Liian nuori seurustelemaan?

Olen seurusutellut 1,5 vuotta ihanan miehen kanssa (18, ja mies 20v) Olemme kihloissa, Mutta ongelmana on että kännissä alan todellakin kiinnostua muista miehistä, vaikken ikimaailmassa haluaisi tehdä mitään kenenkään kanssa. Olen muutaman kerran jo pussannut miestä.. Ja olen saanut ihan helvetillisen morkkiksen. Itkenyt itkenyt.. ja miettinyt kertoisinko hänelle. En voi, koska en halua menettää häntä. Hän nimenomaan sanoo minulle ettei katso ollenkaan pettäjiä. ei edes mitään pelin pitämistä.
Olen ajatellut vain jättää asian siihen, ja yrittää jatkaa. Mutta en tiedä pystynkö.
En ikinä olisi halunnut että näin tapahtuu, koska rakastan miestäni todella ja haluan jatkaa hänen kanssa niin kauan kuin mahdollista! voiko tällaisiin vaikuttaa miehen mustasukkaisuus, lapsuus, jotkin traumat, huono itseluottamus??

Olenko liian nuori seurustelemaan vakavasti?
Vaikka mies sanoi että jättäisi minut jos pettäisin. Tiedän, ettei hän tekisi niin. Hän rakastaa minua ihan tosissaan ja tekee mitä vain puolestani. Hän on todella sen todistanut.
Jos en kerro.. olenko itsekeskeinen ihminen joka ei pysty ottamaan vastuuta teoistaan?
Vai olenko ihminen joka oikeasti haluaa pelastaa suhteensa ja rakastaa?
Olemme myös puhuneet jo yhteenmuuttamisesta, jos kertoisin tämän kaiken, murskaisin hänen haaveensa. Haluan todella jatkaa suhdetta...
17618
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 17

Vanhimmat

ole kuitenkin suht yleistä - että alkoholin vaikutuksen alaisena tulee sähellettyä, etenkin nuoremalla iällä..? Tokkopa tarkoittaa sitä, että olisit petturi luonnoltasi, eikä tuosta kannata poikaystävälle alkaa avautumaan, jollei hän sitten itse ala jostain syystä asiasta kyselemään...Luultavasti loukkaisit häntä turhaan. Morkkiksen voit välttää sillä, että käytät alkoholia kohtuullisemmin - ei tule niitä kiusauksia. Tuskin olet liian nuori seurustelemaankaan, ja vaikutat sitoutuneelta suhteeseesi.

Äänestä
  • Olen ennekin säheltänyt suhteissa, mutta juuri itse katsoin sen silloin normaaliksi, koska en ollut valmis vakavaan suhteeseen.
    Tällä hetkellä en vain voi sietää itseäni näiden pientenkään sähellysten takia.
    Mietin vain, että jos jätän asian taakseni. Ne varmasti unohtuu joskus.. toivottavasti.

    Olen päättänyt jättää alkoholin lähes kokonaan, ja olla poikaystäväni kanssa mahdollisimman paljon, jotta hän tuntee olonsa oikeasti halutuksi. En todellakaan ole petturia tyyppiä, enkä edes tykkää kännätä. Mutta niinä vähäisinäkin kertoina näin kävi, ja olen todella vihainen itselleni. Koitan jatkaa.. yritän.

    Äänestä

  • ...... kirjoitti:

    Olen ennekin säheltänyt suhteissa, mutta juuri itse katsoin sen silloin normaaliksi, koska en ollut valmis vakavaan suhteeseen.
    Tällä hetkellä en vain voi sietää itseäni näiden pientenkään sähellysten takia.
    Mietin vain, että jos jätän asian taakseni. Ne varmasti unohtuu joskus.. toivottavasti.

