Oon jotenkin tyytymätön elämääni, 27 vuotta ja tuntuu etten ole saavuttanu mitään. En osaa eritellä kuitenkaan tarkemmin, mitä mun ois pitäny nuorempana saavuttaa. En mä mikään ikäloppu ole, mutta en enää parikymppinenkään. Ahdistaa ajatella, että kohta sitä on jo 30...
Asun miehen kanssa, jonka tapasin n. puolitoista vuotta sitten. Mies on hyvä, meillä on hauskaa yhdessä. Hänen tapansa kuitenkin ärsyttävät minua välillä suunnattomasti. Hän sotkee jugurtilla sohvaa, jättää sormenjälkensä kaapinoviin, makaa vaakatasossa kaiket illat koneen kanssa eri huoneessa, on tietämätön mm. maantiedosta (sekoittaa kaupunkeja, ei muista mikä tie vie minnekin, vaikka joka viikko näitä teitä ajetaan jne), eikä tunnu kiinnostuvan juuri mistään. Juo lähes joka viikko yksikseen itsensä kunnon humalaan... Tullut vanhempiinsa, jotka myös makaavat kaiket illat, sotkevat eivätkä osaa suunnistaa edes marketissa. Vanhemmat tosin eivät juo, mutta setänsä on juoppo, kuten isoisänsäkin on ollut.
Meillä menee miehen kanssa suht. hyvin, mutta olen alkanut tuntemaan jonkin asteista tyytymättömyyttä myös tässä avoliitossani. Meillä on kaikki hyvin, ja kuten sanoin meillä on myös hauskaa yhdessä suurimmaksi osaksi. Emme riitele hirveästi, joskus sätimme toisiamme... minä etunenässä kun alkaa se tahraaminen ärsyttää, jonka jälkeen hän sättii minua kun jätän tavaroita levälleen (sekasotku on eri kuin likaaminen...). Minua on alkanut mietittymään, että tässäkö tämä elämä on. Puolijuoppo mies, joka ei juuri kuuntele mitä sanon vaan on omissa ajatuksissaan ilman että on edes kiinnostunut juuri mistään. Liikkuuko sen päässä mitään...
Nyt kuulostaa tosi pahalta kun lukee tuota tekstiä...mutta tuolta musta tuntuu syvällä jossain. Rakastan miestä, sen tiiän varmasti. Muutimme n. 8 kk sitten yhteen emmekä ole koko sinä aikana harrastaneet seksiä "kunnolla". Käsipeliä vain, se kuulema riittää miehelle. MInä voisin välillä haluta jotain muutakin, paitsi etten ole 8kk halunnut. Eikä hänkään ole.
Mikä ihme mua vaivaa... kauhea tyytymättömyys kaikkeen. Tunnen itseni tosi rumaksi ja lihavaksi, näytän jotenkin epänaiselliselta omasta mielestäni. Menkat tulee miten sattuin ja sekin vaikuttaa siihen, etten koe olevani järin naisellinen. Hassua miten niinkin ikävän asian sekoaminen, kuin menkat, saa tuommosia ajattelemaan.
Aivan älytöntä... Onko muita yhtä epämääräistä tyytymättömyyttä potevia?
Asun miehen kanssa, jonka tapasin n. puolitoista vuotta sitten. Mies on hyvä, meillä on hauskaa yhdessä. Hänen tapansa kuitenkin ärsyttävät minua välillä suunnattomasti. Hän sotkee jugurtilla sohvaa, jättää sormenjälkensä kaapinoviin, makaa vaakatasossa kaiket illat koneen kanssa eri huoneessa, on tietämätön mm. maantiedosta (sekoittaa kaupunkeja, ei muista mikä tie vie minnekin, vaikka joka viikko näitä teitä ajetaan jne), eikä tunnu kiinnostuvan juuri mistään. Juo lähes joka viikko yksikseen itsensä kunnon humalaan... Tullut vanhempiinsa, jotka myös makaavat kaiket illat, sotkevat eivätkä osaa suunnistaa edes marketissa. Vanhemmat tosin eivät juo, mutta setänsä on juoppo, kuten isoisänsäkin on ollut.
Meillä menee miehen kanssa suht. hyvin, mutta olen alkanut tuntemaan jonkin asteista tyytymättömyyttä myös tässä avoliitossani. Meillä on kaikki hyvin, ja kuten sanoin meillä on myös hauskaa yhdessä suurimmaksi osaksi. Emme riitele hirveästi, joskus sätimme toisiamme... minä etunenässä kun alkaa se tahraaminen ärsyttää, jonka jälkeen hän sättii minua kun jätän tavaroita levälleen (sekasotku on eri kuin likaaminen...). Minua on alkanut mietittymään, että tässäkö tämä elämä on. Puolijuoppo mies, joka ei juuri kuuntele mitä sanon vaan on omissa ajatuksissaan ilman että on edes kiinnostunut juuri mistään. Liikkuuko sen päässä mitään...
Nyt kuulostaa tosi pahalta kun lukee tuota tekstiä...mutta tuolta musta tuntuu syvällä jossain. Rakastan miestä, sen tiiän varmasti. Muutimme n. 8 kk sitten yhteen emmekä ole koko sinä aikana harrastaneet seksiä "kunnolla". Käsipeliä vain, se kuulema riittää miehelle. MInä voisin välillä haluta jotain muutakin, paitsi etten ole 8kk halunnut. Eikä hänkään ole.
