Olen seurustellut kohta jo 5½ vuotta samaisen naisen kanssa, käytetään hänelle vaikkapa nimeä Mari. Mari oli vasta 14-vuotias, kun aloitimme seurustelun, en kyllä itsekään ollut kun 15-vuotias. Ensimmäisen puolen vuoden aikana jouduin usein pettämisen uhriksi. Pitkän mietinnän jälkeen katsoin pettämiset läpi sormien, vedoten siihen, että Marilla ei ollut kokemusta aiemmin ja hän halusi kokea asioita myös muiden kanssa.
Olemme eläneet nyt viitisen vuotta onnellisesti, ilman pettämisiä, olemme suunnitelleet tulevaisuutta ja etsimme omaa, yhteistä asuntoa. Moni on kehunut ja kadehtinut meidän suhdettamme, kuinka hyvin se toimiikaan. Seksistä nautimme yhdessä, täysin ongelmitta. Siinä hieman taustaa seuraavaksi tulevalle asialle:
Mari halusi saada itselleen miespuolisen kaverin, jonka kanssa tekstailla ja jutella puhelimessa arjen asioista. Olen itse ollut vieressä näiden puheluiden aikana, eikä niissä ole mitään pahaa ollut. Reilu kuukautta myöhemmin juttelin luottamuksellisesti Marin kanssa, kun arkielämämme on jotenkin alkanut kärsimään. Mari sanoi haluavansa piristystä arkeen ja haluavansa tavata tämän miehen. Asia jatkui sillä, että hän haluaisi viettää iltaa miehen kanssa ja ehkä jopa harrastaa seksiä. Seuraavana päivänä Mari näytti miehen kuvan minulle. Eipä siinä mitään, mutta samana päivänä löysin miehestä alastonkuvia, joita Mari oli saanut kotiosoitteeseensa! Järkytys oli suuri, kun kyseessä oli 21 vuotta vanhempi mies (40v) ja ulkonäöltään täydellinen juoppo. Tästä päätellen kyseessä olisi ollut jotain aivan muuta, kun kaveri-suhde.
Puhuin asiasta Marin kanssa ja vaadin, että lopettaa yhteydenpidon mieheen, koska suhteemme on alkanut kärsimään. Mari lupasikin lopettaa. Muutaman päivän olin tyytyväinen tilanteeseen, mutta Marista alkoi paistamaan läpi jotain outoa. Kyselin, että onko hän varmasti lopettanut yhteydenpidon ja väitti, että on lopettanut. Karu totuus paljastui seuraavana päivänä, kun näin, että mieheltä on tullut viesti. Selvisi, että yhteydenpito ei ole missään vaiheessa loppunutkaan.
Asiasta keskusteltiin/tapeltiin loppujen lopuksi lähes puoli vuorokautta. Tämän keskustelun aikana kysyin, että rakastaako Mari enää mua. Vastausta ei tullut ollenkaan. Mari alkoi puhumaan, että meidän pitäisi erota, kun meillä menee niin huonosti. Eihän meillä huonosti mennyt, ennen tämän miehen ”mukaan tulemista”. Selvisi myös, että ainoa keino, miten voisimme jatkaa, on se, että päästän Marin tämän miehen luo!?
Seuraavana päivänä (eilen) Mari sanoi, että voisimme jatkaa ihan turvallisin mielin, että se mies ei ole enää kuvioissa. Mutta miten voin luottaa siihen? Mikä saa naisen tekemään tuollaista? Miksi nainen kyseenalaistaa pitkän ja hyväksi todetun suhteen tällaisen miehen takia?
Yksinkertaisin vaihtoehtohan olisi erota, mutta unohdetaan se vaihtoehto nyt toistaiseksi, onko muita ideoita tai kommentteja? Onko kukaan kokenut vastaavaa?
