Vuonna 2008 evankelis-luterilaisesta kirkosta erosi arviolta noin 50 000 jäsentä. Vuonna 2007 eroajia oli 38 000. Kasvua verrattuna toissa vuoteen oli siis 32%.
Vuoden 2009 alussa kirkosta eroaminen on jatkunut voimakkaana. Eli trendi jatkuu...
Vuoden 2009 alussa kirkosta eroaminen on jatkunut voimakkaana. Eli trendi jatkuu...
Vastaukset 49
Vanhimmat
että jokaiseen trendihömpötykseen ei tarvi lähteä mukaan.
se on merkki siitä, että 50 000 ihmistä totesi viime vuonna, että kirkolla ei ole mitään annettavaa.
Kirkko koetaan instituutiona, vaikka kirkko on seurakunta, seurakunta on ihmiset.
En tiedä onko taustalla jotain muuta isompaa yhteiskunnallista ongelmaa, jotain eristäytymistä tms. jonka takia ihmiset eivät erityisemmin halua kuulua mihinkään.
Jostain syystä kirkko koetaan pahaksi. Ehkä niiden uskovaisten kannattaisi miettiä mitä ne puhuu, koska sen perusteella arvotus tulee. Eli olisiko sanoma väärältä vuosituhannelta.
jotain muuta. En minulla mitään trendiä mielessäni ollut kun minä erosin vajaa vuosi sitten :)
tuo trendi oli sanan varsinaisessa merkityksessä eli kuvaamassa yhteiskunnallista kehityssuuntaa.
ymmärsin kyllä sen, kiitos kuitenkin :)
ja varmasti se on niin, että kirkosta eroava tekee sen henkilökohtaisista syistään eikä ollaakseen osa ilmiötä.
toivoa, jos ei muuta.
Minä ajattelen, että kirkko on menettänyt vetovoimaansa ihmisten keskuudessa. Sillä on aiempaa enemmän kilpailijoita muissa uskonnoissa ja aatesuuntauksissa. Lisäki yhteiskunnan ja yhteisön paine ei enää pidä ketään kirkon jäsenenä. Että ei mitään uutta, ihmeellistä eikä hälyttävää.
Ja kuten otsikossa kysyin, niin moni on liittynytkin, joten kirkon jäsenmäärä ei suinkaan ole pudonnut 50 000 hegellä.
T. Ratikkakuski, uskonnoton kirkon jäsen
nuo luopiot :)
Moni kaverini erosi kirkosta parikymppisenä. Jonkun vuoden päästä joku pyysi lapsensa kummiksi ja niin vain liittyivät takaisin.
En minäkään kirkkoon uskon takia kuulu vaan siksi, että monet sen perinteet ovat erottamaton osa suomalaista kansanperinnettä, jota haluan tukea.
Ole sitten mitään merkitystä? Koko juttu on ikäänkuin mielestäsi teatteri johon kuulutaan?
Aika ...
Outoa. No, tavallaan toi on kyl sitten myöskin hyvin terve asenne. Sä meet kirkkoon, mä meen mokoman keikalle ja molemmille sillä on about sama funktio ;-)
ei saisi pysymään edes kirkossa
Tuo noudattaa tosiaan pohjoiseuroopassa vallitsevaa pitkäaikaista trendiä. Kertoo ihmiseten arvoista ja toisaalta kenties osaltaan kirkon toiminnan ongelmista. Laman edessä ja aikana väkeä tippuu, toisaalta kirkon diakonia tavoittaa taloudellisessa ahdingossa ihmisiä, joista osasta tulee myöhemmin uusia jäseniä.
Luvut tukevat osaltaan maallistumisteoriaa, joka kuvaa eurooppalaista elämänkatsomusta.
mietin sitä itsekin, että mikä pitää meitä kirkossa. En ole kirkkovastainen, mutta en kirkossa käviäkään.Lisäksi kirkkoa vavisuttelee kaiken maailman ristiriidat, ehkä ihmiset kokee kirkon olevan jotain sellaista, mitä he eivät kaipaa.
kaivataan turvallisuutta, pysyvyyttä, uskoa johonkin..
Tuosta mitä sanoit lopuksi olen samaa mieltä. Monille on varmasti tärkeintä löytää turvallisuutta, pysyvyyttä, jatkuvuutta yms. Juuri noita arvoja kirkko on ollut säilyttämässä ja viestii jo olemuksellaankin sitä. Kirkon (tai kirkkojen) ei mielestäni siksi pidä kosiskella ihmisä mukamuodikkailla kampanjoilla jotka säännönmukaisesti epäonnistuvat täydellisesti.