Mikä ihme mua vaivaa... kauhea tyytymättömyys kaikkeen. Tunnen itseni tosi rumaksi ja lihavaksi, näytän jotenkin epänaiselliselta omasta mielestäni. Menkat tulee miten sattuin ja sekin vaikuttaa siihen, etten koe olevani järin naisellinen. Hassua miten niinkin ikävän asian sekoaminen, kuin menkat, saa tuommosia ajattelemaan.
Aivan älytöntä... Onko muita yhtä epämääräistä tyytymättömyyttä potevia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
hei sinä!
en tietenkään voi tietää teistä yhtään enempää kuin tuo kirjoittamasi katkelma, joten en ala neuvomaan. mutta tulisi mieleen, että ehkä ei ensimmäiseksi kannata aloittaa parisuhteesta eroamisella, jos ja kun teillä ilmeisesti kuitenkin suht hyvin menee.
omasta kokemuksesta tiedän, että tuo menkkojen heittely voi jo yksinkin aiheuttaa tympeää oloa. oletko kokeillut e-pillereitä? eri merkkiset voivat vaikuttaa eri tavoin, ja ehkä kokeilemalla löytäisit jotkut sinulle sopivat, jotka saisivat kiertosi järjestykseen. on helpottavaa tietää, että menkat tulee vain tauon aikana, ei milloin sattuu. ja pillereillähän niitä voi siirtääkin, jos haluaa. tosin, pillerit taas voivat aiheuttaa lisää haluttomuutta, mutta se on kovin yksilökohtaista.
olet varmaan miettinytkin, että mitä oikein haluaisit elämältä. olet vasta 27v. ehdit vallan hyvin aloittaa aivan uuden ammatin opiskelun, lähteä vaikka ulkomaille tai melkein mitä tahansa. kyllä se siitä kirkastuu. ja ei kovinkaan moni ihminen elä yhden loistoajatuksen perässä koko elämäänsä, on ihan tavallista, että elämän suunta muuttuu ja kiinnostuksen kohteet vaihtuu monta kertaa vuosien mittaan. ei kohdallasi ole todellakaan liian myöhäistä tehdä jotain sellaista, mitä ajattelet, että nuorempana olisi pitänyt tehdä.
parisuhde on semmonen juttu, että täydellistä suhdetta eikä täydellistä kumppania ole olemassakaan. jokaisessa meissä on vikoja ja jokainen liitto muotoutuu juuri niiden kahden ihmisen mukaan. on ihan normaalia, että välillä miettii, että tässäkö tämä nyt sitten on. tai että olisko ehkä parempi olla yksin tai jonkun toisen kanssa. mutta itse oon jotenkin ajatellut, että nuo kysymykset voi asettua vahvistamaankin sitä parisuhdetta. parisuhde on aina valintoja, että aina vaan valitsee sen oman kumppaninsa uudelleen. että loppujen lopuksi huomaa, että ei se vaihtamalla parane, vaan löytää onnen ja hyvän olon siitä yhteisestä suhteesta. läheskään kaikilla parisuhde ei ole mitään jatkuvaa unelmaa ja romantiikkaa, vaan sitä lämmintä tunnetta siitä, että voidaan jakaa arki yhdessä.
en tiedä onko tästä sinulle mitään apua, mutta mietiskele mitä tahdot tehdä. tympeyden tunteeseen ei kannata sen tunteen vuoksi jäädä jumittamaan. uusi vuosi, uudet kujeet. =)
vanhempana henkilönä, että kaikki ärsyttävät seikat kumppanissa ajan myötä paisuvat.. ihan oikeasti. Ne hyvät puolet pysyvät hyvinä..vähintään siedettävinä, jos niitä vaalitaan, eikä vaan tuudittauduta tavanomaisen pysyvyyteen sen eteen mitään tekemättä.. Tuo sohvalla makoilu ja sen sotkeminen vaan pahenee ja paisuu.. aivan varmasti, vaikka siitä miten keskustelisitte. Kerronnastasi päätellen se on jo geeneihin juurtunut. Ja tuopin kallistelu vaan lisääntyy kun arki ajautuu todella uomiinsa.
Eikun otat itseesi niskasta kiinni ja etsit itsellesi oman elämän.. kyllä ne menkatkin siitä sitten sen myötä tasaantuu.. hormoonihommia kun ovat.. ja sitten tuo ikäsi.. mitä ihmettä olisit voinut saavuttaa, mitä et voisi vielä tehdä, nykyisin kun ihmisiä istutetaan koulussa neljännesvuosisata.. ja aktiivisin elämänvaihe on jo takana kun valmistuu ammattiin..
Ja ehkä tuo miehesi on jotain 30.. ja tyytyy käsipeliin.. hitsi.. mitähän te räpläätte 10 vuoden kuluttua.. paperinukkejako..
...tyypillisiltä kolmenkympin kriisiin liittyviltä ajatuksilta, nuo 'tätäkö haluan elämältäni', 'tässäkö tämä nyt on', 'olen vanha ja lihava' ja tuo epämääräinen tyytymättömyyskin. Eli osa luonnollista kehitystä. Suhde voi selvitä tämän yli ja usein selviääkin.
Toki kerroit sellaisistakin asioista joihin oikeasti pitäisi puuttua - tarkkailkaa miehen alkoholinkäyttöä, varsinkin jos hän on jollain tavalla epämiellyttävä kännissä.
Mutta heikot maantietotaidot kuulostavat mitättömän pieneltä miinukselta, ja sormenjälkiä jää kaikista ihmisistä :-) Pienet tavat ärsyttävät ihmisissä aina, keillään ei ole täysin samanlaisia tapoja olla ja elää. Ongelmanne eivät kuulosta suurilta joten eiköhän hän voi hyvinkin olla se oikea.