Vai toimiiko ?
Otsikko oli ehkä provosoiva ja kuuluu tarinaan vain löyhin osin.
Kaipaisin kommentteja seuraavaan. Olemme olleet kimpassa 15 vuotta ja meillä on kivat 3 ja 5 vuotiaat lapset.
Elämä kuitenkin on kovin arkista ja tunteet toista kohtaan on molemmin puolin kaverillisia. Rakkauttakin varmasti tunnetaan, mutta enemmän se varmaan on sellaista rakkautta velvollisuuden tunteesta.... (Tämä ei välttämättä tunnu ihan oikeelle.)Molemmat haluaisivat kokea intohimoa, rakkautta, ikävän tunnetta jne.)
Seksuaalisuus on kadonnut oikeastaan kokonaan, koska mies ei osaa olla riittävän huomioon ottava ja vastaavasti naista on kuitenkin vaikea lähestyä oikealla tavalla. Kipinä siis puuttuu...
Olemme todenneet keskusteluissamme ihan hyvällä mielellä, että tämä elämäntilanne on varmaankin juuri se, jolloin parit yleensä eroaa. (monilla asia vaan kärjistyy jonkun pettämisen tai muun kautta...)
Lasten vuoksi (kumpikaan ei halua vieraantua omista lapsistaan) ja ehkä myös itsemme vuoksi olisi syytä saada homma toimimaan.
Millaisia vinkkejä heitätte? Sovimmeko vapaasta suhteesta, jolloin kumpikin voi halutessaan käydä vaikkapa kerran pari vuodessa risteilyllä hakemassa seikkailua, ihailua ja intohimoa. Vai onko parasta päätyä jakamaan kupit ja kattilat? Toisaalta parasta on varmasti oppia rakastumaan toiseen uudelleen - Mutta kuinka se tehdään ?
Vastaukset on varmasti tosi helppoja, jos osaa ulkopuolisina niihin vastata.
Terveisin kyseisen suhteen
Mies tai nainen
Otsikko oli ehkä provosoiva ja kuuluu tarinaan vain löyhin osin.
Kaipaisin kommentteja seuraavaan. Olemme olleet kimpassa 15 vuotta ja meillä on kivat 3 ja 5 vuotiaat lapset.
Elämä kuitenkin on kovin arkista ja tunteet toista kohtaan on molemmin puolin kaverillisia. Rakkauttakin varmasti tunnetaan, mutta enemmän se varmaan on sellaista rakkautta velvollisuuden tunteesta.... (Tämä ei välttämättä tunnu ihan oikeelle.)Molemmat haluaisivat kokea intohimoa, rakkautta, ikävän tunnetta jne.)
Seksuaalisuus on kadonnut oikeastaan kokonaan, koska mies ei osaa olla riittävän huomioon ottava ja vastaavasti naista on kuitenkin vaikea lähestyä oikealla tavalla. Kipinä siis puuttuu...
Olemme todenneet keskusteluissamme ihan hyvällä mielellä, että tämä elämäntilanne on varmaankin juuri se, jolloin parit yleensä eroaa. (monilla asia vaan kärjistyy jonkun pettämisen tai muun kautta...)
Lasten vuoksi (kumpikaan ei halua vieraantua omista lapsistaan) ja ehkä myös itsemme vuoksi olisi syytä saada homma toimimaan.
Millaisia vinkkejä heitätte? Sovimmeko vapaasta suhteesta, jolloin kumpikin voi halutessaan käydä vaikkapa kerran pari vuodessa risteilyllä hakemassa seikkailua, ihailua ja intohimoa. Vai onko parasta päätyä jakamaan kupit ja kattilat? Toisaalta parasta on varmasti oppia rakastumaan toiseen uudelleen - Mutta kuinka se tehdään ?
Vastaukset on varmasti tosi helppoja, jos osaa ulkopuolisina niihin vastata.
