Minä olen

Minä olen vain satama pieni:

Minä olen vain satama pieni
joka laivoja rakastaa
jossa aina öisin palaa
pari lyhtyä kalpeaa.
Minun luonani laivat ei viihdy,
olen pieni ja maineeton.
Pois suuria purjeita aina
meri kaunis kutsunut on.

Minä nytkin merelle katson.
Sydän itkeä melkein vois,
sillä syksyllä luotani lähti
tuo laiva ihana pois,
joka suurempi muita oli,
ja jota mä rakastin,
kun saapui se korkein keuloin
ja purjein ylpeilevin.

Sekin laiturit harmaat jätti.
Jäi veteen jäljet vain.
Minä kauan ja ikävöiden
sen valoja mereltä hain.
Tuli laivoja muita kyllä,
tuli soitossa musiikin
ja tuoksuvin hedelmälastein...
Minä niitäkin rakastin.

Mutta niitten lähtöä koskaan
en itkenyt niin kuin sen,
jonka jälkiä vieläkin öisin
sydän vavisten hyväilen,
kun lyhtyni himmeinä palaa
ja mereltä tulevat
vain lokit ja tuulten leyhkät
ja laineet sieluttomat.
11933
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

Etsin juuri tuon kappaleen sanoja ....ja siinä ne oli
Kiitos sinulle!!!!!

Äänestä

ja tosi koskettava, kun oikea ihminen laulaa sen. Kuulin noin puolitoista vuotta sitten..

Äänestä

kävi vuosia sitten laiva, joka lähti ja jätti lähtemättömän suuren ikävän jälkeensä.

Äänestä

ja upeaääninen laulaja..silloin tämä on täydellinen!

Äänestä

kappaleen nimi on Lähtevien laivojen satama ja sanat on tehnyt Oiva Paloheimo

Äänestä
  • Ja niin surullista,Melkein käsikosketeltavaa.
    Sielu on kuin laiva, se liukuu, jos ei uskalla pitää kiinni se on mennyt. Mikä sen vie ?
    Vietkö sen sinä, ymmärtämömyyttäsi, vai elämä
    Elämässä tarvitsee laivaa, jos saisi edes airot lainaan, niihinkin tarvitsisin vain sinua.

    Äänestä

  • lipuu väärä laiva, joka peruuttamattomasti jättää jäljen ja kaipauksen jälkeensä jättäessään sen sataman. Joskus tekee sen vielä aivan tietämättään..

    Äänestä

niin se vaan on!

Äänestä

samoissa tunnelmissa. Ihana laulu!

Äänestä
  • jäi jäljelle...

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


vain satama pieni kirjoitti:

Minä olen vain satama pieni:

Minä olen vain satama pieni
joka laivoja rakastaa
jossa aina öisin palaa
pari lyhtyä kalpeaa.
Minun luonani laivat ei viihdy,
olen pieni ja maineeton.
Pois suuria purjeita aina
meri kaunis kutsunut on.

Minä nytkin merelle katson.
Sydän itkeä melkein vois,
sillä syksyllä luotani lähti
tuo laiva ihana pois,
joka suurempi muita oli,
ja jota mä rakastin,
kun saapui se korkein keuloin
ja purjein ylpeilevin.

Sekin laiturit harmaat jätti.
Jäi veteen jäljet vain.
Minä kauan ja ikävöiden
sen valoja mereltä hain.
Tuli laivoja muita kyllä,
tuli soitossa musiikin
ja tuoksuvin hedelmälastein...
Minä niitäkin rakastin.

Mutta niitten lähtöä koskaan
en itkenyt niin kuin sen,
jonka jälkiä vieläkin öisin
sydän vavisten hyväilen,
kun lyhtyni himmeinä palaa
ja mereltä tulevat
vain lokit ja tuulten leyhkät
ja laineet sieluttomat.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu