Olen seurannut kohta kymmenen vuotta mieheni kaljottelua.. Joka perjantai se aloittaa illalla ja lipittää sitä melkein aamuyöhön siirtyy sit nukkumaan kun on tarpeeksi kännissä.. Lauantaina herää ja menee ulos tupakalle ja korjaa siellä samalla oloa saattaa tehdä jotakin pientä kotityötä ja tissuttelee samalla.. Teen ruuan ja se syö käy maate ja heräilee iltapäiväunilta ja taas voi aloittaa kaljan juonnin.. Juo lauantai illan taas siihen saakka kun pää on täynnä, käy nukkumaan.. Sunnuntaina korjaa taas olo ja tekee taas samalla pientä kotityötä tai sitten ei mutta kaljaa tisuttelee.. Sunnuntai iltana vielä muutama olut sillen että on humalassa kun tulee aamuyöstä nukkumaan.. Juominen saattaa loppua tai sitten ei riippuu onko töitä kuinka paljon viikolla..
Itse otan myös silloin tällöin viikoloppuna, mutta ainoastaan lauantaina muutaman oluen tai sitten en ollenkaa...
Mies ei ole kännissä väkivaltainen mutta sikailla kyllä osaa ja sotkea paikkoja...
Ei muuta mutta kun tätä touhua seurailee myös meidän kolme yhteistä lasta...
Olen puhunut miehelleni tästä että juominen on hänelle silleen ongelma että yksi ilta ei riitä vaan niitä pitää olla useampia ja lapset näkevät isänsä suurimman osan kotona kännissä kuin selvinpäin..
Kaikki yhteiset perhematkatkin minä ajan autoa koska mieheni ei pysty, koska ei ole ajokuntoinen...
Uutta-vuottakin olimme ystävien luona viettämässä. Tulin tänään kotiin lasten kanssa koska mieheni meni ystäväni mieheni kanssa läheiseen baariin korjaamaan oloaan aamupäivällä ja minun olisi pitänyt odottaa häntä kun hän juo itsensä kunnon humalaan, aina ennen olen kiltisti tehnyt ja odottanut, mutta nyt tänään jotenkin napsahti ja jätin mieheni sinne ja ajoin lasteni kanssa 200km kotia..
Ystävälleni äsken soitin että joko ovat tulleet baarista, ovat tulleet ja nukkuvat ja mieheni oli vaan kysynnyt ystävältäni että mitähän se nyt vaimo meinaa kun ei odottanut...
Olen aina vaan uhkaillut jättää mieheni mutta nyt tuntuu ihan siltää että teen sen....
Itse otan myös silloin tällöin viikoloppuna, mutta ainoastaan lauantaina muutaman oluen tai sitten en ollenkaa...
Mies ei ole kännissä väkivaltainen mutta sikailla kyllä osaa ja sotkea paikkoja...
Ei muuta mutta kun tätä touhua seurailee myös meidän kolme yhteistä lasta...
Olen puhunut miehelleni tästä että juominen on hänelle silleen ongelma että yksi ilta ei riitä vaan niitä pitää olla useampia ja lapset näkevät isänsä suurimman osan kotona kännissä kuin selvinpäin..
Kaikki yhteiset perhematkatkin minä ajan autoa koska mieheni ei pysty, koska ei ole ajokuntoinen...
Uutta-vuottakin olimme ystävien luona viettämässä. Tulin tänään kotiin lasten kanssa koska mieheni meni ystäväni mieheni kanssa läheiseen baariin korjaamaan oloaan aamupäivällä ja minun olisi pitänyt odottaa häntä kun hän juo itsensä kunnon humalaan, aina ennen olen kiltisti tehnyt ja odottanut, mutta nyt tänään jotenkin napsahti ja jätin mieheni sinne ja ajoin lasteni kanssa 200km kotia..
Ystävälleni äsken soitin että joko ovat tulleet baarista, ovat tulleet ja nukkuvat ja mieheni oli vaan kysynnyt ystävältäni että mitähän se nyt vaimo meinaa kun ei odottanut...
Olen aina vaan uhkaillut jättää mieheni mutta nyt tuntuu ihan siltää että teen sen....
Vastaukset 3
Vanhimmat
- kirjoittelin tuonne toiseen ketjuun monta kommenttia
pelasta lapsesi - toimita heidät pois alkoholistikodista
holistin tytär ja sisar
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001528&posting=22000000040440811
Tekstisi perusteella vaikuttaa siltä että miehesi on alkoholisti. Kun alkoholi näyttelee pääroolia elämässä eivät merkitse perhe, ystävät, lapset ta työpaikan menetys mitään. Ystävänsä alkolisti löytää viinan voimalla ja viina on hänen paras ystävänsä.
Taudin kuvaan kuuluu myös se ettei potilas itse tunnista lainkaan oireitaan ja täten hoitoon saaminen viivästyy usein ratkaisevasti.
Olen kokenut saman helvetin johon sinä olet joutumassa ja kohdallani se johti eroon noin vuoden miettimisen jälkeen. Ero ei tietenkään ole ratkaisu miehesi ongelmaan, mutta se saattaa estää sinua hakkaamasta päätäsi seinään tämän enempää.
Tsemppiä.
Itse katsoin vastaavaa käyttäytymistä 16 vuotta. Kesällä kirjoitin miehelleni kirjeen, jossa kerroin, että jos meinaa asua minun ja lasten kanssa vielä jatkossa, pitää alkoholi nyt jättää. Lapsemme ovat jo monta vuotta hävenneet isänsä juomista. Syksyllä mies sitten ilmoitti, että ei halua enää olla minun kanssani. Nyt on jo sitten löytänyt nuoren naisen, joka antaa hänen olla sellainen, kuin hän on. Eli siis ei nalkuta juomisesta. Lapset ovat tietysti olleet tosi surullisia, eivätkä voi ymmärtää, miksi alkoholi menee perheen edelle. Vanhempi lapseni on nyt sanonut, että on itse asiassa helpottunut, että me eroamme. Nyt he näkevät isäänsä niin, että hän ei ole humalassa, ja se on ehdottomasti parempi, kuin kotona oleva känninen, henkisesti poissaoleva, viinalle haiseva isä.