Terveisin kyseisen suhteen
Mies tai nainen
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kerran pari vuodessa ja miksei enemmänkin, voi käydä risteilyllä ilman kumppania vaikkei ole avointa suhdettakaan!
Ellei rakkautta ja intohimoa ole parisuhteessa ei ne kyllä välttämättä risteilylläkään herää ja vaikka heräisikin niin molemmille tulisi murhetta.
Taisi alkuperäinen tarkoittaa risteilyä seksisuhteen metsästyksen merkeissä, eli ei oma mukaan. Aika harvoin vaan tuo kaksi kertaa vuodessa, riittääkö se himojen tyydyttämiseen ja loppuvuosi ilman?
Teillä on ihan loistava mahdollisuus hankkia uutta säpinää suhteeseenne keksimällä lisää yhteistä tekemistä. Vielä enemmän kehottaisin menemään joillekin kuulemma antoisille parisuhdeleireille.
Kun lapsenne on noin pieniä, uskoisin että suhteenne on osin senkin takia tossa tilanteessa, että iso osa voimistanne ja huomiostanne on mennyt lasten kasvattamiseen ja hoivaamiseen. Nyt kun lapset on siinä iässä, että ne voi viedä pitemmäksikin ajaksi hoitoon, käyttäkää tilaisuus hyväksi, ja ruokkikaa yhdessä suhdettanne.
Tää on nykyajalle tyypillistä haihattelua, että heti kun on tylsää, aletaan haikailla kaikenlaista epärealistista.
Kuulostaa hieman siltä, että teillä on kutakuinkin hyvät välit. Älkää pilatko perhettänne, suhdettanne ja lastenne tulevaisuutta antautumalla mukavuudenhaluiseksi ja itsekkääksi.
Jos eroaisitte, eronne olisi todellakin turha ero turhien erojen joukossa.
Miettikää mihin olette sitoutuneet ja miksi, ja mitä varten elämässä ylipäänsä sitoudutaan.
En nyt oikein selkeän jäsennellysti osannut sanoa
kommenttejani.
Mutta jotenkin vituttaa tällainen, ettei nykyihmiset osaa sitoutua ja nähdä omaa parastaan.
Ei pitäs näin kiukustua. Hienoa, että pohdit etukäteen. Erittäin lämpimästi kuitenkin suosittelen laittamaan suhteenne kuntoon. Olen varma, että elämnne kokonaisuuden kannalta tulette olemaan onnellisempia, kun olette uskollisia toisillenne ja teette työtä suhteenne onnellisuuden lisäämiseksi.
Niin ainakin minä uskon, ja aion pitää suhteeni kunnossa. Mikäli se on minusta kiinni. Toki mulla on suhteeni aavikkokausi vielä edessä. Olenkin ajatellut näitä asioita jo etukäteen, ettei sitten aavikolla kompassi kädessä lähtisi ihan satunnaisiin suuntiin. Ihmisten kannattaa miettiä arvojaan ja toimintaansa hyvän sään vallitessa, jotta olisi sitten jotain omaa ajatusta mihin tukeutua, kun myrsky on päällä. Se voisi auttaa elämään ehjemmän elämän.
Sen verran alkuun, että tuollaista miestä, kuin edellä, olen etsinyt koko elämäni! Olet fiksu, realistinen ja ennen kaikkea AIKUINEN.
Onneksi minulla taitaa olla kotona samanlainen =)
Mutta asiaan:
Olen nimittäin samoilla linjoilla miehen kanssa. Teillä (kysyjällä) on juuri sen ikäisiä lapsia, että se suurin vauvaiän rasite on ohi, ja nyt olisi aikaa sille "unohtuneelle" parisuhteelle. Täyttäkää se ilmestynyt aukko avioliitollanne. Älkää missään nimessä lähtekö pettämään tai tuulettamaan suhdettanne ulkopuolisten kautta. Se johtanee eroon, sillä haluatko koskea mieheesi toisen naisen jälkeen?
