1. Iloinen ja seurallinen - Ei kaihda ystäviäni tai ammattiani ja sopeutuu ympäristöön
2. Luonnollinen - Meikkaa hillitysti ja pukeutuu huomiota herättämättömästi
3. Hyvä keskustelija - Hyvää seuraa muulloinkin kuin sängyssä
4. Aktiivinen rakastelija - Niinkuin minäkin
4. Estoton ja kokeilunhaluinen - Sänkyelämä ei ole pelkkää naimista
5. Uskollinen - Niinkuin minäkin
6. Jaksaa minua ja mun juttujani
Ulkonäöllä, painolla, pituudella, ammatilla, rintojen koolla, ruuanlaittotaidolla, lasten lukumäärällä, koiralla, hiusten värillä, tupakan poltolla, takapuolen leveydellä, seksikkäillä alusasuilla, hieromasauvalla, auton merkillä, asumismuodolla, omaisuudella ei ole mitään väliä.
2. Luonnollinen - Meikkaa hillitysti ja pukeutuu huomiota herättämättömästi
3. Hyvä keskustelija - Hyvää seuraa muulloinkin kuin sängyssä
4. Aktiivinen rakastelija - Niinkuin minäkin
4. Estoton ja kokeilunhaluinen - Sänkyelämä ei ole pelkkää naimista
5. Uskollinen - Niinkuin minäkin
6. Jaksaa minua ja mun juttujani
Ulkonäöllä, painolla, pituudella, ammatilla, rintojen koolla, ruuanlaittotaidolla, lasten lukumäärällä, koiralla, hiusten värillä, tupakan poltolla, takapuolen leveydellä, seksikkäillä alusasuilla, hieromasauvalla, auton merkillä, asumismuodolla, omaisuudella ei ole mitään väliä.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Jopa on upea lista, tuon perusteella vaikutat ihan siltä neulalta siellä heinäsuovassa=)
opettanut ettei ulkoiset avut ja/tai tyhjä pää merkitse muuta kuin hetken hurmaa. Todellinen ilo ja pitkä yhteinen tyydyttävä elämä löytyy ainakin minulle aika lyhyestä kaavasta.
Jokaisella meistä on elämässä haavekuvia ja niitä kuuluukin olla. Realismi kuitenkin on todellisuutta ja sillä luo tyydyttävimmän elämän. Harvalla on jalat maassa niinkuin sinulla=)
on liian lyhyt tuhlattavaksi haaveiluun. Realismi ja toiminta pitävät minut hengissä. Haaveilun jätän kirjailijoille ja taiteilijoille, joita heitäkin maailma tarvitsee.
"Elämä on opettanut ettei ulkoiset avut ja/tai tyhjä pää merkitse muuta kuin hetken hurmaa."
Ja ihan niinkuin sinunkin mielestä hyvä ulkonäkö korreloituu heti samantien ulkonäön kanssa. Hohhohhoijaa... Jännä olettamus toikin.
Että aloitustani analysoitaisiin kuin Mooseksen kirjoituksia.
Minä en voi kirjoittaa muusta kuin omasta puolestani ja kokemuksistani. Minulla on onneksi ollut elämässäni onnea naisten suhteen ja ajatukseni ja naisihanteeni on muodostunut siis vain ja ainoastaan omasta elämästäni.
Kirjoita sinä ihan siitä naisihanteestasi mistä itse haluat. Sinun ihanteesi muodostuu sinun päässäsi, ei minun.
Kirjoituksesi tuo varmaan monelle naiselle lohtua ja uskoa;)
Silti. Jotain tuossa viimeisessä lauseessa kaihertaa. Mietin, haluaisinko kuitenkaan miestä, jolle ei olisi mitään merkitystä vaikka vaatteideni alta paljastuisi mummopöksyt viettäessämme esim. romanttista iltaa.