    Olen päättänyt jättää alkoholin lähes kokonaan, ja olla poikaystäväni kanssa mahdollisimman paljon, jotta hän tuntee olonsa oikeasti halutuksi. En todellakaan ole petturia tyyppiä, enkä edes tykkää kännätä. Mutta niinä vähäisinäkin kertoina näin kävi, ja olen todella vihainen itselleni. Koitan jatkaa.. yritän.

    tuosta vielä iloksi muuttuu, olet kunnollinen ja vastuusi tunteva nuorinainen. Älä ole itsellesi liian ankara, vaan nauti elämästä.
    Kuten varmaan arvaat, olen sinua melkoisesti vanhempi (tosin en viisaampi) ; itse päätin jättää alkoholin käytön sikseen mieheni seurassa, koska meille tulee silloin kärhämää ja väärinkäsityksiä pienistäkin asioista.

    Äänestä

  • se... kirjoitti:

    tuosta vielä iloksi muuttuu, olet kunnollinen ja vastuusi tunteva nuorinainen. Älä ole itsellesi liian ankara, vaan nauti elämästä.
    Kuten varmaan arvaat, olen sinua melkoisesti vanhempi (tosin en viisaampi) ; itse päätin jättää alkoholin käytön sikseen mieheni seurassa, koska meille tulee silloin kärhämää ja väärinkäsityksiä pienistäkin asioista.

    ongelmia nuorillakin kuin vähän vanhemmillakin. =) Kyllä se tästä taas lähtee rullamaan, uskoisin ainakin.
    Ja kerrankin asialliset kommentit saavat minut erittäin hyvälle mielelle, ja jaksaa taas!

    Kiitos siitä erityisen paljon!

    Äänestä

tuonkaltaisia juttuja humalassa, ei ole mikään selitys. Päinvastoin, totuus tulee aina humalaisen ja lapsen suusta :). Humala ei ole mikään lieventävä asianhaara, vaikka sen katsotaan yhä niin olevan. Humalatilassa sitävastoin ihminen on rentoutunut ja on enemmän se oma itsensä. Silloin tulee esille ns. pimeät puolet, joita sinulla tiedostamattomastikin on. Pettäminen on ikäänkuin toive salaisissa unelmissasi, joka vasta humalatilassa uskaltaa kummuta esiin sisimmästäsi.

Äänestä
  • aina noinkaan. Selvinpäin ihminen on täysin oma itsensä, ja useimmilla ihmisillä alkoholi tuo vain rohkeutta tutustua uusiin ihmisiin, ja ehkä lähtee helpommin juttuihin mukaan, mihin selvinpäin ei koskaan lähtisi!

    Jokainen on varmaan humalassa tehnyt jotain sellaista mikä kaduttaa tai nolottaa. KOSKA humalassa ei välttämättä osata ajatella samalla tavalla kuin selvinpäin. Eikö ihan tekstiä joka jokaisen pitäisi ymmärtää?

    Äänestä

  • mene aina.. kirjoitti:

    aina noinkaan. Selvinpäin ihminen on täysin oma itsensä, ja useimmilla ihmisillä alkoholi tuo vain rohkeutta tutustua uusiin ihmisiin, ja ehkä lähtee helpommin juttuihin mukaan, mihin selvinpäin ei koskaan lähtisi!

    Jokainen on varmaan humalassa tehnyt jotain sellaista mikä kaduttaa tai nolottaa. KOSKA humalassa ei välttämättä osata ajatella samalla tavalla kuin selvinpäin. Eikö ihan tekstiä joka jokaisen pitäisi ymmärtää?

    omista viitekehyksistään sitten ymmärtäneekin :). Minulla nyt sattuu kuitenkin olemaan jossain määrin ymmärrystä ihmisen mielen rakenteesta ja toiminnasta, etc. ammattinikin puolesta, joten en minä tässä mitään fiktiotakaan kirjoittele.

    Äänestä

  • -persona non grata- kirjoitti:

    omista viitekehyksistään sitten ymmärtäneekin :). Minulla nyt sattuu kuitenkin olemaan jossain määrin ymmärrystä ihmisen mielen rakenteesta ja toiminnasta, etc. ammattinikin puolesta, joten en minä tässä mitään fiktiotakaan kirjoittele.

    niin voisithan silloin kertoa mitä tehdä tässä tilanteessa? Oma tuntoo kolkuttaa ja pahasti. Itkeskelen pitkin iltoja, enkä saa asioita mielestäni. Mitä siis tehdä??