Parisuhde vaatii paljon. Se on oikeastaan toinen työ, jos arki on rankkaa. Silloin pitää olla valmis tekemään mitä vaan, että suhde alkaa jälleen toimia. Viekää lapsia hoitoon vähintään vaikka kerran viikossa. Alkakaa seurustelemaan uudelleen, lenkkeilkää kahdestaan, matkustakaa jne. Tehkää suhteestanne se seikkailu, mitä pitäisi muka alkaa etsiä muualta.
Kirjoitus kuulosti siltä, että rakkautta edelleen kuitenkin on, kun pystytte keskustelemaan ja toteamaan mitä tarvitsette. Siitä ei ole mitään syytä luopua. Nyt vaan mielikuvitusta peliin. Panostakaa kaikin tavoin liittoonne vaikka sitten niillä avioliittoleireillä (ovat kuulema loistavia). Lähtekää kahdestaan niille risteilyille ja vietelkää toisenne. Osaatte sen kyllä. Se on vain lasten aikana unohtunut.
Toivotan paljon jaksamista ja onnea liittoonne. Älkää luovuttako, se ei helpota sillä.
Mä olisin samoilla linjoilla nimimerkki "mies" kirjoittaneen kanssa, vaikka en osaa sanoa olleenkaan, voisko tuollainen "avoin suhde" toimia. Tuntuu vaan, että teillä on vielä mahdollisuus myös keskenänne.
Nimimerkille "mies" vielä kiitos hienosta miehisestä kannanotosta.
Onneksi minulla taitaa olla kotona samanlainen =)
Oletko varma etten ole sun miehesi? (:-)
Sitäpaitsi just nyt en ole kotona.
Ei nämä asiat niin kummallisia ole. Meistä ihmisistä tulee vaan niin helposti löyhäpäitä, jos emme tajua pitää ajatuksiamme kurissa. Sit kun on maajohto kunnolla irronnut, alkaa kaikki tuntua järkevältä ja oikealta.
En nyt tarkoita tässä ketjun aloittajaa vaan kaikkia maailman ihmisiä.
..ei koskaan tiedä.
Mieheni on kyllä tänään ollut kotona koko päivän..minun kanssani ; )
Olin vain onnellinen, kun vielä joku näkee parisuhteen vielä sellaisena instanssina, minkä eteen pitää yrittää ennen, kun ollaan eroamassa. Ei se joka päivä ole herkkua.
Toivottavasti rinnallasi on arvoisesi nainen..tai sitten toivon, että löydät sellaisen. On aarre "omistaa" mies, joka arvostaa avioliittoa/parisuhdetta.
..varma. Mieheni on ollut koko päivän kotona...minun kanssani =)
On vain hienoa huomata, että joku vielä arvostaa avioliittoa ja parisuhdetta. Se vaatii töitä ja harva on enää valmis näkemään vaivaa pitääkseen liittonsa kasassa. Ero on niin helppo ratkaisu nykyään. Liian usein ajatellaan kosintaan suostuttaessa, että kyllähän siitä pääsee eroon. Eihän se silloin voi toimiakaan..
Olet aarre kenelle tahansa.
Toivottavasti olet oman suhteesi jo löytänyt. Onnea sinulle ja suhteellesi!
..varma. Mieheni on ollut koko päivän kotona...minun kanssani =)
On vain hienoa huomata, että joku vielä arvostaa avioliittoa ja parisuhdetta. Se vaatii töitä ja harva on enää valmis näkemään vaivaa pitääkseen liittonsa kasassa. Ero on niin helppo ratkaisu nykyään. Liian usein ajatellaan kosintaan suostuttaessa, että kyllähän siitä pääsee eroon. Eihän se silloin voi toimiakaan..
Olet aarre kenelle tahansa.
Toivottavasti olet oman suhteesi jo löytänyt. Onnea sinulle ja suhteellesi!
Hieno kirjoitus! Ei avioliitossa varmasti kenelläkään ole aina helppoa ja sen eteen täytyy nähdä vaivaa. Vanha klisee, mutta tosi!
