. :)
Hih, kiva kuulla, että muillakin on vähän sama tilanne... :-) On ollut joskus mielessä, että jos tutustuisikin johonkin terveellä itsetunnolla varustettuun, tukevasti omilla jaloillaan seisovaan ja vahvasti omaa elämäänsä elävään ihmiseen, ja jos vielä maut, arvot ja kiinnostukset muutenkin kävisivät yksiin, niin ehkä siinäkin tilanteessa olis puolensa.
Sinkkuudessa elämiseen on monia syitä. Osa on sinkku vasten tahtoaan: läheisyyden ja kumppanin kaipaamisesta on tehty lukemattomia biisejä, elokuvia, kirjoja. Mutta jos kerran seuraa kaipaavia sinkkuja on kumpaakin sukupuolta, niin miten saataisiin "kysyntä ja tarjonta kohtaamaan"? Sitten näyttää myös olevan muitakin tälläisiä "käveleviä katastrofeja" kuin minä, joille sinkkuus on itse valittu elämäntapa.
Parisuhteeseen hakeutumisessakin on varmasti monia syitä. Läheisyyden, rakkauden ja hellyyden kaipuu ovat niitä, jotka tulevat ensimmäisenä mieleen, mutta monilla myös käytännön tekijät ovat merkittäviä - jotkut saattavat jopa melkein vakavalla naamalla sanoa etsivänsä itselleen "emäntää" tai "keittäjää".
Mutta olemmeko me sinkut sitten pariutuneita itsekkäämpiä, itsekeskeisempiä, itseriittoisempia? Minun on myönnettävä, että aito toisen ihmisen huomioonottaminen ja omastaan jakaminen on asia, jota joudun joka päivä harjoittelemaan - vieläkään en siinä ole kovin hyvä, mutta onneksi kehitystä tapahtuu koko ajan.
En ole milloinkaan asunut yhdessä kenenkään kanssa, joten kokemukseni ja maailmankatsomukseni ovat aika rajoittuneita. Jo senkin vuoksi on tosi rakentavaa saada lukea muiden ajatuksia näistä asioista!
Hyvää syksynjatkoa kaikille - sinkuille ja pariutuneille! :-)
linjoilla olen sun kanssa :)
En ole koskaan ollut pidemmässä seurustelusuhteessa, koska kyllästyn todella nopeasti.Mulla on paljon tekemistä, joten vähäisen vapaa-aikana haluan pyhittää itselleni.Myönnän, että olen liian itsekäs seurustelemaan.En ole valmis luopumaan mistään omasta jutusta, jonkun henkilön takia.
Ehkä kerran kuussa mulle tulee mieleen, ai jos olis oma kulta, mut se onneks menee ohi päivässä tai parissa. Mulle ei tuota ongelmaa olla yksin kotona(siis silloin kun olen...) ja en edes muista millon mulla olis ollu tylsää. Ehkä tämän takia, mut äänestettiinkin kaveripiirissä ainoaksi ikisinkuksi ;)
Hauska kuulla, että samantyylistä elämää viettää muitakin! :-)
Keskustelu on tainnut karata jo aika kauas alkuperäisestä aiheesta. Miten voisimme auttaa keskustelun aloittajaa?
Nimimerkki Sinkulla on muiden sinkkujen lailla vapaus ja oikeus päättää itse omasta ajankäytöstään, menemisistään ja tekemisistään - tietenkin esim. naapurit, opiskelu- ja työajat ja yleensäkin yhteiskunnan pelisäännöt huomioonottaen. Mahdollisuuksia siis on ihan oman maun mukaan. Joku tykkää liikunnasta, joku matkustelusta, joku arkisista kotitöistä, jollakulla on jokin erikoisempi harrastus, ehkä useitakin. Jotkut tykkäävät vain köllötellä, oleskella ja nautiskella. Nimimerkki Sinkku: voit valita ajankäyttösi kokonaan omien mieltymystesi mukaisesti. Tämä on etuoikeus, jota ainakin silloin tällöin kuulee pariutuneiden ja perheellisten kadehtivan - ja ainakin minun kohdallani tämä etuoikeus menee läheisyyden- ja hellyydenkaipuun, jakamisen ja toiselle ihmiselle kuulumisen ohi.
Nimimerkki Anna (ja muutkin sinkut): olisi mukava kuulla lisää ajankäytöstäsi ja tekemisistäsi - jos vain näin julkisesti haluat lähteä niitä erittelemään. Ilmeisesti vietät aika aktiivista elämää? Erityisen tutulta kuulosti mainintasi siitä, ettet edes muista, koska sinulla viimeksi olisi ollut tylsää... ;-)
Kiva huomata, ettei ole myöskään ihan yksin. Kaverit pariutuu, mutta yksi asia pysyy vakaana, nimittäin minä. Olen varmaan harvinaisen itsekäs, mutta joskus tulee tunne, että olisi kiva olla joku, jonka kanssa olla. Mutta kun ei ole aikaa... ;P
listaasi voisi lisätä vielä vaikka ruuanlaiton, kirjojen lukemisen, sekä pelaamisen (XBOX).
Kyllä se siitä luttiintuu...
päivällä opiskelua, iltapäivällä luen lehdet, käyn salilla, illalla katon telkkaria ja teen läksyt. siinäpä se päivä menee.
Sinkkuna on jotenkin helpompaa keksiä tekemistä kun voi tehdä juuri sitä mistä pitää. Nyt kun seurustelen, pitäisi keksiä tekemistä josta molemmat pitävät. Se jo rajoittaa.
Työpäivän jälkeen ei oikein energia riitä mihinkään lähtemiseen joten koti-iltoja tule vietettyä tv:n tai tietokoneen ääressä ja siitä tulee jotenkin ahdistunut olo; pitäisihän sitä nyt yhdessä keksiä jotain kivaa ja rakentavaa tekemistä.
Yksin osasi koti-illoista nauttia paremmin, ei ollut tunnetta että pitääköhän tuo minua ihan tylsänä kun aina vaan ollaan kotona. Sai rauhassa uppoutua hyvään romaaniin tai keskittyä kuuntelemaan lempilevyään ilman jotain pakkosuorittamista.
Lomalle lähtökin oli helpompaa, sai itse valita kohteen eikä tarvinnut miettiä onko toisella varaa/halua lähteä juuri minun unelmalomalleni... Enkä voi enää edes laittaa lempiruokaani kun hän ei pidä siitä! :(
Nauttikaa siis sinkkuudestanne, useimmille se on kuitenkin väliaikainen olotila. Aika aikaansa kutakin, ottakaa ilo irti kaikista elämänvaiheista.