    Äänestä

  • ammattilainen... kirjoitti:

    niin voisithan silloin kertoa mitä tehdä tässä tilanteessa? Oma tuntoo kolkuttaa ja pahasti. Itkeskelen pitkin iltoja, enkä saa asioita mielestäni. Mitä siis tehdä??

    pyrin välttämään, koska ne voivat olla aina vahingollisia. En tunne sinua, joten en voi tietää, mitkä ovat resurssisi ottaa niitä vastaan ja miten toimia niiden puitteissa. Ne eivät ole välttämättä juuri oikeita sinulle, ymmärrätkö? :)

    Itse kuitenkin näen, ettei sinulla ole syytä silti olla tapauksen johdosta, kuin maasi myynyt. Olet nuori, eikä se ole mikään maailmanloppu, jos nyt olet sattunut suutelemaan toista miestä. Se tuntuu ehkä sinusta itsestäsi pahalta ja jokaisen kokemushan on toki aina oikea. Sitä vain saatetaan usein paisutella suhteettoman suureksi kokonaisuuden kannalta, eikä realismi pelaa. Miehesi ei tiedä asiasta, joten se ei voi häntä myöskään vahingoittaa.

    Lopulta teet tietysti niin, kuin itse asiassa oikeaksi näet.

    Äänestä

  • -persona non grata- kirjoitti:

    pyrin välttämään, koska ne voivat olla aina vahingollisia. En tunne sinua, joten en voi tietää, mitkä ovat resurssisi ottaa niitä vastaan ja miten toimia niiden puitteissa. Ne eivät ole välttämättä juuri oikeita sinulle, ymmärrätkö? :)

    Itse kuitenkin näen, ettei sinulla ole syytä silti olla tapauksen johdosta, kuin maasi myynyt. Olet nuori, eikä se ole mikään maailmanloppu, jos nyt olet sattunut suutelemaan toista miestä. Se tuntuu ehkä sinusta itsestäsi pahalta ja jokaisen kokemushan on toki aina oikea. Sitä vain saatetaan usein paisutella suhteettoman suureksi kokonaisuuden kannalta, eikä realismi pelaa. Miehesi ei tiedä asiasta, joten se ei voi häntä myöskään vahingoittaa.

    Lopulta teet tietysti niin, kuin itse asiassa oikeaksi näet.

    niin paljon että hän ottaisi sen asian esille jokaisessa riidassa.(siis jos tietäisi) Ja syyttäisi minua aina kaikesta. Joten varmasti tarvitsisimme jonkun ulkopuolisen apua parisuhteen asioissa.
    Ymmärrän kyllä..Otan kaikki neuvot vastaan, mutta en välttämättä niitä toteuta. Olen hieman neuvoton vielä itsekin, vaikka tapahtuineista onkin aikaa. Ehken silloin vielä välittänyt niin paljon?
    Olen todella herkkä ja asia voi jäädä vaivaamaan minua pitkäksikin aikaa. Tunnen niin paljon syyllisyyttä, enemmän kuin koskaan mistään asiasta olen tuntenut. Onko se välittämistä..?

    Äänestä

  • miestäni sattuisi.. kirjoitti:

    niin paljon että hän ottaisi sen asian esille jokaisessa riidassa.(siis jos tietäisi) Ja syyttäisi minua aina kaikesta. Joten varmasti tarvitsisimme jonkun ulkopuolisen apua parisuhteen asioissa.
    Ymmärrän kyllä..Otan kaikki neuvot vastaan, mutta en välttämättä niitä toteuta. Olen hieman neuvoton vielä itsekin, vaikka tapahtuineista onkin aikaa. Ehken silloin vielä välittänyt niin paljon?
    Olen todella herkkä ja asia voi jäädä vaivaamaan minua pitkäksikin aikaa. Tunnen niin paljon syyllisyyttä, enemmän kuin koskaan mistään asiasta olen tuntenut. Onko se välittämistä..?