Muutoin kohdat 1-6 ovat hyviä kriteereitä.
kohta, eli;
6. Jaksaa minua ja mun juttujani
ei siis kohtaa meidän välillämme jos mietit että mietinkö minä sinun mummonpöksyjäsi. Ei seksikkäissä vaatteissa sinänsä ole mitään pahaa, mutta romanttisella illallisella on kuitenkin tarkoitus päästä sinne pöksyjen alle, on ne sitten pitsiä tai angorakania.
kohdata . Tarkoitukseni on kommentoida alkuperäistä kirjoitustasi.
Minä ainakin naisena odotan, että miehellä on tietynlaisia toiveita suhteeni, esimerkkinä olkoon vaikkapa alusvaatteet. Odottaisin myös, että hän huomioisi ne pyrkiessään sinne pöksyjen alle.
Huumorintajuasikaan ei voi kyllä väheksyä :D
Juuri meidän ei ole tarkoitus kohdata. Kirjoitukseni ovat vain vertauskuvallisia. Sinulla on tietenkin oikeus odottaa omalta mieheltäsi mitä ikinä haluatkin.
Aloitus oli minun ja minulla taas on oikeus odottaa ihannenaiseltani vaikka raappahousuja jos sille päälle satun.
6. Eli jaksaa minun juttujani on naisille kaikkein raskain. Tiedän sen kokemuksesta. Aluksi naurattaa, lopuksi ärsyttää. Varsinkin naista joka haluaa muokata minusta mieleisensä. Jos nainen on samanhenkinen eli kohdassa 1. mainitunlainen ja hyväksyy minut sellaisena kuin olen, ongelmia ei pitäisi tulla.
tarkoitus ole juuri keskustella ja antaa asiallista kritiikkiä, jos siltä tuntuu. Ei siitä pidä ottaa itseensä, jos joku on eri mieltä.
Aloitus kirjoituksestasi jäi vain sellainen maku kuin sillä haettais myötätunto pisteitä. Mutta vaikutelmani saattaa tietty olla vääräkin.
Mihin minä myötätunto pisteitä? En ole enkä tule etsimään naista milloinkaan täältä (vannomatta paras). Elän tyydyttävässä parisuhteessa ja jos joskus käy niin ettei hän enää jaksa minun juttujani (kohta 6.) Etsin kumppanin niin kuin tähänkin asti eli "tuolta ulkoa".
Muuten olet oikeassa, kritiikkiä voi tietenkin antaa. Olen vähän kokematon vielä sillä tämä aloitukseni oli tällä palstalla ensimmäinen, eikä muillakaan palstoilla vielä ole montaa ollut joten mulla taitaa mennä tämä vähän niinkuin harjoittelun piikkiin. Liian herkkä ei pitäisi muiden kirjoituksille olla. Anteeksipyyntöni kaikille, erityisesti sille edellä olevalle kaverille.
Mikä on se piirre/ominaisuus joka ensin naurattaa ja sitten alkaa ärsyttää?
Kaiken kaikkiaan täytyy todeta, että ei ketään ihmistä voi muokata mieleisekseen. Mutta parisuhdehan on myös kompromisseja, ei sanelua puolin eikä toisin. Ja mielestäni kun toisesta välittää, on valmis myös muuttamaan/kehittämään itseään; ehdottomuus missään asiassa, parisuhteessakaan, ei pidemmän päälle toimi=)
Kaikissa aikaisemmissa naisissani on ollut aina yksi yhteinen piirre. Ensin hyväksytään kyselemättä harrastukseni, työni, ystäväni, vaatteeni, sosiaalinen asemani, nauretaan jutuilleni ja ymmärretään hyvin etten aina ole esim. työni takia kotona ym. ym.
Vuoden, kahden ehkä kolmannenkin jälkeen aletaan muotoilemaan ensin olemustani ostamalla sellaisia vaatteita joita en voi sietää, yksi hyvä esimerkki on vaalean punainen kauluspaita. Sitten on vuorossa luonteeni, ollaan mustasukkaisia ja loukkaannutaan jutuistani, joita kerron illanistujaisissa kenties pienessä maistissa. Kohta jo väitetään, että flirttailen vaikka olen ollut aina vain oma 'jutunkertoja' itseni. Sitten tulee päivä kun pitäisi lähteä pelaamaan kavereiden kesken futista, mutta eihän se käy kun nainen on suunnitellut muuta, kenties siivousta.