Mieleeni ei kyllä nyt nouse ristiriitoja, jotka ravistelisivat kirkkoja saati niiden perustaa. Ehkä enemmän on kysymys siitä helposti liikkuvasta aineksesta kirkon jäsenissä. Ehkä ne monet, jotka lähtevät helposti ovat olleet jäseniä "vääristä" syistä.
mielestäni kirkkoon pitäisi liittyä ja ottaa vastaan kaste vasta aikuisena.
Ei tarvitsisi erota.
Tuo on yksi näkökohta ja sillähän on paljon puoltajia. Luterilainen kirkko kuitenkin lakkaisi olemasta luterilainen jos se jättäisi lapsikastekäytännön. Mutta joo, monessa kirkossa on tosiaan aikuiskaste.
siitähän se luterilaisuuskin syntyi.
Ja nyt sitä vieroksutaan ja pelätään.
No semmosta se on. Ilmeisesti liikaa hävittävänä tms.
Perhekirkko on tosi jees juttu paitsi, että kirkkoherran ei tarttis pitää tunnin puhetta jona aikana kersat kyllästyy ja alkaa kiukutella ja vanhemmat nukahtaa.
Eli, kyllä kirkko pystyis houkutella ihmisiä kaikilla uusilla jutuilla, mutku sinne on pakko änkee sitä jotain vanhaa ja se sit tappaa sen mielenkiinnon kirkkoa kohtaan.
niin muutos on jo tapahtunut. Luterilaisen kirkon syntyessä ei käynyt niin, että katolinen kirkko olisi romahtanut. Se jäi ja on vieläkin maailman suurin yksittäinen kirkkokunta. Luterilaisuudesta on sitten taas eronnut niitä, jotka kannattavat aikuiskastetta. Heillä on omia kirkkojaan, kuten esimerkiksi babptostikirkko ja helluntailaisuus. On hyvä että on kirkkoja joista valita sen mukaan kuin oikeaksi kokee :)
Itse olen sekä perinteen että muutoksen kannalla. On säilytettävä se mitä pidän tärkeänä ja muutettava se mikä vaatii muutosta. Näin varmaan monikin ajattelee, mutta mutta... kun ne painotukset vaihtelevat niin paljon :D
Oliskin hyvä että olis jotain radikaaleja tilaisuuksia joissa ei nukutettais traditiolla. Eli kohderyhmän mukaan. Mutta perinteen ystäviäkin on paljon, eli jokaiselle jotain.
Itse ajattelin tuolla kosiskelulla jotain Helsingin seurakuntien tilaamia mainoskampanjoita - jotka tunnetusti olivat perseestä. Niistä tuli mieleen ällöttävä namusetä joka liehittelee nuorukaisia.
'jokaiselle jotakin', mikä tietty on kirkossa juurtunut syvään on mun mielestä juuri se joka sen kiinnostuksen tappaa.
Tietenkään mikään asiantuntija minkään suhtuun ole, mut mun mielestä olis kova juttu jos olis eri kohderyhmille erikseen räätälöityjä tilaisuuksia.
ja uudet tuulet tekee hyvää, on tosiaan väsyttävää istua kaksi tuntia ja kuunnella sellasta, mistä ei ymmärrä höykäsen pöläystä eikä se kosketa mitenkään.
Tässä taannoin oli täälläpäin kirkkokonsertti, jossa kirkkoherra oli mukana ja kirkko oli tupaten täynnä. ja hyvät puhujat pappeina..he ovat sitä, mitä kirkkoon tullaan kuulemaan. Kaikki eivät ole puhujia. Puheen pitää koskettaa kuulijaa.
Arvelen, että osa eroaa aidon vakaumuksellisesti: kokee hankalaksi kuulua järjestöön, jonka periaatteita ei voi allekirjoittaa.
Osa eroaa jostain epämääräisen vihamielisistä syistä, joista kirkollisvero lienee suurin yksittäinen syy. "Miksi maksaisin veroja kirkolle, kun se ei mulle mitään anna?" Se koetaan kaupankäynniksi. Samaa maallistumista, vähän pinnallisemmassa muodossa.
Trendi se saattaa olla myöskin: kirkosta eroaminen on tehty helpoksi ja luulen, että sillä voi saada vähän aktiivisen ja tiedostavan statusta hyvin nuorten parissa. En tosin tiedä, minkä ikäiset kirkosta eniten eroavat. Luulen että nuoret.