    ei välttämättä tarkoita toisen tunteista välittämistä. Se on useimmiten pelkoa siitä, mitä itselle kenties voisi tapahtua tiettyjen asioiden esilletulon seurauksena. Ihminen, kun yleensä tuppaa toimimaan tyydyttäen omia välittömiä mielihyvän tarpeitaa, oli kyse sitten asiasta, kuin asiasta. Sinä et ole ainoa. Kaikki tekevät elämässään virheitä, niin minäkin, eikä se ole syy tuntea itseään yhtään muita huonommaksi. Virheet ovat aina ensimmäisellä kerralla erheitä ja jos ne toistuvat, sitten niitä voisi kutsua vasta virheiksi. Virheiden tekeminen on sitä varten, jotta ottaisimme, tai ainakin pyrkisimme ottamaan niistä opiksemme. Ole armollisempi itsellesi. Tämä on vain elämää.

    Älä ajattele menneisyyttä ja jumiudu siihen, vaan tulevaisuutta ja tätä hetkeä. Se on todellisuutta.

    Äänestä

  • miestäni sattuisi.. kirjoitti:

    niin paljon että hän ottaisi sen asian esille jokaisessa riidassa.(siis jos tietäisi) Ja syyttäisi minua aina kaikesta. Joten varmasti tarvitsisimme jonkun ulkopuolisen apua parisuhteen asioissa.
    Ymmärrän kyllä..Otan kaikki neuvot vastaan, mutta en välttämättä niitä toteuta. Olen hieman neuvoton vielä itsekin, vaikka tapahtuineista onkin aikaa. Ehken silloin vielä välittänyt niin paljon?
    Olen todella herkkä ja asia voi jäädä vaivaamaan minua pitkäksikin aikaa. Tunnen niin paljon syyllisyyttä, enemmän kuin koskaan mistään asiasta olen tuntenut. Onko se välittämistä..?

    tähän aiheeseen ja siihen miltä sinusta tuntuu juuri nyt. Kirjoituksesi jäi nimittäin vaivaamaan minua ja näin viime yönä unen, jossa itse pidin ensin jonkinlaista seksuaalista peliä jonkin toisen miehen kanssa ja oma mieheni sai tietää siitä. Jäin unessa rysän päältä kiinni. Se kuvottava pelon tunne jonkin tärkeän menettämisen pelosta nousi hyvin syvältä vatsanpohjasta ylöspäin, purkautuen tuskallisena huutona sisimmästä:"Älä jätä minua, minä tarvitsen sinua kipeästi!" Mieheni vain silitti päätäni, otti syliin ja kertoi, ettei ikimaailmassa halua minulle mitään pahaa, vaan toivoo kaikkea hyvää, mutta oli kuitenkin lempeän päättäväinen, sanoessaan jättävänsä minut, kertoessaan samalla, miten oli ottanut jo yhteyden avioeroasianajajaan.

    Se uni antoi minulle syvyyttä menettämisen pelon tuskasta ja syyllisyydentunteesta, sekä turvallisen opetuksen myös siitä, jottei toisen tunteilla kannata leikitellä.

    Koskaan ei voi kuitenkaan olla varma toisen reagoinnista, joten jos vain mahdollista, jätä kertomatta asiasta, jos tunnet toisen itsellesi tärkeäksi. Tekosi haalistuu lopulta aikaa myöten mielessäsi.

    Kaikkea hyvää sinulle jatkossa!

    Äänestä

  • -persona non grata- kirjoitti:

    tähän aiheeseen ja siihen miltä sinusta tuntuu juuri nyt. Kirjoituksesi jäi nimittäin vaivaamaan minua ja näin viime yönä unen, jossa itse pidin ensin jonkinlaista seksuaalista peliä jonkin toisen miehen kanssa ja oma mieheni sai tietää siitä. Jäin unessa rysän päältä kiinni. Se kuvottava pelon tunne jonkin tärkeän menettämisen pelosta nousi hyvin syvältä vatsanpohjasta ylöspäin, purkautuen tuskallisena huutona sisimmästä:"Älä jätä minua, minä tarvitsen sinua kipeästi!" Mieheni vain silitti päätäni, otti syliin ja kertoi, ettei ikimaailmassa halua minulle mitään pahaa, vaan toivoo kaikkea hyvää, mutta oli kuitenkin lempeän päättäväinen, sanoessaan jättävänsä minut, kertoessaan samalla, miten oli ottanut jo yhteyden avioeroasianajajaan.