Myönnän olevani skeptikko, mutta niin kuin edellä olevasta voit huomata, aloitukseeni kirjoittamani lista on lyhyt ja kattava kun asiaa pohtii perustuksiaan myöten. Se että pudotin kauneuden ja ihanat alusasut listastani pois juontuu siitä, että kyllä sängyssä voi olla oikein hauskaa kun ei tarvitse naisenkaan miettiä näyttääkö hyvältä vai tekeekö vaan toiselle hyvää. Ihanat pitsiset alusasut ovat tietenkin kiihottavia, mutta siinä kaikki. Nainen voi itsessään olla kiihottava ilman rihman kiertämää, varsinkin kun kantaa vartalonsa ylpeänä on se sitten millainen hyvänsä. Kaikki on kiinni teoista, ei niinkään vaatteista. Minä väitän ettei minulla ole koskaan ollut kiihottavia alusasuja naista varten mutta silti olen saanut heidät kiihottumaan, outoa, eikö?
Tekstisi muuttuvat aina vain mielenkiintoisemmiksi... Kokemuksissasi naissuhteissa ei sinänsä ollut mitään uutta; useat miehet kertovat naisten käyttäytyvän juuri noin. Harmi.Voinen kysyä mitä ikäluokkaa nämä naiset ovat edustaneet?
Olen kanssasi samaa mieltä, toki kauniit alusasut ovat silmää hiveleviä, mutta jos se luo sen haluttavuuden tunteen toista kohtaan, niin silloin ollaan hakoteillä. Ja siinäkin olen samaa mieltä, että kun ihminen hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja uskoo olevansa haluttava ja rakastatteva juuri omana itsenään, niin silloin suhteella on mahdollisuuksia onnistua.
Päässäni pyörii montakin asiaa jotka haluaisin sanoa, mutta yksinkertaisesti en saa niitä puristetuksi tähän, sen verran hämmästynyt taas kerran olen... "mustasukkaisuus"..."loukkaantuminen"..."olemuksen muotoileminen"..."sanomista jos lähtee kavereiden kanssa pelaamaan"...Ei, ja kerran vielä ei, päähäni vaan ei mahdu tuollainen; jotenkin vain nyt vaikuttaa sille, että et valitettavasti ole saanut kokea yhtään nk. tervettä ihmissuhdetta:-(
Asian. Naiseni ovat olleet välillä 17-42v., sillä olen itse nyt reilu nelikymppinen ja olen ollut naisen kanssa melkein yhtäjaksoisesti 17 vuotiaasta asti. En siis ole mikään poikanen enää.
En osaa vastata tuohon olenko kokenut tervettä suhdetta, sillä ei ole niin väliä onko suhde terve. En ajattele niin että kaikella tarvitsisi olla niin paljon järkeä. Elän kerran ja elän sen niin kuin se tulee vastaan. En ole murehtijatyyppiä.
No niin...löytyihän ajatusmaailmassamme niitä eroavaisuuksiakin *hymy*.
Itselleni on paljonkin väliä sillä, että suhde on terve; olen kai liian mukavuudenhaluinen, mutta en viitsisi alkaa säätöhommiin nk. epäterveessä suhteessa. Va olenko nautinnonhaluinen ja itsekäs, haluan joko hyvän (terveen) suhteen tai sitten en suhdetta lainkaan *hymy*.
Ei elämää murehtia kannatakaan, menneisyydessä mahdolliset nk. ikävät asiat olen yrittänyt kääntää opettavaisiksi kokemuksiksi ja toivon, että olisin edes jollain tapaa siinä onnistunut. Ja kyllähän kokemuksia on kertynyt, enhän ole enää mikään tyttönen;-)
Kaikissa aikaisemmissa naisissasi on ollut aina yksi yhteinen piirre: ET rakastanut heitä vaan he olivat sinulle leikkikaluja :)
Sitten lopulta rakkaudellekin mittari. Rakkautta pystyy mittaamaan sillä miten sopeutuvainen mies on naisen vaatimuksiin. Miten se toimii toisinpäin?