Henkilöt jotka rummuttavat avoimien suhteiden yms. puolesta, eivät todellakaan tajua avioliiton syvintä olemusta. Ja henkilöt ovat yleensä pahasti pettyneet omissa ihmissuhteissaan ja yrittävät kyseisillä suht typerillä keinoilla uskotella ulkopuolisille (ja itselleen), että hienosti ja hyvin menee. Anteeksi vain arvon naislukijat: yleisintä moinen selittely on kokemukseni mukaan naisilla, jotka ovat tehneet ns. hyvät naimakaupat. Rahalla saa ja hevosella pääsee! Lisäksi selitellähän aina voi...
Totta kai, poikkeukset edellisestä ovat mahdollisia, mutta harvinaisia.
Olemme olleet yhdessä kauemmin kuin te. Nykyään elämme avoimessa suhteessa siten, että molemilla on omat "ystävämme". Kumpikin tietää toisestaan kaiken, ja kaikesta voimme keskustella. Suhteemme on nyt paremmalla mallillla kuin kertaakaan aikaisemmin liki 20 v. aikana.
a) Jos panostatte parisuhteeseenne kaikin keinoin, en osaa kuvitella siitä koituvan teille mitään harmia.
b) Jos eroatte, ne harmit kaikki tajuaa.
c) Jos ryhdytte avoimeen suhteeseen, harmeja tullee kosolti. Niitä ei varmaan osaa edeltäkäsin kokonaan hahmottaa.
Mutta jos unohdetaan kaikki harmit ja oletetaan, että kaikki vaihtoehdot onnistuvat parhaalla mahdollisella tavalla uskon, että parisuhteeseene panostettuanne koette kestävintä ja vapautuneinta onnea.
Ja a) on siitäkin ylivertainen, että se ei sulje b):n ja C):n myöhempää onnistumista. Vaihtoehdot b) ja c) sen sijaan todennäköisesti tuhoaisi a):n myöhemmät mahdollisuudet.
Tässä hieman mekaanisempi lähestymistapa tilanteeseen. Inhottaa markkinoida a):ta sillä, että muutkin vaihtoehdot on sen jälkeen vielä käytettävissä, koska en toivo kenenkään niihin turvautuvan, ainakaan tämänkaltaisissa tilanteissa.
a) Jos panostatte parisuhteeseenne kaikin keinoin, en osaa kuvitella siitä koituvan teille mitään harmia.
b) Jos eroatte, ne harmit kaikki tajuaa.
c) Jos ryhdytte avoimeen suhteeseen, harmeja tullee kosolti. Niitä ei varmaan osaa edeltäkäsin kokonaan hahmottaa.
Mutta jos unohdetaan kaikki harmit ja oletetaan, että kaikki vaihtoehdot onnistuvat parhaalla mahdollisella tavalla uskon, että parisuhteeseene panostettuanne koette kestävintä ja vapautuneinta onnea.
Ja a) on siitäkin ylivertainen, että se ei sulje b):n ja C):n myöhempää onnistumista. Vaihtoehdot b) ja c) sen sijaan todennäköisesti tuhoaisi a):n myöhemmät mahdollisuudet.
Tässä hieman mekaanisempi lähestymistapa tilanteeseen. Inhottaa markkinoida a):ta sillä, että muutkin vaihtoehdot on sen jälkeen vielä käytettävissä, koska en toivo kenenkään niihin turvautuvan, ainakaan tämänkaltaisissa tilanteissa.