-Pettynyt mies 20v-
Olemme eläneet nyt viitisen vuotta onnellisesti, ilman pettämisiä, olemme suunnitelleet tulevaisuutta ja etsimme omaa, yhteistä asuntoa. Moni on kehunut ja kadehtinut meidän suhdettamme, kuinka hyvin se toimiikaan. Seksistä nautimme yhdessä, täysin ongelmitta. Siinä hieman taustaa seuraavaksi tulevalle asialle:
Mari halusi saada itselleen miespuolisen kaverin, jonka kanssa tekstailla ja jutella puhelimessa arjen asioista. Olen itse ollut vieressä näiden puheluiden aikana, eikä niissä ole mitään pahaa ollut. Reilu kuukautta myöhemmin juttelin luottamuksellisesti Marin kanssa, kun arkielämämme on jotenkin alkanut kärsimään. Mari sanoi haluavansa piristystä arkeen ja haluavansa tavata tämän miehen. Asia jatkui sillä, että hän haluaisi viettää iltaa miehen kanssa ja ehkä jopa harrastaa seksiä. Seuraavana päivänä Mari näytti miehen kuvan minulle. Eipä siinä mitään, mutta samana päivänä löysin miehestä alastonkuvia, joita Mari oli saanut kotiosoitteeseensa! Järkytys oli suuri, kun kyseessä oli 21 vuotta vanhempi mies (40v) ja ulkonäöltään täydellinen juoppo. Tästä päätellen kyseessä olisi ollut jotain aivan muuta, kun kaveri-suhde.
Puhuin asiasta Marin kanssa ja vaadin, että lopettaa yhteydenpidon mieheen, koska suhteemme on alkanut kärsimään. Mari lupasikin lopettaa. Muutaman päivän olin tyytyväinen tilanteeseen, mutta Marista alkoi paistamaan läpi jotain outoa. Kyselin, että onko hän varmasti lopettanut yhteydenpidon ja väitti, että on lopettanut. Karu totuus paljastui seuraavana päivänä, kun näin, että mieheltä on tullut viesti. Selvisi, että yhteydenpito ei ole missään vaiheessa loppunutkaan.
Asiasta keskusteltiin/tapeltiin loppujen lopuksi lähes puoli vuorokautta. Tämän keskustelun aikana kysyin, että rakastaako Mari enää mua. Vastausta ei tullut ollenkaan. Mari alkoi puhumaan, että meidän pitäisi erota, kun meillä menee niin huonosti. Eihän meillä huonosti mennyt, ennen tämän miehen ”mukaan tulemista”. Selvisi myös, että ainoa keino, miten voisimme jatkaa, on se, että päästän Marin tämän miehen luo!?
Seuraavana päivänä (eilen) Mari sanoi, että voisimme jatkaa ihan turvallisin mielin, että se mies ei ole enää kuvioissa. Mutta miten voin luottaa siihen? Mikä saa naisen tekemään tuollaista? Miksi nainen kyseenalaistaa pitkän ja hyväksi todetun suhteen tällaisen miehen takia?
Yksinkertaisin vaihtoehtohan olisi erota, mutta unohdetaan se vaihtoehto nyt toistaiseksi, onko muita ideoita tai kommentteja? Onko kukaan kokenut vastaavaa?
-Pettynyt mies 20v-
Vastaukset 14
Vanhimmat
Aika pelottava nainen, vaikka itsekin olen.
Minulle ei ainakaan omassa suhteessani ole tullut mieleenikään samankaltaista, mutta olen seurustellut huomattavasti vähemmän aikaa kuin te(2v.). Samanikäinen olen ja poikaystäväni on ainoa, jonka kanssa olen ollut. Silti minulle ei ole koskaan tullut mieleenkään tehdä tuollaisia juttuja.
Kehottaisin sinua syvästi harkitsemaan onko tuollaisessa suhteessa mitään järkeä. Se sattuu, tiedän sen, mutta ajan kanssa pääset yli ja tajuat sokeutesi.
ensinnäkin olette aloittaneet seurustelun melko nuorina..mielestäni tyttösi on toiminut erittäin tyhmästi, voisin sanoa että lapsellisesti. Jos olisin sinun asemassasi, en välttämättä pystyisi olemaan siinä suhteessa.
Jo se uhkailu:" Selvisi myös, että ainoa keino, miten voisimme jatkaa, on se, että päästän Marin tämän miehen luo!?"
kuulostaa siltä ettei tämä tyttöystäväsi ole kykenevä kunnioittamaan sinua tai ajattelemaan muiden ihmisten tunteita tällaisissa asioissa. En ollenkaan ihmettele miten et kykene enää luottamaan häneen (olen pahoillani)...
itselläni silti ei ole vastaavia kokemuksia etten osaa täysin eläytyä rooliisi. Suhteenne on ollut pitkä ja voi olla että olette tavallaan edenneet tytöllesi liian nopeasti että hän on päässyt kyllästymään...
tässä tilanteessa..teidän todellakin pitäisi puhua..jos saan rehellisesti sanoa mielipiteeni niin harkitsisin vakavasti eroa, sillä se saattaa tulla ennemmin tai myöhemmin esiin...mutta tsemppiä kuitenkin!!