Kirkkoon liittyneiden lukua ei pidä lukea niin, että aktiivisesti on liitytty. Suurin osa lienee ihan kasteen kautta liittyneitä vauvoja.
Ole uskovaisten juttu?
Jos ei ole sielultaan luterilais-kristitty on luontevaa erota kirkosta johon on kastettu jo lapsukaisena kun ei vielä mitään mistään ymmärtänyt.
Usko ei ole mielestäni asia jonka voi pistää paperille ja allekirjoittaa kuuluvansa osaksi sitä. Sen tuntee, eikä muuta tarvitse.
Voivathan jotkut kirkosta eronneet olla vielä uskossansa mutta eivät pidä kirkkoa eikä "virallista" jäsenyyttä oleellisena asiana.
Ihmiset ovat alkaneet sisäistään sen tosiasian ettei jumalia ole olemassakaan. Ei tarvi enää roikkua kirkossa turhan panttina, kun ei kerran uskokkaan, vaan siksi että painostetaan.
Soisin että tuo tahti olisi moninkertainen ja koskisi kaikkia uskontoja, jotta niiden haitoista ihmiskunta vihdoinkin vapautuisi. Kauan tuota huijausta pystyttiinkin ylläpitään.. varmaan just siksi kun ei uskallettu vastaan pistää kun olis poltettu roviolla yms. Hyvä tosiaan että nyt pystyy ilman vääntöjä eroamaan.
Onko kaikissa uskonnoissa mielestäsi jotain haittoja?
Lähestulkoon pelkkää haittaa täynnä.
Ihan alusta lähtien.. valehdellaan yksinkertaisille ihmisille satuja ja pelotellaan ne järjiltään, jotta ne tekee sitten mitä käsketään.
Uskonto on vallankäytön väline. Ja mahtava keino onkin. Sillä saadaan ihmiset antaan rahansa kirkolle, tappaan toisia ihmisiä ynnä muuta. Koko historia on täynnä toinen toistaan julmempia esimerkkejä näihin päiviin saakka. Jos niitä haluaa ottaa huomioon. Yleensä uskovaiset eivät halua tietää mitään mikä on haitallista heidän uskonnolleen.
Mikään ei ole niin sokea kuin ihminen joka _ei halua_ nähdä.
on se, että uskonto on, ateismi on. Ja molempien elämänkatsomuksien edustajien pitää vaan oppia olemaan keskenään.
En muuten alkaisi pahemmin totena mitään asiaa julistamaan, kun ei ole voitu kiistatta osoittaa, että Jumalaa ei ole (vaikkakin kiistattomat todisteet puuttuvat toiseltakin).
Elä. Ja anna toistenkin elää..
Entä ne jotka ovat ovat syntyneet omaan uskoonsa ilman mitään ihmisten suoranaista vaikutusta?
Jotkut ihmiset käyttävät valitettavasti uskontoa vallankäytön välineenä, sitä ei voi kieltää :(
"Vika" on ihmisissä jotka eivät ajattele, ei uskonnoissa. Ei uskonto ketään tapa, ihmiset tappavat.
Uskonto ei takaa mitään, ei turvaa eikä suojaa. Usko itsessään sen voi tehdä.
"Mikään ei ole niin sokea kuin ihminen joka _ei halua_ nähdä."
Niin. Näkö paranee sisältäpäin ulos.
Ei ne siihen synny eikä pääse itse valitsemaan uskoaan vaan heidät aivopestään siihen lapsesta lähtien.
Asiaa voi väännellä ihan miten vaan loputtomiin mutta alkua se ei muuta miksikään. Jumalia ei ole olemassakaan, uskonto on ihmisten keksimää ja he muokkaavat ja käyttävät sitä omien tarkoitusperiensä mukaan mihin sitten käyttääkin. Edelleen tälläkin milleniumilla.
Näkö on täysin kirkas vasta sitten, kun ihminen lakkaa näkemästä harhoja ja varsinkaan toimimasta niiden mukaan.
Että uskontoa ei kauaa enää ole. Hallelujaa, aamen ja allah on suurin.. vaimitensenytmeni.. :DD
Ei jumalia ole. Ei voi todistaa ettei sellaista ole mitä ei ole näkynyt tähänkään päivään asti muualla kuin siihen uskovien päässä. Pitäis eka todistaa että niitä jumalia on, jotta voisi torpata ne alas samantien.