Avioliitto tarvitsee työtä ja TAHTOA.Täytyy tahtoa rakastaa toista vaikka välillä tuntuis tympeeltä.Meillä on tehty näin kun alkaa tuntua että pyöritettäis vaan yhteistä "firmaa".Kakarat hoitoon,viiniä,kynttilöitä,jutellaan asioista joihin toisessa rakastui,hieronta öljyä jolla hieromme toisemme läpikotaisin,sen jälkeen on kyllä suuret himot molemmilla.Vähintään puolen vuoden välein käymme yhdessä risteilyllä tai viikonloppu hotelli lomalla.Jätämme kaikki arki huolet ja keskitymme toisiimme.Tämmöisten retkien jälkeen ollaan tosi rentoja ja huomaamme taas sen alku ajan intohimon olevan esillä.Me ollaan myös ostettu joitain sexi-leluja joita on virkistävä välillä käyttää.Kyllä säkin sen miehesi saat vielä villiksi kun et anna periksi.Käytä naisellisia keinoja täysillä.Vieraissa käynti on lopun alku sanon minä.
Vaikka teidän kahden kesken se saattaisi toimia.
- Jos toista ei haittaa viestiikö se jotain ?
- Aina kun kuvioon tulee kolmas on riski että se puoliso jolla on suhde kolmanteen, ihastuu ja haluaa alkaa jakamaan tämän uuden ihmisen kanssa läheityytä ja aikaansa.
- Tarkoitatko avoimella suhteella pelkää seksiä vai että molemilla on uusi todellinen suhde ? Molemissa on todella isot riskit.
Itse en usko se avoimen suhteen toimivan. Mutta päätös on teidän kahden. Keskustelkaa, taudit, raskaus, ihastus, rakastuminen, kerrotaanko näistä ja mitä sielä tapahtui, kestääkö kuulla kaiken niin rehellisesti ? Itsestä moiseen ei olisi.
Minäkin kannatan uudestaa se kipinä etsintää. Viettäkää kahdenkeskistä aikaa. Järjestäkää ( toivottavasti onnistuu ) lapset hoitoon ja kahdestaan vaikka sinne risteilylle. Tuhlaa rahaa seksikäisiin ( itsestä) alusasuun. Maksaa kyllä, mutta tuo ihanan turhamaisen tunteen ja fiiliksen. Koita vietellä mies ja toivottavasti mies sitä vielä osaa arvostaa. Kokeilkaa täyttää toisen salaisia haaveita ja keskustella niistä. Välillä on ihan kiva yllättää toinen kun niistä tietää.
Tuttua tekstiä.
meillä kävi aivan samoin ja siinä ei oikein tuntunut löytyvän ulospääsyä. Monet täälläkin kertovat kuinka helppoa ratkaisut ovat kun puhuu puolison kanssa jne jne. ei se vain käytännössä niin toimi, mekin puhuimme kaikesta mahdollisesta. Lopputuloksena kokeilimme kimppaseksiä ja siitä alkoi avautumaan uusia ajatuksia sekä kummasti tuli piristystä meidän seksielämään. Nyt tätä on harrastettu jo useamman vuoden ajan ja käyty finswingerien bileissä, siellätavattu uusia pareja ja täytyy myöntää tämän toimivan hyvin. Olemme nyt varmasti onnellisempia kuin moneen vuoteen ennen ensimmäistä kokeiluamme. varoituksen sanana sanoisin, että ensimmäisestä kerrasta meille tuli mustasukkaisuus juttuja ja niistä keskusteltiin pitkään ja hartaasti. Seuraavalla kerralla ei enää ollutkaan vastaavia ongelmia ja nyt monen kerran jälkeen tämä toimii jo oikein hyvin. menemme yhdessä ihankuin kylään ja tulemme yhdessä pois. Kotona seksi on villimpää kuin ehkä koskaan aikaisemmin ja aloitteen tekemisessä ei ole mitään ongelmia, monesti lähtee siitä kun jompikumpi sanoo "muistatko viimeksi kun olit sen kanssa ja näky oli todella kiihottava jne." jotenkin luonnollisesti se johtaa meillä nykyään seksiin eikä syytellä enää toisia siitä kumpi tekee tai jättää tekemättä aloitteen.
Meillä tämä toimii, tosin ihan suoraan vapaasta suhteesta en usko meillä toimivan. jossain vaiheessa jompikumpi ihastuu siihen seksikumppaniinsa ja sitten sukset ristiin ja pakkaamaan tavaroita.
