laitoin jokunen aika sitten kaverini kehoituksesta profiilin treffeille.
Olen 63 vuotias, vaimoni kuolemasta on neljä vuotta.
Olen saanut vastauksia yllättävän nuorilta naisilta, muutamaa tavannutkin, mutta siinä vaiheessa, kun nainen alkaa kertoa rahahuolistaan, olen aina kertonut, etten voi auttaa.
Siihen se sitten on tyssännyt, seurustelu.
Nyt kuitenkin tapasin itseäni huomattavasti nuoremman naisen, sinkun, joka on aivan päinvastaista tyyppiä.
Joka kerta luokseni tullessaan, hän tuo jonkun lahjan, samoin ulkomailla käydessään työasioissaan, etsii minulle irkkuviskejä, mielestäni jopa liian kalliita.
Kun olen asiasta hänelle huomauttanut, mielstäni hienovaraisesti, hän suuttui ja ilmoitti, että hän osoittaa kiintymystään siten, koska hänen lapsuutensa on ollut hyvin köyhää ja hän ei ole saanut lahjoja lapsena.
Viihdymme toistemnme seurassa ja suhteemme sujuu hyvin kaikilla tasoilla, ainoastaan tuo hänen tapansa ostella kalliita lahjoja, saa minut tuntemaan oloni vaivautuneeksi.
On kuin minunkin olisi osteltava hänelle lahjoja, toki niin teenkin, mutta lahjani ovat vaatimattomia, lähinnä sellaisia turhakkeita, joista itse pidän.
Miten on, naiset, luuletteko, että suhteellamme on mahdollisuus kehittyä ja jatkua?
Olen yrittänyt asiasta puhua tuntemieni naisten kanssa, mutta he lukkiutuvat ja eivät halua asiasta keskustella.
Kuitenkin, asia kiusaa minua, mielelläni naiseni kanssa jatakaisin, mutta ikäeromme ja tuo "lahjominen" rasittaa joskus.
Olen 63 vuotias, vaimoni kuolemasta on neljä vuotta.
Olen saanut vastauksia yllättävän nuorilta naisilta, muutamaa tavannutkin, mutta siinä vaiheessa, kun nainen alkaa kertoa rahahuolistaan, olen aina kertonut, etten voi auttaa.
Siihen se sitten on tyssännyt, seurustelu.
Nyt kuitenkin tapasin itseäni huomattavasti nuoremman naisen, sinkun, joka on aivan päinvastaista tyyppiä.
Joka kerta luokseni tullessaan, hän tuo jonkun lahjan, samoin ulkomailla käydessään työasioissaan, etsii minulle irkkuviskejä, mielestäni jopa liian kalliita.
Kun olen asiasta hänelle huomauttanut, mielstäni hienovaraisesti, hän suuttui ja ilmoitti, että hän osoittaa kiintymystään siten, koska hänen lapsuutensa on ollut hyvin köyhää ja hän ei ole saanut lahjoja lapsena.
Viihdymme toistemnme seurassa ja suhteemme sujuu hyvin kaikilla tasoilla, ainoastaan tuo hänen tapansa ostella kalliita lahjoja, saa minut tuntemaan oloni vaivautuneeksi.
On kuin minunkin olisi osteltava hänelle lahjoja, toki niin teenkin, mutta lahjani ovat vaatimattomia, lähinnä sellaisia turhakkeita, joista itse pidän.
Miten on, naiset, luuletteko, että suhteellamme on mahdollisuus kehittyä ja jatkua?
Olen yrittänyt asiasta puhua tuntemieni naisten kanssa, mutta he lukkiutuvat ja eivät halua asiasta keskustella.
Kuitenkin, asia kiusaa minua, mielelläni naiseni kanssa jatakaisin, mutta ikäeromme ja tuo "lahjominen" rasittaa joskus.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen "vasta" 50 v, mutta minäkin olen törmännyt moneen rahaa kytänneeseen. Myös pari paremmin menestyvää nuorempaa naista oli kiinnostunut, mutta tutkin kaikessa hiljaisuudessa heidän taustansa ja ei se menneisyys ihan puhtoinen ollut sielläkään. Eli se hyvinmenestyvä julkikuva oli osaksi teatteria. Ole varovainen ja tutki pikkuisen kumppanisi taustoja.
ensimmäinen (?) koetinkivi, oletteko niin läheiset, että pääsette asiasta yhteisymmärrykseen.
Voisin itse ymmärtää näin: Tuosta ikäerosta ja "namusedistä" on niin pinttyneet ennakkokäsitykset yleisesti, että voin itsekin kuvitella toimivani samoin kuin ko. nainen, ihan vain siksi, että tuntuisi kuin harteillani olisi todistustaakka. Jos hyökkäys on paras puolustus niin hän saattaa harjoittaa juuri sitä taktiikkaa näitä yleisiä käsityksiä vastaan. Suhtautumisensa saattaa muuttua ajan mittaan itsestäänkin, jos suhteenne vakiintuu. Jossain mielessä tuo osoittaa myös huonoa itsetuntoa aiemman vähävaraisuutensa johdosta, ja vähän liiottelee todistellessaan, että on onnistunut kääntämään kelkkansa. Vähän niinkuin äkkirikas lankeaa helposti pröystäilyyn vaurastuttuaan...
Yksi psykologinen keino välttää suora konfrontaatio aasiasta, jos pelkäät keskustelusta tulevan kovin hankala, voisi olla tuliaistoiveesi! Siis jos hän joka tapauksessa tuo aina jotain, joko vihjaile tai kerro suoraan, mitä oikeasti toivot tai mille teillä olisi yhdessä käyttöä. Siis huomaamattaan saisit hänet lahjomaan teitä, ei sinua. Siten pääsisit myös vaikuttamaan tuomisten hintaan. Jos vaikka olet kutsunut hänet syömään, voit pyytää tuomaan viinin... Ei kai hän sitten enää muuta toisi, vai toisiko? Tässä oikein nainen yrittää neuvoa taktikoimaan kanssasisarensa kanssa, onpas epälojaalia, mutta tämän tyylisesti meillä nuo ratakset pyörivät :)). Harmi kyllä, jos mokoman asian vuoksi hyvä ihmissuhde joutuu koetukselle.
Lahjoa? Miksi ei voi ajatella, että toiselle lahjojen/ tuliaisten tuominen on tapa. Ihminen voi myös oikeasti haluta toiselle hyvää, myös materiaalisten asioiden kautta. Miksi on vaikea sitä vastaanottaa? Miksi on vaikea uskoa toisen ihmisen antavan omastaan odottamatta vastapalveluksia?
Kaikki eivät yksinkertaisesti vain ole itsekkäitä.
Mikään yksipuolinen ei tuppaa kestämään, vaan jossain vaiheessa toinen osapuoli kyllästyy.
Eikä nuori nainen kauaa vanhasta gupesta pittaa jos ei rahahanat aukea oikealla tavalla.
Mitä muuta parempaa sinulla on tälle nuorelle naiselle tarjota, jolla pystyt kilpailemaan nuorille uroille? Ei sitten mitään.
koska minä ilmaisen siten itseäni. Joskus toinen ymmärtää esineen viestin,useimmiten kyllä, joskus ei ja sille ei sitten voi mitään. Käytän aikaa ja kekseliäisyyttä valitakseni tuliaisen ja se tuottaa MINULLE iloa.
Raadollisempi vaihtoehto on se, että nainen haluaa miehen, joka "pitää tästä wiskistä", koska se jotenkin nostaa hänen statustaan...