Alkaisit siis säätöhommiin? Muokkaamaan miehestä mieleistä? Epäterveestä suhteesta en osaa sanoa kun en koe että minulla olisi sellaista ollut, mutta nöitä säätöhommia olen kyllä kokenut.
*NAURAA*....No kuulepa, en todellakaan viitsisi alkaa säätämään. Eiköhän ihmissuhteet toimi säätämättäkin jos yhteistä halua sen toimimiseen on; kuten jo aiemmin totesin ne ovat kompromisseja, eivät "sanelupolitiikkaa". Mikäli ei ole hyvä olla ja kompromissiperiaate ei toimi, on parempi lähteä suhteesta kuin alkaa säätöhommiin:-)
Olet nyt kertonut millainen on ihannenaisesi, mitä häneltä odotat. Kerropa millä keinoilla itse olisit valmis saamaan suhteen toimimaan, olisitko valmis tekemään toimivuuden eteen mitä ja minkä verran vai odotatko, että nainen olisi se joustava osapuoli?
*jää mielenkiinnolla odottamaan vastausta*
Luonteenpiirteeseen kuuluun se, että odottaa miehen tekevän jotain suhteensa eteen. Mies tekeekin ja paljon, mutta miksi naiset eivät sitä näe? Sinäkin tuossa viimeisessä kappaleessa heität epäilyn, että minä odotan jotain ja nainen joustaa. Aiemmin joku väitti etten ole koskaan rakastanut naisiani. Outoa ennakkoasennetta vaikka ette tunne minua lainkaan. Kuitenkin itse pidän itseäni rakastavana ja huomiota antavana sekä äärettömän joustavana ihmisenä. En pysty sitä sinulle todistamaan koska emme asu saman katon alla, mutta kyllä näin vain on.
Huonoja puoliakin tosin on. Olen harvoin kotona, on se suurin. Työni vie minut usein matkoille, sekä koti- että ulkomaihin. Se on asia minkä eteen en voi tehdä muuta kuin jäädä työttömäksi, mutta silloin loppuisi leipä, eikä se varmasti suhdetta paranna.
Mitä sinä odottaisit naisena? Eikö ravintolaillalliset, teatteri, leffa, tai kaikenlainen mukava yhdessäolo riittäisi? Mitä ovat ne keinot joita mies voi käyttää jotta nainen pysyy suhteessa tyytyväisen ja tyydytettynä?
Rakkaus on itsensä antaminen. Sopeutuminen vaatimuksiin ei ole rakkautta.
Väärin, en heittänyt epäilyä, esitin kysymyksen; kysymyksiä ei pidä tulkita ennakkoasenteeksi.
Käsitänkö tästä vastauksestasi oikein, että sinä olisit suhteessa ainoa joka tuo leivän? Eikö se ole molempien tehtävä, mielestäni molempien kuuluu kantaa oma kortensa kekoon.
Kysyt mitkä ovat keinot millä naisen pitää tyytyväisenä ja tyydytettynä. En pysty tuohon muiden puolesta vastaamaan. Itseni tunnen ja voisin omalta kohdaltani vastata, mutta en halua tässä sitä käydä julki tuomaan; tekstin välityksellä asioiden ilmaiseminen antaa aina turhan paljon sijaa väärinymmärryksille kuten varmaan olet huomannut.
Huonoista puolistakin voi löytää hyvää, vaatii vain hieman aikaa etsiä niitä. Elämästä ja parisuhteesta katoaa mielekkyys jos asiat ovat liian helppoja. Mutta jos suhteessa ilmenee esim. jonkinasteista läheisriippuvuutta, luottamuksen puutetta tai nk. toisen kautta elämistä, voi ongelmia tulla juuri siinä jos toinen työnsä vuoksi on paljon poissa kotoa.