Kykenisitkö hyväksymään vaimosi tunnesiteen toiseen mieheen. Kaipauksen ja ikävän ? Kykenettökö jakamaan avoimesti ja rehellisesti mikä seksissä tuntuu hyvälle toisen partnerin kanssa ja vertaamaan miksi se sama tunne ei tule teidän kahden välisessä jutussa ?
lähtee parisuhteen todellinen alamäki. Se on toisen pettämistä pahimmillaan, mutta myös itsensä pettämistä.Missään tapauksessa se ei ole ratkaisu vaan ratkaisun siirtämistä.
Meillä asiasta (molempien) on kyetty keskustelemaan avoimesti, ja myös hyväksymään tunneside ja ihastuminen.
Siinä varmaan meneekin se raja.
Jos menee henkiselle puolelle ja tulee tunnesiteet niin varmaan mennään metsään.
kyllä me puhutaan avoimesti ja myös meidän seksielämä on sujunut loistavasti sen jälkeen kun aloimme harrastamaan kimppakivaa.
ei se ihan noinkaan mene. meillä harrastettu jo monta vuotta ja olemme onnellisia. jospa kysymys onkin ihmisten suvaitsevaisuudesta. kimppakivaa pidetään jotenkin epäsuotavana, onko sitten parempi jos kumpikin salaa pettää toisiaan. Se on todella yleistä, nyt ainakin kumpikin tiedämme mitä teemme eikä ole tarvetta salaa pettää kumppaniaa. Tokihan nyt joku kommentoi "miksi sitten pitää olla yhdessä jne" yhdessä oloon vaikuttaa moni muu asia kuin seksi, sen vain pitää myös toimia. Me olemme tyytyväisiä ratkaisuun ja ratkaisu on meille sopiva. elämämme on onnellista ja toisaalta myös turvallista kun tietää ettei kumppani petä.
ihmisistä se on kiinni, joillekkin tällainen sopii ja toisille ei, mustasukkaisuutta ei saa olla. Voihan tätä verrata vaikka syömiseen, et tiedä koska umppanisi käy syömässä ja mitä syö. meidän tapauksessa tietää ja se luo myös varmuutta. tokihan jompikumpi voi ihastua ja tulla ero sen takia, mutta niin voi käydä ilman kimppakivaakin.
Onhan joskus tilanteita jossa huomaa itse tai kumppaninsa suunnalta ihastumista. Mutta kumpikin tietää missä menee raja tai oikeammin pysytään yhdessä vaikka ihastumista sattuisikin, ei se ruoho aidan toisella puolella ole herkullisen vihreää kuin ihastumisen/rakastumisen huuman ajan. sen jälkeen huomaa kaikkia puutteita tässä ihastuksen kohteessa.
HIENOA, että olette sovussa ja hyväksyneet elämään kuuluvat asiat. Oikea lähestymistapa asiaan.
Monet ihastuvat mm. työpaikalla ja tulee ero jne. vaikka ei ole mitään kimppakivaa. Monesti joku nainen tuijottaa hyvännäköistä miestä tai mies hyvännäköistä naista, sehän on luonnollista. pikemminkin pitää tuntea ylpeyttä kumpanistaan "tuo on ´minun"
Meillä kans suhde laimeni, rakkauden tunne alkoi kadota eikä oikein löytynyt enää yhteisiä asioita, seksikin vain oli mitä oli...
Noh, minäpä löysin toisen miehen, hänen kanssaan säädin hetkisen aikaa (seksiä, hellyyttä, suudelmia jne...) ja lopulta tunnustin kaiken miehelleni. Tämän jälkeen suhteemme on ollut entistä mahtavampi, johtuen myös siitä että mieheni on niin ymmärtäväinen eikä alkanut riehumaan tai uhkailemaan kun tunnustin tekoni.
Seksi sujuu, teidän taas itsekin ketä rakastan. En sitten tiedä mutta meillä tämä "piristys" toimi...