    Se uni antoi minulle syvyyttä menettämisen pelon tuskasta ja syyllisyydentunteesta, sekä turvallisen opetuksen myös siitä, jottei toisen tunteilla kannata leikitellä.

    Koskaan ei voi kuitenkaan olla varma toisen reagoinnista, joten jos vain mahdollista, jätä kertomatta asiasta, jos tunnet toisen itsellesi tärkeäksi. Tekosi haalistuu lopulta aikaa myöten mielessäsi.

    Kaikkea hyvää sinulle jatkossa!

    Virheistä oppii, eikös se näin mene..
    Jos niitä virheitä ei koskaan tee, ei voi asioista oppiakaan. Mutta entäs silloin kun tekee virheitä eikä opi vieläkään? Onko se silloin ihmisen silkkaa tyhmyyttä? Vai jonkinnäköistä huomion hakua?
    Näitä kysymyksiä todella mietin, koski asia sitten mitä tahansa.

    Toinen sanoo että rakastaa lopun elämäänsä, tapahtui sitten mitä tahansa. Kun niitä vastoinkäymisiä tulee, mietitään heti eroa. Rakaastako silloin oikeasti? Vai rakastaako niin paljon ettei voi antaa anteeksi vääriä tekoja?
    Itse olen antanut pettämisen anteeksi, ja tunsin silloin että olen tehnyt jotakin oikein! Mielestäni jokaisen ihmisen kuuluisi saada toinen mahdollisuus...

    Äänestä

  • oppii.. kirjoitti:

    Virheistä oppii, eikös se näin mene..
    Jos niitä virheitä ei koskaan tee, ei voi asioista oppiakaan. Mutta entäs silloin kun tekee virheitä eikä opi vieläkään? Onko se silloin ihmisen silkkaa tyhmyyttä? Vai jonkinnäköistä huomion hakua?
    Näitä kysymyksiä todella mietin, koski asia sitten mitä tahansa.

    Toinen sanoo että rakastaa lopun elämäänsä, tapahtui sitten mitä tahansa. Kun niitä vastoinkäymisiä tulee, mietitään heti eroa. Rakaastako silloin oikeasti? Vai rakastaako niin paljon ettei voi antaa anteeksi vääriä tekoja?
    Itse olen antanut pettämisen anteeksi, ja tunsin silloin että olen tehnyt jotakin oikein! Mielestäni jokaisen ihmisen kuuluisi saada toinen mahdollisuus...

    virheet kielivät ihmisen silkasta tyhmyydestä. Jotkut oppivat kerrasta, toiset taas eivät opi koskaan, vaan hakkaavat päätään seinään jatkuvasti samoissa asioissa. Kyse on aina kyvystä oivaltaa ja tunnetustihan me olemme kaikki erilaisia ja henkisesti kovin eri tasoilla.

    Keskimäärin ihmisten tavallisen arjen kestäminen on heikentynyt vuosien saatossa heikommaksi. Etsitään paljon niitä extreme-kokemuksia ja mikään ei oikein tunnu missään. Aina pitäisi olla kivaa. Elämä ei vain mene niin. Tämä kaikki kielii ihmisten tyhjyyden tunteesta ja narsismista, jota nykyinen kulttuurimme ruokkii.

    Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että kaikille pitäisi antaa aina toinen mahdollisuus, mutta ei loputtomiin. Kenenkään ei tarvitse ymmärtää toistuvasti kokemaansa vääryyttä, vaikka anteeksi kykenisikin toiselle antamaan. Parisuhde vaatii aina työtä ja toisen aitoa kohtaamista, niin, että toinenkin kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi tunteineen päivineen, sekä paljon rakkautta. Ihastumisesta rakastumiseen ... rakkaus onkin sitten jotain - ehkä vähän tylsempää ja arkisempaa- paljon syvempää, jota rakennetaan pidemmän ajan kuluessa, toinen toistaan tukien ja ilot, sekä surut, etc. jakaen.

