Kun ovat tuossa alempana yh -äidit huolissaan kelpaavuudestaan niin laitanpa tähän muutaman syyn mitkä minut helposti karkoittavat maisemaan:
Ulkonäkö tai kroppa joka ei pätkääkään "sytytä"
Etäinen ja viileä käytös tappaa kyllälähestymishalut aika nopsaan, olkoon vaikka minkälainen missi kyseessä
Prinsessasyndrooma, jos selkeästi olen vain yksi pojista pitäkööt pojat prinsessansa
Empatian puute ja tyly asenne muita kohtaan, se jos ei osaa muusta puhua kuinka perseestä kaikki exät olivat niin eipä huvita joutua siihen seuraan.
Seurusteleva tai liitossa oleva nainen joka ei osaa ensin erota vaan hakee "parempaa" exänsä selän takana
Se ettei halua lapsia mutta on niitä kuitenkin exille pyöräytellyt useampia, miksei mulle?
Ulkonäkö tai kroppa joka ei pätkääkään "sytytä"
Etäinen ja viileä käytös tappaa kyllälähestymishalut aika nopsaan, olkoon vaikka minkälainen missi kyseessä
Prinsessasyndrooma, jos selkeästi olen vain yksi pojista pitäkööt pojat prinsessansa
Empatian puute ja tyly asenne muita kohtaan, se jos ei osaa muusta puhua kuinka perseestä kaikki exät olivat niin eipä huvita joutua siihen seuraan.
Seurusteleva tai liitossa oleva nainen joka ei osaa ensin erota vaan hakee "parempaa" exänsä selän takana
Se ettei halua lapsia mutta on niitä kuitenkin exille pyöräytellyt useampia, miksei mulle?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Se, että ekalla tapaamisella tulisi totaalinen turn off? Jos paikalle ilmestyisi epäsiisti (haiseva?) mies, joka ei ole hampaitaan pessyt viimeiseen kuukauteen, en tapaisi uudelleen. Oikeastaan kaikille muille voisin antaa uuden mahdollisuuden, koska ekat treffit jännittävät monia.
A) jatkuva profiilissa roikkuminen, vaikka osoittaa kiinnostuksensa minua kohtaan
(uskon enemmän tekoihin kuin sanoihin; jos on kiinnostunut, niin sitten ei useita tunteja roiku muiden kanssa treffeillä. Voitte sanoa minua vanhanaikaiseksi, mutta minä en hyväksy sitä, että jos ollaan jo livenä treffeillä käyty ja tavattu ja ilmoitettu, että ollaan kiinnostuneita, niin silti "kalastellaan" pakonomaisesti ja useita tunteja päivässä muita)
B) Nettiriippuvuus
C) huonot tavat
D) kyvyttömyys ottaa kontaktia naiseen
E) tissien estoton tuijotus ekoilla treffeillä (vinkki: jos on pakko katsoa, niin tehkää se edes huomaamattomasti vilkaisten, kiitos!)
F) Eksistä jauhaminen ( esim. yksityiskohtanen analyysi) jo alkuvaiheessa
G) töykeys ja mukahauska tekonäppäryys
Muut ymmärsin, mutten D) vaihtoehtoa? Tämä on aina vaivannut minua, mutta tulen juttuun naisten kanssa muutoin kyllä.
Pitäisi olla pelimies ja naisten naurattaja, että kelpaisi?
sehän ei onnistu tekemällä.
1. Prinsessa-asenne. "Tässä minä olen, hurmaa minut". Eli naiset jotka
saapuvat treffeille jo valmiiksi nenä pystyssä jo odottavat että mies tekee
kaikkensa hänen eteensä. Minä etsin tasavertaista kumppania, enkä mitään prinsessakompleksista
kärsivää, miestä pompottavaa teinityttöä. Hemmottelen kyllä mielelläni
naista, mutta en siksi että hän niin käskee. Asiaa pahentaa se, jos nainen
vielä mainostaa kuinka kaikki miehet juoksevat hänen perässään. Pelaa sitten niiden miesten
kanssa. Minua ei kiinnosta olla yksi pelinappuloistasi.