Myöntää, että olet fiksu. Tuntuu, että olet aina askelen minua edellä enkä aina osaa vastata vaikka haluaisinkin. Kysymyksesi tuntuvat vaikeilta vastata myös paljastamatta omaa henkilöllisyyttäni. En sinulle, vaan joillekin jotka minut tuntevat entuudestaan. Samaa sinäkin varmasti tarkoitat tuossa ettet halua tuoda julki yksityisasioita.
Olen kuitenkin viihtynyt hyvin kanssasi ja siksi olen sinulle kirjoitellut, vaikket sinä taida näistä paljon saada. Minusta kun tuntuu ettet kuitenkaan saa sellaisia vastauksia joita haluaisit miehen suusta kuulla. Sinun mielipiteitästäsi saa sensijaan paljonkin irti naisen sielunelämästä kun niitä pohtii tarkemmin, joten olisin mielelläni kuullut miten sinut saa pysymään tyytyväisenä ja tyydytettynä. Kerro joskus. :)
En missään nimessä halua mennä sen enempää askelen edellä kuin tulla askelen jäljessä, mielummin askellan vierellä; täytyy siis suorittaa uudelleenrytmitys:)
Vastaamisen vaikeudessa olemme samoilla jäljillä; haluaisi puhua suoraan asioiden oikeilla nimillä, mutta tällaisissa paikoissa on paras olla hieman varovainen. Mutta - oikeassa paikassa oikeaan aikaan lupaan kertoa...:)Sen verran voin kuitenkin jo nyt paljastaa, että fiksulta, huumorintajuiselta ja oikealla tavalla energiseltä ei vaadi hirvittävän suuria ponnistuksia pitää minut tyytyväisenä ja tyydytettynä.
Pieni tukistus tai ainakin nipistys olisi paikoillaan; saan enemmän kuin uskotkaan/tiedätkään ja olen iloinen siitä, on miellyttävää sanailla kanssasi. Ja eikös paras vastaus ole sellainen joka jättää miettimään...
Sitten hieman. Jotenkin, jollain lailla haluaisin sinusta otteen mutten tunnu saavan. En tarkoita yliotetta vaan kiinni ottamista. Tuntuu poikamaisen typerältä kun joutuu todistelemaan tuntemattomalle naiselle, että olen oikeasti ihan hyvä ihminen enkä sellainen millaisen kuvan olet kenties saanut.
Jos haluat että tukistan sinua hieman, niin joudut odottamaan myöhempään. En yhtäkkiä keksi mistä syystä tukistaisin. Sen sijaan voisin halauksen antaa, siksi mukavalta ja fiksulta naiselta vaikutat. Varmasti oletkin.
Muistutanko kenties jotakuta tuttavaasi? Ei kai ole kovinkaan tavallista kertoilla itsestään ventovieraalle tällaisessa ympäristössä. Olet kuitenkin paljastanut minulle aika paljon ajatusmaailmastasi ja itsestäsi. Varmaan olet kuitenkin tiedostanut sen?
Voihh..., tunnen itseni väärinymmärretyksi; olen nimenomaan saanut Sinusta käsityksen, että olet hyvä ihminen:) Pidän vahvuudestasi, tavastasi omata mielipiteitä ja ilmaista ne olematta jääräpää - tuo(kin) tekee Sinusta maskuliinisen. Em. lisäksi teksteistäsi paljastuu huumorintajusi, asia jota arvostan kanssaihmisissä suuresti; asiat asiana, mutta huumorillekin on tila löydyttävä, eikö näin ole? Nyt hieman raotan salaisuuden verhoa asiassa jota et ole nähtävästi huomannut; olet pienen otteen jo minusta saanut *nauraa*, nautin "seurastasi".
