Haluaisin nyt ensimmäiseksi pyytää, että jätätte olet huora-kommentit kirjoittamatta koska tämä tilanne ei ole niin yksinkertainen. Elämäntilanteeni on siis tämä.
Olen hieman yli kolmekymppinen ja suhteessa miehen kanssa joka on siis avioliitossa ja tytön isä. Minua siis voisi kutsua ns. toiseksi naiseksi, mutta olen ollut suhteessa miehen kanssa jo niin pitkän aikaa, että mistään pikasuhteesta ei ole kyse. Tapasimme kun olin hänen työpaikallaan työharjoittelussa. Meillä oli samat hölmöt kiinnostuksen aiheet ja suhde alkoi kaveruudesta. Olemme älykkäitä aikuisia ja yritimme pitää suhdetta kaveripohjalla pitkään mutte se ei oikein onnistunut. En näe itseäni minään muijana jota äijä käy paneskelemassa kun oma vaimo ei anna vaan olen se nainen jonka kanssa mies haluaisi olla muttei pysty ympäristön paineiden takia. Tunteemme ovat syviä ja tämä tilanne aiheuttaa aivan älytöntä stressiä kummallekin. Itkua ja turhautuneisuutta. Miehen avioliitto on ollut pelkkää kaveruutta jo kauan. Tapasivat koulussa parikymppisinä, muuttivat valmistumisen jälkeen yhteen, ensimmäinen lapsi jne. Vaimo vain huokailee ja on kylmä ja etäinen ja mies epäilee että hän tietää mikä on tilanne mutta ei halua puhua mitään. Kaikki on kulissia. Nyt ollaan siinä pisteessä että en jaksa vaan haluan olla se jonka kanssa mies jakaa arkensa. Varkain soitetut kännykkäpuhelut ja tekstiviestit ja tapaamiset asunnollani ja kahviloissa väsyttävät. Hän tekee joskus pitkää päivää ja tapaamme myös silloin. Hän on nyt valmis eroamaan. Halu muutokseen on suuri mutta hän pelkää sukujen suhtautumista ja sitä että vaimo ottaa tyttären eikä hän näe lasta enää koskaan. Hänen vanhempansa ovat eronneet ja se on jättänyt jälkensä. Hän haluaa että tilanne on lapselle mahdollisimman helppo. Ennen kuin tuomitsette muistakaa että kyseessä on kaksi aikuista jotka rakastavat toisiaan. Älkää tuomitko. Haluaisin tietää onko samassa tilanteessa olevia naisia ja miehiä ja miten tämä asia on teidän kohdallanne onnistunut?
Olen hieman yli kolmekymppinen ja suhteessa miehen kanssa joka on siis avioliitossa ja tytön isä. Minua siis voisi kutsua ns. toiseksi naiseksi, mutta olen ollut suhteessa miehen kanssa jo niin pitkän aikaa, että mistään pikasuhteesta ei ole kyse. Tapasimme kun olin hänen työpaikallaan työharjoittelussa. Meillä oli samat hölmöt kiinnostuksen aiheet ja suhde alkoi kaveruudesta. Olemme älykkäitä aikuisia ja yritimme pitää suhdetta kaveripohjalla pitkään mutte se ei oikein onnistunut. En näe itseäni minään muijana jota äijä käy paneskelemassa kun oma vaimo ei anna vaan olen se nainen jonka kanssa mies haluaisi olla muttei pysty ympäristön paineiden takia. Tunteemme ovat syviä ja tämä tilanne aiheuttaa aivan älytöntä stressiä kummallekin. Itkua ja turhautuneisuutta. Miehen avioliitto on ollut pelkkää kaveruutta jo kauan. Tapasivat koulussa parikymppisinä, muuttivat valmistumisen jälkeen yhteen, ensimmäinen lapsi jne. Vaimo vain huokailee ja on kylmä ja etäinen ja mies epäilee että hän tietää mikä on tilanne mutta ei halua puhua mitään. Kaikki on kulissia. Nyt ollaan siinä pisteessä että en jaksa vaan haluan olla se jonka kanssa mies jakaa arkensa. Varkain soitetut kännykkäpuhelut ja tekstiviestit ja tapaamiset asunnollani ja kahviloissa väsyttävät. Hän tekee joskus pitkää päivää ja tapaamme myös silloin. Hän on nyt valmis eroamaan. Halu muutokseen on suuri mutta hän pelkää sukujen suhtautumista ja sitä että vaimo ottaa tyttären eikä hän näe lasta enää koskaan. Hänen vanhempansa ovat eronneet ja se on jättänyt jälkensä. Hän haluaa että tilanne on lapselle mahdollisimman helppo. Ennen kuin tuomitsette muistakaa että kyseessä on kaksi aikuista jotka rakastavat toisiaan. Älkää tuomitko. Haluaisin tietää onko samassa tilanteessa olevia naisia ja miehiä ja miten tämä asia on teidän kohdallanne onnistunut?
Vastaukset 352
Vanhimmat
Minä myös sain kuulla nuo kaikki, oli kylmä vaimo ja kaikki oli ohi ja ihan just jätän vaimon. Niinpä niin... Mun puolustuksekseni voi sanoa, että olin 19, sinä olet aikuinen nainen, joten missä sun aivot on? Tämä tarina on kuultu miljoona kertaa, mutta aina löytyy typeriä naisia. Jos hän oikeasti rakastaisi sinua ja haluaisi jättää vaimonsa, niin hän olisi sen jo tehnyt. Ei nykypäivänä joku suvun tuomitseminen enää merkkaa mitään, ellei hänen sukunsa satu olemaan 1950-luvun italialaista mafiaa ja lapseensa hän saa vähintään tapaamisoikeuden. Mutta toivon, että hän jättää vaimonsa, menee naimisiin kanssasi ja sitten pettää sinua, kun olet kylmä ja pelkkää kulissia. Sitä paitsi, jos hän todella olisi hyvä isä, joka ajattelee lapsensa parasta, hän ei olisi koskaan aloittanut suhdetta sinuun.
Tosi hyvin sanottu. Paremmaks ei voi panna.
Tämän päivän aikuinen nainen.....olen kanssasi samaa mieltä,nainen täys nollapää..ja sillä saletti..et onnee vaan ja kohta itse samassa jamassa!
No ei kukaan sinua tuomitse näinä aikoina. Mieti vaan itse, oletko kakkosnaisena (tai siis ykkösnaisena) ihan tyytyväinen myös 5-10 vuoden päästä tilanteeseen, jossa mies tulee kun sopii, peruu aina sillointällöin "kun ei voi nyt tullakaan". Noita varattuja "omaan pystyynkuolleeseen parisuhteeseensa" tyytymättömiä miehiä on netti täynnä. Varsinkin deitti.net tunnetaan sellaisena kanavana. kakkosnaisena oleminen on raskasta. Se mies on kuin ravintola- ateria joka tulee usein myöhässä ja siitä lautasesta on jo syönyt joku. Älä tee samaa virhettä kuin minä olen aikoinani tehnyt ja itken ja kadun menetettyjä vuosia. Ne meni ihan hukkaan. Jos haluat miehen kaikesta huolimatta itsellesi niin tee hänelle lapsi ja älä usko uhkailuihin mitä hänen taholtaan tulee kun pitää tehdä abortti...
joku puhuu asiaa,näin se asia on.
vaiheessa tehdä lapsi! Niin itsekästä ja tyypillistä epätoivoisilta naisilta. Se EI ole ratkaisu!
kirjoituksestasi paistaa suunnaton katkeruus. Olet näköjään niitä, ketkä eivät sitä lopullista päätöstä ole uskaltanut omalla kohdalla tehdä, eivätkä niin ollen voi hyväksyä sitä kenenkään muunkaan tekevän... säälittävää.
Aloittajan kirjoitus oli ihan niinkun parhaan ystäväni elämästä. Siinä tapauksessa tosin mies on jättänyt vaimonsa ja ystäväni ja tämä mies ovat muuttamassa yhteen. Mitä tulee siihen, että joutuu pelkäämään että ystävättärelle käy sama kohtalo kuin tälle ex-vaimolle; sitä ei voi tietää. Kenestäkään ihmisestä ei voi mennä takuuseen, vaikka suhde olisi alkanut ns. sovinnaisella tavalla. Itsekin olen välillä epäileväinen, mutta en kerro sitä ystävälleni ;)
Sellaiset naikkoset tuomitsen minäkin jotka tarkoituksella yrittävät rikkoa ihmissuhteita, mutta jos todella rakastuu... Tässä asiassa ei kannata olla kovin ehdoton, koska tämä voi sattua kenen kohdalle tahansa.
Tuskin ensimmäisien deittien kohdalla nainen on niin rakastunut, siis helou, jo ensimmäisellä ns. romanttisella tapaamisella. Nainen kiinnostui miehestä ja jatkoi tapaamista, vaikka tiesi, että on kiinnostunut muullakin tavalla kuin pelkässä kaverimielessä.
Siis ystäväni tapauksessa en maininnut deiteistä mitään, vaan he olivat/ovat työkavereita. Eli siis kyllä... jatkoivat tapaamista viitenä päivänä viikossa =D
Ja mitä tulee tähän yleiseen kirjoittelun sävyyn; syrjähyppyyn tarvitaan kaksi. Mieskään ei voi olla vastuuvapaa! Päinvastoin, varatulla on suurempi vastuu mitä antaa tapahtua ja mitä ei.
Itse sinkkunaisena voin vaan murheellisena todeta, etten halua alkaa koskaan enää vakavaan ihmissuhteeseen. Sen verran innokkaita tuntuu varatut miehet olevan. Yhtä hyvin voi elää sitten vapaassa ihmissuhteessa, kun ajan henki tuntuu olevan tälläinen.
ja lisään vielä, että sen nainen pihtasi vain siksi että mies oli moneen kertaan kärähtänyt itseään runsaasti nuorempien naisten kanssa suhteesta, vaimo oli aina antanut anteeksi kun mies uhkaili itsemurhalla jos vaimo jättää. Että tällaisia miehiä liikenteessä. En vittu kajoa enää koskaan varattuun mieheen, eikä he varattuja aluksi sanomansa perusteella välttämättä olekaan, nukkuvatkin eri sängyissä jne. muuta paskapuhetta! Ei mene enää läpi!
vaimo naimisissa. Buahhahhaaaa
Totta. Hyvä isä ei kävelytä ketään lastensa yli vaan antaa aikansa ja energiansa heille ja välittää oikeasti eikä jakele rahojaan maailmalle.
Mies haluaa eroa ja sinä toimit hänen tukena eroamisprosessissa. Heidän suhteensa on alkanut liian nuorena. Eroaminen on erittäin vaikea kun ei ole oikeastaan koskaan ollut yksin. Siksi sinä olet hänelle nyt erittäin tärkeä ihminen. Kun eroamisesta on mennyt vuosi, mies ei sunua enää tarvitse.
Näin se vain on!
Kyse ei ole siitä että rakastaa uuden niin paljon että haluaa eron. Tärkeintä on että elämään tulee muutos. On päästävä pois avioliitostaan. Kun vuosi on mennyt niin on myös valmis olemaan sinkku. Tunteet ex-vaimoa kohtaan on kadonnut ja laastarisudetta ei ole enää tarpeellinen. Minäkin eroamisvaiheessani luulin että rakastin uutta tyttöystäväni. Ainakin välillä kuvittelin näin.
Tiedän, inhottava temppu se oli, vaikka se ei ihan tarkoitus ollutkaan.
Olen myös eronnut jo vuosia sitten.Totta on laastaria tarvitaan ei uskalla olla yksin,kun on totuttu olemaan kaksistaan yksin.Helppo saalis on kenelle vain.Jälkeenpäin olen nähnyt minun laastareita ja ajatellut että enkeli oli mukana kun tuosta selvisin,nyt en näe mitään niissä suhteissa joissa olin mukana.Ja yksi mainitsi että hanki lapsi hulluinta mitä voi tehdä,pilaa vain oman tulevaisuutensa ja lapsen.Kun ihminen eroaa pitkästä suhteesta se on kuin opettelis kävelemään,kaatuu,nousee ylös ja taas kaatuu mutta lopulta alkaa jalat pitää.Ja sama tunne oli minulla luulin olevani rakastunut.Oikea rakkaus siirtää kaikki esteet tieltä niitä ei ole.
omassa kaveripiirissäni tapahtuneissa vastaavissa tapauksissa mies ei ole jättnyt vaimoaan. Yksi näistä naisista on ollut "toisena naisena" jo liki 20 vuotta!!! Kyllähän se miehelle varmaan kelpaa: on vaimo eli perhe ja rakastaja.
jos vielä saa kohtuullisen hyvät kyydit...
kyydit ne on huonotkin kyydit
Ei miehet jätä vaimojaan ihan vähässä tingassa.
Ero voi tulla vasta jos vaimo kyllästyy äijän kaksinaamaisuuteen.
Useimmiten juuri naiset hakevat eroa, silloin nämä paskahousut itkevät kuinka kova ja julma vaimo heillä on.
Kyllä se on melkein aina niin, että vaimo kyllästyy paskan jauhamiseen ja siihen älyttömään valehteluun mistä mies jää kiinni kuitenkin. Minulle kävi niin, että jaksoin katsoa pari vuotta ja sitten kun en enää jaksanut olla ymmärtävä ja kiltti vaimo vaan pistin eron ja osituksen voimaan, niin minä hups olinkin se kylmä ja paha ihminen. Huh huh, itkien käy nyt anelemassa että jos kuitenkin antaisin vielä mahdollisuuden. Omaa tyhmyyttäni tietenkin, että jaksoin niin kauan, vaan pelotti jäädä yksin. Nyt olen itse se toinen nainen, kyllä naurattaa tämä ironia. En kuitenkaan edes ajattele pyytää häntä eroamaan, koska nyt tämä tuntuu hyvältä. Ei tarvi asua yhdessä, vaan on tosi kivaa sanoa, että menepäs kotiin siitä. Sellaistakin voi olla toisen naisen elämä.
Olisko valloitusvietti joillakin "male"-manneilla toiminnassa... ja jotkut naiset lankeavat siihen. Kakkosnaiset ovat itsetunnon kohottajia valloituksiin taipuvaisille kaksilahkeisille. Good luck!!
tilanteessa, mutta myös 19-vuotiaana, kuten edellinenkin kirjoittaja. Suhde kesti yli kolme vuotta, rakastin sitä miestä ja kai hänkin minua, tai no, rakasti hän.
Koskaan, en koskaan lähtisi enää samaan oman itsenikään takia. Aika oli erittäin repivää, välillä tuntui ihan hirvittävältä, välillä olin taivaassa. Ja nämä olivat minun tuntemuksiani, osaan vain kuvitella vaimon tunteet, hän sai tietenkin jossain vaiheessa tietää meistä.
Nyt aikuisena, kun jo järki on enemmän mukana teoissa, en todellakaan deittailisi varattua miestä. Vaikka kuinka ihastuisin, osaisin kyllä repiä itseni tunteesta irti.
Eri asia tietenkin on, jos ero on vireillä tai ainakin varma, mutta näissäkin tapauksissa käyttäisin paljon suurempaa harkintaa kuin täysin vapaan miehen suhteen.
Jos olisin sinä, en suostuisi olemaan se toinen vaan jatkaisin yksin omaa elämääni. Joka päivä on uusi mahdollisuus, myös uuden rakkauden tapaamiseen.
Minkä takia aliarvioitte minua? En ole typerys. Avioeropaperit on valmiina ja hän on siis nyt valmis viemään ne eteenpäin. Ja tässä suhteessa ei ole kyse siitä että hän käyttäisi minua tekosyynä eroon. Jos liitto on kuollut se on kuollut. Kahden aikuisen tunteisiin ei aina vaikuta onko lapsia vai ei. Näin vain kävi. Kaikki suhteet ei ala niin kuin elokuvissa. Sinkkupoika tapaa sinkkutytön ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti. Tämä suhde ei ole minkään syy tai seuraus. Olemme valmiita kantamaan vastuun tästä. Olen tavannut hänen tyttärensä ja tästäkin asiasta olemme keskustelleet. Miten eron jälkeen tytär suhtautuu minuun nähdään sitten myöhemmin. Kuten sanoin ap viestissäni tämä on jatkunut jo pitkään ja tietyt ihmiset kuten hänen kaverinsa tietävät tämän tilanteen. Joku täällä varoitti että mies jättää minut avioeron jälkeen. Tähän en usko pätkääkään ja siitä on turha tänne enää kirjoittaa.
mielipiteitä kyselit ja kun sait niin suutuit. Annahan ajan kulua, sittenhän tuon näkee. Mutta pidä silmät auki.
tilanteessa jossa tapasimme miehen kanssa työpaikalla enkä tiennyt miehen olevan avoliitossa. Heillä ei ole lapsia ja suhde on todella huono (olen asiasta kuullut muualtakin kuin mieheltä itseltään). Minä en kuitenkana suostunut "kakkosnaiseksi" eikä mieskään olisi halunnut salasuhdetta. Miehen avokille tunteemme tuli shokkina ja nyt odotan mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään...
Joskus vain ihmiset kohtaavat "väärään aikaan" ja sille ei mitään voi.Turha kenenkään on moralisoida tuntematta tapausta.
Raskasta tämä on ja tunteet myllertävät edestakaisin.
Tämä herra antoi varmaan melko realistisen kuvan teidän parisuhteesta, vaikka huonosti kirjoittikin. Olet niin "sinisilmäinen"! :) Itse pääsin kans teinirakkaudestani eroon tällä tavalla.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000040603142
Historialla on vain tapa toistaa itseään!
viestisi kanssa, vai onko se provo? Mielestäni niin vanha ja kulunut tarina ettei kannata edes kommentoida. Eihän kukaan 30-kymppinen voi noin lapsellinen olla, ellei sitten ole kyseessä vuosituhannen rakkaustarina... HAH HAH HAA!!!
Sitten kun aikaa on kulunut, älä unohda, että sinä itse alensit itsesi. Se ei ollut miehen syy eikä kenenkään muunkaan syy.
on kyse. Itse olen ollut samassa tilanteessa molemmilla puolilla. Olin toinen nainen naimisissa olevalle miehelle.Suhde jatkui myös kauan ja miehen ystävät tiesivät minun olemassaolosta, Mutta eroa ei tullut koskaan. Kyllästyin ja päätin suhteemme. Toinen puoli oli omassa elämässäni myöhemmin.Kotona oli kertomasi kylmä suhde ja lapsi. Oli ihanaa kun oli olemassa toinen ihminen, jonka kanssa saatoin viettää niitä ihania hetkiä silloin tällöin. Mutta kun erosin, niin ajan myötä en tarvinnut enää sitä laastaria huonoon suhteeseeni, vaan olin onnellinen omasta itsenäisestä elämästä,
Voihan olla, että olet onnekas, ja mies rakastaa sinua oikeasti. Mutta avioeropapereiden postitus ottaa aikaa n. 5 minuuttia, kun päätös on tehty. Senkin olen itse kokemut, kun niitä pyörittelin kotona vuoden verran.
Toivottavasti rakkautesi saa onnllisen lopun, mutta miehen viivyttely asioiden kanssa kertoo hänen epävarmuudestaan asian suhteen!
Onnea matkaan
Todisteletko enemmän meille vai itsellesi? Veikkaan jälkimmäistä.
En ole mikään duhteiden asiantuntija, mutta minuakin alkoi jo ärsyttää tuo muiden paasaaminen että "kyllä se menee päin h... " Minusta on aivan oikein uskoa omiin ihmissuhteisiinsa, eikä kukaan vieras voi tuosta noin vain päätellä, että kun mun kavereille kävi näin niin käy sullekin. Tässä elämässä ei pääse mihinkään, jos ei uskalla yrittää. (Minulla taitaa olla siitä kokemustakin, olen 20 v. nyt enkä ole eläissäni seurustellut.. ehkä olen vain outo ihminen, mutta se nyt ei kuulu tähän. )
Toivotan teille kaikkea hyvää ja onnea!
"Olemme valmiita kantamaan vastuun tästä."
Miten? En ymmärrä miten sinä kannat vastuuta tästä? Et kanna mitenkään, saat vihdoin luovutusvoittona miehen, jonka haluat. Mitä ihmeen vastuuta oikein kannat? Tietenkin joudut myös tulevaisuudessa olemaan tyttären seurassa, koska lapsi ei enää voi olla sekä äitinsä että isänsä kanssa. Tämäkö se on se vastuu? :D
Kuinka kauan olet muuten jaksanut roikkua tässä kuviossa? Yhden vuoden? Kaksi? Ei kai peräti kolme vai enemmän? Ainakaan luovuttajaksi sinua ei voi kutsua..lol
Piruako täältä sit asiaan "neuvoja" kyselet, kun kerran kaikki ok sen kaksinaamaisen äijän kanssa??
