(joo tiiän, että ei saa kysyä tällä palstalla, mutta kysynpä silti ;) )
Eli 2 vaihtoehtoa
Psykologia
Olen kiinnostunut mielenterveydestä, sen häiriöistä ja häiriöiden hoidosta ym.
Ongelma on se, että psykologia on paljon muutakin kuin mielenterveyshäiriöitä..
Ja sitten on se tutkinnon jälkeinen pakkovaihe eli työ. Ei minusta ainakaan psykologiksi olisi. Tai en tiedä. En ainakaan osaa kuvitella :/
2. vaihtoehto
Oikeustiede
Jo pelkkä sana OIKEUS aiheuttaa minulla kylmät väreet. Haluan vaikuttaa ja olla hyödyllinen. Haluan ymmärtää yhteiskuntajärjestelmää.
Mutta en ole erityisen kiinnostunut itse materiaalista. Työstä kyllä, mutta en sitä edeltävästä opiskeluvaiheesta...
hjälp mig!!!!!!!!!!!!!!!!!
Eli 2 vaihtoehtoa
Psykologia
Olen kiinnostunut mielenterveydestä, sen häiriöistä ja häiriöiden hoidosta ym.
Ongelma on se, että psykologia on paljon muutakin kuin mielenterveyshäiriöitä..
Ja sitten on se tutkinnon jälkeinen pakkovaihe eli työ. Ei minusta ainakaan psykologiksi olisi. Tai en tiedä. En ainakaan osaa kuvitella :/
2. vaihtoehto
Oikeustiede
Jo pelkkä sana OIKEUS aiheuttaa minulla kylmät väreet. Haluan vaikuttaa ja olla hyödyllinen. Haluan ymmärtää yhteiskuntajärjestelmää.
Mutta en ole erityisen kiinnostunut itse materiaalista. Työstä kyllä, mutta en sitä edeltävästä opiskeluvaiheesta...
hjälp mig!!!!!!!!!!!!!!!!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
psykiatriaan.
Pääsee hoitamaan sairaita, ja psykiatreista on tarvetta. Eikä se liksakaan huono ole.
Mutta ongelma lääkäriksi ryhtymisessä on vala. Eli joutuisin tahtomattani tehdä toimenpiteitä, joita en haluaisi tehdä.
Pohtinut olen samoja mutta ei ne oikein sovi mulle. Juristina ainoa kiinnostava asia olisi rikosoikeus ja se opiskelu tosiaan olisi puuduttavaa. Ja mitäs teet psykologialla jos et halua psykologiksi?
tai aiot tehdä?
Ei ainakaan ole mitään hajua ja lukiostakin alkaa olla sen verran aikaa että eiköhän mun opinnot ollut tässä.
kumpikaan sulle sopivalta vaihtoehdolta. Sulla on vaan päässä ajatus, että sä tahdot noista jomman kumman. Lähe mielummin purkamaan mistä se ajatus johtuu.
Voi olla...
Mutta ongelma on myös se, että haluan kouluun viimeistään ensi syksynä! En jaksa enää tälläista epävarmuutta...
Niin- ni olen pohtinut monia muitakin aloja. Ja minusta muut alat ei sovi minulle. . .
Syyttäkää siis vaan Suomen päättäjiä.. Tai ainakin minä syytän.
Puoli vuotta täytyy jonottaa, että pääsee edes ammatinvalintapsykologille.
harmittamaan kun teet homma mikä sua *vituttaa* 40 vuotta kun että odotat/mietit vähän aikaa. Lisäksi kun työelämä on kiireistä, niin silloin tuo epävarma odottelu voi tuntua jopa houkuttelevalta.
Ehdotan että unohdat nuo, koska et ilmeisesti kovin helpolla löytäisi kumpaakaan koulutusta vastaavaa duunia, joka kiinnostaisi.
Luulisin että psykologian alan hommat voivat olla henkisesti aika rankkoja. Ettet rikkoisi itseäsi toisten murheilla?
Lakipuolella voi myös olla aika raaka meininki, ainakin jos kyseessä on rikosoikeus tai riitajuttujen hoitaminen. Jossain kaupunginlakimiehenäkin joutuisit ehkä häätämään lapsiperheitä syysmyrskyyn vuokrarästien takia.
Jos yliopisto on kuitenkin tähtäimessä, niin miten olisi valtiotieteet? Aika yleispätevä tutkinto, jolla pääsee moneen duuniin.
Tiedäks mitä... Noi on kyllä sellaisia juttuja, että ei sun ainakaan kenenkään ulkopuolisen mielipiteen perusteella kannata yhtään mitään päättää. Ei siis myöskään mun mielipiteeni perusteella ( sanon varuiksi, vaikka tuskinpa niin ajatteletkaan).
Sun kannattaa oikeasti harkita tarkkaan mitä teet, koska kaikki alavalintasi vaikuttavat pitkälti tulevaisuuteesi. Jos kerran esimerkiksi pelkkä sana "OIKEUS" aiheuttaa sulle "kylmiä väreitä", kuten kerroit, ei siinä ehkä (välttämättä?) olisi juuri sun alasi. Kerroit myös, ettet ole "kiinnostunut opiskeluvaiheesta", mitä esim. mainitsemaasi oikeustieteeseen tulee. Kehoittaisin ehkä miettimään sitäkin, että juurikin oikeustiede on hyvin vaativaa erit. sikäli, että vaatii usein paljon myös ulkoa pänttäämistä. Uskoisitko selvittäväsi sen tutkinnon, jos jo nyt noin epäröit?
Muista kuitenkin se, että et sä mistään alasta voi ennalta tietää, että minkälaista opiskelu tarkemmin on... Jos jokin ala sua ennalta edes jokseenkin kiinnostaa, ei se välttämättä sikäli olisi huono vaihtoehto ( ei siis se oikeustiedekään, välttämättä). Opiskeluun on kuitenkin aina sitouduttava. Yliopistotason opinnoista et millään alalla selviä vain ottamalla "lungisti"; et ainakaan, jos aiot tutkinnnon saada. Ihan jokaisen alan opintoihin liittyy myös enemmän keskittymistä ja panostamista vaativia opintoja, tarkoitan. Pelkästään rennosti et voi ottaa missään.
Mainitsemasi psykologian opinnot edellyttävät kiinnostusta ihmisluonteeseen. Jos olet kiinnostunut ihmisistä ja ihmisten toimintatapojen määräytymisestä, voisi psykologia sopiakin sulle. Noi(kin) molemmat mainitsemasi alat ovat kuitenkin sellaisia, että ei sinne tiedekuntaan ihan heittämälläkään sisään mennä...Taso voi olla yllättävänkin kova monessa paikassa, joten pääsykokeisiin sun on valmistauduttava hyvin, jos/ kun olet valintasi tehnyt. Moni on meinaan yllättynyt siitäkin, kun vaikka viidestä laudaturista(kaan) huolimatta ei toivotun tiedekunnan ovet kuitenkaan ole avautuneet. Kaikki ei ole itsestään selvää.
Sä voisit ehkä vielä selvitellä toiveitasi ja tavoitteitasi ihan ajankin kanssa ja käydä vaikkapa jonkin ammatinvalinnan ohjaajan pakeillakin, jos kokisit sellaisesta saavasi itsellesi hyötyä. Noi ei ole mitättömiä juttuja, mitä siinä nyt pähkäilet ja alalla kuin alalla sun oletaan myöhemmin nimenomaan itse sitten asettavan omat tavoitteet itsellesi.