Jos mä keksin nyt uuden jumalan itselleni, niin et sinä pysty todistamaan ettei sitä ole. Enkä minä että se on. Koska todellisuudessa sitä ei ole muualla kuin mun päässä eikä se riitä tekemään siitä totta. Ei se ole totta vaikka mä saisin 100 000 muutakin ihmistä uskoon siihen.
Voi joku olla vaikka kastettu evankelilais-luterilaisuuteen mutta silti tuntea sisimmässään uskoa aivan johonkin muuhun, ja käyttäytyä sen mukaisesti ilman että ihmisillä olisi osaansa "aivopesun" tarkoituksessa.
Kuulostat vahvalta omassa uskossasi, tämä on hyvä, jos tunnet itsesi tyytyväiseksi sen vuoksi.
Sanoisin että ihminen näkee harhoja siihen asti kunnes tuntee sekä näkee niiden lävitse.
On myös niitä jotka näkee alusta saakka ja uskossaan kasvu auttaa sen ymmärtämään mitä näkee.
Kunkin uskonto tulee omasta sydämestä. Sydämensä mukaan olisi hyvä toimia :)
jos ei usko mihinkään, oma totuus on vain ja vain se totuus mikä on omassa päässä.
Joten miten se eroaa siitä, että uskoo johonkin perinteiseen Jumalaan tai johonkin aivan omaan Jumalaan?
Oma totuus ja toisen totuus, aivan yhtä tosia molemmat.
Sitä tarkoitin sillä sietämisellä ja yhteiselon opettelemisella. Kahdesta yhtä todesta kiisteleminen on typerää, ja sotiminen vielä typerämpää.
Missään uskossa. Tieto on aivan eri asia kuin usko yliluonnolliseen :)
Uskonto ei ole totta. Tai se siis valitettavasti on totta mutta se mihin se pohjautuu ei ole. Siinä mielessä on todellakin järjenköyhää tapella ja sotia mokoman asian takia mikä ei siis perustu mihinkään todelliseen.
Minä ja uakovainen ei olla samalla viivalla. Minä tiedän totuuden kun taas uskis uskoo harhoihin. Uskis on väärässä eikä me näin ollen olla samalla tasolla.
Uskontoja ei saa sietää vaan ne pitää hävittää maapallolta haitallisuutensa takia.
sen verran että jos sun nuoret tahtovat osallistua rippileirille, niin kiellätkö sen? Tai muun vastaavan esim.koulussa joululaulujen laulamisen, tähtitorttujen leipomisen?
Ikäväkseni näen lasten/nuorten parissa työskennellessä surulisia lapsia/nuoria kun ateistihuoltaja evää lapsen/nuoren oman tahdon. Surullista itse opettajana ilmoittaa lapselle ettet voi osallistua. Surullista oli myös sivusta seurata muskarissa muutaman vanhemman toimintaa kun joulukuussa leikittiin joululauluja, niin osa vanhemmista kaappas kiljuvan yksi vuotisen kainaloon ja poistuivat. Lapsethan ei ymmärtänyt miksi kesken leikin piti poistua.
kaikki on aivan luonnollista ;)
Varmaan kaikkein luonnollisin olo on jollain mielisairaalan potilaalla. Se on aika yhtä näkyjensä kanssa :D
Poika on käynyt rippikoulun. Sen jutun suurin anti oli se kun keksi omat tarinat niistä saduista. Oli teinx-Maria joka kävi lutkailemassa naapurin sikopaimenen kanssa ja pamahti paksuksi kun ei tajunnut typeryydessään ehkäisystä mitään.
Siitä ne lähti. Oli tosi hauskoja ja totuudenmukaisempia ku ne alkuperäiset tarinat :)
Toinen tyttö käy nyt sitä. Mutta ei sekään elelläkään ole siitä mitenkään kiinnostunut. Tekee sen vain siksi, kun pääsee leirille ja saa paljon rahaa kesällä. Toi raha syy oli pojan kannustin. Poikaa ei ole sen koommin ollut niistä asioista kiinnostunut.
Minä kun en ole uskovainen niin annan toisille mahdollisuuden.
Musta taas on niin itkettävän surullista kun katselen kuinka niitä lapsia viedään tuonne aivopesuorgioihin tuohon minkälie lahkolaisten orgiapaikkaan. Itkevät ja huutavat etteivät tahdo mutta tukasta revitään.