Typy veti heti porot nokkaan kun ei tullutkaan pelkkiä kannustus-ja "tsemppiä sulle"vastauksia !
"Avioeropaperit on valmiina ja hän on siis nyt valmis viemään ne eteenpäin."
Mikä on tähän mennessä estänyt häntä eroamasta kylmästä ja sydämettömästä vaimostaan?
että miehet tekevät naisista kylmän ja sydämettömän pettämällä häntä. Vai ihan sormennapsautuksestako, ne ihanat prinsessat joiden kanssa olette avioituneet, muuttuvat?
Niin. Oikeassa olet. Itsekästä seurustella ukkomiehen kanssa.Olen nyt 62.v. Kokenut oman mieheni juoksut aikoinaan. Aina palasi takaisin. Erotilanteessa tajusi tuomarin luona, että vaimo meinaa jättää. Siihen loppuivat nämä juoksut. Marraskuussa oli 45.v. hääpäivä. Vaimon kylmyys johtuu vain siitä, että tietää ja vaistoaa miehensä yöjuoksut.
Mies on taloudellinen...Hänkin on tajunnut, että naisia saa hankittua alennysmyynnistä. Lapsen näkokulmasta et tule koskaan olemaan hänen rakas äitinsä, vaan sitä alinta kastia, joka särki yhteiskunnan tärkeimmän perustan.
Niin, miksi mies ei toimi ripeästi, jos on niiiin rakastunut sinuun? Se on hälyttävä merkki! Myoskin Selitykset suvun "vihasta" tai pelko, ettei näe lastaan on turhaa. Kohdattava se on kuitenkin jossain vaiheessa. Ehkä miehestä ei olekaan päätoksen tekijäksi, vaan on perässä vedettävä heikko(itse)tuntoinen reppana, jolla ei ole selkärankaa myoskään sinua kohtaan. Tällainen mies ei osaa ratkoa pulmia nykyisessä parisuhteessa, miten se osaa sitä toisessakaan. Ehkäpä se Siperia opettaa teitä kumpaakin jossain vaiheessa. Naivin- tai narsistisenoloista touhua!
Joo...yleensä miehen käyttäytymisessä on jotain mätää, jos vaimo muuttuu kylmäksi.
Mainitakseni omasta ukkelista, liiallinen pornon ja kaljan juonti ei ole lähentänyt meitä, vaan saanut aikaan Yäk-yäk-reaktion. Tunteet vain vuosien saatossa karisee minimiin. Tuskin kukaan sivistynyt nainen voi olla ylpeä Benny Hill-mäisestä miehestä.
en ole ollut samanlaisessa tilanteessa, mutta jaksan aina ihmetellä sitä miten naiset ja miehetkin oikeasti ryhtyvät tuollaiseen pelleilyyn?
siis kyllä se jo alkuvaiheessa olis homma pitäny pistää poikki kun saa tietää että kiinnostuksen kohde on naimisissa oleva isä/äiti.
mulle on joskus varatut ukot tullu selittään juttujaan ja kehuneet ulkonäköäni, mutta sormuksen nähdessäni tai udellessani hieman olen kysynyt että "mitäs se sun naisesi tästä tykkäisi?"..yleensä vastaus on ollut se että "mitä ei tiedä se ei voi satuttaa". olen kyllä lähtenyt omille teilleni siinä vaiheessa, koska jos mies on valmis toimimaan niinkin sikamaisesti että pettäisi vaimoaan ja perheensä luottamuksen, hän ei ole minun arvoiseni, saatika kenenkään muun arvoinen.
kyllä naisella sen verta itsekunnioitusta ja moraalia täytyy löytyä ettei varattuun iske hampaitaan/usko varatun sepittämiä stooreja kylmästä vaimosta ja tyhjästä arjesta ja kuinka rakastui ensi-silmäyksellä sinuun, ihanaan "kakkosnaiseen".
ja mun tietääkseni suhteet ei ala "noin vaan", vaan siinä on kaksi osapuolta: varattu ja helppo saalis. jos olis ihmisellä tuossa tilanteessa yhtään järkeä päässä, niin lemppaisi samantien varatun ja etsisi sitä elämää muualta, koska niitä sinkkuja löytyy edelleen.
Niin joskus vaan ihmisestä ei tiedä että hän on varattu ennenkuin tunteet ovat jo kovat. Ja esim. työpaikalla on kokoajan tekemisissä tämän henkilön kanssa.
silloin jos asia tulee esille niin pitää kyetä jättämään se paska!
mitä voit olettaa ihmisestä joka pettää vaimonsa ja perheensä luottamuksen ja valehtelee sinulle..onpa joo "tosirakkaus kyseessä".
ja kyllä voi työkavereilta kysäistä että "hei onko toi tyyppi varattu".
jotkut saattavat nimittäin samaisen henkilön tuntea hiukka paremmin...
en toivota onnea enkä menestystä suhteelle, vaan toivottavasti tämä mies pettää tätä kakkosnaistakin silloin kun ja jos heillä on yhteinen lapsi..sitten saa mitä tilaa.
Tuli illan parhaimmat naurut kun luki noita sepustuksia "tosirakkaudesta". Mies olis ajat sitten lähteny vaimonsa luota jos oikeesti rakastais. Oikeesti, miksi te kakkosnaiset olette noin tyhmiä?? Pitääkö teiltä tulla ottamaan pois ne pinkit aurinkolasit päästä vai osaatteko ite? Mies on petturi, itsekin heikko, valehtelija, raukkis... No, ainakin kakkosnainen saa arvoistansa seuraa, nimittäin toisten avioliittoa, oli se hyvä tai huono, tulisi kunnioittaa, varsinkin jos petettävä osapuoli ei tiedä miehensa ja kakkosnaisen välisestä (krhm) "rakkaudesta".
No niin, jos näin on, niin eikö sitten siinä vaiheessa, kun tietää, että toinen on varattu, voisi ottaa välimatkaa, ja odottaa, että toinen "vapautuu". Ja jos kyseessä on se aito oikea rakkaus, niin eikö se odota sen aikaa, että asiat laitetaan kuntoon?
...kovat vaikkei toista tunne, mutta mille ihmeelle ne silloin perustuvat??? Ja miten paljoon ne ikinä oikeuttavat?
Sitten olisi ymmärrettävä(mpä)ä, jos ne "kovat tunteet" kohdistuisivat ihmiseen, jota oikeasti tuntee, joka on oikeasti läheinen, jonka kanssa eletään elämää muutenkin kuin töissä... Mutta vaikea uskoa, että mikään todellisuuteen perustuva tunne on kyseessä, jos ei toisesta tiedä edes siviilisäätyä. Onkohan silloin pystytty puhumaan toiselle ihan kaikesta ja avoimesti?
Niin minä olen myös tätä mieltä ja näin olen tehnytkin kuten mieskin: mies selvittelee asiat ja (toivottavasti) eroaa ja minä en halua häntä tapailla ennen sitä. Jaksan odottaa kun oikeasta on kyse.
Olet niin sinisilmäinen. Hyvän laastarisuhteen "poikaystäväsi" on löytänyt!
vain kolahtaa kaikki kohdalleen ja silloin ei ole väliä onko toinen suhteessa vai ei. Laastaria tästä ei haeta. Olemme vain niin samanlaisia. :)
että tässä on jotkut tehneet ihan elävän olennonkin keskenään, josta ovat vastuussa. Lopettakaa hei ihmeessä AIKUISET ihmiset tuo "Kaikki minulle heti, tässä, nyt" -mentaliteetti. Olette vastuussa jostain muustakin kuin oman peräpään tarpeiden tyydyttämisestä.
aikuinen, kypsä ihminen ei tarvitse mitään "laastarisuhdetta", kuvottaa tuo termikin..
Olen aika varma siitä, etteivät ihmiset ole yksiavioisia ja se pitää vain kestää. En pyri yleistämään: monet pärjäävät yhdelläkin. Riippuu ihmisestä.
Elämme kaikki vain kerran. Siitä pitää ottaa kaikki irti ja tehdä niin kuin hyvältä tuntuu, ettei tarvitse ainakaan toimettomuuttaan katua. Elämää ei voi ennustaa, joten on ihan ok nauttia niistä hyvistä hetkistä, joita joskus sattuu kohdalle.
kanssasi että elämme vain kerran Jos tapaa ihmisen jonka kanssa on samat sävelet ei ole mikään este jos toinen on naimisissa Se on vanhanaikaista ajattelua Ja jos vielä parit elää ns. kulississa niin silloin on hyvä irrotella toisen kans Kokea vielä elämässään jotain hyvää ja kaunistakin Mutta jotkut ihmiset ovat niin omistushaluisia (mustasukkasia)että luulevat omistavansa vaimonsa/miehensä Eivät he ole esim.koiria jotka voi omistaa Ihmistä ei voi omistaa kukaan.
Joo, todella älykkäitä ja aikuisia. Aikuinen ja älykäs eroasi ja hoitaisi asiansa kuntoon, eikä pillittäisi sukulaisista, omasta lapsuudesta, tai kuvitteelisesta lapsen ryöstöstä. Poikaystävää aikuinen kutsuisi miesystäväksi.
Oletko valmis uusio perheen arkeen, pyykkämään ja pesemään lapsen vaatteita, siivoamaan jälkiä, tekemään ruokaa, jne? Ette pääse viettämään iltaa ellette saa lapsenvahtia, jne. Mitä jos mies ei enää halua lapsia, mutta sinä haluaisit, tai toisin päin.
Käske miehen erota nopeasti, jotta pääsette kokeilemaan sitä onko teillä yhteistä tulevaisuutta vai ei. Voithan vaihto-ehtoisesti odottaa vuosia. Olen tosin hieman skeptinen tuon suhteen, että kun mies on mennyt nuorena naimisiin, niin mahtaakohan todellisuudessa kaivata enemmän sitä vapautta ja nuoruutta, kuin uutta suhdetta.
Mitä vapaasti elävä sinkkumies haluaa.. elämyksiä ja iskeä naisia. Sitä hän tekee nytkin! hän kaipaa vapautta! Nyt kun on vielä naimisissa niin ei voi niin villiä sinkkuilua harrasta. Tällähetkellä hän kokeilee vain sinun kanssa näitä vapaudentunteita.
Erittäin hyvä kirjoitus.
Se on juuri niin, että mies kaipaa vapauttaan. Varsinkin kun on vielä tuollainen pillittäjä, joka heittäytyy avuttomaksi ja kaltoinkohdelluksi. Itsehän hän kaltoinkohtelee omaa perhettään ja sitten rypee itsesäälissä.
ei voisi uskollinen, sivistynyt, arvostusta ja kunnioitusta ylläpitävä ihminen olla tuomitsematta? Kummatkin heikkoja ihmisiä, jotka eivät tiedä toisen ihmisen kunnioittamisesta paskan vertaa.
vaimot jotka pelkäävät enemmän kuin mitään miehensä menettämistä näille "langenneille horoille". Rakkaus ei katso aikaa eikä paikkaa kun se roihahtaa ;)
katkera?
Ehkä sinä?
uskollinen aviomies jolla myös uskollinen ihana vaimo.
avovaimo jolla on uskollinen avomies. Naurattaa vaan nämä tuohtuneet kommentit, jotkut ottaa niin henkilökohtaisesti ja se näkyy.
sopisi näiden "langenneiden horojen" miettiä että jos kyseessä on varattu isä, niin miten se KOKO PERHE kärsii tuosta salasuhteesta..
mutta eipä sitä muuta siinä vaiheessa ajatella kuin OMAA onnellisuuttaan ja OMAA nautintoaan.
mutta oottakkaas sitten kun se arki tulee ja miehen lapset tahtovat olla iskänkin luona lomilla ja viettää aikaa sen iskän kanssa, MITÄS SITTEN!?sovitteko että se uusi nainenmyös osallistuu, vai jääkö hän sitten taka-alalle kun lapset eivät tahdo tavata perheenrikkojaa.
kyllä ne ex-vaimot löytävät aina uuden ja paremman miehen ja lapset saattavat tästä uudesta "isästä" tykätäkin, mutta äitiä ei korvaa kukaan, saatika kokonaista perhettä vaikka kuinka yrittäis.
aina tulee se "SÄ ET OLE MUN ÄITI" esille.
ja mitä tulee siihen että ap TIESI MIEHEN OLEVAN VARATTU,kertoo vain hänen pyrkimyksistään ja sikamaisuudestaan ja moraalittomuudestaan.
aina voi sanoa EI..tosin silloin jos omatuntoa kolkuttaa...
todellinen nainen tietäisi tuossa vaiheessa arvonsa ja jättäisi jutun sikseen(jo sillä tiedolla että jos mies pettää perheensä ja vaimoaan ja valehtelee niin eipä voi kovin rehellinen saatika hyvä mies olla kyseessä)
oli minulle kirjoitettu... Itse en ole perheen isään kajonnut?!!
LOISTAVAA!
Sikamainen nainen rikkoo onnellisen perheen kun lähtee varatun miehen matkaan.
Mies on juuri täysin tahdoton ameeba ja ikuisesti syytön siihen miten itse käyttäytyy. Mies ei tee ratkaisua siitä ketä pettää ja ketä panee, vaan sehän on juurikin tämä KAUHEA täysin vapaa nainen, joka päättää miehen puolesta miehen ja tämän perheen kohtalon.
Ihan käsittämätöntä että vielä tänäkin päivänä iso osa ihmisistä uskoo aivan tosissaan että miehen aivot on herneen kokoiset mitä elämän isoihin ratkaisuihin tulee, ja että muka me naiset päätetään jotenkin kummallisesti miesten puolesta niiden tekemiset.
Älä heti rupea ottamaan esiin jotain älytöntä mies-nais-näkökulmaa. Se aiempi teksti oli täysin pätevää. Ja se on fakta, ettei kyse ole hyvästä miehestä, jos hän on noin vain vaihtamassa perheensä toiseen naiseen.
Kuka on sanonut, että kyseinen mies on tahdoton ameeba? Okei, alkuperäisen kuvauksen perusteella vaikuttaa siltä :) mutta ei se mene niin, että yksi on kaikkeen syyllinen. Tässä tapauksessa vapaa nainen on tietoisesti vikitellyt naimisissa olevaa miestä. Sehän on tosiasia. Se, että mies on jutussa vapaaehtoisesti mukana, ei tee naisen toiminnasta vähemmän itsekästä ja sikamaista.
Jotkut miehet ovat heikompia houkutuksille, samoin jotkut naiset ovat toisia naisia heikompia houkutuksille ja jättävät hyvän miehen ensimmäisen prinssin houkutusten osuessa tielle.
Jos vapaa nainen tietoisesti houkuttelee ja kehittelee suhdetta varattuun mieheen, kyllä, se on "KAUHEA täysin vapaa nainen". Ei vapaus ole sama asia kuin vastuuttomuus ja kunniattomuus.
Etpä taida ymmärtää rakkaudesta mitään. No, jotkut eivät koskaan opi erottamaan rakkautta ja hormonihuumaa.
Olen edelleen avoliitossa elävä hyvin onnellinen ja rakastunut nainen. Minua vaan huvittaa nämä katkeran suloiset viestit joista viha oikein paistaa. Vihaa ihmistä kohtaan jota ei edes tunne!
Ei kylläkäänn liene kysymys mistään sukupuolittuneesta näkökulmasta jos toteaa että miehet voivat, osaavat ja kykenevät itsekin tekemään päätöksiä ja ottamaan vastuuta.
"Noin vain vaihtamassa" just just - kun on jo jahkailtu ja pohdittu vuosia? Ja miksi siinä tilanteessa edes pitää olla syyllisiä? Kyllä kait syylliset parisuhteen rikkoutumiseen löytyy ihan sen parisuhteen sisältä eikä mistään muualta. Ei onnellista pariskuntaa vaan pysty kukaan ulkopuolinen erottamaan.
Ja juuri tämä "heikompia houkutuksille" on ihan yhtä potaskaa. Niitä houkutuksia kun ei ole kun omassa himassa silloin kun asiat on kunnossa.
Vielä mitä tulee aiemman tekstin "pätevyyteen" niin esim huorittelu on kylläkin Suomessa rikos, josta on olemassa jopa ennakkotataus ja tuomio Espoon käräjäoikeudesta.
Alkuperäinen kirjoittaja on aivan asiallisella keskustelun aloituksella saanut jälleen kerran fundamentalistiset avioliiton puolustajat lempiaheesa pariin: naimisissa on pysyttävä vaikka lapset tulis hulluiks, vaimo tekis itsarin ja mies pääsis työkkärieläkkeelle masennuksen vuoksi. Kunhan vaan kukaan ei vahingossakaan onnistuisi tulemaan onneliseks.
Pelkääväköhä aviovaimot tosiaan näin paljon, että ettei se armas ukko vaan rakastuisi toiseen. Tuntuu uskomattomalta lukea näitä kirjoituksia. Jotka uhkuvat pyhää vihaa naista koti joka on rakastunut mieheen joka on toisen vaimon "oma". Ei tämä niin outo tapaus ole tässäkään maassa.
Kun on avioliittolupauksen tehnyt, saa puoliso pitää toista itsestäänselvyytenä maailman tappiin asti, niinkö ? Ei tarvitse nähdä enää vaivaa sen eteen, että toisella olisi minun kanssani hyvä olla. Edes hetkittäin.
Käsitykseni mukaan yhdessä ollaan tässä maassa VAPAAEHTOISESTI, ei pakolla eikä minkään vihkikaavan velvoittamana. Jos maailma houkuttaa liikaa, on syytä katsoa peiliin, KOTONA. Kun siellä on kaikki kunnossa, ei siihen väliin ketään mahdu. vai onko niin vaikeaa nähdä oma osuutensa ? Viisas äitini sanoi aina, että ei se ole yhden syy kun kaksi tappelee...
Omituista miten nykyään kuvitellaan, että vihkivala antaa omistusoikeuden toisen sydämeen ja tunteisiin... ei se vaan mee niin. Kun rakastuu, niin rakastuu, sitä ei paljon avioliittopaperit estele. Kyllä itteeni enemmän sapettas pakottaa miestä olemaan kanssani velvollisuudesta...Rakastumista ja rakastamista ei voi pakottaa.
mutta kun välttämättä ei ole siitä RAKKAUDESTA KIINNI vaan siitä että saadaan pillua!
kuvitteles itekin tilanne että aviossa oleva mies hankkii itelleen rakastajattaren. rakastajatar luulee että mies rakastaa kun lepertelee just näitä:"vaimo on kylmä eikä harrasteta skesiä kun on lapsi ja arki tullut kuvaan, sä olet niin ihana siinä" jne..
mistäköhän voisi johtua että vaimo ei rakastele miehen kanssa tai harrasta asioita miehen kanssa?
voisiko kyseessä olla sellainen asia että nainen tekee kotityöt, nainen hoitaa lapsen, nainen tekee ruoan ja siivoaa, ja siinä välissä pitäisi keretä viettämään "laatuaikaa miehen kanssa" ja pitäisi jaksaa rakastella sohvalla röhnöttävää miestä joka pitää vaimoaan ja tämän tekemisiä itsestäänselvyytenä.
mies hakee toisesta naisesta sitä pillua ja harrastekaveria johon ihastui vaimossaan, mutta nyt kun oma vaimo on äiti ja hoitaa kotihommat ja on mahdollisesti jopa töissä niin mies ihmettelee kun aikaa ei riitä hänelle.
ehkä se mies vois ottaa itteään niskasta kiinni ja tehdä myös oman osansa suhteessa, eikä sysätä kaikkia hommia naiselleen, niin ehkäpä kas kummaa he löytäisivät toisensa jälleen kun aikaa riittääkin suhteelle kun molemmat tekevät oman osansa.
"Ja juuri tämä "heikompia houkutuksille" on ihan yhtä potaskaa. Niitä houkutuksia kun ei ole kun omassa himassa silloin kun asiat on kunnossa. "
Potaskaa? Ei todellakaan ole potaskaa. Sellaista miestä ei olekaan, joka ei tuntisi viekoittelevaa naista houkutukseksi, oli kotona asiat miten tahansa. Se on biologinen tosiasia.
Tuo on erinomainen osoitus ihmisen itsekeskeisyydestä ja tyhmyydestä.
Vihkivala on _sitoutuminen_. Tässä tapauksessa on perustettu jo perhekin. Se on sitoutumista.
Vain erittäin nuori tai erittäin typerä ihminen voi todeta näin: "Kun rakastuu, niin rakastuu, sitä ei paljon avioliittopaperit estele."
Tuolla asenne voi johtaa vain tasapainottomaan perheeseen ja tasapainottomiin, pahoinvoiviin lapsiin. Älä siis perusta perhettä.
Olet oikeassa ja väärässä.
Me ihmiset ollaan aika samanlaisia oli sitten kyseessä mies tai nainen. Ja joo - kyllä houkutusta tuntee. Ihan tuttua mullekin. Mutta silloin kun tuntee houkutusta ja toisen flirtti ja ihailu imartelee, niin JOS kotiolot on reilassa se jää siihen. Kiva kun joku tykkää ja joo - oman miehen kainaloon heti. Silloin voi jopa se oma puoliso saada extrahellyyttä kun tunnen itseni ihanaksi ja halutuksi.
Se houkutus vie mukanaan vaan silloin jos kotona on niin kertakaikkiaan ankeaa ettei siihen näe enää mitään ratkaisua. Olen jutellut tästä myös aika monen miehen kanssa ja he ovat aivan samaa mieltä. Eikä se sitten myöskään mene niin että "joo se aamulla nalkutti ja nyt mä kyllä saan mennä vieraisiin". Siihen että alkaa hakea helliä tunteita muualta kun omalta puolisota tarvitaan se että jo pitkään on mennyt päin mäntyä.
Ja yllätys! Miehet ovat usein jopa hämmästyttävän sitkeitä kestämään esim. seksiin liittyvää vallankäyttöä ja kiristystä. Jos et usko niin konsultoippas ihan ketä vaan pariterapeuttia.
Se vihkivala tai perhekö se roikkuu miehen/naisen nilkassa, jos hän haluaa juosta vieraissa?Ei.Kyllä se sitoutuminen lähtee omista tunteista, eikä velvotteista. Voin olla typerä ja itsekeskeinen, mutta se en ole minä joka kuvittelee että kyllästynyt puoliso kompastuu avioliittopapereihin kotiovella rimpsalle lähtiessään... Ja kiitos kysymästä, kaikki lapsemme, niin yhteiset kuin aiemmatkin ovat terveitä, tasapainoisia ja jopa hyvin koulussa pärjääviä. (Voihan se olla, että se on mielestäsi tasapainotonta nykyään)
Eiks tänne palstalle kirjoittele muut kuin omaa paremmuuttaan mainostavat mustavalkoisen maailmankuvan omaavat ihmiset tai ne joilla on aina joku onneton esimerkki kerrottavana? Kaikki ei nyt vaan elämässä aina mene parhaan käsikirjoituksen mukaan.
tekstistäsi tuli mieleen juttu jonka luin ABC 7/2008 lehdestä, kahden avioparin selviytymistarinasta.. toinen pari oli vähällä erota mutta menivät sitten seurakunnan jäejestämään parisuhdeviikonloppuun jonka miehen äiti antoi joululahjaksi, se oli käännekohta parempaan. He uusivat lupauksensa, etteivät koskaan eroa. Siinä turvallisessa ilmapiirissä he alkoivat rakentaa kahden aikuisen suhdetta. :)
Tuo kuulostaa just hyvältä ku tietää että toinen pysyy siinä ja taistellaan yhdessä avioliiton puolesta, siinä on turvallista rakentaa suhdetta.
"sopisi näiden "langenneiden horojen" miettiä että jos kyseessä on varattu isä, niin miten se KOKO PERHE kärsii tuosta salasuhteesta.."
Ristiriitainen juttu... Enemmän lapsi kärsii jos joutuu kasvamaan perheessä jossa vanhempien välit on jatkuvasti päin peetä. Nimimerkillä kokemusta on. Lopettakaa jo sekoittamasta lapsia aikuisten ihmissuhdedraamaan. Eronneiden vanhempien lapsista on mahdollisuus tulla ihan yhtä hyviä ja tasapainoisia ihmisiä kuin muistakin. Sillä, onko erossa toinen nainen mukana vai ei, ei ole pienelle lapselle mitään merkitystä.
Ja ei, en itse ole toinen nainen, enkä toivottavasti ikinä tule olemaankaan.
olet ihan oikeessa, ainoa asiallinen kirjotus tähän asti tässä ketjussa.
Sitähän tapahtuu vaimokokelaallekin... siis, etta ihastuu toiseen mieheen, joka antaa huomiota, juttelee ja vastaa naisen tunteisiin. Kukas sellaista monologiaa jaksaa, jossa vain huomioidaan miehen tarpeet. Onneksi sitä ei ole kenenkään omaisuutta.
Just näin on!!!
Kaksin ois hauskempaa jakaa arjen touhuja, mutta jos näin ei ole, niin miehestä tulee puolisolle taakka ja ylimääräinen stressitekijä. Vaimo tarvitsee kypsän miehen rinnalle, joka osaa muuntautua tilanteen vaatiman "tehtävän" mukaan, opettelemalla olemaan mm. isä. Lapset ovat tulevaisuus ja me annamme heille mallin. Olen huomannut, että monet miehet jäävät hekumoimaan sitä aikuisviihdettä, josta "imetään" vain vääränlaista mallia parisuhteeseen -se ei vastaa todellisuutta!
Kauankohan tuota "rakastumista" kestää. Tunteet muuttavat muotoaan kun aika kuluu. Se on pelkkää fysiologiaa. Mieti kuulutko siihen joukkoon, joka etsii vain jatkuvaa "rakastumisen" fiilistä ja käyttäymisesi on sen mukaista eli "Kun rakastuu, niin rakastuu, sitä ei paljon avioliittopaperit estele."
1) Mies selkeästi pakenee vastuutaan.
2) Mies ei näytä huomaavan, että jatkaa "sukunsa" perintoä. Kun oma isä aikanaan jätti, niin joku juttu jäi poikaa kaivertamaan ...
3) Todennäkoisesti miehellä on alkanut ongelmat avioliitossa siinä vaiheessa, kun lapsi on syntynyt. Uskallatko kysästä? Narsistiseen taipuvainen ei osaa rakastaa kuin itseään. Näkee muissa virheitä.
4)Hän käy luonasi tarpeensa tyydyttämässä -olet hänelle stressin laukaisija. Kuinka kauan se jää nähtäväksi.
5) Eiks ookkin hauskaa kun ei ole lapsia? Sit jos päätät tehdä hänen kanssaan lapsia, niin varaudu, että olet avio/avoliitossa "yksinhuoltaja". Hänhän ei kestä vaatimuksia, saatikka että joku vie hänen paikkansa, tai että sinulla paikat väljähtyy..
6) Ne, joilla parisuhde/-suhteet ei näytä onnistuvan, on monesti jokin mielenterveysongelma.
7) voit samantien tilata ajan terapiaan. Eipa muuta tällä kertaa.
AAMEN!
Hei avovaimo! Miksi lueskelet juttuja, jos sinulla menee hyvin avomiehesi kanssa. Onks sinulla epävarma tunne, kun et ole päässyt naimisiin asti....et ole uskaltanut sitoutua syystä tai toisesta. Olette kumpikin pupuhousuja.
Eikös vihkivalassa kysytä, että HALUATKO sinä rakastaa jne jne?
Eli pitää kyllä sen rakkauden eteen kait jotain tehdä
Rakkaus ei ole aina tunnetila, vaan se on paatos rakastaa toista vaikka aina silta ei tuntuisi!
sivusuhde ja lapsikin sivusuhteesta ja hän muutti tämän toisen naisen kanssa yhteen. En tiedä, kuinka paljon hän on tekemisissä edellisen avioliiton lasten kanssa.
Aloitin suhnteen esimieheni kanssa ja hän oli naimisissa ja 3 lasta. Meni 2kk kun tapailimme niin mies jätti vaimon ja lapsensa. Vaimo ja lapset muuttivat uuteen kotiin ja minä muutin miehen taloon. Että olis se jo jättäny vaimonsa jos olis jättämässä.
Ikinä en suostuisi muuttamaan samaan taloon missä miehellä on ollut vaimo ja lapset. Eikö se ole parempi aloitta rakentaa omaa kotia?
"SUPER"
..sitten vai? Miehet ajattelee helpolla tuossa sillä päällään, niin kuin tiedetään. Saattaapi vaan tehdä joskus saman sinulle, ellei hänen avioliitto ei ollut aivan loppu ja kylmä jo.
Sanote, että olet se nainen jonka kanssa mies haluaisi olla mutta ei pysty ympäristön paineiden takia. Siis asia on niin, jos ihan oikeasti olisit se nainen jonka kanssa mies haluaisi olla niin hän olisi jo. Mitkään selitykset ympäristön paineista eivät mene läpi. nyöskään nykyään ei tarvitse kenenkään olla pakosti naimisissa vain lapsen takia. on itsensä pettämistä näin väittää. Lapsella voi olla aivan hyv elämä vaikka hän olisikin avioeroperheestä, vanhemmilla voi olla hyvät välit avioeron jälkeenkin ja pääasia on että molemmat rakastavat häntä avioerosta huolimatta.
Jos miehen avioliitto on ollut pelkkää kaveruutta jo kauan ja vaimo miehen kertoman mukaan vain huokailee, on mies aikamoinen vätys, jos ei ole jo tuollaisesta liitosta irrottautunut. Sitä paitsi on turha pelätä, että vaimo omisi tyttären itselleen, kukaan äiti ei ole niin tyhmä, että kieltäisi omalta lapseltaan mahdollisuutta isän olemassaoloon ja läsnäoloon. Kyllä vanhemmat ymmärtävät, että lapsella on oikeus molempiin vanehmpiin.
Taitaapa olla niin, että olet miehelle oikeasti vain laastarisuhde, jonka avulla hän yrittää irrottautua avioliitostaan. ttukimusten mukaan pitäisi avioeron jälkeen hiukan olla itsekseen pari vuotta ja sitten vasta aloittaa uusi seurustelusuhde. näin se saa paremmat mahdollisuudet, kun voi pohtia mik meni pieleen. Lisäksi miehellä on ilmeisesti hurja nuoruus jaäänyt elämättä ja se vaihe tulee kyllä eteen, että sekin pitää vielä koeka. jos ei muuten niin viidenkympin villityksenä.
Haluatko ihan oikeasti itselllesi miehen, joka pystyi pettämään ja velehtelemaan vaimolleen vuosikaudet. Joka oli vätys kun ei osannut lähteä huonosta liitosta. keksi tekosyitä jos minkäkinlaisia. Mieti vielä.
kuten pyysit. Suurin osa kommenteista oli asiallisia. Kovin kannustavia ne eivät kuitenkaan olleet.
Tarkennuksia-puheenvuorostasi käy hyvin selväksi, ettet aio ottaa edes vakavasti, saati opiksesi muiden kokemuksia. Se on sääli, mutta itsehän sinun on toki virheesi tehtävä.
Varsinkin miesten kommentteihin kannattaisi suhtautua vakavasti (nikit Kari34 ja erosin...).
Tiesin kyllä että hän on naimisissa. Kuten kerroin tunteet tulivat kuvioon mukaan myöhemmin. Meillä oli samoja harrastuksia joiden kautta aloimme tutustua toisiimme paremmin. Ja luuletteko etten ole kuullut näitä samantapaisia kommentteja esimerkiksi äidiltäni? Sieltä on tullut kaikki kommentit elämän haaskaamisesta itseni nolaamiseen. kirjoitinko missään kohtaa tämän tilanteen olevan henkisesti meille helppo? Se tosiasia että tämä sattui kohdalle tällaisessa elämäntilanteessa on harmittanut kumpaakin. En ala väittämään että hän on sielunkumppanini ja me olemme tarkoitetut toisillemme ja että hän teki virheen mennessään tämän toisen naisen kanssa naimisiin. Se avioliitto on nyt vain ohi. Kukaan ei mene naimisiin heppoisin perustein eikä kukaan eroa heppoisin perustein. Kun tämä asia lähtee liikkeelle minä olen tukena enkä ala puuttumaan hänen ja vaimon keskeisiin asioihin. Olemme puhuneet noin vuoden siirtymäajasta. Sinä aikana toivomme että tilanne on sellainen että voimme kävellä tuolla ulkona kahdestaan parina niin kuin haluaisimme. Olen lukenut kommentit mutta tosiasia on se että tiesin että suurin osa olisi tietenkin vastaan. Ehkä tämä tilanne on ollut minullekin pelottava ja näin sain purkaa sydäntäni tänne nimettömänä. Kiitos nyt kuitenkin että jaksoitte lukea.
Vuoden pitäisi riittää aivan hyvin, ja pitäisi onnistua alle vuodessakin. Exä voi olla aina katkera ja kenties joku sukulainenkin, mutta siihen ei auta edes odottelu. Niin kauan kuin juttunne on pelkkää puhetta, salailua, ja miehen vaimon panettuelua, niin kauan siihen suhtaudutaan skeptisesti/nuivasti. Moni varmaan ei välttämättä edes vastusta tuota "rakkauttanne", vaan sitä että se tapahtuu tietoisesti toisen selän takana ja varatun kanssa. Äitisikin suhtautuminen varmaan muuttuu, jos tuo mies hoitaisi eron, ja näyttäisi että on tosissaan ja vakavissaan.
Ilmeisesti se mies ei kuitenkaan ole vielläkään puhunut tai ottanut nykyisensä kanssa eroa, tai sinua esiin. Sori vaan tämä skeptisyys...
Vaikuttaa nyt siltä, että olet vähän sekaisin. Kirjoitat ihan kuin joku isompi voima olisi valinnut että te kuulutte olla yhdessä. Ihan kuin teillä ei nyt ole edes muuta vaihtoehtoa kuin olla yhdessä.
Ymmärrän hyvin jos mies kokee että on jäänyt jotain paitsi kun on seurustellut koko nuoruutensa. Ymmärrän myös että hänen on helppo ihastua siinä tilanteessa, koska se on yksi asia mikä ei ole sallittu kun on naimisissa. Se on osa siitä mitä hän ei ole vielä saanut kokea nuoruudessa. Ymmärrän myös, että kun asia on päässyt menemään näin pitkälle ja koko menneisyys on kaatumassa, niin hän kokee että sinä olet jotain todella tärkeää. Sinä olet ainut joka on ollut tiiviisti mukana, ymmärtävänä ihmisenä hänen muuttuvassa elämäntilanteessa.
Se mitä hänen elämässään kuitenkin on isoin asia nyt, on että hän hylkää perheensä. Olisi syyt sitten mitkä tahansa. Se että sinä on mukana kuvioissa helpottaa hänen päätöstä. Kuitenkin, todennäköisin syy siihen, että hän on tässä tilanteessa on että hän ei koskaan ole kokenut vapautta. Jos hän nyt eroaa, hän saa tehdä sitä mitä haluaa. Hän saa olla ihastunut ja rakastunut.
Jokainen aikuinen ihminen kuitenkin tietää että voimakkaat rakastumisen tunteet eivät ole ikuisia. Ne muuttuvat arkielämäksi hyvin nopeasti. Siinä vaiheessa mies on taas omien valintojansa vanki. Paitsi että nyt perhe on poissa.
Näin todennäköisesti oli käynyt "erosin" nimimerkillä kirjoittaneelle. Kun mies päättää jättää tämänkin suhteen, hän on vihdoinkin vapaa. Pian hän huomaa varmasti, ettei tämäkään ole kovin hieno elämä. Silloin hän harmittelee että jätti perheensä. Että hän ei saakaan olla se täydellinen isä, joka rakastaa lapsensa äiti ja on joka päivä lapsiensa kanssa. Tässä vaiheessa sinä et merkitse hänelle enää yhtään mitään.
Ymmärrän myös jätetyn perheen hyvin. Minä olin kerran tämän pienen lapsen tilanteessa. Itse en ymmärtänyt silloin mitä oli tapahtunut, mutta muistan miten vaikea se oli minun äidilleni.
Sinusta en tiedä riittävästi että pystyisin yrittää sinua ymmärtämään. Voin vain sanoa että, te ette ole ainakaan luotu olemaan yhdessä. Mikään isompi voima ei pidä teitä yhdessä. Se mitä tapahtuu nyt, on ainoastaan omien korvienne välissä. Käyttäydyt kuin pieni naivi teini. Ei kukaan ole tarkoitettu toiselle. Elämän eri vaiheessa ja eri tilanteessa on luonnollista että ihminen reagoi tietyllä tavalla. Tarkoitan tässä perheensä hylkäävä isä.
Teitenkään teille ei tarvitse käydä näin kun olen tässä kertonut. Tämä on kuitenkin tavallinen kaava.
Jos ja kun mies ottaa eron vaimostaan sopikaa ettette tapaa toisianne ainakaan puoleen vuoteen.
Pitkästä liitosta erotessa hänen täytyy käydä "kipunsa" yksin lävitse. Älä missään nimessä ala hänen tukiakseen siinä tilanteessa.
(Jos olisit vapaa, niin ja minä myös, tulisin ja etsisin sinut. Voisin vähän vikitellä.)
Kiitos hienosta vastauksesta.
On helppo kirjoittaa sellaisesta asiasta, minkä on jollain tavalla kokenut itsekin. Aloitin myös seurustelemaan liian nuorena. Ja pysyimme yhdessä aivan liian kauan. Tiedän miten tärkeää on kokea vapautta, myös miten helppoa on kiintyä naiseen vääristä syistä. Lapsien jättämisestä ja mitä se aiheuttaa, siitä minulla onneksi vain on kokemusta isäni takia.
Fiksu :) en ainakaan osa oma elämäni järjestää fiksusti. Olen parisuhteessa jossa ei alussakaan tuntunut oikein. Viikot, kuukaudet ja nyt jo pari vuotta yhdessä, aika on mennyt nopeasti. Mitä hittoa minä tässä mietin edestakaisin? (en kaipa neuvoja, mutta voitte tietysti tuomita minua) Olen 33 vuotias, laspiton ja asun yksin, ja yhtä sekaisin kuin ennenkin. Mutta se minusta.
Sitten kun minulla on lapsia, voin pyrkiä osoittamaan miten saa hieman vähemmän mutkia matkaan. Ei kannata kokeilla aikuiselämää liian aikaisin. Teinirakkaus on hieno kokemus, sen kannattaa kokea monien kanssa.
Onneksi 33 vuotias on vielä aika nuori. :)
lähteä suhteesta joka ei tuntunut alunperinkään hyvältä. Turhaan hukkaat aikaa (vaikka oletkin vielä nuori). Ja vaikka et neuvoja kaivannutkaan ;)
Päätöksen voit tehdä vain sinä, ja se kannattaa tehdä nopeasti.
voisit olla aika hyvä mies... ;) mutta sama ongelma täällä... JOS olisin sinkku...ja sä olisit päässy tuosta naisesta jo eroon.
Olet tässä asiassa varmaan oikeassa.
öhöm, minäkin sinut. :)
minä laitoin sulle ton fiksu mies kommentin, mutta nyt joku toinen vei sut, *itkee vähän nyyh*.
Mutta ennen lopullista eroa pieni lisäys: Kyllä, olet vielä nuori ja kannattaa pitää teoissaan ja päätöksissään järki tunteidensa rinnalla. Silloin kun ei vielä ole lapsia on helpompi tehdä päätöksiä, kun on lapsia, kaiken voi laskea potenssiin tuhat. Jos nyt tuntuu, että olet väärässä suhteessa, miksi ihmeessä jatkat sitä? Ei sitä tarvitse tehdä velvollisuuden tunteesta eikä minkään muunkaan kuin rakkauden takia. Rakkaus tietenkin muuttaa suhteessa muotoaan, mutta sitä on jos tietää haluavansa jatkaa saman ihmisen kanssa. Jos taas tietää, että ei rakasta, niin miksi pitäisi jäädä ja olla onneton?
Nyt lähden lenkille, oman koiran kanssa.
