Pitäisikö hakea apua?

katso että omakin puheesi kuuluu, sillä muita ei saa salakuunnella. En tiedä onko tuokaan laillista ja käykö todisteena, mutta niin minä tekisin. Lastenkotiin varmaan joudut, mutta ehkä se voi olla parempikin, en tiedä, ei ole kokemusta.

koulu kuraattorisi sanoi? Kehoittaisin sinua ottamaan yhteyttä nuorille tarkoitettuihin kriisi puhelimiin tai lastensuojeluun, he osaisivat neuvoa sinua tarkemmin miten edetä asiassa. Se mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sitä ei tiedä kukaan. Mutta toden näköisesti alaikäisenä sinut sijoitetaan jonnekin. Äläkä syytä itseäsi vanhenpiesi tekemisistä tai tekemättä jättämisistä.

Tuo nauhottaminen hyvä juttu, js epäilet ettei sinua uskota. Missä isä, miksi ei auta?
Kerro jollekin, hae myös apua myös siihen että alat pitää puoliasi. Soita heti poliisit, ainakin uhkaa. Huuda kovemmin takaisin. Muista sinä olet lapsi.
Koulukuraattori, terkkari, lastensuojelu ja nuorisopoli ainakin ovat paikkoja, jotka auttavat. Kaikista tehokkain poliisi, eivät lässytä, kuten nuo monet naisten täyttämät paikat.
Kerro paikkakunta niin voi katsoa auttamispaikkoja.

Kyllä sinun tulee hakea apua. Hyvä, että kirjoitit tänne. Mannerheimin lastensuojeluliitto on yksi hyvä paikka hakea apua. Äitisi on henkisesti sairas ja käyttää sinua hyväkseen helpottaakseen omaa pahaa oloaan. Hän toimii törkeästi ja käyttää henkistä väkivaltaa. Ei varmaan itse näe toimintansa vahinkoa, tuskin edes tajuaa.

Olen itse kokenut samanlaisen kohtalon ja olen nyt 32-vuotias. Tuskainen on tie ollut, koska en hakenut aikanaan apua. Sinä tunnistat ongelman ja voit sille tehdä jotain. Minä olen nyt käynyt kolme vuotta terapiassa, mutta sinä voit aloittaa eheytymisen tuosta jo paljon aiemmin.

Toivotan sulle rohkeutta hakea apua sinnikkäästi. Jos koulukuraattori ei osaa tehdä mitään, niin sitkeästi vaan etsit netistä auttavia puhelimia nuorille ja haet tietoa. Sinun tulee nyt ajatella omaa parastasi!

Voimia ja kirjoita jos tarvitset tukea! :)

Hae vain apua ja kerro huolistasi koulun terveydenhoitajalle, opettajille, jne. Soita nuorten kriisipuhelimeen, Mannerheimin lastensuojeluliittoon, sosiaaliviraston lastensuojeluun, poliisille, mummille, sukulaisille, ystäville. Kyllä sinua uskotaan, et ole ainoa jota kohdellaan kertomallasi tavalla. Se on perheväkivaltaa ja laissa kiellettyä lasten pahoinpitelyä. Toivottavasti välit äitiin vielä paranevat, mutta hän ei saa tehdä asioita joista kerroit, se on väärin.

Tuskin äitisi syyttä sinua tukistaa?

Hitsi, minä, fyysisesti pieni äiti, tein tuon kaiken 19v pojalleni (isolle ja laiskalle) tänä viikonloppuna, nostin tukasta, huusin falsetissa, sätin, tönein, ja kirosin, tuuppasin rappuihin. Eikä hän ollut moksiskaan, kiittipä vielä jälkeenpäin.

