mouruaminen ja villasukat!

Minulla on noin 7-vuotias aikuisena adoptoitu leikattu poikakissa, joka tekee samaa. Yöllä kuuluu mouruntaa ja sitten pyyhkeet ja vaatteet (puserot, sukat, rintaliivit, jopa talvitakki) alkavat matkata kohti makuuhuonetta.

Mitään varsinaista selitystä en ole asialle keksinyt. Arvelen vain, wttä ilmiö on samaa alkuperää kuin 'ruoan' tuominen ihmisvanhemmille tai pentujen tuominen nähtäville. Miska kait haluaa osallistua yhteisen pesän hoitoon(?)

Minusta tämä käytös on aika hellyttävää, joten en ole pyrkinyt sitä pois kitkemään.

kissa joka on nyt 15vuotias. Mouruaa ihan turhasta, on laihtunut. Eläinlääkäri epäili että kyseiset tapahtumat voivat johtua kilpirauhasen ongelmista. Eli jos vielä noihin mouruamisiin ja laihtumisiin(ruokahalu on hyvä) kuuluu isojen kakkojen teko niin kannattais varmaan käyttää elukkalääkärillä.

on todennäköisemmin tylsää ja hän hakee huomiotasi. Antamalla ruokaa ja muutenkin kissan kanssa seurustelemalla pidät tätä toimintoa yllä. Eli kun kissa yöllä mouruaa, käännät kylkeäsi ja jatkat uniasi. Aikaa siinä menee ennenkuin loppuu (kuukausia kevyesti) ja alussa saattaa meteli jo pahentua, mutta kyllä kissa ajan kanssa uskoo, ettei huomiota saa vaan parempi on touhuta omiaan tai nukkua.

minunkin kisuni mouruaa aamuyöllä ja hakee mua sängyltä veskiin jos en huutoa kuulevinani ole eikä anna periks;) kissani on 14 ja hänellä on todettu munuaisvika! ja tosiaan alempana on tosta kilpirauhasesta... meen yleensä kissani luokse haliin häntä ja teen rutiinit mihin ollaan vuosien aikana totuttu jonka jälkeen otan hänet syliini ja vien sängylle viekkuuni ja johan tyttö rauhoittuu silityksen kera nukahtaa nopeasti ja sit muutaman tunnin päästä uusi herätys ja joskus myös tullut mieleen et onko unohtannut mitä on mennyt tekemään ja sit mouruaa siellä osaamatta päättää mitä seuraavaksi tehä :) huomiota vaan lisää ja sit voi jatkaa uniaan

meidän toinen kissoistamme kantaa joka yö vähintää kolme sukkaa.. ja aina samaan paikkaan. mouruaminen on omituista(siis ei normaalia syomis kautta paijaamis)kissat syö hyvin ja nukkuu paljon..siis mistä tämä yölinen sukkien kantaminen?
ps:tämä kyseinen narttu kissa on leikattu.

Meidän 10-v leikattu kollikissa rupesi pari vuotta sitten roudaamaan villasukkia, kaulahuiveja ym. pehmeitä tai villaisia juttuja pöytien ja sänkyjen alle. Siellä se niitä polkee ja pitelee suussaan. Se näyttää aivan siltä kuin se yrittäisi paritella niiden kanssa! Tuota villasukka-aktiviteettia se harrastaa pävittäin ja jopa monesti päivässä. Kerran piilotin kaikki sukat näkyviltä ja hommat loppui siihen muutamaksi kuukaudeksi. Sitten se taas alkoi kun villasukat unohtui lattialle. Nykyään se penkoo koulureppuani jos sieltä sattuisi löytymään vaikka lapaset.

Ei tuo nyt suuremmin häiritse, mutta ihmetyttää vaan että onko normaalia?

Oma 16v leikattu tyttö tekee samaa. Lankakerää kantelee ympäriinsä suuren huudon kera. Lähinnä hellyyttävää, kun siltiysten jälkeen kehrää mielettömän kovaa ja menee pitkälleen leuka lankakeränpäällä leväten.

Meillä kaksi nelivuotiasta leikattua tyttökissaa. Toinen on jo vuosia tuonut villa- ja muita sukkia "lahjaksi" useamman kerran viikossa. Tämä tapahtuu useimmiten myöhään illalla, ja kovan mouruamisen kera. Ääni on siis ihan erilainen kuin mikään ääni mitä kissa käyttää muissa tilanteissa.

Olemme käsittäneet asian niin, että kissa "metsästää" meille lahjoja, siis yhteiseen kotiin elatusta. Ja kun ei sisäkissana saa hiiriä yms. niin sitten tuo sukkia. :-) On oppinut näppärästi kalastamaan niitä lipastonlaatikon pienestä reiästä, tai sitten ottaa pyykkitelineeltä (osaa ottaa kaikkine pyykkipoikineen).

Meistä tapa on kovin hellyttävä ja aina kiitämme kissaa kovasti ja kehumme sitä.

Hassua on, että toinen kissoista, samasta pentueesta ja samalla tavalla kasvatettu, ei ole mitenkään kiinnostunut moisesta toiminnasta. Yhden kerran näiden vuosien aikana tuonut sukan. Jotenkin sai sen käsityksen että se oli miettinyt että jaa, tuo kaveri tuossa tekee tätä koko ajan, onkohan tämä kivaa.. Ja sitten yritti ja päätteli että ei tämä nyt kummoista ollut, enpä viitsi toiste...