Olet hieno, ajatteleva mies! Pusu!
i think your living in a fantasy world..they get divorce coz the guy told you that his not happy but his to blame and he know that he cheat the wife and his so unhappy because your in the picture presuring him...just give him a space to think ..maybe thats may help him and you..divorce is only paper but the history of his life with his family is always be there forever your just a woman and hoping to have him one day...but you are wrong..believed me if their divorce is final even you end up with him he will do the same thing to you and he will cheat on you to his ex wife coz she have something that you dont have..he married her thats why she was the right person to him but sometimes the presure of another woman is too strong and the freedom and promisses they are showing them..his having a age crisis...why dont you sometimes check some date profile it will surprise you that his there and his picture looking for a younger woman and single ..dont waste your time for that loving someone is not a bad thing but broken anothers peoples marriege is....mans who cheat and lied to the wifes never change ...once a cheatter always a cheatter..its happen to me i divorce my ex coz i found out his cheatting on me with another woman and now im a free lady and his cheatting his new woman i know that now ....so i dont feel sorry for her...get a life in order lots of single guy out there dont stay in your situation..
"Tiesin kyllä että hän on naimisissa. Kuten kerroin tunteet tulivat kuvioon mukaan myöhemmin."
Eikö sinulla ollut mitään tunteita esimieheesi, kun olitte vielä ystäviä ilman henkilökohtaisia tavoitteita?
"Meillä oli samoja harrastuksia joiden kautta aloimme tutustua toisiimme paremmin. Ja luuletteko etten ole kuullut näitä samantapaisia kommentteja esimerkiksi äidiltäni?"
Varmasti olet.
"Sieltä on tullut kaikki kommentit elämän haaskaamisesta itseni nolaamiseen."
Äitisi edustaa yleistä mielipidettä.
"kirjoitinko missään kohtaa tämän tilanteen olevan henkisesti meille helppo?"
Miksi et anna poikaystäväsi erota ensiksi kaikessa rauhassa perheestään ja tulla sinun puheillesi uudestaan, kun hän on edellisen pesänsä selvittänyt?
Jos koet olosi yksinäiseksi, voithan ottaa lohdutukseksesi buddyn, jolle kerrot, että hän on väliaikainen, jolloin hänellekään ei tule pettymystä. Älä kuitenkaan ota ketään varattua buddykseksi, jotta hän ei aloittaisi oman perheensä hajottamista.
"Se tosiasia että tämä sattui kohdalle tällaisessa elämäntilanteessa on harmittanut kumpaakin."
Voithan lykätä suhteen jatkon siksi, kunnes hän on eronnut ja edellisen pesänsä selvittänyt.
"En ala väittämään että hän on sielunkumppanini ja me olemme tarkoitetut toisillemme ja että hän teki virheen mennessään tämän toisen naisen kanssa naimisiin."
Mikä saa sinut varmasti uskomaan, että hän ei tekisi toista virhettään sinun kanssasi? Onko hän erehtymätön?
"Se avioliitto on nyt vain ohi."
Eihän se avioliitto ole ohi, koska hän ei ole varma, miten hänen tyttärensä suhtautuu eroisään ja tämän uuteen naiseen, ja miten hän suostuu enää tapaamaan isäänsä.
Avioliitto ei ole myöskään ohi siksi, ettei mies ole jättänyt eropapereita vieläkään.
"Kukaan ei mene naimisiin heppoisin perustein eikä kukaan eroa heppoisin perustein."
40% eroaa, joten aviosuhteeseen mennään nykyään erittäin heppoisin perustein.
"Kun tämä asia lähtee liikkeelle minä olen tukena enkä ala puuttumaan hänen ja vaimon keskeisiin asioihin."
Miksi et jättäydy puolueettomaksi ja anna hänen hoitaa ensin eronsa loppuun ennen kuin jatkaa olemista sinun kanssasi? Luottaako hän sinuun niin paljoa, että ottaisi riskin yksin jäämisestä?
"Olemme puhuneet noin vuoden siirtymäajasta. Sinä aikana toivomme että tilanne on sellainen että voimme kävellä tuolla ulkona kahdestaan parina niin kuin haluaisimme."
Tarkoitatko toisen vuoden siirtymäaikaa?
"Olen lukenut kommentit mutta tosiasia on se että tiesin että suurin osa olisi tietenkin vastaan."
Miksi sitten edes kysyit?
"Ehkä tämä tilanne on ollut minullekin pelottava ja näin sain purkaa sydäntäni tänne nimettömänä."
On sellainen mahdollisuus, että mies ja sinä saa hänen tyttärensä vihat.
"Kiitos nyt kuitenkin että jaksoitte lukea."
Ole hyvä!
..enää sanoisi? aluksi voisi tietenkin pohtia vaimon tilannetta, miksi hän on etäinen, kylmä ja huokailee. voisiko syynä olla se, että hänen miehellään on ollut ulkopuolinen suhde jo pari vuotta? mikäli suhde on muualla, parisuhteeseen ei ole mielenkiintoa ja sen hoitaminen unohtuu, vastuun siitä kantaa se uskollinen osapuoli. sivusuhde on sikäli ongelmallinen, että siitä nauttivat ovat vastuuttomia ja ongelmat kasaantuvat (tämän) suhteen ulkopuolisille, lapsille ja parisuhteen toisille osapuolille. Poimitaan siis rusinat pullista.
Rakkaus ei oikeuta tekemään väärin, tunne ei ole myöskään niin voimakas, että sen pakottamana, mitä tahansa on tehtävä. Sivusuhteen osapuoli ei ole syyllinen parisuhteessa ilmeneviin ongelmiin, suhteen alkuvaiheessa, mutta myöhemmin kyllä. Vastuuta ei siis voi paeta, ei kukaan.
Pitkään jatkunut sivusuhde on jo sinänsä väärin, ero ei toisaalta sitä sen kummemmaksi tee. Ainoa mitä oikeasti voi sinulle sanoa: Toivottavasti olette jatkossa onnellisia, muutenhan tuossa touhussa ei olisi mitään mieltä. Parisuhteesta tulee siis jatkossa pitää huolta ja luottaa siihen, että elämä kantaa. Huonot eväät, parisuhteen rakentamiseen, kyllä näillä perusteilla ovat.
Tämäkin on todella hyvä ja osuva kirjoitus.
Nimenomaan tässä on kyse ihan puhtaasti itsekkyydestä. Tämä toinen nainen on jo tavallaan syyllistänyt miehen vaimon. Ei pahalla, vaan todennut, että suhde on muuttunut kaverisuhteeksi jne. Aivan kuin kaikki tapahtuisi jossain tyhjiössä. Aivan kuin kyseisen miehen oma toiminta ei vaikuttaisi asiaan. Millainen mies hylkää tyttärensä vain siksi, että avioliitto on muuttunut kaverisuhteeksi? Millainen mies ei ensin yritä kaikkeaan parantaakseen avioliittoaan? Nythän mies ei aivan ilmiselvästi ole sitä tehnyt.
Jos kyseinen mies ottaa eron ja menee yksiin tämän toisen naisen kanssa, veikkaan, ettei suhde kestä. Joka tapauksessa suhde kasvaa jo valmiiksi pilaantuneella maaperällä. Voiko oikeasti välttää katkeruutta ja muita ikävyyksiä. Voiko oikeasti esim. parin vuoden jälkeen muistaa, miten ihanaa oli aloittaa suhde, miten ihanaa oli, kun mies jätti vaimonsa ja tyttärensä. Tuskin kumpikaan osapuoli muistelee sitä hyvällä. Aika tekee tässäkin tehtävänsä. Tapa, jolla tämä uusi suhde alkoi, tulee jäytämään suhdetta alusta asti. Tuttuuden myötä tulee ongelmia, tulee mieleen uusia ajatuksia. Toinen nainen muistuttaa miestä aina hänen omasta petollisuudestaan ja heikkoudestaan. Arki tulee jokaiseen suhteeseen. Se arki tulee muuttamaan myös tämän ketjun aloittaneen toisen naisen tunteita ja näkemyksiä. Vaikeudet on helpompi voittaa, jos suhde edes alkaa kauniisti ja hyvällä maaperällä. Tällaisessa tapauksessa voi vaikeuksien ja ongelmien ilmetessä alkaa koko suhde ja sen historia tuntua ivalta...
Nyt yhtäkkiä tämä selkärangaton mies ja toinen nainen menevät yksiin ja elävät elämänsä onnellisina loppuun asti omia ratkaisujaan kunnioittaen ja arvostaen? En usko tähän. Sen sijaan uskon siihen, että aika tulisi tässäkin näyttämään sekä kyseiselle miehelle että toiselle naiselle totuuden. Se tulee olemaan parhaassakin tapauksessa ristiriitainen.
ongelma jos mies on tosissaan eroamassa? Vai onko hän lupaillut pidemmän aikaa ja sinä hölmö uskot?? Jos pian ei tapahdu mitään, unohda koko mies!
Jätä kyseinen poikaystävä. Miehet haluavat roikkua entisessä varsin pitkään. Toiseksi jäät.
Olin vuoden suhteessa avoliitossa olevaan mieheen. Tutustuin netissä "vapaaseen" mieheen, joka ei ollutkaan vapaa. Ehdin ihastua ehkä rakastua, mutta luovuin suhteestani,koska turhauduin ainaiseen odottamiseen ja kakkosena oloon.
Epäilen, että sinun kannattaisi unohtaa tää mies sillä tuskin hän sinullekkaan on uskollinen, jos on naistaan pettänyt vaikka heillä on yhteinen tytärkin. Meitä ihmisiä on monenlaisia ja osa ei vaan osaa olla yhden kanssa vaan heillä pitää aina olla vähintään kaksi "rakasta" vaikka epäilen, että sellaiset ihmiset eivät rakasta kuin itseään ja ovatkin pohjimmiltaan narsistisia persoonia :(
Miehet on ikuisia metsästäjiä, kaato maistuu makealta. Jotenkin tuntuu, että on sittenkin rehellisempää mennä pyssyn kanssa metsään kuin käyttää aseena viehätysvoimaansa naismaailmassa. Entä sitten, jos/kun mies vaihtaakin vaimonsa sinuun ja vietti vaatii uutta saalista ? Millainen pohja koko asetelma on uudelle liitolle ?
Kärjistän, mutta puhun seitsemän vuoden kokemuksella. Kakkosnaisena saa aina odottaa, usein turhaan. Olet jonossa viimeisenä ja kaikki muu menee edelle. Pidä huoli, ettet täytä elämääsi miehen odottamisella vaan sinulla on muuta, mielekästä tekemistä ja omia menoja. Niinhän sinä (toivottavasti) eläisit, vaikka olisittekin oikeasti yhdessä ? Kukaan tervejärkinen mies ei kestä naista, joka omistautuu täydellisesti, rippakivi sellainen on.
Voisitko kertoa mistä päin tämä mies oli???
Suhteenne pysyy "jännänä ja mielenkiintoisena" tasan niin kauan kuin mies on sen nykyisen kanssa. Sitten, kun hänet jättää ja rupeaa sinun kanssasi, hommat / tunteet väljähtyy. Näin se vaan menee :(
Jos et voi elää "toisena" naisena niin tee se selväksi. Joko juttu julkiseksi tai sitten homma loppuu. Vaikka tyttö olisi pienikin niin kyllä sillä on tapaamisoikeus isäänsä. Ja muusta suvusta ei kannata välittää.
Tosin itse seurustelen naimisissa olevan naisen kanssa ja toistaiseksi olen tyytynyt tilanteeseen. En ole vaatinut rakkaaltani mitään valintaa.
eli kun tutustuin mieheen hänellä oli avioeropaperit vetämässä. ja ex-muijalta meni asunto joten hän muuttikin "väliaikaisesti" takaisin miehen luo, tätä väliaikaisuutta on kestänyt nyt vuoden. eli eihän se avioero näin tule voimaan, vaikka mies sitä edellee haluaa, kun nainen ei paperia kirjoita, eikä näytä poiskaan muuttavan. että tälläiseen eroavaan mieheen minä tutustuin. nuorena tutustunut pari ja mies kertoo että tunteet ja seksi ovat kuolleet ajat sitten.
Tee seuraavasti: Ilmoita miehelle että nyt tämä suhde meni hyllylle
- selvitä asiasi nykyisen vaimosi kanssa ja jos päätät jatkaa niin onnea loppuelämääsi.
- jos taas päätät erota niin tiedät mistä minut löytää - erottuasi.
Ja sitten kertakaikkiaan lopetat yhteyden pidon etkä suostu mihinkään ennen kun mies on vapaa.
Sinä vapaudut kahlitsevasta suhteesta ja ryhdyt elämään omaa elämääsi eteenpäin. Itkuistahan se aluksi on mutta mulla on kaksi esimerkkiä todellisesta elämästä.
1. Minä itse. Mies otti yhteyttä kahden vuoden kuluttua ja kertoi eronneensa. Olin itse jo silloin seurustellut vuoden verran, ja olen edelleen onnellisesti naimisissa tämän uuden seurutelukumppanin kanssa.
2. Tuttavalleni kävi niin, että mies ilmestyi oven taakse jo parin kuukauden kuluttua, pääsi sisälle ja on siellä edelleen.
Eli jossain vaiheessa on vaan sen miehen kasvettava aikuiseksi ja otettava vastuu sittä ettei pilaa kaikkien osapuolten elämää. Ihan sama kuka siinä jätetään, mutta se jätettykin osapuoli saa reilusti mahdollisuuden parempaan tulevaisuuteen. Ja mitä lapsiin tulee niin niillä on ihan turha enään tähän maailman aikaan hakata toisiaan. Ihan tasan kokemuksesta tiedän että eronneet vanhemmat on paljon parempi ratkaisu kun lasten vuoksi säästöliekillä helvetissä palavat ihmisrauniot.
kirjoittajan kanssa. Itse olen tehnyt juuri näin: en pidä mitään yhteyttä miehen ennenkuin ero on selvillä. Ja mitään suhdetta mieheen en edes aloittanut kun kuulin hänen olevan avoliitossa.(Ei ole onneksi lapsia.)
Nyt sitten odotan mikä on ratkaisu mutta elän samalla myös omaa elämääni ja pidän silmät auki.
Laita mieheen vauhtia tällatavoin!
Uteliaisuuttani kyselen vähän taustoja sinulta: oliko omalla kohdallasi ja ystäväsi kohdalla mies naimisissa ja oliko lapsia? Olitteko kauan tapailleet miestä salassa ennenkuin pistit yhteydenpidon tauolle? Entä ystäväsi?
Kiitos vastauksesta :)
Omalla kohdallani olin - uskomatonta kyllä, mutta olosuhteista johtuen mahdollista - seurustellut useamman kuukauden ajan. Mutta pistin miehen ulos välittömästi kun sain tietää että oli naimisissa ja oli lapsikin.
Ystäväni kuuli avioliitosta ja myöskin lapsista samana yönä kun rakkaus roihahti.
Ja tästä voikin päätellä syyt miksi minä en käänyt kaipamaan elämääni tuota miestä, ja miksi taas ystäväni on edelleen kumppaninsa kanssa.
Pointtini on se että ei avioero ole mikään kamala asia; jotkut rakkaudet vaan loppuu aikanaan ja uudet tulee tilalle. Mutta miltei rikollista on jäädä kitumaan suhteeseen josta ei kukaan saa mitään muuta kun pahaa mieltä. Tää elämä on ainutkertainen pläjäys ja jokainen meistä elää juuri sellaista elämää jonka itselleen järkkää. Ja jokaisen on otettava vastuu elämästään.
ystäväsi pisti välit poikki mieheen kun sai ensimmäisenä yönä tietää vaimosta? Jatkoivatko siis tapailua yhteisen yön jälkeen vai laittoiko ystäväsi rajat heti?
Samana aamuna saateli herran ovelle ja toivotti tervetulleeksi takaisin eronneena miehenä. (ei itseasiassa uskonut enää ikinä näkevänsä miestä)
Korostan vielä että itsekyyttähän tämä on. On hullua jäädä makaamaan liekkeihin pelkäämään menettävänsä jotain mitä ei ole edes ikinä saanut. Jokainen ihminen ansaitsee parempaa.
Olen samaa mieltä liikaa nähneen kanssa;
"...jos rakastat jotakin, päästä se vapaaksi. Jos se tulee takaisin, se on sinun - jos ei - ei se koskaan ollutkaan..."
Eli ehdot pöytään, mies jäähylle - ja tulkoon halutessaan takaisin vapaana miehenä.
Ei yksinkertaista, mutta mahdollista. Kaikista eniten siinä voi hänelle tuskaa tuottaa tuleva "viikonloppu-isyys", jos lapset jäävät äidille.
Silti isä voi olla vahvasti läsnä, vaikka päivittäin lapsensa elämässä - jos todella haluaa.
En suosittele miehelle repivää suhdetta, jos sen ongelmia ei ole mahdollista korjata. En myöskään sinulle tyytymistä salailuun - ethän ole miehelle "turvasatama", jonne hän aina parkkeeraa emotionaalisesti, kun kotona vanne kiristää?
Niitäkin tapauksia on, joilla avioliitto perustuu järkeen, talouteen ja lapsiin - ainoastaan.
He haluavatkin elää niin, ja tunneasiat hoidetaan muissa naisissa/naisessa.
Olethan myös valmistautunut henkisesti mahdolliseen äitipuolen rooliin, sillä mahdolliseen "kauppaan" kuuluu kaksi ihmistä;
isä ja tytär!!! Ja niistä kahdesta tärkeämpi on AINA se tytär, ja niin sen kuuluukin olla, mikäli minkäänlaista arvomaailmaa löytyy.
Lienee mahdoton sanoa millaiset onistumisen mahdolisuudet tässä on, mutta anna asialle aikaa. Tietysti kaikki meni väärinpäin.. mutta iekös se just ole sitä elämää, että asita ei aina mene oikein. Olitte kavereita ensin ja huomasitte, että klikkaa, so? Mitä sitä tuomitsemaan, ei mies rakastu toiseen naiseen siksi, että se on jännää.. Jos kotiolot on jumissa niin sellaisille tunteille on tilaa, miksi tuomita aina sitä toista naista? Okei, parisuhde vaatii hoitoa, mutta jos se on jo vuosikausia ollut hoitamatta, niin parempi on siirtyä eteenpäin.
Vaimo voi suuttua ja vaikuttaa miehen ja lapsen väleihin, mutta toisaalta.. lapsella on oikeus olla isänsä kanssa. Ole sinä varovainen siitä miten lapsen kanssa olet tekemisissä, eli anna isän olla lapsensa kanssa kahden.
Mutta älä menetä toivoa, voi hyvinkin olla, että saat hyvän miehen. muista kuitenkin hoitaa teidän suhdetta, ettei se hoitamattomana johda uuteen kierteeseen :)
Onnea ja ihanaa jatkoa
tiedät että tää liitto nyt vaan on ohi?
Olet nimenomaan se ns. toinen nainen ja tiedät hiedän kotielämästään tasan tarkkaan niin paljon kuin tämä mies on valmis kertomaan tai valehtelemaan.
Sanot että avioeropaperit on valmiina ja hän on siis nyt valmis viemään ne eteenpäin...oletkos ne paperit nähnyt. Mikään nimittäin ei ole niin varmaa kuin epävarma. Eikä kannata juhlia ennenkuin tää mies oikeasti on liitostaan lähtenyt.
Sun pitää olla varautunut myös siihen että tää mies tekee sulle saman tempun kuin on tehnyt vaimolleen. Elikkä kun pettää kerran....pettää toisenkin kerran. Kynnys pettämiseen helpottuu.
Jotenkin toivon sisimmässäni että tää mies tekis sulle saman tempun. Jotta saisit itse tuntea miltä se tuntuu.
Tämä kakkos-ikävä-kyllä-horatsu saa toivottavasti kuset kintuilleen hieman myöhemmässä tulevaisuudessa. Kaiken lisäksi se tuntuu olevan tosi sinisilmäinen, siis supertyhmä kuin puolikuollut pässin raato. Ei millään pahalla, mutta noin se menee, valitettavasti.
Mistä on tällainen VIHA peräisin? Luultavasti omista julmista kokemuksista. Miten voit vihata ihmistä näin paljon jota et edes tunne etkä tiedä mitään näiden ihmisten suhteesta? Kasva aikuiseksi. Maailmassa ei aina mene kaikki niin kuin haluaa. Ja aina se ensimmäinen vaimo ei ole se joka pysyy lopunelämää.