Meillä tilanne oli se, että sukulainen lupautui ostamaan pojalle auton, ja autokaupassa tuli olla puolentoista tunnin sisään, koskapa se meni silloin kiinni. Huusin poikaa lähtemään mukaan, liikettäkään ei tapahtunut, hän nukkui! - ei ennen kuin juoksin huutamaan falsetissa viereen! (Poika on as-lapsi, jolla asioiden tapahtuminen on hidasta!) Ei ollut löytänyt toista sukkaansa, joten passitin hänet ilman sukkia eteiseen, sättimisen kera tietty. Kengät jalkaan ja menoksi.

Tuli sitten hommat hoidetuksi ja on kundilla uusi auto alla. Kiittipä äitiä kauniisti höykyttämisestä, ja jopa imuroi ja tiskasi oma-aloitteiseti illalla.

Meillä tosin puuttuvat nuo elementit että syyteltäisiin toisia, ei meillä syytellä, ei itketä, ei passiteta huoneeseensa. Toki naljaillaan, herjaa heitetään, puolin ja toisin. Poikani ei ole koskaan nostanut kättään minua vastaan, ja minäkin olen koittanut olla kohtuudessa tuon tuuppimiseni kanssa. Mutta joskus on pakko, saadakseni hänet liikkeelle.

Heips!
Voitko puhua asiasta isällesi? Kuunteleeko hän sinua vai myötäileekö vain äitiäsi? Mikäli hänessä ei ole munaa kuunnella,minä ainakin kertoisin rauhallisesti äidille, että nyt täytyy moinen loppua tai et katso enempää moista käytöstä. Mikäli ei lopu, otat koulukuraattoriin yhteyttä pikimmiten ja selostat hädästäsi. Olet ansainnut parempaa kohtelua. Sinun kuuluu saada ihmisarvoista kohtelua myös äidiltäsi. Toivon sydämestäni, että saat elämäsi raiteilleen. Olen pahoillani, mitä saat kokea....

Tottakai kerrot jollekulle...käytkö yläastetta? Kerro ihan vaikka koulusi terveydenhoitajalle - hän voi sitten viedä asiaa eteenpäin.

Ei tuo todellakaan ole normaalia. Äitisi on ehkä jollain sairaalla tavalla kateellinenkin sinulle ja/tai kostaa omaa "pilallemennyttä nuoruuttaan" sinuun...?

Ehkä et aikanasi ollutkaan ns. "toivottu lapsi", vaan "vahinkolapsi"...?

Mutta kerro tosiaan asiasta ETEENPÄIN! Jos et jostain syystä ole oppilaitoksessa, niin kerro lastensuojeluviranomaisille (googleta webistä tuolla hakusanalla ja soita vaikka heille).

Onhan se poliisikin sitten loppujen lopuksi olemassa, mutta kokeile nyt ensin nuo edellä mainitut.

Tietysti jos äitisi rupeaa "heittelemään" sinua "pitkin seiniä", niin sitten soitat välittömästi poliisin!

Se voi auttaa ..

kun sanot "vanhempien kesken", niin sinulla on joko isä tai isäpuoli. Mikähän hänen roolinsa tässä kaikessa on? Hyväksyykö hän äitisi temperamentin?

Minulla oli samanlaisia vaikeuksia äitini kanssa, kun olin ikäisesi. Hän oli naimisissa miehen kanssa, joka ei ollut isäni. Tunsin itseni maailman onnettomimmaksi ihmiseksi ja saivat minut uskomaan, että kaikki oli minun vikani. Onneksi minulla oli ihania sukulaisia, joiden luona sain käydä. Ihmettelen vain tänä päivänä, että he passiivisina olivat muka tietämättömiä pahoinvoinnistani. Nykyisin olen puheväleissä äitini kanssa, mutta solmumme eivät tule aukenemaan koskaan.

Jos tilanne ei muutu, mene vaikka poliisilaitokselle tekemään ilmoitus. Sinun olisi ehkä paras kasvaa loppuvuotesi ennen kuin olet aikuinen jossain muualla, jossa saisit tukea.