Niin - olen tietoisesti paljastanut sinulle jotakin, mutta saat uskoa että se ei ole helppoa kun täällä joutuu puhumaan puolittaisin sanoin; jatkuvasti on pieni "pelko" tulla väärinymmärretyksi. Sinänsähän ei pitäisi välittää millaisen kuvan ihmiset kirjoittajasta näillä keskusteluforumeilla saavat, koska voi esiintyä anonyymisti. Itselläni kuitenkin perusluonteeseen sisältyy rehellisyys, luotettavuus ja avoimmuus ja sen vuoksi haluaa olla myös anonyymisti oma itsensä.
Vastaus kysymykseesi: et muistuta ketään tuttavaani, valitettavasti. Uskoisin, että elämäni olisi vieläkin ihanampaa mikäli tuttavapiiriini kuuluisi kaltaisesi ihminen; olet omalla tavallasi hyvin haasteellinen, mutta samalla lämmin. Näin on?
Pode väärinymmärretyn naisen tuskaa. Ehkei se kuitenkaan minun puoleltani ole sitä vaan halua jatkaa dialogia, jonka peitän näppärästi ymmärtämättömyyteen ja jota sinä et tietenkän ole huomannut. :)
Ongelmana tässä on tietysti se että viihdyn näppäimistön ja sinun kanssasi vähän liiankin hyvin. Harvoin sitä vaan tapaa ihmistä jonka ajatusmaailma sivuaa omaansa, ehkä siksi sait minut pauloihisi heti kun tälle palstalle eksyin. On tietysti myös helpompaa keskustella toisen kanssa silloin kun ei ole tuttavuuden tuomia rajoitteita mukana. Minulla ei siis ole vielä kokemusta ja ymmärrystä pitää täällä yllä feikkiminää vaan kirjoitan mitä mielessä oikeasti liikkuu. Jos olisin kokeneempi ja usein siipeeni saanut niin varmaan osaisin olla varuillani tai jopa välttää koko palstaa.
Tuosta haasteellisuudesta en tiedä, pidän itseäni aika helppona ja simppelinä ihmisenä joka helposti innostuu kaikesta uudesta ja jota on kenen tahansa helppo lähestyä pelkäämättä nolaavan itseään. Tuhlaan ja ostelen kaiken maailman vimpaimia tyydyttääkseni uteliaisuuteni ja matkustelen paljon myös lomillani vain nähdäkseni elämää hotellien ulkopuolella. Lopulta taidan olla vain ihan tavallinen keski-ikäinen suomalainen mies.
Millainen sinä oikeasti olet? Tiedän jo että olet fiksu ja lukenut muutakin kuin Anni Polvaa, osaat elävästi kirjoittaa ja johon on helppo tutustua, mutta oletko oikeasti täällä uteliaisuuttasi niin kuin minä vai teetkö kenties täällä jotain muuta? Olen hieman utelias suhteesi joten voit sanoa suoraan jos haluat, että ei kuulu minulle.
Olen kyllä iloinen ja seurallinen mutta meikkaan ja pukeudun persoonallisesti sekä kaikki ne asiat, mitkä eivät ole sinulle tärkeitä, ovat minulle itselleni tärkeitä itsessäni. Mutta onneksi meitä on moneksi ja minullekin varmasti löytyy puolisko!
Varmasti sinulle mies löytyy sillä persoonallinen pukeutuminen kiinnittää taatusti huomiota. Myös minun huomioni. Oleellisen tärkeää se ei minun mielestäni kuitenkaan ole, sillä se joka määrää hyvän suhteen onnistumisen ja jatkuvuuden rollaattori-ikään asti on nimenomaan onnistunut seksielämä ja hirveän montaa kertaa sitä ei viitsi vaatteet päällä tehdä. Poikkeuksena on mainittava hame joka ei haittaa ollenkaan.