Täydellisesti tyypillinen, ilman omaa tahtoa ja selkärankaa oleva mies. Mutta laskelmoiva omaksi edukseen: tuplapillut varmistettu piiitkäksi aikaa sinun hölmöytesi vuoksi. Ei takuulla aio erota vielä aikoihin vaimostaan. Kaikki nuo selittelyt haisee vahvasti vain tekosyiltä. Olet pelkkä panopuu teennäisillä tunteilla. En usko että sinussakaan on selkärankaa tehdä niin kuin pitäisi: pistää mies oikeasti vastuuseen elämästään ja teoistaan. Että jatkaisitte vasta sitten kun mies on OIKEASTI eronnut ja asuu omassa kämpässään, jonne sinäkin olisit tervetullut aidosti romanttisessa mielessä. Valitettavasti noissa salasuhteissa vain pieni promille on aitoja jotka myös jatkuu niin, että jompi kumpi jättää sen vanhan taakan menneisyyteen ja elämä jatkuu avoimesti uuden kanssa.
tunteista kun et ole ihmisiä edes tavannut. Kahden ihmisen välisistä tunteista ja suhteesta tietää vain he itse.
Minä olen ollut samanlaisessa tilanteessa ja mies todella erosi vaimostaan. Minä ja mies olemme yt kihloissa ja onnellisesti yhdessä. Tyttö asuu pääosin meidän luonamme. Sitä se rakkaus teettää.. Eivät salasuhteet aina ole maailmanloppu. Ja sitä paitsi, ei se kolmas osapuoli ole syypää kaikkeen. Kyllä suhteessa on jonkin asian oltava päin honkia mikäli siihen väliin mahtuu yksi ulkopuolinen henkilö.
Sinun tilanne voi olla eri ja parempi kuin minulla koska meillä suhde loppui siihen, kun en enää jaksanut ja muutin toiselle paikkakunnalle ja muutaman kk.päästä siitä paljastin suhteen vaimolle. Olin aivan burn out silloin jo. Ensimmäisen kerran sain anteeksi lopulta, mutten enää toista..hän ei halunnut kuitenkaan erota. Yleensä nuo loppuu huonosti ja suhde on todella rankka pidemmän päälle, mutta teitysti jos mies Oikeasti nyt eroaa ja avioliitto on huono, niin sitten.. Huoraksi minuakin vaimo tietty sitten haukku jne...vaikka olin ja olimme korvia myöten rakastuneita. Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun moiseen lähden mukaan. Luulin minäkin, etteihän tässä mitään, kun en ollut alkuun edes heti ihan täysillä mukana. Se on ainakin 100% varma ettei tuo enää toistu, toisesta en enää selviäisi. Kun nytkin tekee vieläkin tiukkaa.
Kakkos nainen ja se ei siitä miksikään muutu,koska miesystävälläsi ei ole munaa tai sitä selkärankaa erota nykyisestä vaimostaan.On helppoa keksiä verukkeita ettei tarvitse erota.Mutta mikäpäs siinä,ole kakkonen jos et ykköseksi pääse,vuosien edetessä voit tipahtaa jo kolmoseksi.Tv.Aikuinen mies,jolta löytyy se selkäranka.
Mutta tosi on. Naisia on saatavilla vaikka KUINKA paljon Suomessa. Hyviä miehiä on vaan vähemmän ja heillä ON ottajia VAIKKA kuinka paljon! Kolmos-sija on kyllä hyvin mahdoll.seuraava askel.
jos tuo jatkuu. Miehillä ei yleensä IKINÄ ole selkärankaa/voimaa sittenkään erota perheestä, vaikka joillakin se on, mutta harvemmilla. LASTEN takia..sitä minäkin kuulin muutamaan kertaan...silkkaa tuskaa vain naiselle.
eikä siitä munastakaan.
jos mies on vapaa ja aikuinen,kuten väität,saattaa naisen hälytyskellot soida,"miksi ei ole kelvannut kelleen?"
verran kertoa,minulla on kyllä jo vaimo ja oikein hyvin olen hänelle kelvannut. Selkärankaa pitää olla niin paljon,että pystyy eroamaan eikä pyöritä ykkös ja kakkos naista.Paitsi tietysti,jos haluaa sitä tehdä ja se tuo hänelle jotain kicksejä.Topicin aloittaja kyllä uskoo vahvasti,että mies puhuu totta...Kaikkea ei pidä kuitenkaan uskoa,ontuvia selityksiä on niin helppoa kertoa.
Tuo on kyllä täysin totta. Olin joskus tyhmyyksissäni toinen nainen, ja yhtäkkiä tipahdin kolmoseksi. (se oli minulle ihan oikein, sain ansioni mukaan)Mies "rakasti" kolmea naista yhtä aikaa! Pettäjä tulee pettämään myös sinua. Jos kykenee elämään kaksoiselämää ja valehtelemaan päin naamaa vaimolleen, ei ole temppu eikä mikään valehdella rakastajattarilleen! Ja ne puheet avioeron ottamisesta... Uskokaa pois, mies ei jätä koskaan vaimoaan, vaikka lupaileekin niin vuodesta toiseen.
Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa lähes 30 vuotta sitten.Nyt olemme olleet naimisissa tämän silloin varatun miehen kanssa jo pian 26 vuotta. Aika, jota kyselijä nyt elää on raastavaa. Epäselvässä tilanteessa elävä toivoo ratkaisua, mutta se ei tapahdu sormia napsauttaen, vaan ajallaan.
Itse rohkenin silloin soittaa kirkon parisuhdeneuvontaan ja sain sieltä parhaan ja ymmärtävän kuulijan, joka ei tuominnut, vaan keskusteli asiallisesti ja piti olemassa olevia tunteita ratkaisevina avaimina. Kuvitelkaa, silloin aika oli vielä toinen kuin nyt.
Minä en kuitenkaan voinut tuota tilannetta yksin ratkaista, vaan mieheni teki sen monenkertaisen veivauksen ja suhteemme koettelun jälkeen. Tietysti olin omalta puoleltani tehnyt selväksi, etten aio jäädä toiseksi naiseksi loppu elämäkseni. Myöhemmin mieheni on ollut hyvin onnellinen saamastaan uudesta mahdollisuudesta ja rikkaasta elämästä, joka avautui meille kahdelle. Toki kaikki ei ole ollut aina helppoa, vastoinkäymisiä on joka liitossa, mutta perustahto pysyä yhdessä on se tärkein tekijä - ainakin kun kysymys ei ole uskottomuudesta tai muusta vakavasta ongelmasta. Kolmikymppisenä osaa jo harkita minkälainen suhde on kysymyksessä ja mitä elämältä haluaa. Rohkaisen siis nimimerkkiä.Sukulaiset, ainakin omat vanhemmat, hyväksyvät asian, kun näkevät tosi rakkauden tekevän asianomaisaet onnellisiksi.
äläjätä aivoja narikkaan....yksi ihminenkerrallaan...
Ei voi muuta sanoa kuin että surullista että sinunkaltaisia ihmisiä on olemassa. Vielä kehtaat tulla tänne ruinaa jotain sympatiaa ihmisiltä " En ole huora, olen niin hyvä ihminen kuin rikon toisen suhdetta " asenteella. Sinä et ehkä näe itseäsi vaan jonain toisena naisena jota pannaan mutta se ei tarkoita sitä että et olisi semmoinen. Etkä pelkästään tee pahaa toiselle osapuolelle avioliitossa vaan koko perheelle!
Mietihän hetken tätä lausetta minkä kirjoitit ja sen jälkeen mieti miten järkevä ja älykäs ihminen olitkaan:
"Hänen vanhempansa ovat eronneet ja se on jättänyt jälkensä. Hän haluaa että tilanne on lapselle mahdollisimman helppo."
Mitä luulet että se tyttö oppii vanhenpana sinun teostasi ?
Yhdellä sanalla: TYPERÄ!
Ei voi kun yhtyä edelliseen.."Taas yksi ääliö lisää".....
Eikö kannattaisi lopettaa miehen vanhemmiltaan oppima sairas perinne eikä opettaa miehen tytärtäkin ajattelemaan, että eroileminen on normaalia?
Mahdoton yhtälö. Tekstisi kuuluisi olla: "LainaDildoni on naimisissa". Ja tuolla alempana repesin kunnolla: "Olemme älykkäitä aikuisia..." Kun tekstin pitäisi olla: "Olemme ihan älykääpiöitä ja sivistymättömiä räkänokkia joilla ei ole elämässä mitään muita tapoja kuin salapaneminen hätäisine sohaisuineen".
pettäjä mies pettää aina ja tulee varmasti sinuakin pettämään niinkuin petti vaimoaan sinun kanssa :)
kun se tapahtuu, muista mitä itse sanoit. "aikuisien tunteille ei voi mitään". siinä on turha sitten enää itkeä että miksi niin teki sinulle.
Menin aikanaan rakastamani miehen kanssa naimisiin.Ihana tytärkin siitä suhteesta syntyi. Vuodet vierivät ja miehellä oli niitä "kakkosnaisia" enemmänkin. Seksistä ei liitossamme ollut puutetta mutta ruoho oli vihreämpää aidan takana. Asia selvisi minulle ja heitin ukon ulos ja en ole katunut. Miltähän mahtaa tästä vaimosta tuntua kun olet iskenyt hänen rakkaansa.Itselleni oli järkytys.Tänään olen onnellisesti yksin.Ex-miehellänikään ei kuulemma ole ketään.Sitä saa mitä tilaa.Ota järki nyt käteen.Tunteet eivät ole rakkautta vaan se miten toista kohtelee.
luuletko tosiaan että se mies ei käy vain höyläämässä sua. sellaista ukkomiestä ei olekaan, jolle toinen nainen olisi muuta kuin panopuu jota höylätään kun omalta vaimolta ei saa.
mies voi sanoa mitä tahansa, etenkin tyhmälle naiselle. ei ihme että teitä naisia pannaan ihan halvalla.
Mutta toinen nainen kylläkin, sama se kuinka syviä teidän tunteet on ja kuinka aikuisia olette.
Olen ollut toinen nainen. Miehen kanssa meillä oli myös samat kiinnostuksen kohteet jne. blaa blaa blaa, mutta silti hän valitsi vaimonsa. Osittain varmasti tottumuksesta, mutta uskonpa, että hän myös tosissaan rakasti vaimoaan. Uskon, että jos hän olisi jatkanut kanssani, hän olisi alkanut verrata minua vaimoonsa jossain vaiheessa.
Kyllähän sitä voi keneen tahansa rakastua, mutta toisena naisena olemisesta en ole kuullut mitään hyvää sanottavaa. Se on se ikävä tosiasia.
Tuo minun poikakaveri silloin muuten kävi paneskelemassa muitakin naisia. Että mistäs tiedät, ketä muita se sinun ihana poikaystäväsi tapailee? Kun on kerran pettänyt, miksei pettäisi uudestaan? Voi siis hyvinkin olla, että oletkin ties monesko nainen... Ei millään pahalla...
Hei,en tuomitse tilannettasi,minulla mies ystävä joka ollut naimisissa 15 vuotta mutta vaimo kuollut ja mies jäänyt ex anopin ilmeisesti ikuiseksi vävyksi.anoppi saapuu miehen asunnolle joka siis ollut myös tyttären koti aiemmin ja vahtii miestä ja tämän menoja.olen tässä suhteessa se odottava osapuoli joka odottaa milloin anoppi antaa miehelle "vapaata".Kummastellen olen seurannut miten hän keksii joka päivälle ohjelmaa sukulais/tuttava vierailuja ym.ettei mies lähtisi omiin menoihinsa.Nyt alkaa myös mittani olemaan täynnä tätä touhuilua,mutta kirjoitin sen vuoksi onko muilla samankaltaisia kokemuksia?
tuo asia puheeksi miehen kanssa. Han pelkaa tai on jotenkin alamainen EX anopilleen. Anoppi varmaan antaa miehen ymmartaa ettei tama saa tapailla muita naisia koska on ollut hanen tyttarensa kanssa naimisissa, ja han kokee sen pettamisena. Eli tavallaan tama on sen anopin ongelma, mutta sitten syyllistaa miesta, luultavasti sanattomin teoin ja elein. Jos mies on liian kiltti laittamaan anopille hanttiin, niin tue sina miesta ja potkaisette anopin pois yhteistuumin! Miehen menot eivat kuulu anopille, varsinkaan enaa, ja tehkaa se myos hanelle selvaksi!
Voisiko tätä asiaa kuitenkin ajatella inhimillisemmin?
Kyseinen anoppi kokee miehen hyvin läheiseksi itselleen, koska kyse on hänen kuolleen tyttärensä puolisosta. Ei se ole niin yksinkertaista, että kas, tytär kuoli ja nyt anoppi on EX-ANOPPI hus helvettiin siitä "vahtaamasta". Tuo on todella tunnekylmä tapa ajatella asiaa. 15 vuoden aikana miehestä on saattanut tullut hänelle kuin oma poika, ja tyttären kuolema tekee tunnesiteestä vielä vahvemman.
Mielestäni tuo ehdotuksesi anopin "potkaisemisesta pois yhteistuumin" on suorastaan moraaliton. Mies voi käydä asioita läpi anoppinsa kanssa muullakin tavalla. Millainen ihminen poistaa kuolleen aviopuolisonsa äidin elämästään toisen naisen tieltä noin vain? Pitää olla todella typerä ja itsekäs, jos ei tajua, ettei asia ole niin suoraviivainen.
Muutenkin tuo edellisen kirjoittajan kuvaama "vahtaaminen" on luultavasti liioiteltua, koska se on vain hänen näkemyksensä anopista, johon hänellä ITSELLÄÄN ei ole siteitä.
"En näe itseäni minään muijana jota äijä käy paneskelemassa kun oma vaimo ei anna vaan olen se nainen jonka kanssa mies haluaisi olla muttei pysty ympäristön paineiden takia."
Ihan yleisenä kommenttina, että naiset, jotka ovat toisena naisena pelkkiä panopuita, luulevat aina suhteesta enemmän, jos heillä on tunteita mukana edes vähän. Aina. Vanha tarina. Sitä paitsi luulisi, ettei kukaan halua itselleen miestä, joka on valmis hylkäämään kaveriksi muuttuneen vaimonsa ja tyttärensä. Yleensä miehet eivät ole niin selkärangattomia, että siirtyisivät yhden naisen luota toisen naisen luo.
Ja sitten sekin on hyvä kysymys, jättäisikö mies vaimonsa, jos ei olisi toista naista valmiina kiikarissa. Jos ei jättäisi, mies on märkä sukka.
on tuttu tilanne jo useamman vuoden ajalta. Kehottaisin sinua vain olemaan kärsivällinen. ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ ala painostamaan poikaystävääsi. Siitä ei seuraa muuta, kuin katkeruutta. Jos ei heti, niin sitten myöhemmin. Anna hänelle aikaa tehdä päätöksensä omaan tahtiinsa. Se päätöksen teko ei ole helppoa. Nauti niistä hetkistä, mitä voitte olla yhdesä. Itse odottelin vuosia ja taas vuosia naisystäväni tekevän tuon päätöksen. Eikä ne vuodet takuulla menneet hukkaan. Valitettavaa vain on, ettei hän ennättänyt sitä päätöstä tehdä, ennen kuin suhteemme kariutui muihin seikkoihin. Silti olemme edelleen hänen kanssaan hyviä ystäviä.
Niin, rakastamisessa ei ole kysymys vain omista tarpeista. Mutta koskaan ei tiedä, kuinka paljon elonpäiviä on kullekin suotu. Toisaalta, jos ette ole yhdessä jakaneet arkea, niin et voi tietää toisenkaan aidoista tunteista - arjessahan ihminen on sitte oma ittensä, vajavuuksineenkin.
se toinen, joka saa vihat niskaansa joka suunnalta ja jonka mies lopulta hylkää perheensä takia. Sad but true. Olen ollu ite se toinen, ja näin vuosien jälkeen en ymmärrä miten olen voinut tehdä jotain niin kamalaa että olen alistunut olemaan se toinen, jonka takia on vähällä ollut perhe hajota. Olen myös joutunut petetyksi, enkä luota enää omaan varjoonikaan. Tiedän molemmat puolet, eikä ole helppoa olla kummallakaan puolella. Luottamus on mennyt, sekä miehiin että naisiin. Se toinen nainen on vosu, huora, kodinrikkoja, vihattu, leima jonka jälki näkyy pitkään
Kyllähän se vaikuttaa pidemmällä aikavälillä myös omanarvontunteeseen ja itsekunnioitukseen. Tunteen vallassa voi tehdä tyhmiä ratkaisuja, joista kantaa myöhemmin häpeää. Perheen rikkominen on helppoa sivuuttaa, jos ei hormonihöyryissään ajattele sitä vaimon ja tyttären näkökulmasta.
Kunnon mies ei koskaan jätä perhettä toisen naisen vuoksi. Heikko mies voi pettää, jos avioliitto on tosiaan kurjassa tilassa ja muutosta on vaikea saada aikaan, mutta perhettään ei lihanhimolle heikko mies jätä, jos on edes rahtunen kunniantuntoa jäljellä.
Kunnon mies jättää vaimon ja perheen _vain_ siinä tilanteessa, jos katsoo sen olevan kaikkien osapuolten kannalta paras ratkaisu. Mutta hän ei tee sitä päätöstä vain siirtyäkseen perheensä luota toisen naisen luo. Se on päätös, johon ei voi liittyä kolmansia osapuolia.
Tämän ketjun tilanteesta voi todeta, että siinähän keskustelunaloittaja ottaa ristikseen tuon kyseisen miehen ja rikotun perheen. Onko se sen arvoista? Alkuperäinen kirjoittaja tulee ajan kuluessa huomaamaan, ettei ollut, mutta niinhän se useimmiten menee. Ihmiset eivät ole viisaita vaan jälkiviisaita.
Älykkäät Aikuiset ovat Rehellisiä eivätkä teoillaan loukkaa muita. Raukkamaisinta on toimia Petollisesti toisen seläntakana. Mies on Sikamainen Raukka, joka loukkaa vaimoaan alhaisimmalla tavalla mitä keksiä saattaa. Uskollinen, rakastava ihminen tekee tilit entiseen selviksi ja vasta sitten lähtee etsimään uutta - pelkuri petaa ensin uuden pedin. Mikä teitä toiset naiset tai miksi itseänne haluattekaan kutsuttavan vaivaa - monesti olette pari-kolmekymppisiä ja "seurustelette" liki isänne ikäisten kanssa? Kehtaatte jopa tulla toisten aviovuoteisiin. 20 avioliittovuoden jälkeen lasteni isä ilmoitti tekstiviestillä löytäneensä uuden, syynä oli se ettei kaksikymppisenä tiennyt mitä nelikymppisenä haluaa - oman lapsensa ikäisen naikkosen. Eikä miehessä ollut sen vertaa miestä, että olisi edes eropaperit tehnyt, vaikka sanoi seurustelevansa tämän kanssa vaikka avioliittomme jatkuisi. Ei sillä ollut sen vertaa häpyä, että olisi ollut tulematta silmieni eteen miehen nuorempaa lasta tapaamisiin hakemaan tullessaan, vaan istua junttasi repsikan paikalla. Nyt mies kertoo, jotta tulee hyvin toimeen kanssani - ja paskat - minä vaan olen sellainen nainen, joka antaa lasten tehdä omat päätöksensä ja tietää lasten rakastavan molempia vanhempiaan ja haluaa heidän parastaan eikä panettele aikoinaan rakastamaansa puolisoaan. Rankkaa se on ollut ja moni siitä on joutunut kärsimään, kaksi vuotta sitä peliä oli pidetty ennen kuin minulle kerrottiin - jos olisi ensin kertonut haluavansa eron, voisi kenties tullakin toimeen kanssani, mutta en edes osaa sanoin kuvata miten alhaisena häntä, nykyistä vaimoaa ja uusia lapsiaan pidän. Ja kirkkokin tällaiset huorintekijät siunaa - siksipä kai niin moni siitä eroaakin. Ikinä en ilmeisesti saa selville miksi näin kävi, koska mies ei halua kertoa. Seksistä se ei ainakaan ollut kiinni, sillä se oli todella hyvää loppuun asti - viimeisellä kerralla otin tyydytyksen vain itselleni ja sitten lemppasin hänet sohvalle, suuttui siitä ihan kauheasti (olin saanut pari viikkoa aiemmin tietää toisesta naisesta). Niin kyllä se on huora, joka toisen miestä paneskelee, vaikka kuinka koettaisi tekoaan muuksi selitellä. Sille vaimolle toivon voimia kestää tilanne, kun sen saa selville. Ja alimpaan helvettiin toivon kaikki petolliset puolisot kumppaneineen.