On ne pahoja paikkoja.. yrittävät vielä leikin sun muun kivan varjolla saada aivopestyksi ne suopeaksi ja valmiiksi sitten sille itse asialle.
Voivoi.. miten surullista.
... no, en tunne "mielisairaita" ihmisiä, joten en voi sanoa mitä he tuntevat tai näkevät...
ei muuten yksi lapsista kuulu mihinkään kirkkoon, ei edes ortodoksiseen vaan on suvaitseva ateisti. Yksi innostui riparin myöten isoskoulutuksesta. Muista en tiedä.
Meillä kaikki ollaan kuitenkin samalla viivalla, myös suvun kesken vaikka jäseniä on eri "lahkoissa" myös ateisteina. Kukaan meistä ei osaa olla kiihkovainen vaan kaikki ollemme samanarvoisia.
Tuon kirjoitin vain muistutuksena että on edelleen se kultainen keskitie olemassa, ilman kiihkoiluja mihinkään suuntaan ja tämän unohtavat ikävä kyllä niin ateistit kuin eri uskon edustajat.
Laitan tämmöisen kysymyksen ketjuusi:
Meidän moraalinen käsityksemme perustuu kristinuskon opeille, olimmepa uskovaisia tai emme. Suuret uskonnot noudattelevat kaikki samantapaisia moraalisia käsityksiä.
Jos kansa aidosti maallistuu, hylkää kaikki uskonnot ja niiden moraaliset säännöt, niin mikä moraali tulee sen tilalle?
Itseäni pelottaa ajatus täysin maallisesta moraalista. Vaikka uskontojen nimissä on tehty paljon hirmutekoja, niiden ytimessä on säilynyt silti moraalinen ajatus. Jos sen tilalle tulisi puhtaan biologinen/maallinen moraali, niin minusta tuntuu, että se yltäisi paljon kammottavampiin tekoihin, kuin uskonnot.
Jossain sen moraalisen auktoriteetin on sijaittava. Missä se on, ilman Jumalaa?
En agitoi uskontoa, joten en ala vääntää ainakaan uskontojen pahuudesta. Mutta mistä se moraali tulee ilman Jumalaa, se mistä esimerkiksi oikeus ammentaa?
usko itseensä ja ihmisiin.
Hyvyydessä ja ihmisessä itsessään makaa moraalinen auktoriteetti.
Jokaisessa uskonnossa on jotain hyvää, mitä olen lukenut ja kuullut.
Suurella osalla ihmisistä on tarve kyllä uskoa siihen yhteen ainoaan, mutta mistä se tarve tulee, ja miten sen voi muulla tavalla täyttää..
on vaikea, jos se täytyy riisua kokonaan uskonnollisesta painolastista. Mikä on hyvä, täysin maallisesti ajatellen?
Se voi tarkoittaa evolutionista hyvää. Kaikki se on hyvää, mikä auttaa säilyttämään lajia. Sellainen hyvä ei tosin paljon yksilön hyvää arvosta.
Se voi tarkoittaa sosiaalista hyvää. Hyvinvointivaltio noudattelee kai jossain määrin tätä. Mutta sen perustana ovat kristilliset moraalikäsitykset. Ilman niitä sosiaalinen hyvä olisi suoraan eduskunnan määriteltävissä. Ja kuka tahtoisi antaa niille ylimmän auktoriteetin hyvän määrittelyssä?
Jos "hyvä" avataan kokonaan, niin pitäisi pystyä jotenkin todistamaan, mikä hyvä on oikeinta hyvyyttä. Kova pähkinä.
Nyt sitä ei tarvitse tehdä, koska meidän hyvyys- ja moraalikäsitykset ovat pohjimmaltaan kristillisiä, kristillisessä kulttuurissa kun olemme kaikki kasvaneet.
Ymmärrän. Tämä on oikein hyvä pohja, kristillinen tausta, yhteisöä ajatellen.
Meitä ihmisiä on liika monta, liian iso lauma yhdessä paikkassa..
Mitä enempi ihmisiä sitä monimutkaisemmaksi menee. Käsitteet heikkenevät sitä mukaa, sanojen pitäisi olla kovempia.. Noh, kasvu loppuu, aikanaan.
Mä en ainakaan ole eroamassa. Vaikka pelkän periaatteenkin vuoksi jo tulisin pysymään listoilla.
tulee aina uusia ja uusia..Mä en oo mihinkään koskaan mennyt mukaan. Huvittavinta on se, et monet noista eronneistakin liittyy uusiksi jossain vaiheessa :D