2. Itsensä vähättely. Jos minä lähden kanssasi treffeille, olen sinusta kiinnostunut.
Ei sillä ole merkitystä, oletko lääkäri vai lähihoitaja. Älä vähättele itseäsi,
vaan ole ylpeä itsestäsi (itseriittoisuus on eri asia). Jos et ole tyytyväinen
olotilaasi, tee sille jotain. Itsesi vähättely ei auta yhtään.
3. Jatkuva hölötys. Treffeille ei mennä "markkinoimaan" vain itseään, vaan
myös tutustumaan toiseen. Anna siis puheenvuoro myös miehelle.
Pienet hiljaiset hetket eivät ole mikään katastrofi, joten niitä
ei tarvitse aina paikata turhalla hölöttämisellä. Tiedän kyllä että moni alkaa
pälättämään kun on hermostunut, mutta rajansa kaikella.
Jos lähdette tuolle yltiönegatiiviselle linjalle jo alkuvaiheessa, niin tehkää itsellenne palvelus ja poistakaa profiilit NYT.
Käsittääkseni yksikään meistä ei ole viaton, ei edes vaikka tienaa yli 50000€ vuodessa, näyttää hyvältä tai vaikka molempia. Teillä on kaikilla hommat hanskassa ja hanskat hukassa. Ei ole kauhean hedelmällinen asetelma alkaa ajatella että MINÄ olen se joka täällä valitsee, suhteessa on kaksi ihmistä ja yhteispeliä vaaditaan, jos siihen ei ole eväitä, niin ei teitä kukaan jää kaipaamaan. Nyt ne turhat luulot pois ja jalat maahan, siitä se lähtee. Kiitos. Anteeksi. :D
Itse asiassa olen aika positiivisella mielellä liikentessä ja hyväksyn kyllä helpostikin asioita, eihän se tarvitse olla loppupelissä kuin yksi pieni juttu joka saa auttamattomasti ihastumaan.
Tuossa olet ihan oikeassa etä kukapa meistä virheetön olisi ja pienet säröt saattavat olla vain persoonallisia pikku lisisä paketissa. Itseasiassa laitoin tuon avauksen vaan valaakseni uskoa yksinhuoltajille kun tuossa alempana tuntuivat pitävän sitä niin isona juttuna, jotta huomaisivat että on paljon muitakin asioita jotka voivat miekkosen karkoittaa siinä alun herkässä vaiheessa. Tottakai se miehen kannalta vähän vaikeampaa on aloittaa jos toisella entuudestaan muksuja muttei mahdotonta, silti itse ehkä odottaisin että myös minun kanssani oltaisiin valmiita lapsentekoon. Jos itsellänikin jo entuudestaan lapsia olisi luultavasti jo olemassaolevat riittäisivät mutta kun ei niin siksi näin.
tuo lapsihomma. Voipi tosiaan olla jotta lapset on jo hankittuna. Älä siis hyvä mies jos haluat omia penskoja, niin takerru niihin profiileihin.
Tai mistäs sitä koskaan tietää jos oikein rakastun mutta kyllä se ihan faktahomma on että jos vakavan parisuhteen aloittaa niin mielellään voisi olla se yhteinenkin muksu tai vaikka useampia, naisen aikaisemmat lapset tietysti olisivat aivan yhtälailla perhettä ja varmaan joutuisi olemaan tarkempanakin tasapuolisessa kohtelussa kuin pelkästään omien kanssa mut se tuskin olisi edes ongelma.
Ei saisi olla ennakkoluuloinen mutta epäilen että jos useampia pelkästään naisen lapsia olisi taloudessa voisi oma olo tuntua toisinaan aika ulkopuoliselta kun ei olisi sillä tavalla verisiteitä porukkaan joka meillä asuu, siksipä voi olla viisainta ettei lähde edes yrittämään suhdetta jossa olisi tarjolla paljon velvollisuuksia ja vain vähän etuisuuksia.
Näinhän ne menee lapsettoman kannalta asiat mutta eihän sitä koskaan voi varmaksi tietää, luonne ulkonäkö ja hirveän moni muu asia vaikuttaa ja tärkeintä lienee että sen kumppanin seurassa viihtyy eikä mielestäni liikaa saisi rajata, tuo lapsijuttu on vain yksi osatekijä ja kyllä monesti tullakseen onnelliseksi täytyy oppia tekemään myös myönnytyksiä.