Mitä jos hankkisit itsellesi terapeutin että pääsisit jotenkin yli tuosta tilanteesta. Luuletko todellakin ettei tuo loputon katkeruus syö ihan sinun omaa elämääsi. Ja mikä pahinta se satavarmasti heijastuu myös lapsiisi koska ihan tännekin tulee tunkkainen marttyyriyden leyhähdys.
Rakkaudet loppuu ja avioliitot loppuu; näin tässä vaan nykyisin käy kun emme enää onneksi eletä aikaa jolloin oli ainoastaan lupa vihata ja kiduttaa toista kunnes kuolema tuli ja armahti.
Jos voisit joskus ymmärtää sen faktan että teidän liittonne sössitte te kaksi ihan itse, niin saattaisit jopa itsekkin löytää positiivisuutta omaan elämääsi.
kun äiti ei eläisi katkerana isänvihaajana lopunelämäänsä vaan avaisi uuden oven elämässään.
Huora eli prostituoitu on henkilö joka myy seksipalveluja rahallista korvausta vasten. Että voitaiskos pysyä asiallisina?
Ja tuota termiä "toinen nainen" voisi myös miettiä joskus ihan aikuiselta pohjalta. Itselleni on käynyt niin että havaitsin jossain vaiheessa 15 vuoden avioliiton jälkeen että meitähän onkin tässä kolme. Mutta hyvin pian tuumailtuani huomasin että itseasiassa minä laillisena vaimona olin se ylimääräinen. Silloin oli oikein hyvä aika lähteä.
Ja kuka sitten on se syyllinen. Ihan varmasti sekä minä että ex-mieheni. Me emme osanneet pitää liitostamme hyvää huolta emmekä rakastaa tarpeeksi. Jotta jos jollekin haluaisin kiukutella niin kyllä se naama löytyy peilitä ja toinen vanhasta hääkuvasta.
Ja hei - lapsille VOI myös kertoa että isi ja äiti eivät enää rakasta toisiaan vaan nyt isi rakastaa uutta vaimoaan ja se on ihan OK. Ei tollasella kiukuttelulla saa mitään hyvää aikaseks.
mitä häntä syyttelemään. Ja totta kirjoitti, että huora on huora, siitähän tässä on kyse. (En ole mikään vanhoillinen, mutta jotain rajaa pitää tässäkin olla, lapset ja kaikki pelissä).
Jos tämä nainen on jotain väärin tehnyt, on se ollut hänen sinisilmäisyytensä nuoruudessaan, kun on mennyt luottamaan itsekkääseen paskiaiseen eikä ole nähnyt totuutta hänestä.
Ja se, mitä tulee avioeroihin, niin suurin osa niistä johtuu nykyään ihmisten kypsymättömyydestä, erotaan heti, kun ihastumisvaihe on ohi ja suhde olisi parhaassa tapauksessa muuttumassa rakkaussuhteeksi.
Jokainen. Suhteessa on aina kaksi sössimässä. Nuorena sitä rakastuu sinisilmäisesti, eikä sitten enää edes tervehdi miespuolisia koulukavereitaan, kun kumppani ei tykkää. Ja oikein tyhmänä vielä "rahottaa" sen toisen naisen ylläpitoa. Varmasti ois terapia nopeuttanut prosessia - niihin ei vaan niin helposti "köyhälistö" pääse. Keskusteltu on lasten kanssa avoimesti kaikesta ja kaikkien tunteista ja arvoista ja mistä ne tulee, erilaisista ajatuksista, kuka rakastaa ja ketä yms. Ikävää vaan, jotta tällainen "kauhean rohkeet salatut elämät" -mentaliteetti on päässyt valtaan, kun ne erolapset valitettavasti kaikesta yrittämisestä huolimatta kärsivät, kuten alkuperäinen kirjoittaja poikaystävästäänkin kertoo. Kiitos kommenteistanne. (meillä on jo hyvä elämä)
küsta päässäsi vai oletko työtön tsykiatri, kun moisia ohjeita jakelet? Se mitä tuo nainen kirjoitti on sellaista mitä sinä raasu et ole eläessäsi ilmeisesti kokenut, toivottavasti et joudu kokemaankaan.
Se että aviopuoliso,henkilö johon tulisi kyetä luottamaan niin tyvenessä kuin myrskyssä, kaataa paskaa niskaasi tuolla tavalla on rankka kokemus. Toipuminen saattaa kestää vuosia, muisto seuraa lopun ikää. Meillä kullakin on omat konstimme selvitä elon karikoista. Jos joku kirjoittaa tänne tuntemuksistaan aviorikoksen uhrina ja saa siitä helpotusta tuskaansa ei sinun tehtäväsi ole häntä väheksyä. Saattaapi käydä niin,että sataa paskaa sinunkin laariisi ja silloin ei nega-sävyiset textit lohduta.
Huomaa, että osaat suhtautua asiaan (=eroosi) oikealla tavalla, kuten aikuisen tuleekin. Mitäpä tuota ketään erosta syyttelemään. Edes itseään. Saa vain pahan mielen itselleen palkaksi jos syyllisiä lähtee peräämään. Lastenkin kannalta on parempi, josko vanhemmat eron hetkelläkin ja myös sen jälkeen voisivat olla puhe väleissä ja ystäviä. Ja helpottaahan se asioitten hoitamistakin. Sillä ainakin lasten tiimoilta niitä asioita, joitten vuoksi joutuu olemaan tekemisisä keskenään, tulee varmasti. Ja tästä asiasta varmasti moni on eri mieltä (ainakin ne jotka itse eivät uskalla erota vaikka kenties niin olisi parempi), mutta lasten(kin) kannalta vanhempien olisi parempi erota suosiolla, mikäli vaihtoehtona on "väkisin" yrittää elää yhdesä ja sitten riidellä tai mököttää/kyräillä jatkuvasti.
voi hyvän tähen. Kylläpä oletkin katkera. Katkeruutesi vuoksi sydämesi on musta, etkä varmasti pysty rakentamaan uutta toimivaa suhdetta itsellesi, ennen kuin pääset tuosta sairaudestasi eroon. Sillä tekstistäsi päätellen ikävä kyllä katkeruutesi on mennyt sairauden asteelle pahemman kerran. Tuntuu julmalta sanoa tämä mitä äsken sanoin.
Kokeneen neuvo: hellitä jo vihassasi ja katkeruudessasi. Älä myrkytä enää enempää itseäsi. Sillä kenellekän muulle et asenteellasi hallaa tee, paitsi itsellesi. Lopeta se syyllisten ja syiden vatvominen, koska kuten itsekin totesit, et niitä kuitenkan koskaan selville saa. Eikä sillä ole merkitystäkän asian kannalta.
Jos se syyllisen löytäminen sinulle niin tärkeää on, niin voithan ajatella, että se syyllinen olen minä - täysin tuntematon ja asiasta tietämätön. Miksikö tarjoudun olemaan syyllinen? Ihan hyvää hyvyyttäni, että sinä voisit aloittaa rakentamaan itsellesi uutta rauhallista toimivaa parisuhdetta jonkun ihanan miehen kanssa. Sellaisen varmasti löydät, kunhan vain pääset ensin tuosta toivottomasta katkeruudestasi irti. Silloin sinäkin voit jatkaa omaa elämääsi ja vieläpä nauttia siitä.
Toista ET VOI muuttaa, muuta siis itseäsi.
Hyvää ja kaunista alkavaa vuotta sinulle kaikesta huolimatta, toivottavasti siitä muodostuu sinulle onnellisempi vuosi, kuin edellinen on ollut.
Huora ei ole prostituoitu, vaan avionrikkoja. Prostituoitu voi olla huora vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että hän on naimisissa eikä myy palvelua puolisolleen, vaan jollekin muulle.
Olet selvästi katkera vieläkin ja toivoisin, että selvittäisit itsesi kanssa asian ja ottaisit myös osaltasi vastuun suhteesi loppumisesta. Jos löydät rakaudellisen asenteen lopulta siitä hyödyt sinä itse eniten. Katkeruus ja viha eivät ole hyväksi sielulle ja mielelle. Tietenkin miehesi on tehnyt paskamaisesti sinua kohtaan, mutta muista että suhteen ylläpitämiseen tarvitaan kaksi ihmistä, jotka ovat molemmat vastuussa sanoistaan, tunteistaan ja käyttäytymisestään. Ehdotan anteeksiantoa silloin kun siihen pystyt. Helpottaa kummasti oloa.
Muuttuuko teidän suhtautumisenna jos rakastuu toisen vaimoon. Vaimon mies ei kykene täyttämää seksuaalisia velvollisuuksiaan. Hyväksyttekö nyt tänän "kakkomiehen" toiminnan. Nainen jopa sanoo ,ettei tiedä voisiko erota on parl lastakin, mutta haluaa silti jatkaa suhdetta. Onkos tämä nyt siille miehelle kauhea synti josta hänen pitäisi heti paikalla mielenvikaisena tehdä loppu ettei maailman kirjat mene aivan sekaisi sekaisin. Sinulle joka kyselyn aloitit voin sanoa. että miesletäni suurimmat hankaluudet muodostuu ympäristöstä. Ihmiset ei kerta kaikkiaan voi hyväksyä että naimisissa olevaan mieheen voisi rakastua. Siinä on kaikista suurin pulma. Vaikka näin paljonkin tapahtuu. Tiedän, että tällaisia on ollut pitkiäkin suhteita. mutta näistä vastauksista joita tässä on ollut. Niin ymmärrät hyvin, että asiasta puhuminenkin tuntuu rikokselta. Toivon kuitenkin onnea ja kestämistä teille
Ei se asia siitä miksikään muutu. Tyttöystäväsi voi rakastaa miestään vaikka kuinka paljon ja kun ei tämä voi täyttää seksuaalisia velvollisuuksiaan, se on AINOA syy miksi hän on toisen miehen kanssa. Voihan hänellä olla tunteita sinua kohtaan, mutta voi olla, että hän rakastaa miestään kuitenkin enemmän kuin mitään muuta maailmassa.
Kyllä jotkut ihmiset vaan on säälittäviä, kun haluavat uskotella itselleen, että heitä palvotaan ja "se nyt vaan on tämä tilanne, kyllähän me yhteen kuulutaan"...
Voin vain surra kuinka tyhmä olet,sillä tällä kaverilla ei voi olla oikeata rakkautta sinua kohtaan,jos olisi, olisi ottanut eron jo aikoja sitten.Narrattavia nuoria naisia on pilvin pimein, jotka elävät ruususen maailmassa ,unelmoiden ukkomiehn jättävän omaisuutensa jaossa myös emännälleen,eihän viisas vaimo luovu saavutetuista eduista jonkun pikkutytön takia,muista se.Itse olet löytösi ja soppasi keittänyt,nyt sitä soppaa sopii popsia.Muista elää myös omaa elämää,toisen kautta voi kohta olla liian myöhä.
perhe rauhaan.
Mikä mukavampaa, kuin että miehellä on "voita kahden puolen leipää"!
Kun saat ikiomaksi, alkaa pettää sinuakin! Historia toistaa itseään ja "olkapäitä" ruikuttaville koltiaisille löytyy!
sinulle on tullut siihen, että haluat hänet vain itsellesi.
Epäilen, että kun olet hänet saanut, niin sitten se vasta kurjuus alkaa hänen osaltaan.
Katsos kun hän käy kuitenkin lastaan tapaamassa, ja sinä et vaikuta kovinkaan selaiselta luonteelta, että hänellä olisi omaa aikaansa sinun lisäksesi.
Teillä on nyt yhteiset harrastukset, mutta entä sen jälkeen, kun pamautat itsesi paksuksi, ja hänen elatusmaksunsa menevätkin teidän yhteisestä kassasta?
Annan ajan hoitaa asia kohdalleen. Avioerolapsia on jo aivan tarpeeksi.
Kylä se ukko lähtisi, jos se olisi hänelle esimerkiksi taloudellisesti mahdollista.
Mikä hätä teillä on? Tikittääkö biokellosi nyt sitä vaihetta, että lapsi on ukkoineen saatava just nyt?
Jos teillä on hyvä olla yhdessä, niin olkaa kuten tähänkin asti, aika hoitaa loput.
Katsos kun se käry käy kuitenkin, niin kyllä vastapuoli tekee ratkaisunsa oitis.
Sittenpähän näet jäitkö lehdelle soittelemaan.
Siis aika hoitaa, älä vaivaa päätäsi mokomalla asialla. Nauti miehestä kun kerran voit, tai hanki joku toinen.
Minä tiedän, että se nainen myöskin rakastaa miestään, mutta ukko on olosuhteiden pakosta, ja ehkä ison perinnön toivossa naimisissa.
Talous jos olisi hänellä kunnossa sillä mallilla, että hän omillaan pärjäisi, ja ei rakastaisi tuota naista, niin hän olisi jo ratkaisunsa tehnyt.
Jatkakaa samaan malliin, asioilla on taipumus järjestyä.
On olemassa sellainenkin vaihtoehto olemassa, että kaksi varattua "löytyvät" toisensa. Ollaan muka "yhtä aikuisia" kuin esimerkki parissamme. Revitään ja raastetaan kaksi parisuhdetta. Itketään ja kärsitään erossa, riemuitaan ja iloitaan kun ollaan yhdessä. Eli tilanne ei ole sen kummempi kuin vain toisen ollessa liitossa. Parisuhteet ovat nykyään todella vaikeita mahdollisuuksien ollessa nykyään rajattomat. Ollaan yhtä sitoutuneita kuin yleensä työpaikkoihin tai oltiin. Moraalin uskon muuttuvan myös parisuhteissa tulevina aikoina.
tapuksessa. Kaksi perhettä menee rikki. Neljä aikuista neljä lasta ja muka kaksi onnellista! Mahdoton yhtälö!
Minulla oli tilanne toisinpäin eli minä olin vaimo ja mies vapaa. Hän oli muutamia vuosia nuorempi ja meille tapahtui vain se kuuluisa klick ja sitten se oli menoa. En koskaan kuvitellut eroavani; kuuntelin vain hänen suunnitelmiaan yhteisestä tulevaisuudesta. Suurin mikä piti meitä yhdessä oli mahtava seksi. 9 vuoden jälkeen väsyimme molemmat. Häneltä puuttui sosiaalinen elämä minua odottaessaan ja minä väsyin kaksoiselämään. Jälkeenpäin olen todella katunut, että vein hänen nuoruudestaan niin monta vuotta. Tunnen, että pilasin hänen elämän. Häneltä vei monta vuotta löytää uusi kumppani. Minä jatkoin helpottuneena avioliittoa. Toivon, että emme olisi ikinä tavanneet. Olisimme säästyneet monelta murheelta ;)
Kirjoituksesi oli hyvä kannanotto. Mutta yksi asia jäi hiertämään, ei ainoastaan kirjoituksesi seasta, myös muualta kuultuna. Mitä on "mahtava seksi"? Olen yrittänyt makustella sanaa mutta se ei ole auennut? Onko se vain sellaista, että aviossa olit saanut arkipanoa, mutta tämä nuorempi jaksoi jyystää sinua tuntitolkulla? Muuna en ymmärrä sanaa "mahtavaa seksiä". Paitsi jos aisa on ollut kuin hevosella.
MItä on mahtava seksi? Miten se eroaa parisuhteen seksistä, jossa kirjoittaja elää? OLisiko se juuri tuo kesto tai sitten se mahtava kalu! Siitä minäkin unelmoin. ;)
Kyllä te jokainen olette elämässänne tavanneet ihmisen, jonka kanssa olette sängyssä täysin samalla aaltopituudella. Sellaisen joka arvaa vaistomaisesti, mistä pidät ja jonka kanssa olet itse rohkea kokeilemaan kaikkea uutta ja erilaista. Seksi oli ihan tavallista - ei mitään perversioita - mutta yhteinen tunne oli taivaallinen. Ja me molemmat tunsimme näin. Kyllähän tietysti nuori mies jaksaa ja eihän kokokaan ollut niitä pienimpiä, mutta se ei ole se pointti... Kun päätin lopulta katkaista suhteen, itkin monena iltana, että enää kukaan ei koskaan rakastele minua niinkuin hän. Mutta halusin pelastaa hänelle elämän, koska hän ei olisi itse voinut tätä koskaan lopettaa - sen verran useasti sitä yritettiin. Nyt hän on naimisissa ja toivon, että hän on onnellinen. En halua enää tavata häntä. Olen itse myös saavuttanut tasapainon enkä haikaile muiden perään. IKINÄ en halua enää vastaavaan suhteeseen.
istituutio, joka on enemmän kuin suhde ja enemmän kuin mahtava seksi. Onnea, että huomasit lopulta mitä todella haluat. Silloin kun pystyy seisomaan omilla jaloillaan, ei tarvita "vara-asemia". Holhoojaksi et myöskään ruvennut, sitähän nuoret miehet hakevat vanhemmassa naisessa. Miehen vaimo on varmaankin tyytyväinen hyvin koulutetusta seksipartnerista että silleen. Hyvää loppuelämää.
Koko aikuisiän olen saanut jännittää että ottaisin naisen huomioon oikealla tavalla etten satuttaisi. Nuorempana tuli ehkä innostuneena jyystäneeksi rajustikin. Sitten havahduin ajattelemaan seksiä kokonaisuutena. Ei nyt mitään hulluja tunnin sessioita, hulluksihan siinä tulee, mutta kaikilla mausteilla : == )
Jos se mies sinua rakastaisi ja olisi The mään, tuskin teidän tarvitsisi mitään salanaiminkeja harrastaa. Ukko,jos olisi fiksu, olisi puhaltanut pelin poikki aviossaan ja ottanut sinut vaimokseen. Nyt ko seppä käy panemassa sinua itselleen sopivan aikataulun mukaan ja jatkaa toisaalla "perheelämäänsä".
Etkö uskalla pistää arvoasi koetukselle ja kysyä miksi "rakkaasi" ei eroa entisestä ja ala olemaan kanssasi? Pelkäätkö saavasi näpeillesi?
Loppupeleissä käy niin että huorapukkillasi ei riitä munaa erota ja sinulle jää luu käteen.
Lopeta suhteesi tuohon mieheen ennen kuin hajotat itsesi. Uskotko tosiaan että sinä olet se jota tuo mies ei pettäisi? Aseta itsesi hänen vaimonsa asemaan. Tuollaiset vellihousut eivät ansaitse edes toisiaan.