Jaahas, enpä päässytkään vastaamaan kommentiisi "omassa ketjussamme", ohjelma ilmoitti "Viestin hierarkia liian syvä,mutta ei hätää, voit aloittaa uuden keskustelun". Katsotaan kuinka kauan antaa tässä jatkaa, sitten aloittanemme uuden keskustelun uudella ketjulla? Kyseessä suomalainen sisu, "periksi ei anneta, vastoinkäymiset on tehty voitettaviksi"? *nauraa*
Ensinnäkin - en usko sinun olevan tavallinen suomalainen mies, kaukana siitä...mutta jääköön tarkempi analysointi toistaiseksi, katsotaan sitä jossain vaiheessa mikäli näppäimistösi ja kärsivällisyytesi kestää dialogimme jatkumisen:)
Anni Polva -kirjoista on aikaa n.35v, sen jälkeen on jonkin verran tullut muutakin luettua, myönnän. Olen utelias maailmalle, suhtaudun avoimesti kaikkeen uuteen, joskus toki pienellä varauksella, mutta avoimesti kuitenkin. Harvoin tapaa ihmistä kenen kanssa on niin hauskaa ja mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia kuin sinun kanssasi, tätä ei suinkaan vähennä se, että ajattelutapamme ja suhtautumisemme elämään ja kanssaihmisiin vaikuttaa olevan samansuuntainen.
Kuten jo aiemmin totesin olen luotettava, rehellinen ja avoin. Tuttavapiirini tuntee minut empaattisena (joskus liiaksikin) ja sympaattisena, ehkä nuo ominaisuudet ovat osa persoonaani:-) Luonnettakin, sitä nk. omaa tahtoa, löytyy joskaan se ei ilmene agressiivisessa muodossa. Koska olemme samalla vuosikymmenellä tietänet, että elämä on opettanut...
Pari sanaa rakkaudesta: Valitettavan usein sekoitetaan itserakkaus ja itsensä rakastaminen; tosiasiassahan ne ovat kaksi aivan eri asiaa. Itse uskon vakaasti siihen, että ihminen ei voi olla kykenevä rakastamaan toista/toisia ennenkuin oppii rakastamaan itseään. Mielipiteesi tähän?
Miten sinulla on kyky johdatella keskustelua aina siihen suuntaan mihin minäkin mietteissäni menen kirjoitettuani sinulle. En enää ole varma kumpi tätä vie ja kumpi vikisee, tai ehkä molemmat vuorollaan?
Rakkaudesta, siis jota minäkin tässä jo kerran aiemminkin jonkun vastauksesi jälkeen ajattelin. Pidän itseäni melko primitiivisenä sen suhteen. En osaa rakastua kunnolla ennenkuin tunnen toisen läpikotaisin ja mieleni hyväksyy hänen mielenlaatunsa, oikkunsa, tapansa, ynnä muut. Ihastumis- ja intohimovaiheessa kaikkea ei vielä näe vaan huomio kiinnittyy lähinnä seksiin sekä uutuudenviehätykseen. Näiden mentyä ohi tai paremminkin hieman hiivuttua, alkaa todellinen tutustumis- ja rakastumisvaihe. Se kestää joskus melko pitkäänkin, ainakin minulla. En ole koskaan ajatellut että se riippuisi jotenkin siitä mitä ajattelen itsestäni koska en juuri ajattele itseäni ainakaan tietoisesti. Mielenlaatuuni kuuluu toisen miellyttäminen ja huolehtiminen siitä että hänellä on hyvä olla. Jos en onnistu siinä seurustelun alkumetreillä, en usko onnistuvani myöhemminkään. Tottakai rakkaus on myös molemminpuolista huomioimista, en väitä muuta, mutta minä ajattelen että se on myös sitä että asiat voidaan yhdessä ratkaista oli ne kuinka vaikeita tahansa. Heti kun tärkeät ristiriidat alkavat kyteä, eikä niistä voida puhua, alkaa peli olla ohi.
Aika sekavaa, eikö?
