Olen nyt jonkun aikaa tapaillut miestä, joka on "ihan kiva" kaveri. Alkuun se oli vähän ollakko vaiko eikö olla. Mutta kesällä se alkoi vaatimaan, että nähdään jatkuvasti. Olen yh-äiti ja jos lapsi oli isällään/mummulassa, äijä halusi aina tulla tänne. Sanoin, että minäkin haluan ns. omaa aikaa. Me ei koskaan tehdä mitään, ei olla käyty elokuvissa/syömässä, tai yleensä mitään. Maataan sängyssä ja tuijotetaan telkkaria ja annan aina sitten sääli seksiä, kun seksikään ei enää kiinnosta.
Voipi olla, että se johtuu siitä kun ME EI KOSKAAN TEHDÄ MITÄÄN. Helvetti.
Tätä on kestänyt jo vuosi, ja mä olen ihan hajalla. Nyt alkaa todellakin ällöttämään koko helvetin suhde. Jos sanon, ettei tule tänne, ni se helvetti ottaa nokkiinsa.Tuntuu, että mun pitää revetä moneen suuntaan ajattelematta , että mitä minä haluan, tiedän kyllä mitä haluan, mut eipä se onnistu.
Voipi olla, että se johtuu siitä kun ME EI KOSKAAN TEHDÄ MITÄÄN. Helvetti.
Tätä on kestänyt jo vuosi, ja mä olen ihan hajalla. Nyt alkaa todellakin ällöttämään koko helvetin suhde. Jos sanon, ettei tule tänne, ni se helvetti ottaa nokkiinsa.Tuntuu, että mun pitää revetä moneen suuntaan ajattelematta , että mitä minä haluan, tiedän kyllä mitä haluan, mut eipä se onnistu.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuo kuulostaa niiiin tutulta!Olen saman ongelman edessä.Mulle sanottiin etten saa reppanaa pitää harhaluulossa.Et siis sinäkään:).Oon mittiny pääni puhki mitä sanon etten loukkaisi liikaa.Hän on ollu kuitenki mun kippeen eron jälkeen LAASTARI,mutteihän se sitä tajua.Aattelin ilmottaa,että haluan kokeilla elämää yksin,kun eron jälkeen en oo ollu hetkiäkään yksin.Hah,kerro sinä mitä aattelit tehä...jospa saisin sulta vinkkejä tähän.
Mä kans erosin keväällä ja olin yksin vissiin viikon, tämän piti olla vaan sellainen yhden illan laastari juttu. Mä koitin puhuakkin, että kun olin pitkään suhteessa jossa mulla ei ollut hetkeäkään omaa rauhaa, niin nyt otan takaisin sen minkä menetin.
Se sanoi ymmärtävänsä, mut paskat se mitään ymmärrä, kun aina vetää mullit.
Nyt haluan viettää illan lapseni kanssa rauhassa, mutta siitäkin ollaan naama norsunperseellä.
Mulle sopis, että nähtäis vaikka pari kertaa kuukaudessa, mutta tämä perkele, kiukuttelee siitäkin, ettei se ole kuulemma suhde jos nähdään vaan koska mä haluan. Mutta kun mä en halua 24/7 suhdetta. Jos me ei nähdä, se voi soittaakkin monta kertaa päivässä ja kyselee, että mitä olen tehny ja mitä teen ja monesti kysyy, että olenko yksin kotona...hm...varmaan pelkää jos muksu on jossain, että vietän liikaa omaa aikaa. Monesti jo tunnin päästä taas soittaa ja kysyy ne samat asiat. Siis todella ahdistava tyyppi.
Ei pari kertaa kuukaudessa tapaaminen ole mitään seurustelua.
Jos mies on sinuun ihastunut niin teet väärin pitäessäsi häntä kuukaudesta toiseen "käsivarren mitan päässä". Odotatko että hänen pitäisi itse tajuta että sinä et ole hänestä kiinnostunut muuten kuin vanhana laastarina?
Ei ihastunut mies mitään tajua. Menee vain entistä enemmän sekaisin naisesta jonka kanssa ollaan mutta ei olla. Ihmettelee aamusta iltaan mikä hänessä on vikana kun kelpaa seuraksi kerran kuukaudessa, ja sitten taas ei kelpaa.
Jos sinussa on yhtään selkärankaa niin lopetat sen miehen rääkkäämisen ja kerrot miten asiat on: sinä et halua parisuhteeseen hänen kanssaan. Luvassa on todennäköisesti katkeraa tilitystä, mutta se on kestettävä. Jatkuessaan tilanne vain mutkistuu.
Toinen vaihtoehto on että sittenkin haluat parisuhdetta. Se suhde ei kehity itsestään - se täytyy rakentaa ja sitä pitää ylläpitää. Yhteistä tekemistä ei järjesty ellei sitä järjestetä. Siispä järjestät yhteistä tekemistä, sellaista mistä molemmat tykkää.
Jos taas haluat olla omissa oloissasi, niin voisiko se onnistua niin että mies on luonasi? Yhdessä voi olla myös niin että kumpikin tekee omia juttujaan. Sitä kutsutaan arjeksi.
Lähe heti menemään tosta suhteesta!!! Jos ei seksi kiinnosta, ja muutenki nyrppii niin mitä itteään ja toista kiusaamaan!! Lets menox!!
kun helvetti tiedän miten se hajoo jos sen jätän. No joku hajoo joka tapauksessa.
Mä en käsitä miks perkeleessä pillu voi noinkin karahtaa päähän =P
..säälitellä!! Kyllä ne siitä toipuu!!
Siis: "Jos sanon, ettei tule tänne, ni se helvetti ottaa nokkiinsa."
Uskomatonta..miksi yleensäkin murehdit miltä "hänestä" tuntuu???
Ryhdistäydy..
mikä se ongelma on? Miksi itse et keksi mitään vai onko miehet sinulle pelkkiä viihdytyskeskuksia.
Ite elän tosi surkeessa avioliitossa jossa myöskään ei tehdä mitään. Jos tästä pääsen jotenkin eroon, en todellakaan aio hankkia mitään riippakiviäijää roikkumaan sohvalleni. Potkaskaa noi huonot äijät hiiteen ja eläkää naiset itellenne jonkin aikaa ennenku rupeatte uutta suhdetta edes ajattelemaan. Oma koti, oma elämä - ja miestä sillon kun ite sitä haluatte!!
Mitä sinä tarvitset on iso pulloharja. Työnnä se toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Sitten jynssäät oikein kunnolla.
Nimittäin sinun pääsi on täynnä asiaan kuulumatonta roinaa!
Saatuasi aivosi puhtaiksi, puhdistat kotisi vieraista miehistä. Mikäli lapsesi isä ei halua/voi (jo avIIIIIIossa toisen kanssa) rakentaa perhettä sinun ja lapsenne kanssa, sinun on käytettävä tuplasti aikaasi rakentaaksesi paras mahdollinen ja opettavainen koti itsellesi ja lapsellesi. Yksin.
Eikö sinulla todellakaan ole mitään älykkäämpää tekemistä, silloin kun et ole lapsesi kanssa, kuin tuhlata aikasi kuvaamasi olion kanssa? Kamalaa!
No, nyt kun jynssäät aivosi, ehkä alat huomata että on olemassa asia nimeltään itsensä henkisesti kehittäminen. Tuo on suoranaisesti oppimista asioista joita et tiedä vielä kovin paljon kuten "kuinka hyödyntää vapaa-aika itseä ja yhteiskuntaa parantaen".
Ehkv viestitän sanoman liian jyrkästi, mutta tarkoitus on saada sinut huomaamaan että -aika- on ainut asia mailmassa jota EI voi kierrättää. Käytä sitä huolellisesti.
Olen lukenut tätä palstaa nyt jonku aikaa ja totesin itse olleeni laastarisuhteessa.
Eli mies erosi, huonoitsetuntoinen kaveri, masennusta,hermostuneisuutta, alkoholismia (nämä huomasin myöhemmin aikaa myöten).
Hän ripustautui minuun, ei halunnut olla kotonaan,pelkäsi eli haki laastaria menetettyyn perheeseensä. Kiistoja tuli: sanoin,että ole välillä omassa asunnossa, ei se halunnut. Viinasta hän on ollu mun takia irti, mutta retkahduksia tullut. Hyvin kärkäs sanoissaan, mielipide-eroja ihan tavallisista asioista.Hän ei ole käsitellyt eroaan ja olen koko ajan ollut kuuntelijana, mikä syöny mua. Uusivuosi meni pipariksi, koska ilmoitti, että on lasten kans sen. Pyysin, että tekee eksänsä kans paperin, missä isommat lomat etukäteen sovittu,että tietäisin missä mennään, mutta jyrkästi kieltäytyi. Sillä päätin, etten enää ala olemaan kynnysmattona, pomputeltavana. Jätin hänet. Tässä nyt mielenmyllerryksessä olen ihan oikealla tiellä, mutta koskee silti. Päätin, etten ole miehelle äiti, tukipilari, omat lapset jo maailmalla. Nyt saan vihdoinkin hengittää vapaasti, ei ole joku koko ajan pyörimässä tässä. Tunsin kuinka iloisuuteni hävisi, en ollut enää se oikea-minä. Olin varpaisillani ettei tulis riitoja. Oli hänessä ihaniakin puolia, mutta minä olin suhteemme kantava tekijä ja jouduin vetämään häntä perässäni. No oma vika oli kun katoin, monta kertaa ajattelin, että josko tämä tästä paranisi, mutta kun aina samaa riitelyä jostakin asiasta, kuluttavaa. En minäkään täydellinen ole, tottakai vattuunnuin ja sanoin takaisin asioista, jotka itse katsoin vääriksi. Olen jämpti ja kun ongelmia tulee, ne on ratkottava heti ja muutenkin kaikki asiat.
Nyt kuitenkin mielessä pyörii, että olisiko vielä jotain millä saataisiin toimimaan, mutta taitaa olla toivotonta?