Asiasta todellakin pitäisi keskustella, mutta se on "vähän" hankalaa yksikseen :-/ Kun otan asian puheeksi, niin puhumisesta muodostuu täydellinen monologi. Tyttöystävä ei panosta edes keskusteluun tipan tippaa ja vastaukset kysymyksiin on tyyliä "En tiä"..."Ei"..."Joo"..."Lopeta jo"
Alkaa tuo psyykkinen tasapaino heilahtelemaan aika rankasti :-(
Onhan muakin petetty, muttei noin räikeästi.
Mä varmaan olisin tossa vaiheessa lähtenyt kaivamaan revolveria piirongin laatikosta...
Tuommoisia munahaukkoja on joka puussa ja paremman löydät pienellä vaivalla. Muijahan vaikuttaa iilimatoharakan ja mustekala-apinapakastesein risteytyksen inkarnoitumalta. Paitsi että se otus on kylmä itsekeskeinen sekasuhteinen vertaimevä nilviäinen, jolla ON tunteet...
Ala käyttäytyä kuin sinkku, jos hän loukkaantuu, hyvä. Sitä ihmisraatoa voit alkaa kutsumaan exäksi.
...on koettu. Aviomieheni nimittäin, ex-tyttöystävänsä taholta. Sama tarina kuin teillä, ikiä myöten. Tämä nainen löysi uuden mutta halusi pitää molemmat miehet, vuorottelikin heitä lähes päivittäin. Mieheni kyllästyi naisen peleihin muutamassa kuukaudessa ja lopetti epätoivoisen riippumisen.
Hieman tämän jälkeen me tapasimme, jolloin miehen ex yhtäkkiä innostui "lämmittämään" jo loppunutta seurustelua. Parhaansa kieroili saadakseen minut ja nykyisen mieheni eroamaan, mutta epäonnistui. Tyttö ei todennäköisesti edes halunnut miestäni takaisin, ei vain kestänyt sitä ettei hänen perässään juostu.
Enpä osaa muuta neuvoa kuin että kannataa todella miettiä mihin olet tuon naisen takia valmis. Minun mieheni päätyi kanssani naimisiin, ex jatkaa noin kymmenennen uuden ihastuksen kanssa.
Kumpi lienee onnellisempi?
Siis aivan uskomattoman älytöntä sekotouhua! Miten kukaan voi olla tuollaisen psykopaatin kanssa? Kyse ei ole rakkaudesta. Eihän tuollaista "ihmistä" voi rakastaa! Kyse lienee vain riippuvaisuudesta.
Jos et halua erota, kärsi nahoissasi ja syytä siitä itseäsi. Ei tähän muuta voi yksinkertaisesti sanoa!
Kyllähän se paras olisi erota. Ainakin "pitkässä juoksussa" se olisi paras vaihtoehto. Ja voin sanoa, että rakkautta se on, mitä tunnen. Ei sitä kaikki ehkä pysty käsittämään, mutta näin se on. Kyllä selvän rakkauden tuntee. Mutta sitä en pysty enää itsekään ymmärtämään, että miksi halu jatkaa on suurempi, kuin halu erota :-/
Herää tähän päivään. Se, mitä sanot rakkaudentunteeksi, on sinulla rakkauden kaipuuta. Et voi rakastaa tuollaista hempukkaa, vaan kaipaat rakastamisen tunnetta. Herää ja aloita oma elämäsi. Tee rohkeasti oma päätöksesi äläkä odota, että tyttö tekisi sen puolstasi - jompi kumpi teistä lähtee ja pian.
Mulla on vähän saman suuntaisia kokemuksia. Olen ollut avioliitossa jossa vaimo on kärynnyt suhteista. Viisi vuotta sitten sovittiin, että lähdetään puhtaalta pöydältä. Kaksi kuukautta sitten selvisi että hän pettää minua taas.
Ilmeisesti se on vaimoni luonne. Enää en jaksa vaan laitettiin eropaperit vireille. Ja vaikka edelleen rakastan ja ikävöin häntä tiedän, ettei näin voi jatkua. Kun luottamus on lopullisesti mennyt on parasta vain katkaista yhdysside, surra ja jatkaa sitten omaa elämää. Kerran täällä vain eletään ja naisia on maailma täynnä. Tunteet hiipuvat ja muutos on taatusti tässä tilanteessa vain positiivinen. Säästyy oma mielenterveys.
Hei kaveri.
Vaikuttaa siltä, että sinä olet teidän suhteenne dominoiva alistaja. Tyttö on vihdoin saanut rohkeutta pyristellä sinusta irti. Okei, onhan se väärin, että hän käyttää siinä välikappaleena toista miestä. Mutta yritä nähdä hänen tekonsa taakse: olette aloittaneet suhteenne aivan liian varhain. Kummaltakin on osa lapsuudesta ja koko nuoruus mennyt aikuisten leikeissä. Nuoruuteen kuuluu kokemusten hankinta.
Parasta mitä voit itsellesi tehdä, on antaa tytön mennä ja elää. Elä itsekin täysillä ja tutustu itseesi. Vasta sitten kun et ole riippuvainen kenestäkään naisesta voit harkita parisuhteen luomista. Ihminen kun on kypsä parisuhteeseen vasta kun uskaltaa elää yksin. Riippumattomana ja itseesi luottavana sinä voit peloista vapaana alkaa parisuhteeseen. Vapaana sinusta voi toinen ihminen saada jotain. Nykyiselläsi olet parisuhteenne syöpä. Elämätön elämä teidät on tuonut tähän pisteeseen.
Hei hetkinen. Et voi olla tosissasi, että "olet kypsä suhteeseen vasta, kun kykenet elämään yksin"? Mitä järkeä silloin on elää edes suhteessa? Pikemminkin, jos on ei ole riippuvainen, tulee nähtyä suhteen varjoisia puolia enemmän ja helpommin harhauduttua huonolle tielle :-/
Ensimmäinen ajatukseni, kun luin viestiäsi oli: "Nyt se mies on jo eksynyt tälle palstallekin tai ainakin toinen samanlainen".
Aika uskomaton kannanotto aiheeseen sinulta. Mutta ajattelin varautua siihen täydellä huumorilla :D
Vaikka muuten en ihan ymmärtänyt "Sedän" kannanottoa, niin aika pelottavaa, "Pettynyt mies", ettet ymmärrä ajatusta, että on pärjättävä yksin, ennen kuin voi seurustella. Tämän vuoksi seurustelun aloittaminen nuorena on niin huono asia. Jää helposti selvittämättä, mitä itse asiassa ITSE elämältä haluaa.
Yksin eläessäsi muokkaat itse elämäsi sellaiseksi, ettet TARVITSE ketään toista. Oikean kumppanin ja kunnollisen suhteen löytäminen toki nostaa elämänlaatua, mutta mitä annettavaa sinulla on toiselle, jos sinulla ei ole omaa elämää? Eikä toinen ihminen myöskään voi tehdä sinua onnelliseksi, teet sen itse.
Tiedät itsekin, että tilanteeseesi ei ole muuta ratkaisua, kuin lopettaa suhde. Totta kai sinua pelottaa olla yksin, jos olet koko aikuiselämäsi seurustellut, mutta yksin on parempi olla kuin noin huonossa suhteessa. Tulet löytämään paremman suhteen, ja toivottavasti sitä ennen opit, ettei sinun ole pakko roikkua kenessäkään, vaan uskallat olla yksinkin. Tyttösi on varmastikin kiintynyt sinuun, muttei rakasta eikä arvosta sinua. Miksi hukkaat aikaasi?
Kyllähän minä sen ymmärrän, että pitää osata elämään yksin, ennen kun on valmis seurustelemaan, tottakai. Viimepäivinä vaan on ollut niin sekava olo, että en ole halunnut edes kaikkia asioita uskoa, vaikka se kuinka oikea asia olisikin.
Vielä ei ole löytynyt, kuin yksi henkilö, jolla on kokemusta vastaavasta. Eikö näitä ihmisiä tosiaan ole täällä keskustelussa enempää?
Kiitos, tähän mennessä vastanneille :-)
Kylläpä sulla on kestämistä! Muista et sulla on elämä edessä, jos joku ei halua sua JA vain sua, niin varmasti löydät sellaisenkin ihmisin, jolle sinä olet kaikki. Ei siinä silloin tarvita tuollaisia ihmeellisiä miespuolisia kavereita. En usko, että kukaan tuttavapiiristäni tuollaista sietäisi...Tsemiä!!!