Olen parhaassa perheenperustamisiässä mutta kumppania en halua. Syynä rutinoitunut elämäni ja se, että viihdyn yksikseni. Olen terve, normaalijärkinen opiskelija. Luotan itseeni ja pidän itsestäni tällaisena kuin olen. Olen huomannut tietyissä tilanteissa, että naisen luonnollisuus vaikuttaa myös vastakkaiseen sukupuoleen. Olen oma itseni ja mies saa silloin luvan olla myös oma itsensä. Valitettavasti useat ikäiseni naiset ovat täysin hakoteillä moraalisesti ja näin vaikuttavat suoraan siihen mitä miehet naisista yleensä ajattelevat. Se ehkä eniten ottaa tällä hetkellä päähän. Ne mädät omenat.
Olen TYYTYVÄINEN
sinkkunainenTku
3298
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itselläni vähän sama tilanne. Tosin opiskelut ovat takana päin. Kyllä tässä miettii kuitenkin että kumppani olisi hyvä vierellä mutta jotenkin sitä on niin tottunut omiin touhuihinsa että ei ole valmis luopumaan monistakaan asioista toisen tähden tai alkaa vetämään jotain roolia että tekisi toisen tyytyväiseki.
kyllä tuota lastentekoa kannattaa miettiä kolmeen kertaan, tarkoittaen, ettei liian myöhään tule mieleen, että olisiko sittenkin pitänyt.
Mitäs teet, jos ei ole sellaista kumppania, jonka kanssa niitä tekisi? Vai kuulutko niihin epäromantikkoihin vanhanaikaisiin, joiden mielestä "kyllä se rakkaus tulee sieltä aikanaan?"
Parempi tosiaan miettiä neljästi lapsentekoa, ettei tee väärän ihmisen kanssa.