    Äänestä

  • -persona non grata- kirjoitti:

    virheet kielivät ihmisen silkasta tyhmyydestä. Jotkut oppivat kerrasta, toiset taas eivät opi koskaan, vaan hakkaavat päätään seinään jatkuvasti samoissa asioissa. Kyse on aina kyvystä oivaltaa ja tunnetustihan me olemme kaikki erilaisia ja henkisesti kovin eri tasoilla.

    Keskimäärin ihmisten tavallisen arjen kestäminen on heikentynyt vuosien saatossa heikommaksi. Etsitään paljon niitä extreme-kokemuksia ja mikään ei oikein tunnu missään. Aina pitäisi olla kivaa. Elämä ei vain mene niin. Tämä kaikki kielii ihmisten tyhjyyden tunteesta ja narsismista, jota nykyinen kulttuurimme ruokkii.

    Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että kaikille pitäisi antaa aina toinen mahdollisuus, mutta ei loputtomiin. Kenenkään ei tarvitse ymmärtää toistuvasti kokemaansa vääryyttä, vaikka anteeksi kykenisikin toiselle antamaan. Parisuhde vaatii aina työtä ja toisen aitoa kohtaamista, niin, että toinenkin kokee tulleensa kuulluksi ja ymmärretyksi tunteineen päivineen, sekä paljon rakkautta. Ihastumisesta rakastumiseen ... rakkaus onkin sitten jotain - ehkä vähän tylsempää ja arkisempaa- paljon syvempää, jota rakennetaan pidemmän ajan kuluessa, toinen toistaan tukien ja ilot, sekä surut, etc. jakaen.

    Mitäs muutakan tekstiisi voisin sanoa, kuin että olen samaa mieltä. Sillä melkein kuin luit ajatukseni.
    Elämä on elämää, jotkut ottavat sen tosissaan, jotkut eivät. Jokainen tekee tekee elämällään mitä haluaa.

    Äänestä

ÄLÄ JUO!

Äänestä
  • mitähän mahdoin sanoa viesteissäni. Lupasin itselleni etten enää juo, vaikka olisi millasia juhlia tulossa.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


??... kirjoitti:

Olen seurusutellut 1,5 vuotta ihanan miehen kanssa (18, ja mies 20v) Olemme kihloissa, Mutta ongelmana on että kännissä alan todellakin kiinnostua muista miehistä, vaikken ikimaailmassa haluaisi tehdä mitään kenenkään kanssa. Olen muutaman kerran jo pussannut miestä.. Ja olen saanut ihan helvetillisen morkkiksen. Itkenyt itkenyt.. ja miettinyt kertoisinko hänelle. En voi, koska en halua menettää häntä. Hän nimenomaan sanoo minulle ettei katso ollenkaan pettäjiä. ei edes mitään pelin pitämistä.
Olen ajatellut vain jättää asian siihen, ja yrittää jatkaa. Mutta en tiedä pystynkö.
En ikinä olisi halunnut että näin tapahtuu, koska rakastan miestäni todella ja haluan jatkaa hänen kanssa niin kauan kuin mahdollista! voiko tällaisiin vaikuttaa miehen mustasukkaisuus, lapsuus, jotkin traumat, huono itseluottamus??

Olenko liian nuori seurustelemaan vakavasti?
Vaikka mies sanoi että jättäisi minut jos pettäisin. Tiedän, ettei hän tekisi niin. Hän rakastaa minua ihan tosissaan ja tekee mitä vain puolestani. Hän on todella sen todistanut.
Jos en kerro.. olenko itsekeskeinen ihminen joka ei pysty ottamaan vastuuta teoistaan?
Vai olenko ihminen joka oikeasti haluaa pelastaa suhteensa ja rakastaa?
Olemme myös puhuneet jo yhteenmuuttamisesta, jos kertoisin tämän kaiken, murskaisin hänen haaveensa. Haluan todella jatkaa suhdetta...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu