tuomittu yksinäisyyteen. Tuttujen kanssa olen ihan normaali, mutta kun pitäisi lähestyä baarissa nättiä tyttöä menen ihan lukkoon.
Pitäisi kai sparrata itseään, mutta ne joilla ujous ei ole ongelma eivät mitenkään voi ymmärtää kuinka vaikeaa meille ujoille on lähestyä vierasta ihmistä. Naispuolisilla ujoilla on miespuolisiin ujoihin verrattuna se etu puolellaan, että heidän ei tarvitse olla aloitteellisia saadakseen seuraa.
Pitäisi kai sparrata itseään, mutta ne joilla ujous ei ole ongelma eivät mitenkään voi ymmärtää kuinka vaikeaa meille ujoille on lähestyä vierasta ihmistä. Naispuolisilla ujoilla on miespuolisiin ujoihin verrattuna se etu puolellaan, että heidän ei tarvitse olla aloitteellisia saadakseen seuraa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Feministinen utopiayhteiskunta on aivopessyt sinut uskomaan että olisit ns. "ujo."
Ensinnäkin, oletat että miehen pitäisi jotenkin "lähestyä" naista. VÄÄRIN.
Toisekseen, kuvittelet olevasi ujo. VÄÄRIN. Olet vain oikein ajatteleva, tunteva mies. Ei ole sinun tehtäväsi toimia jonain viihdytysvääpelinä petollisille lutkille, jotka loppupeleissä vain halveksuvat sinua.
Minä sanon että unohda naiset. Ihan oikeasti. Unohda naiset. Mitään hyvää he eivät sinulle voi tarjota. Eikä tämä tosiaan tarkoita että kääntyisit homoksi. Asia on vaan niin että naisista ei mitään hyvää tule, minä olen siitä elävä esimerkki.
Joskus takuulla tulee kohdalle tilanne jossa ihan luontevasti joudut tai pääset juttusille kivan ja itsellesi mieleisen naisen kanssa.
Tuo on kyllä totta että naiselle se on helpompaa, mutta ei silti täysin ongelmatonta jos sattuu olemaan kovin ujo.
Itse olen nainen ja nuorempana todella ujo. Jos joku kiinnostava poika tai mies tuli juttusille niin oli tosi vaikeaa olla luonteva.
Mutta niin vain ajan kanssa muutuin. Niin varmaan sinäkin.
Nyt voin jo itsekin mennä sopivassa tilanteessa juttusille, eikä ujous vaivaa oikeastaan lainkaan.
vuosien myötä, ja todellakin uskon että tulen olemaan yksin lopun elämääni.
en ole aloittaja.
m30
Olen myös äärimmäisen ujo, ollut tällainen koko elämäni eikä se siitä iän myötä ole ainakaan parempaan suuntaan mennyt. Yksin eläessähän tuo aika on koko lailla vierähtänyt kun ei vaan osaa ja uskalla lähestyä vastakkaista sukupuolta. Iskuvinkkiä, itsetunnon kehittämistä tms. psyykkistä sparrausta on tullut luettua ja tutkiskeltua ties kuinka ja paljon. Teoriassa kaikki on aina niin itsestään selvää ja helppoa, käytännössä sitten oikein mikään ei ole toiminut, omalla kohdallani ainakaan. Kuinka kateellinen olen koko elämäni ollutkaan niille kaikille "tavallisille" miehille jotka kykenevät tuosta vaan luonnollisesti menemään juttelemaan naisille, saaden näin kontaktia ja ties vaikka jotain muutakin.
Joitakin kertoja on käynyt niin että on ikään kuin vahingossa ajautunut keskustelemaan todella mukavan naisen kanssa niitä näitä, mutta siinä onkin tullut eteen seuraava raskaan sarjan ongelmani. Eli en osaa tulkita ns. sanatonta viestintää naisten puolelta ollenkaan. Ei mitään ymmärrystä eikä käsitystä ilmeistä, eleistä, kehon asennoista ja liikkeistä ym. Ymmärrän vain ja ainoastaan jos nainen ottaa kauluksesta kiinni ja sanoo päin naamaa että nyt olisi tarjolla jos kiinnostaa, hetikö mennään (siis tuohon suuntaan), tai sitten jos nainen kääntyy kannoillaan ja kävelee pois naama mutrulla. Joitakin kertoja nuorempanan olen yrittänyt tätä sanattoman viestinnän tulkintaa, siinä epäonnistuen sen verran lahjakkaasti että se on lisännyt ujoutta ja arkuutta lähestyä vastakkaista sukupuolta edelleen.
Paskaa olla minä, toivottavasti kaltaisiani tapauksia ei liiemmälti ole. Onnea ja menestystä nasirintamalla kaikille niille joita eivät kuvailemani rasitteet vaivaa.
Aspergerin syndrooma.
Ei sille mitään tehdä voi.
Mene Asperger-ihmisten vertaisryhmiin / tapaamisiin.
puhua itselleen pillua!
Jos olet niin ujo, ettet pysty kommunikoimaan edes silloin, kun nainen/tyttö tulee ja tekee aloitteen, niin vitsit on kieltämättä vähissä.
Itse olen enemmän ujo kuin eksovertti, mutta siitäkin huolimatta olen tehnyt muutamia aloitteita. Teiltä ujomman puoleisilta miehiltä vaan saa niin töykeää palautetta...Vai olenko törmännyt vääriin miehiin?
Joten, miten ujoa miestä lähestytään?
Ihmetyttää todellakin jos olet itse lähestynyt ujoja miehiä ja saanut töykeää palautetta heiltä. Kun mies on niin ujo ettei uskalla lähestyä vastakkaista sukupuolta niin ihanteellisin tilanne siinä tapauksessa on että nainen tekee aloitteen. Voisiko olla, että miehet joita olet lähestynyt, ovat olleet varustettuna niin heikolla itsetunnolla, että ovat raukat pelästyneet pahemman kerran kun nainen on tullut lähietäisyydelle juttusille? Voi olla mahdollista, tai sitten olet todella huonolla tuurilla törmännyt "vääriin" miehiin.
Yleisellä tasolla en miesten käytöstä voi kommentoida, mutta itseni puolesta voin sanoa seuraavaa. Olen ujo ja arkailen lähestyä vastakkaista sukupuolta. Jos nainen lähestyy minua niin siinä ei tarvita mitään sen kummallisempaa kuin ystävällinen tervehdys varustettuna vienon hymyn kera. Vastaan tervehdykseen ja hymyyn, samalla toivoen että nainen ei jatkaisi matkaansa vaan jäisi edes hetkeksi juttelemaan. Ei mitään sen ihmeellisempää, siitä se sitten itsellään etenee ja jää nähtäväksi mitä tapahtuu.
Jätä nuo töykeät miehen tekeleet omaan arvoonsa, myös kaltaisiani "hyväkäytöksisiä" ujoja miehiä löytyy jotka hyvin mielellään jäävät juttusille heitä lähestyvien naisten kanssa.
Sama vika. En tiedä, onko se sitten ihan ujoutta, kun tuttujen kanssa pystyy olemaan melko vapautuneestikin toisinaan, ja esimerkiksi töissä pystyy kyllä ihan muitta mutkitta tervehtimään vaikkapa tuttuja tyttöjä. Mutta auta armias, jos pitäisi oikeasti lähestyä jotain ilman jotain erityisen painavaa ja asiallista syytä, jollaiset taas eivät toisaalta ole sitä parasta afrodisiakaa.