Viime kuun alussa miesystävä "jätti" minut hiljaisuudella. KK:n oli hiljaista ja nyt hän haluaa palata takaisin. Luottamus on kuitenkin puoleltani mennyt täysin, ja nyt onkin skismaa siitä miten sen saisi suhteeseen takaisin. En luota edes siihen että hän on elämässäni, esim jos on useampi tunti viestihiljaisuutta. Kuitenkaan hän ei suostu siihen, että kertois noin suurinpiirtein jos on esim 3 h:n palaveri tulossa, etten hermostuisi jos ei vastaa. Hänhän on se joka on takaisin tulossa....
Vinkkejä?
Vinkkejä?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Luotettavampia heppujakin on olemassa
Menetetty luottamus ei koskaan palaudu.
koska mies ei halua olla avoin ja kertoa jutuistaan.
Tulet ikuisesti pelkäämään, että se häipyy taas. Tuosta noin vain. Ja mitä luultavimmin se tulee käyttämään tätä valtakeinoa (vähän kuin mykkäkoulu) sinuun uudestaankin - KUN SE KERRAN ON HÄNEN TAPANSA.
En alkaisi tuohon kidutukseen. Joko jättäisin tai pelisäännöt pitäisi pistää täysin uusiksi. Ei tuollaisia kissa hiiri leikkejä!
Juu eilen tää vielä kärjistyi. Mitään ei kuulunut koko iltana,yhtään en tiedä missä on perjantainsa viettänyt ja kenen kansssa ja tänääki äsken vasta laitto txt, ei siis mitään tavanomaisia öitä tai huomenia. Olenko mä ihan sekaisin että "vaatimukset" säännöllisestä yhteydenopidosta on kauhean hirveät??? Ja mies on taas sitä mieltä, että minun vikaahan tää kaikki.
joten tiedän tunteen.
Mä en pysty elämään itse niin, että ... "ei ole mitään" eli ei voi / saa kysyä mitään tulevasta - edes siitä, mitä tekee tänään iltapäivällä, tai huomenna tai ensimaanantaina. Puhumattakaan, että voisi kysyä (suunnitella) jotain pääsiäiseksi tai ensi kesäksi... tai jos kysyyykin, niin ei vastata, tai vastaus on tuo, että "sinä olet vaikea".
Oikeesti hei: tuo ei kuulu parisuhteeseen. Joku seksiseura, vakipano, parisuhteelinen mies/nainen -peliin tuo saattaa kuulua. Niihinkään ei aina.
Sä nyt kuule vain kidutat itseäsi.
Vika ei ole sinussa, vaan miehessä. Tuo ei ole reilua eikä kilttiä, ei asiallista käytöstä.
Jos hän yhtään välittäisi sinusta, hän ei olisi noin vaikea.
Oikeesti: jätä se tyyppi, älä kiusaa itseäsi. Sinä vain kärsit.
Jotain suhdetta kannattaa pitää niin kauan kuin siitä saa enemmän kuin kärsii - mutta kun se menee niin päin, että kärsii enemmän/on enemmän paha olla kuin hyvä, niin on aika jatkaa matkaa eri suuntaan.
Usko pois. :)
Menköön leikkimään jonkun muun kanssa vaikeaa.
(Ja ehkä sen kuukauden tekikin näin.)
täynnä kompromisseja, ja mitään et saa, jollet itse ole valmis antamaan! No, en sano, että tuo miesystäväsi temppu oli mitenkään fiksu - mutta kerropa, mikä sitä edelsi? Onko tosiaan niin, että hän yhtäkkiä vaikeni "kaiken ollessa hyvin" kuukaudeksi? Maailma on pullollaan mököttäviä ihmisiä, eikä se tee heistä sen epäluotettavampia kuin muistakaan. Oliko seurusteluhistorianne miten pitkä? Pettikö hän sinua tuona hiljaisena aikana?
Suoraan sanottuna tuollainen edellyttämäsi "läsnäolovelvollisuus" on varmaankin varsin ahdistava! En ihmettele, vaikkei mies siihen suostuisi. Miehet ovat "eri puusta" kuin naiset - eivätkä ymmärrä tuollaista tivaamista. Useimmat heistä ovat sitä mieltä, että kun kerran on sanottu, että välitetään ja rakastetaan, se on siinä. Vaikka oltaisiin hiljaa, ei se tarkoita että oltaisiin toinen unohdettu tai mikä pahinta, löydetty uusi!
Luottamus on asia, jonka on toimittava kahteen suuntaan ; ei riitä, että sinä luotat - vaan toisen on myös haluttava olla luottamuksesi arvoinen. Mutta tuo viimeksi mainittu ei tarkoita sitä, että voisit sanella ehtosi ja toisen on ne nieltävä! Mietipä itsesi miehen tilalle..!
tee juuri mitään halutakseen luottamuksen palautuvan. :(
on vallan käyttöä. Henkistä väkivaltaa.
haluat hänen tekevän? Siis tuon "ilmottautumisvelvollisuuden" lisäksi? Et vastannut aiempaan kysymykseen, että pettikö hän sinua sinä aikana kun oli hiljaa? Ja edelleen, mielestäni suhteen kestollakin on osuutensa asiassa...
No, mene ja tiedä asioiden laitoja. Jos kerran asiasta on "paskan maku" suussa, mitä enää pähkäilet - miehelle selvät sävelet, että ei väkisin sitten!
Mutta elävässä elämässä on oikeesti ihmisiä, jotka eivät ajattele sitä noin. Mieheni kummitäti totesi 56 vuoden avioliiton päätyttyä leskeksi jäämiseen, että olihan se hyvä mies ; mitä nyt välillä oli puhumatta muuta kuin aivan pakollisen parisen kuukautta kerrallaan, kun sille päälle sattui... Kysyin, eikö se loukannut? Miksi ihmeessä, täti totesi - ja jatkoi, että onhan hänellä itselläänkin ärsyttäviä tapoja.
Kaikki on siis suhteellista ja mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.
tänään olen sitten ollut hiljempaa, ettei ahdista. Ja kun hän ilmoitti et nyt sopisi nähdä, enkä vastannut heti, laittoi txt et selvä, moido.
HUOH.
eli AP:n pitäisi hypätä heti kun herralle sopii.
Jos HÄN nyt sitten otti nokkiinsa, kun txtriin ei heti vastattu!
Jätä se kissa-hiiri-leikkijä - ei siitä ole kuin harmia.
Joillekin ehkä sopii mies, joka katoaa kuukaudeksi silloin tällöin tai on puhumatta 2 kk, mutta mieti nyt tarkkaan, käykö sulle sellainen!
NIMENOMAAN. Asioiden pitää sujua niinkun HÄN haluaa tai ei olleenkaan. Samaten on niin hirveän jääräpäinen, ettei jousta tuumaakaan. Vaikka asiasta puhuisi ja hän lupaisi yrittää tms :/
Tämäkin päivä menny ihan harakoille. Onko nyt vaan luovutettava ja sanottava ettei tuo rakasta ja parempi ilman? :(
suhde kokonaan.
Mulla oli vastaavaa kokemusta tuollaiseta vallankäytöstä ja muusta lieveilmiöstä.
Paras esimerkki oli se, että hän ei mukamas vaan viitsinyt vastata mun tekstariin (ja mun olisi pitänyt vaan hyväksyä se, että se on ihan ok juttu), mutta hermostui heti kun mä en vastannut. Hermostui jopa silloin, kun tiesi minun olevan kuumeessa ja nukkuvan päivällä!