Molempi parempi - sekä vikiseminen että vieminen on yhtä mielekästä, vai kuinka...:-)
Luin tekstisi muutamaan kertaan löytämättä siitä mitään sekavaa, käyttäisin mielummin ilmaisua "johdonmukainen". Tuo nyt tietysti on makuasia, mutta tulipahan tuotua julki omani. Jotenkin arvasin, että sinäkään et usko siihen kuuluisaan "rakkautta ensi silmäyksellä". Itselläni se tunne on niin voimakas, että se kasvaa vähitellen, kehittyy ihastumisesta rakkauteen jos niin on tarkoitettu. Ehkä tuokin tunne on tullut eletyn elämän opetuksena, niin ainakin omalla kohdallani. Mutta ahhh.. sitä ihastumisen tunnetta, se on huumaavaa esileikkiä. Omalla kohdallani se on valtava energiaa antava voima, joskus on ollut tunne että voisi vaikka kerrostaloja siirrellä *nauraa*.
ja viemisiä olemme saaneet tässä kokea molemmat. Ainakin sinä viet minua välillä kuin pässiä narussa, en sano pahalla. :)
Olet muutaman kerran viitannut kokemukseesi ja elettyyn elämään. Meillä taitaa molemmilla olla monenlaisia kokemuksia elämästä, eikä aina niin aurinkoisia. Elämää kuitenkin ja kuuluuhan siihen yhtälailla surut kuin ilotkin tai nautinnot ja pettymykset. Ihastumisiakin tulee aina silloin tällöin ja ihan samalla tavalla minäkin koen ne sinäkin, eli voimakkaina ja päällimmäisinä tunteina. Oletko juuri nyt sellaisen kourissa?
...kiitos todella makeista nauruista; usko tai älä mutta pässin taluttaminen on huikea tunne pitkästä aikaa:-)Mutta koska tykkään aivan yhtä paljon antaa kuin saada, lupaan pian hypätä vikisijän rooliin *wirn*.
Harvoin menee sormi tai jauhot suuhun niin että meinaan jäädä sanattomaksi, mutta nyt siellä taitaa olla molemmat... Vai toteaisinko, että iskit vyön alle, meni spasmat sekaisin; vastauksena totean, että näin on hieman tainnut käydä, liekö tämä tarttuvaa?:-)
Sormi suusta ja nielaise jauhot, jotta voi minun kanssani vielä muutaman lauseen vaihtaa ennen nukkumaan menoa.
Miten sinulla on sitten niin sekaisin ne spasmat menneet? Enhän kai minä nyt vyön alle halua iskeä. :)
Mitä ajattelet juuri nyt? Minä ajattelin hetki sitten etten ole tavannut kaltaistasi naista jonka kanssa on näin helppo keskustella vaikken ole sinua koskaan tavannut.
Sen lisäksi, että sait sormen ja jauhot suustani veit vielä sanatkin suustani:))Ajattelen samaa juuri nyt kuin mitä olen ajatellut jo useamman tunnin; keinoa millä voisin vaihtaa ajatuksia kanssasi kokonaisin sanoin, tämä puolinaisin sanoin keskustelu vaatii hirvittävästi (turhaa?) harkintaa.
Vyön alle iskemisesi ollut sitten kai tahdonvastainen liike, uskoisinko noin? No, ei se mitään, kiva komaus se on ollut, grrr....
Olisi tosiaan mukavaa vaihtaa kanssasi ajatuksia jotenkin nopeammin. Tämä on aika tuskaisen hidasta kun odottaa toisen sanomaa. Mahtaako sinulla olla anonyymia postilaatikkoa missään? Minä voisin käydä jossain sellaisen tekemässä.
Koska olet vähintäänkin yhtä fiksu kuin minä *tukehtuu nauruun*, vihjaisen näin: Olet 40 ikävuosiltasi...Kun mietit tuota ja muistat nimimerkkini ja "kuljet" avoimin silmin, voit löytää minut jostain aika läheltä....
Mikäli tuo vinkki ei toimi, täytynee miettiä tuota e-mailvaihtoehtoa.
Menen odottelemaan hetkiseksi....
Aika vaikean laitoit näin kokemattomalle. Katselen tuolta vielä.
Kutkuttava tunne, että olet oikeilla jäljillä...:)
Mikäli ideani ei toimi, täytynee sinun luoda se postilaatikko?
Löytää sinut, mutta en hahmota paikkaa, en pysy mukana :(