Hih hei, tutun kuulosta.....minä seurustelin tyttystäväni > vaimoni kanssa 16v> olin aivan pentu, ei kokemusta elämästä... kasvoimme yhteen...tuli koti ja lapset, mutta koitti arki ja mitä sain tuntea... tein kotitöitä ehkä liikaakin, hoidin lapset vein tarhaan ja hain,kävin kaupassa tein ruokaa, pesin pyykkiä, ompelin rikkinäiset vaatteet, hoidin talkkarin tehtävät...vaimo sai hellyyttä ymmärtämystä, lomailimme ja olimme kahden, lapset mummilassa... kaikki niin kuin vain voisi toivoa ja moni olisi onnellinen...mutta...(olen hellä, huomaavainen ja keskusteleva, joka asiasta pystyy keskustelemaan tyyppiä (aika harvassa kuulemma mies rodussa)) :)(huomannut jälkeen päin kun olisi ottajia ja kuinka paljon) rakastin perhettäni,ehdotin et minusta tarvitsemme apua liittomme korjaamiseksi, olisiko joku kolmas osapuoli joka voisi auttaa ja kuunnella... vaimoni ei halunnut eikä saatika keskustella...olimme naimisissa... siin se meni... vuosikin vierähti minun ymmärtäessä, että seksi ei kuulukaan enää avioliittooni... kylmyys ja hellyys hävisivät tai (jälkeen päin ymmärtänyt, että niitä ei ollutkaan koskaan) keskustelin asiasta monasti vaimoni kanssa ja hän ei asian korjaamiseksi moksiskaan, vaan vastaus oli et hae kylältä jos mielesi tekee.... meni vuosi tai pari...sattumalta tapasin ihmisen, hänkin naimisissa ja keskustelimme kaikista asioista sitten se meni jutun suunta siihen minä omastani liitosta ja hänellä samanlaista... tunsin häntä kohtaan ja hän minua aivan mahtavaa kemiaa... aivan ihanan, suloinen, kaunis,ja ajatus et ei sellaista olekaan... olin myyty... siit se alkoi... meni aikaa soitin hänelle, juttelimme ja taas juttelimme jo vain meni aikaa, juttelimme asioista ja kun tuli tilaisuus tunteemme vei.. seksi, siinä oli jotakin, joka vei mennessään ja se kemia, sellaista ei uskonut olevankaan... mutta sitä oli...olimme kumpainenkin avioliitossa ja tunteet ja seksi vei oli helppoa, mutta vaikeata niin vaikeata ettei kukaan usko...kaksois elämää voi p... en jaksanut valehdella itselleni saatika vaimolleni... revin itseni irti valheesta ja sattui... itkin monasta... lapseni saivat kestämään et jaksan... en ollut yhteydessä salarakkaaseeni... meni melki vuosi sitten minä heräsin ei tämä voi jatkua näin halusin erota ja hain paperit sain monien keskusteluiden pohjalta asian menemään niin, että sain sanottua, että vaimoni nimen sain papereihin ja siitä se ruljanssi alkoi... vaimoni koitti kostaa kaikin keinoin kaikki asiat hoidettiin raastuvassa ihan kaikki lapsien tapaamiset,raha asiat ja kaikki... hän hävisi kaikki asiat ja joutui maksamaan kaikki vireille panemat asiansa... miettien monasti mitä jäi minulle käteen siitä 20 vuodesta mitä olimme... RAKKAUTENI lapsiin ja ihanat lapset joihin olen päivittäin tekemisissä... meni melki vuosi... asuin jo yksin... vuoden aikana menin ja suhasin ottajia olisi ollut ja tahti oli et parhaana päivänä kolme naimisissa olevaa naista piti pitää hyvänä... :) harmittaa kun en viittä käynyt läpi kun oli mahdollisuus... aiheutin muutaman eron ja vain kun avasin naispuolisten ihmisten tunne,seksi ja keskustelu tarpeita... en tiedä mitä minussa on kun tuo vastakkainen sukupuoli on niin kiinnostunutta... no olen sen kuullut monesti olen komea,fiksu,hyvin pukeutuva, huomaavainen ja kaikkea plaa,plaa... itse tuntoa se nostattaa ei muuta... sitten koitti aika ja tunne kaikki yritti sitoutua ja saada omistaa vaikka salaakin minut... minä lopetin kaikki en mennyt ainoankaan seksin puutteessa olevan naimisissa olevan naisen kanssa peuhaamaan... se aika meni ja en saanut mitään siitä ajasta... en mitään... ei tunteita ei mitään... vain seksiä... en muuta... Olin silti yksin ja oli helppoa olla mutta elämästä puuttui jotakin...meni puoli vuotta... ja tapasin vahingossa tämän salarakkaani... hän oli eronnut ja seurustellut ja eronnut ja seurustellut ja eronnut...siitä se alkoi taas... ja olemme olleet yhdessä pian 10 vuotta ja vielä tuntuu siltä, että kemiaa jos on niin sitä vain on... :) ja että jokainen päivä on uusi ja jokaisen on opittava ajattelemaan muitakin kuin itseään. JAA RAKKAUTTA,HELLYYTTÄ JA HUOMAAVAISUUTTA, JOS ET NIITÄ SAA TAKAISIN... ÄLÄ JAA........... AINA ON JOKU JOKA KAIPAA JA ANTAA TAKAISIN... T:mies vain
Kuten edellinenkin kirjoittaja, Yksi eronnut mies, olin minäkin naimisissa elämäni Rakkauden kanssa yli 20 v. Minullakin olisi ollut halua hoitaa suhde kuntoon kaikkien karikoiden jälkeen, mutta ex-mieheni ei löytänyt keinoja itsestään. Olimme pattitilanteessa, jossa hänelle oli vain yksi ratkaisu. Hän haki eroa.
Edellisestä poiketen en laittanut kapuloita rattaisiin, vaan seurasin sivusta kuinka hän otti eroa. Lapset kokivat eron omalla tavallaan. Keskustelimme siitä avoimesti heidän kanssaan. Olivathan he eläneet siinä samassa perheessä ja nähneet kuinka kaikki meni vähitellen palasiksi. Uskon heidän kuitenkin saaneen realistisemman käsityksen parisuhteesta ja itsensä kunnioittamisesta tämän eron kautta. Jokainen heistä on kommentoinut eron olleen oikea ratkaisu.
Kun kaikki sitten oli ohi, virallista, aloitin oman etsimiseni. Löysin salarakkaan, jonka kanssa sain kokea jälleen olevani Nainen. En koskaan kuvitellutkaan hänen eroavan. Meillä oli kummallakin omat haavamme, joita näin toisissamme paransimme. Tapaamiset harvenivat ajan myötä... Hänestä jäi kuitenkin minuun sellainen vahvuus, jolla kykenin itsenäistymään ja palauttamaan oman itsetuntoni.
Salarakkaani tiesi minun kaiken aikaa tapaavan muitakin. Emme olleet sitoutuneet toisiimme. Toimin hyvin samaan tapaan kuin Yksi eronnut mies, hain kokemuksia ja etsin itseäni. Tänä päivänä olen sinut, sekä toisena naisena olemiseeni, kuten myös itsenäisyyteeni. Kaikki ne kokemukset, joita olen tänä aikana saanut,ovat vain vahvistaneet minua ihmisenä. En ole missään vaiheessa kokenut katkeroituvani, muutamia hetkellisiä väsymisiä lukuunottamatta. Enää en tunne tarvetta lähteä kokemuksia hakemaan. En myöskään ole sulkenut silmiäni, jotta en kulkisi onneni ohi.
En ole pohjimmiltani yksin eläjä. Odotan ja toivon löytäväni sen ihmisen, jonka kanssa voin rakentaa kahden aikuisen tasavertaisen suhteen. Tiedän jossakin olevan sen ihmisen, joka kykenee kohtaamaan minut tasavertaisena ja sitoutumaan minuun.
Viestin aloittajalle esittäisin kuitenkin kysymyksen. Oletko todella toiminut kuten aikuinen toimii? Omaa onneaan ei koskaan, Ei Koskaan, voi rakentaa toisen ihmisen varaan.
Kiitos Sinulle, Yksi eronnut mies. Kirjoituksesi antoi taas lisää uskoa tulevaan.
Hih hei, minun pieni neuvoni olisi, mitä kauemmin olet salarakkaana sen parempi sille miehelle... mutta ei sinulle... sinä vanhenet ja menetät aikaa hankkia oikea perhe ja lapsia...
jos tämä miehesi salainenkin sinua rakastaa niin siinä ei kulissit ja suku hänen puolelta paina mitään, jos sen oikean on löytänyt... ole itsekäs ja ajattele itseäsi... anna hänelle esim jokin aika koska hänen täytyy olla eroamisilmoitus jätetty ja koska olisi luonasi yötä ja koska menisitte vaikka lomalle yhdessä ja hänen lapsensa mukana, päätä sinä päivät... älä anna aikaa hänen järjestellä vaan pistä poikaan tai mieheen vipinää päätöksiin... niin ainoatakaan et noista saa... et varmasti... hän on vain hyvä puhumaan ja käyttää sinua hyväkseen... mutta sinä tyttö ressu et sitä näe etkä kuule kun olet rakastunut... kaikki kärsikööt omien tunteidensa ja tekojensa seuraukset... ota nyt asia puheeksi ja soita vaikka hänen vaimolleen ja kysy kuinka heidän ero asia etenee... ajattelit vain kysyä... niin eiköhän se rakkaus punnita... hän palaisi sinun luoksesi ja olisit laastari eron jälkeisen ajan ja sitten hän menisi... taas...
Tuli mieleen Danny-Armi. Tämänlaisessa "sodassa" toinen kuolee ennenaikojaan juoppohulluuteen ja lääkkeiden väärinkäyttöön. Ei kateeksi käy sitten yhtään. Suomi on vapaa maa ja valita voi paremminkin.
joo. poika tosiaan jos ei osaa erota akastaan kun ollaan vaan ;kaverisuhteessa;onnea vaan sulle luulen et tulee joku toinen :harjoittelija: sit ku sun kans ollaan..
En syyllistä koska se ei varmaan muuta mitään.Harmi vain jo olemassa olevan lapsen puolesta.
Tapauksesi näyttää suhtautumisesi perusteella olevan jälleen yksi jossa tunne kävelee järjen yli ja jossa asiat opitaan vasta kantapään kautta.
Jaksamisia tulevaisuudessa sinulle!
onhan tuo toisen muusan logiigga kai ymmärrettävää ... jokaisesta yhdynnästä jää mieheen että naiseen dnata joka on helppotutkia omalla menetelmällään ... eli raiskarit siis jäisivät varmasti kiinni jos alettaisiin tutkiin ja tutkimus ei käytännön tarvikkeet omaavalle sairaalalle kuin parikymppiä ... eli onnellista rintasyöpää vaan ... olen itsekin hölmöillyt ja kaduttaa kyllä ... tiiä sitten jokseenkin on ymmärrettävää biologian kannalta ettei uskottomuus ole hyvästä taas mikä tunne elämään tulee että haluaa vaihtelua on jo sinänsä syntiä ... noh ulkoruokintaa ja absenthia oon nauttinu jo jonkun aikaa viime olut kuurin jäljiltä --- no rakkaus kuitenkin on pysyväää ainaski minun puoleltani --- iralle ruusu josh luet tän ikävä vaivaa -----)----@
Mikä muu kakkosnainen on kuin huora? En tiedä, koska se on sivistynein sana kuvaamaan itsekeskeisiä perheenrikkojia.
Tuskin voit tarjota edes parempaa pillua, vain käytetympää tavaraa. Ja helpompaa. Mitä älyllä on itsekkyyden kanssa tekemistä? Jos rikkoo toisen naisen perheen pillullaan niin älyllistä se ei ainakaan ole.
'Kaksi ihmistä jotka rakastavat toisiaan'...joopa joo,pikemminkin kaksi itseään rakastavaa munuaispäätä ja keltaisen älyn suihkulähde.
Toivottavasti saat tavoittelemasi. Ja kun te sitten elätte arkea ja mies tarttee taas jännitystä elämään niin saat itse kokea miltä tuntuu kun toinen pillu pyörittää miestäsi lakanoissaan ja mies haukkuu sua lahnaksi ja kylmäksi yms. Huokaile siinä sitten.
Oletko tavannut poikaystäväsi vanhemmat? Viettänyt aikaa heidän kanssaan? Sehän tarkoittaa, että juttu on vakava, eikö?
VÄÄRIN. Vietin aikaa poikaystäväni vanhempien kanssa ollessani toinen nainen, ja silti hän palasi vaimonsa luo.
Miehen ystävätkin tietävät teidän suhteestanne? Pakkohan sen on olla vakavaa? Vain vaimoke on ainoa, jolle "ei vielä voi kertoa"?
Oikeasti miehen kavereita tuskin kiinnostaa kuinka tosissaan hän on ja ketä käy paneskelemassa. Saattavat jopa rohkaista painamaan tyhmää tyttö rukkaa, joka elättelee toiveita yhteisestä elämästä. Varsinkin jos mies on kaveriporukassa pidetty, moni kaveri lähtee helposti huijaukseen mukaan.
Mies on SANONUT, että ero on vireillä? Oletko nähnyt tarvittavat paperit? Vai uskotko vaan, että kyllä se ero sieltä joku päivä tulee, odotellaan sitten vaikka vuosia...
En halua olla ilkeä, mutta tuhlaat turhaan nuoruuttasi toisen takia, saamatta itse pitemmäksi aikaa mitään iloa ja onnea elämääsi. Nämä jutut on nähty, ja koskaan niistä ei seuraa mitään hyvää, vaikka miten päin juttuja kääntelisi. Ainoa, mitä niistä saa, on oppia olemaan varovaisempi seuraavalla kerralla.
Mutta hyvää talven jatkoa sinulle.
Kylmä vaimo ja muka eroamassa? En oikein usko että on kylmä vaimo. Miksi varattu kun vapaita olis...
Ehkä olisi parempi silloin jos mies Ei olisi alunperin ollut varattu. Ja välissäkin jos mies olisi sekoillut niin jotenkin helpompi selvittää. Mutta jos alunperin varttu niin ei kannata sekaantua tulee vaan vaikeuksia. Enkä nyt toisaalta väitä etteikö voisi olla kylmä vaimo, mutta puhuuko mies totta vai ei, etsivätoimistoko sitä sitten selvittään..:s Miten sen voi tietää nyt mitä mies puhuu. =/
Kun uskoo kohtaloon niin vapaankin löydät jolla ei peliä selän takana. Mutta koita selvittää rehdisti mitä se vaimo sitten miettii ja mies puhuu. (?) Sillä aikaa ehtii samalla katsastaa vapaampia.
Jos vaimo olisi kylmä kuin kivi ja aivan tunteeton, asiahan olisi aika selvä sun hyväksi. Mutta mies on aika sopan keittänyt jos on vaan uskotellut sinulle että vaimo ei välitä, jos välittääkin... -Puhuuko totta vai ei.- Jotkut ukkomiehet saattaa juuri käyttää hyväksi sitä lausetta ettei kumppani oikein välitä(?), syyksi miksi sitten voi turvautua vieraaseen ystävään.
No aika näyttää miten käy jos vieläkin halajat miestä. Jos mies puhuisi totta ja vaimo täysin samaa mieltä ei olisi mitään ongelmaa. Mutta kannattaisi varaksi elää muutakin elämää ja ihmisiä tavata... Ja ottaa selkoa siis siitä vaimon "kylmyydestä". Voi sinua miksi jotkut miehet huijaa ellen ole sitten väärässä
Tässä tilanteessa voin sanoa, että tiedän, mistä kirjoitat ja tiedän, miltä tuntuu.. olen näet itse samassa elämän vaiheessa. Suhteeni naimisisssa olevaan mieheen on kestänyt jo yli kymmenen vuotta. Olemme niin ikään aikuisessa iässä, tiedämme molemmat realiteetit, jotka välillä ovat konkreettisemmin tiedostettuna.. Vuodet ovat vain vierineet.. meille on kehkeytynyt "rutiinit"... olen yrittänyt oppia itsestäni ja vastakkaisesta sukupuolest vuosien aikana jotain.. En kiellä, ettenkö olisi väsynyt tilanteeseen.. Olen lukenut "madonlukua" suhteellemme jo useita kertoja.. mutta se on jäänyt pelkäksi yritykseksi.. tahtoa ja uskallusta ei ole ollut riittämiin.. vielä.. tiedän, että minä olen se, joka tämän suhteen lopettaa.. ja se päivä ei ole kaukana..
Työkaverini oli vuosikausia toinen nainen. Odotti ja toivoi, että toisessa kaupungissa asuva mies jättäisi perheensä. Nainen synnytti lapsenkin miehelle ja mies eleli näiden kahden perheen välillä vuosikausia. Ihan varmasti vaimonkin oli tiedettävä tästä toisesta pikkuperheestä.
Sitten lapsesta kasvoi teini ja hänelle alkoi avautumaan tämä sairas perhekuvio isästään. Teini laittoi suhteensa poikki isäänsä ja vaati ilmeisesti tätä äidiltäänkin, koska mies katosi kuvioista. Ainakin äidin elämä meni odottaessa tätä prinssiä, joka koskaan ei tullutkaan kokonaan!
No kyllähän sen elämänsä voi noinkin pilata.
Sääli teitä tosiaan.
Nyyrikki ei sitä ottanut?
Hei,
Et ole huora, etkä huono nainen vaikka rakastat varattua miestä. Itse olen ollut samassa tilanteessa. Yritimme miehen kanssa lopettaa suhteemme hänen lapsensa synnyttyä, mutta eihän siitä mitään tullut kun tunteemme olivat niin vahvat. Nyt hän on eronnut ja olemme asuneet onnellisesti yhdessä jo muutaman vuoden. Ei pidä jäädä kuuntelemaan lähipiirin kommentteja ja tuomitsemista, vaan on seurattava sydäntään. Olemme sitä mieltä, että koska täällä eletään vain kerran, se kerta kannattaa viettää oikean ihmisen kanssa. Tsemppiä teille. Ottakaa rohkeasti seuraava askel ja nauttikaa toistenne seurasta.
Olen ollut tilanteessa..jossa naiseni seukkasi ukkomiehen kanssa ja samaan aikaan petti mun kanssa eli seksiä vaikka oli ukkomiehen kanssa!Arvaa lopputulos...ja kaiken huipuksi muitakin miehiä naisella oli..mutten minä enää!!!
.."seuraa sydäntäsi" sontaa. Ei se sydämen seuraaminen ja tunteiden kuuntelu anna oikeutta pilata kokonaisen perheen elämää! Tässä ei ole kyse molemminpuolisesta rakkaudesta, jos toinen ei ole vuosienkaan jälkeen valmis luopumaan niistä joita ei selityksiensä mukaan rakasta.
No miksi ehdoin tahdoin rakastuit varattuun mieheen? Vapaitakin on. Jättikö mies tylysti vaimonsa kuin roskan. Vai oliko vaimokin sitä mieltä että okei.
Ei kukaan erityisesti tuomitse, mutta et säkään kestäisi jos joku veisi sun miehen jos todella välittäisi.
Ei siinä kolmas osapuoli pilaa mitään perhe-elämää. Siinä vaiheessa kun jompi kumpi on valmis pettämään, on se perhe-elämä jo mennyttä. Kyllä se aviopari on sen keskenään sössiny. Ja tiedoks vaan, et ite kyllä seuraan sydäntäni ja teen just niin kun hyvältä tuntuu. En oo tilivelvollinen muille niin kauan kuin tekoni ovat laillisia. Ja tällä hetkellä olen varsin tyytyväinen.
Siis täh? En oo eläissäni pystynyt rakastumaan ehdoin tahdoin.Kyllä se tunne on vaan herännyt. Olen kolmekymppinen ja vasta toisessa suhteessa elämäni aikana, sillä en harrasta "ihan sama" suhteita, vaan haluan olla varma tunteistani. Ja itse en kyllä miestä lähestynyt vaan hän teki aloitteen ja oli todella sinnikäs. Mies oli kyllä kiehtova, mutta rakastuminen vaati tutustumista.En siis todella ollut liikenteessä etsimässä varattua miestä uhrikseni.
Paljon yli puolet suomalaisista pettää, se ei kerro kaikkien suhteiden tilasta, paitsi että pettäjä haluaa seksiä joskus muualtakin. Miehillä kun se on enemmän seksi puoli siinä.
Eli ei sössimisestä ole aina kyse.
Et olekaan tilivelvollinen mutta karma on olemassa. Eli kannattaisi koittaa elää niin ettei vahingoita muita esim. niitä vaimoja. Miksi tuottaa turhaa tuskaa.
Saisin itsekin sekaannuttua ukkomiehiin moneenkin jos niin päättäisin, mutta ihan yhtä hyvin voin kiertää kaukaa! Vapaita on aina. Ja ruotsista löytyy lisää jos ei riitä...
Voi toki niinkin käydä että tulee luonnollinen ero mutta eipä se aina niin mene. Nykyinen miehesikö taas pettäisi jos teidän suhde olisi mielestään sössimistilassa?
Kolmannella osapuolella on moraalin taso hämärtynyt; tehdään niin kuin ITSESTÄÄN tuntuu oikealta ja hyvältä, välitetään vain omasta nautinnosta. Ollaan epäkunnioittavia toisia kohtaan ja toisten avioliittoa kohtaan. Vaikka aviomies kohtelisi kodin ulkopuolella vaimoaan kuin syöpäläistä ja paneskelisi toista naista aina kun aikatauluun sopiin, se ei tarkoita sitä että pitäisi olla yhtä kunnioittamaton ja lähteä pelleilyyn mukaan. Sääli kun tälläsiäkin ihmisiä on olemassa...
Ehkä sulla oli hyvä tuuri ja mies tajusi jättää vaimonsa kun tapasi sinut, mutta jos toinen nainen odottaa vuositolkulla että millon se hänen unelmiensa ritari jättää vaimonsa ja aloittaa rakkauden täyteisen suhteen kakkosnaisen kanssa, on muijan aivotoiminta kyllä niin hämärtynyt että, tai sitten naista on vain helppo huijata.
kyllä se kakkosnainen tekee arvokkaasti, jos kertoo millainen pelle tämä aviomies on. toki on sekin vaihtoehto, että lähtee pelleilyyn mukaan jonka tuloksena perhe voi hajota.
Eli minusta ihan yhtä tyhmä on itse pettäjä kuin se kolmaskin.
huudetaan. toimii sunkin tapauksessa... kyllä sekin päivä vielä koittaa kun saat sitä mitä tilasitkin ;) vaikka nyt elämä hymyilis.. varmaan vaimokin eli ensimmäiset vuodet pinkit aurinkolasit päässä, kunnes...
Niin alussa voi henkilöltä kysyä onko varattu vai ei. Jos on varattu niin poistuu heti, yksinkertaista.
Ei rakastumista voi estää, mutta kyllä ihan alussa tietää onko toinen varattu vai ei ja siitä on helppo mennä pois vielä kun pakottaa itsensä ulos tilasta.
Minäkin olen kolmekymppinen. Mutta en antaisi varatun tehdä iskuyrityksiä vaan kysyisin miksi pettää, olisin varma että kanssanikin pettää jos varattuna lirkuttelee muille. Tietysti mahtavaa persoonaa voi olla kovin vaikea vastustaa mutta kyllä se onnistuu. Sitten voi olla valehtelevakin mies ja se on tosiaan hankala juttu jos siihen ansaan lankeaa.
Uskon että hyvä löytyy vapaistakin. Kohtaloon senverran voi uskoa. Varattuus ei ole tae hyvästä aina.
Jos varattu eroaa, niin tosiaan olisi sitten parempi että vaimo on piittaamaton, eikä sellainen joka kiduttuu vuosikausia jälkikäteen. Mutta mieshän se on sitten huonompi jos ei viitsi suhdetta korjata...mitä sellaisella tekee.
No kukaan ei ole täydellinen, mutta kaikesta oppii... omista mokistakin oon ainakin minä oppinut paljon.
Kyllä todennäköisesti pettäisi. En ole niin sinisilmäinen kuin miltä saatan kuulostaa... Itse en ole koskaan pettänyt, sillä en harrasta muutenkaan lyhyitä suhteita tms. En kuitenkaan koe omistavani miestäni, joten kun se pettämisen aika koittaa, jatkamme eri suuntiin.Siihen saakka nautin hänen seurastaan.
Niin no täytyy toivoa että eroonsa oli sitten syytä vaimollaan ja hänellä, eli vaimokaan ei olisi halunnut jatkaa(?). Sitä en tiedä.
Itse annan pelkän seksipettämisen ehkä anteeksi, jos mies on tarpeeksi hyvä ja Luotettava ratkaisevissa asioissa, eivätkä taudit tartu, mutta sitä en hyväksy oikein että mies menee muiden matkaan. Tämä nykyaika. Mutta en pettämistä suosi tietenkään.
Jotta voisitte kauhistella kunnolla, niin paljastan että tiesin miehen olevan naimisissa, olin nähnyt hänen vaimonsa ja tunsin edellisen toisen naisen, hän varoitteli minua miehestä. Siitä huolimatta nyt useiden vuosien jälkeen en osaa edelleenkään katua tai harmitella ja meillä on tasapainoinen parisuhde.
En nyt kauhistele sentään.
Niin no tällä kertaa meni näin. Silti jäisi minua ainakin kiinnostamaan miltä vaimosta tuntui...en voisi olla miettimättä ja ehkä selvittämättäkin asiaa.
Tunnustan että olen itsekin mokannut nuorempana kun en osannut toimia miesten kanssa saatoin särkeä jonkun sydämen. :(
Sydämen seuraaminen on ongelma, jos arvostaa muitakin ihmisiä kuin itseään. Avioliittoon ja perheeseen _sitoudutaan_. Silloin ei vain itsekkäästi seurata omia haluja. Se on sitoutumisen ja liihottelun ero. Halut muuttuvat ja "sydän" löytää aina uusia kohteita, mutta jos on sitoutunut, silloin ei lähdetä liihottelemaan jokaisen tunteen perässä.
sanottu. Aikuismainen, kypsä sekä kaikin tavoin järkevä teksti!
Viisaita sanoja. Hieno sana tuo liihottelu, taitaa olla sitoutumisen vastakohta. Kiitos!
(¨) seuraa syömmees, ihminen. Ja popsi nitroa.
että miehen avioliitto on ohi,oletkos ollut paikanpäällä katsomassa.Höpön,höpön, kunhan selittää....
elämästäsi. Meillä kaikilla on valinnan mahdollisuus. Ja aina ei saa eikä tarvitsekaan saada sitä mitä haluaa. Ja kun tähän perheeseen vielä liittyy vielä lapsikin.
Olen samaa mieltäm, että ei tässä mitään nimittelyä tarvita ketään kohtaan. Mutta lopeta tuollainen suhde. Se ei ole oikein!
Hei sinä kirjoittaja neito :)
Itse olen nyt reilusti yli 50-v mies. Noin viidntoista vuoden ajan 39v---eteenpäin elin viiden itseäni yli 10 v nuoremman rouvan kanssa vastaavanlaista elämää osin yhtaikaa. Oma elämäni piti olla helppoa, kun en itse olut sidottu. Mutta kaikiin heihin rakastuin ja nähtävästi se suurin kärsiä taisi loppujenlopuksi olla minä itse. Olen näiden rakkaitten naisten kanssa edelleen hyvissä ystävyydessä ja väleissä. Mutta en suosittele kyseiseen ihanuuteen kenenkään tunteita tuntevan lähtevän, sillä se on monasti niin v:n raastavaa!
>>> Minua siis voisi kutsua ns. toiseksi naiseksi, mutta olen ollut suhteessa miehen kanssa jo niin pitkän aikaa, että mistään pikasuhteesta ei ole kyse
Mikä perustelu! Luuletko että olet joskus "eka"-nainen?
>>> Ennen kuin tuomitsette muistakaa että kyseessä on kaksi aikuista jotka rakastavat toisiaan
Ei tuomitakaan. Sanotaan vaa et TERVE!
SINUN JA SONNISI KALTAISIA ON SUOMI PULLOLLAAN. TEESKENTELE SINÄKIN VAAN VÄLITTÄVÄSI RIKKOMASI PERHEEN LAPSESTA!
joka sana.
Horoille ja huoripukeille jo vähitellen joku laki löytää.
" On turha kysyy mistä johtuu väkivalta, on turha kysyy mistä johtuu päihdeongelma? "
Itse olen ollut samassa tilanteessa yli neljä vuotta. Tosin poikaystäväni ei ole naimisissa eikä ole lapsia. Ero voi olla vaikea monesta syystä: yhteiset velat ja elämäntilanne. Kaikki poikaystäväni kaverit ja veli perheineen tuntevat minut, vanhemmatkin tietävät että on joku muu nainen. "Kotivaimoke" on tiennyt minusta jo kolme vuotta, mutta haluaa pitää kiinni talosta jota yksin ei pysty maksamaan. Tsemppiä kakkosnaisille! Meitä ei olisi jos parisuhde olisi kunnossa. Tämä on kuitenkin kaikkien oma valinta.
"Poikaystävä" olisi tietenkin jo ottanut sinut, jos "kotivaimoke" ei pitäisi miehestä kiinni kynsin hampain?
"Poikaystävä" pitää sinua silti ykkösenä, vaikka pysyykin talossaan "kotivaimokkeen" luona?
Vaikka "poikaystävä" ei ole naimisissa eikä ole lapsia, hän on niin velvollisuudentuntoinen, että ei lähde vaikka rakastaa sinua yli kaiken.
Miehet varmasti ovat tyytyväisiä kun näitä höynäytettäviä riittää.
toiseksi viimeisestä lauseesta. Ja voi sen lisätä viimeiseenkin.
vaan.
täähän maailma oliskin tylsä, jos kaikilla olisi moraali ja toisten kunnioitus kuuluisi jokapäiväiseen elämään.
Moni parisuhde olisi kunnossa
Niinköhän?
Jos parisuhde olisi kunnossa, ei meitä toisia naisia ja -miehiä olisi.
Pitäkää siis huolta suhteistanne!
sitten onnea koko suurperheelle, eiks niin!
kaiken tuon tosin 4 henkilön sekasotkuna.
Kumpikin oltiin tahoillamme varattuja, mutta nyt sitten minä mies olen ainut joka asuu yksin, niin no tietenkin vaimoni myös (kai). Ajattelin silloin kun naisen tapasin (pitkä prosessi) että tuossa on se ihminen jonka kanssa haluan elää elämänloppuun asti. Mutta mutta.. ei ihan mennyt asiat sitten niin. Nainen halusikin vain loppuenlopuksi sitä "minua" vain sen vuoksi että kotosalla oleva mies oli niin vähän paikalla.
Eli oma opetukseni oli että vaikka miten asiat näyttää "hyvälle" ei sitä näköjään toisen tunteista voi koskaan oikeasti tietää.
Juu, olen aika suuresti katkera, mutta pakko jatkaa elämää..vaikka asian kanssa jo 4 vuotta painittu aina ajoittain.
Joten näin minun stooriani hiukan jotten tarvitse vain sinun haukkuja lukea.
t. Rakkaus vain tulee..ja sille ei mitään voi. Ei, ei sille voi..sen huomaa sitten kun rakastuu. Oli oma tilanne mikä vaan.
"Rakkaus vain tulee..ja sille ei mitään voi."
Tunteilleen ei voikaan mitään, se mitä tekee on oma valinta.
Jätä heti mies, tunnusta, että teit väärin ja aloita alusta.
Ensinnäkin naisen pitää olla niin LOJAALI (tiedätkö mitä se tarkoittaa) toista naista kohtaan, että ei puutu ei tartu toisen naisen mieheen!
Oma on ihan vikasi, samoin kaikki muut toiset naiset.
Jos mies on varattu, niin älkää koskeko häneen, älkää menkö pilaamaan toisten avioliittoa!
Ei mitään selityksiä.
Toisekseen se mies on täysin epälojaali myös. Ensin pettää vaimoaan ja lapsensa äitiä, pitää haaremia ja tietysti "itkeskelee" vielä kohtaloaan.
Ei mitään oikeaa miehisyyttä, pelkkää "sitä".
Ainut järkevä teko mitä voit tehdä on jättää se mies, hävetä ja aloittaa alusta. Kai tässä maailmassa on vapaitakin miehiä!
Oletko koskaan ajatellut asiaa poikaystäväsi vaimon kantilta? Miksi vaimo on kylmä ja huokailee elämäntilannetta? Olisiko muuttunut kylmäksi siksi koska mies ei enään välitä hänestä ja koska mies juoksee vieraissa ja vaimo pitää kotia yksin pystyssä ja hoitaa lapsen? Muista, että teillä on vielä rakastumisen huuma meneillään. Ette ole arkea yhdessä eläneet eikä sinulla ole kokemusta lapsiperheen elämästä. Mutta miten on asian laita sitten jos mies eroaisi ja lapsi olisikin teidän kanssa vaikkapa joka toinen viikonloppua tai jopa vuoroviikoin? Siinä kuule ei olekaan aikaa hypätä sänkyyn, mennä laffaan, käydä baareissa jne. milloin huvittaa. Olisitko valmis huolehtimaan lapsesta miehen kanssa ja valmis lapselle "äidiksi" teidän arjessa? Jätä mies ja hanki lapseton vapaa mies heti!
pahasti selittelyn makua!Yritätkö saadfa rauhoiteltua omaa omaatuntoasi, joka kertoo sinulle , että tämä on väärin!
"Eikö voi ihmisellä olla sen verran kunnioitusta toisten perheeseen, ettei mene sitä sotkemaan? Vaikka pariskunnalla menisi huonosti, se ei silti anna sinulle oikeutta tunkea väliin . Osoittaa vaan älyn ja moraalin tason, jos menee sotkeutumaan". Haluatko oikeasti aiheuttaa muille tietoisesti pahaa mieltä (tekosi ei ole tahatonta)!
Ja tuossa vastauksessa tyhmyyden makua...että sitä vaan mennään joittenkin ihanan liiton väliin????
Jaa-a...mies vaan vikisee ja toinen nainen vie! Etpä tiedä mistä puhut sitten yhtään...
Ja varatut miehet on kyllä hyviä pano-kavereiksi, kun elävät puutteessa kylmän ja lihoneen muijan kanssa, mutta ei niitä voi muuten tosissaan ottaa.
jotka auttavat sitten kun sen aika tulee....ja se tulee.
Itselläni oli samanlainen tilanne vuosia sitten, sillä erotuksella että olen mies ja se suhteessa elävä oli nainen. Jos vanhat merkit paikkansa pitää niin tuo mies tulee pettämään sinuakin niin kuin tekee nykyisen vaimonsa suhteen.
Joo....itsehän minä petin itseäni siinä hommassa loppujen lopuksi. Mitä tulee muihin osapuoliin eli siihen pariskuntaan, niin ei siinä miehessä ollut niitä vikoja joita se nainen sanoi olevan. Naisessa itsessään ne kyllä oli ja vähän enemmänkin. Kärsimyksiä jouduin kokemaan, mutta paskat niistä, koska ne tuli oikeaan osoitteeseen. Kaikkein karmeinta oli seurata syytömien osapuolten kärsimyksiä. Syyttömät, siis naisen mies ja lapset eivät olleet ansainneet sitä mitä joutuivat kokemaan.
Tammoisia ajatuksia tuli minun mieleeni:
Jos ihastun johonkin miheen ja han minuun, alamme viettaa aikaa yhdessa. Ok. Mies kertookin etta on perheellinen ja naimisissa. Se suhde jaisi minulta siihen kuin seinaan! Ihan sama mita tuntisin sita miesta kohtaan! Minun mottoni on, etta ala tee toiselle sita mita et halua sinulle tehtavan. Ainoa vaihtoehto mahdolliselle suhteen jatkumiselle on se etten pida mitaan yhteytta mieheen ennenkuin ero on mennyt lapi ja mies asuu omillaan. Silla punnitaan onko mies tosissaan eroamisen suhteen vai ei.
Jos taas tiedan miehen olevan naimisissa niin ei tulisi kuuloonkaan etta aloitan hanen kanssaan suhteen! Ei vaikka tunteet sanoisivat mita. Sen sijaan yrittaisin puhua miehelle etta hakevat apua ongelmiinsa ammattiauttajalta. Moni suhde menee puihin sen takia etta mennaan tunteitten vietavissa eika kuunnella jarkea ja tehda sen mukaan mika on oikein. Ollaan aivan kuin tunteitten vanki eika pystyta hallitsemaan omia tekemisia. Se etta ihastuu johonkin ei tarkoita etta sen ihastumisen mukaan pitaa toimia.
Minusta vaan tuntuu että nää kakkosnaiset puolustelee itseään ja tekojaan sillä, että väittävät rakkautta joksikin ylivoimaiseksi voimaksi jolle vain ei voi mitään ja joka oikeuttaa vaikka hajottamaan perheitä. Ihan sama, kunhan itse on onnellinen, kerranhan sitä vaan eletään!
Se "roihuava, voimakas, suuri, ihana rakkaus", sillä ei ole loppupeleissä mitään merkitystä. Herätkää jo kakkosnaiset, ette te ole mitään ihmeitä. Olette vain pettävien ukkomiesten salaisia muijia, joita ei kehdata tuoda päivän valoon koska se myötä miehet menettävät jotain joka oikeasti heille merkitsee, ja se ette ole te...
ITSEKUNNIOITUSTA KUN ALISTUT TOISEKSI NAISEKSI,SELLAISENA MYÖS PYSYT JOS ET LOPETA SUHDETTA.JOS NIIN KÄVISIKIN ETTÄ TÄMÄ MIES EROAISI JA OTTAISI SINUT VAIMOKSESI,ET SILTI OLISI AINOA VAAN SAMA KIERRE JATKUU JA UUSI SUHDE HÄNELLÄ OLISI MUUALLA.OTA JO JÄRKI KÄTEEN.
ukkomies lortolleen syöttää...kivahan se on pikku haaremia pitää kunhan vain tyhmiä akkoja riittää! Olet jakanut ukolle tavaraa siinä uskossa että saat sillä ostettua miehen omakseks...nyt kun tilanne on jatkunut tarpeeksi kauan uskallat alkaa vaatimaan jotakin...mutta varohan vain ettei jää niin sanotusti luu käteen :D Monta hukkaan heitettyä vuotta ukkomiehen leluna :D mutta tyhmästä päästä kärsii koko kroppa...niinhän sitä sanotaan :D
kun ei sinkku miehet kelpaa haetko ikävyykisä itsellesi hUoran penikka !!!!
Riittää?
ku ei sinkut miehet kelpaa vai ikävyyksiäkö haet vAAN ITSELLESI ..
Onko sinulla jokin erityinen syy haluta tämä mies itsellesi? Millaisia vahvuuksia haluat miehellä olevan?
On varsin helppoa ja yksinkertaista joutua samaan elämäntilanteeseen, jossa sinä olet. Näitä miehiä (miksei naisiakin) on runsaasti tarjolla.
Mä olen eronnut ja sinkkuna tällä hetkellä.
Mä en pystyisi rakastumaan sun poikaystäväsi kaltaiseen ihmiseen. Minun ihmissuhteissa eräs tärkeimmistä kriteereistä on henkinen vahvuus eli kyky elää rehellistä elämää. Olen vahva ihminen, enkä pystyisi ottamaan rinnalleni ihmistä, joka elää elämänsä valehdellen. Toisaalta, jos et itsekkään ole vahva luonne, niin silloinhan te tavallaan olette toistenne kaltasia. Jokaiselle löytyy ottajansa.
rauhaan! Olet avionrikkoja.
eli aviomies tässä rikkoo lupauksensa, jos nyt puhutaan näin yleviä.
Tässä ketjussa on tosi hyviä juttuja. Ja monentasoisia. On omia kokemuksia eri puolilla suhdetta ja sitten näitten moralistien halventamishuutelut ja huorittelut, totta kai. =)) Heitä nämä harvemmin koskevat mutta saadaan paiskoa jotakuta mädillä munilla.
Itse olin myös hyvin nuori, 20v kun vanhempi mies rakastui minuun, minä lähinnä välinpitämätön ja meni puoli vuotta jallitusta kun minä aloin lämmetä. Seurustelin tuolloin toisen kanssa. Uskoin siksi tosilemmeksi kun näin kovasti mies teki työtä asian eteen. Minun tunteeni tulivat vasta paljon myöhemmin mukaan. Meillä kesti kaksi vuotta tätä salasuhdetta, tosin juoruavassa pikkukylässä asia ei pysynyt salassa. Sitten sanoin että minun on lähdettävä suhteesta, koska mies ei eropäätöstä tee. Mies oli neljän lapsen isä (valehteli minulle aluksi lasten määränkin). Mies oli heikko ja selkärangaton. Mutta sen verran tunnetta löytyi, että vaimonsa läsnäollessa tunnusti rakastavansa minua. Jälkeenpäin olen ajatellut kaikkea kieroa, että halusiko hän vain kiduttaa vaimoaan, vai mikä farssi se oli...
No minusta tuli heille lähinnä ihmissude ja seksuaaliterapeutti, ja siihen osaan kyllästyin. Mies roikkui minussa vaikka muutin pois paikkakunnalta. Hän ei hyväksynyt koulutussuunitelmianikaan, jotka olisivat vieneet kauaksi hänestä. Sanoin että se on nyt loppu. Mies keksi kaikkkia klassisia selityksiä siitä, miksei voi nyt erota: vie lapsilta jouluilon, pitää odottaa kun kuopus menee kouluun, pitää odottaa sitä ja sitä. Loppumattomia tekosyitä.
Mies kyllä pani minua ja vaimoaan vuorotellen, potenssi ei ollut kovin kummonen, ja mietin monesti, onko tämä alkavaa seniiliyttä, kun ei enää ota eteenkään. Mies parka oli niin stressaantunut kun piti viihdyttää vaimoa ja minua. No kun muutin pois, niin eiköhän mies roikkunu perässä juovuspäissään ja oli kuin olisi omistanut minut... kyttäsi tapaamiani miehiä ja hakkasi keskellä tanssilattiaakin yhden miehen.
No, minä aloitin kunnollisen vapaan naisen elämän, ja uusia suhteita. Tämä mies lähti jonkun naisen kanssa taas suhteeseen ja suhteesta syntyi vammaiset kaksoset, siinä oli soppaa kun isin au-kaksoset tulevat vaimon hoidettavaksi viikonloppuisin. Nainen oli yrittänyt saada miehelle tarpeeksi syy vaimolle heittää ukko pihalle. Sitten miehen oltiin kuultu liittyneen mustalaisheimon mukaan, joku nainsen sielläkin ja lapsikin oli jo. Ihan alkoholisoitunut.
Sitä vaan nyt viisaampana nauresekelee näitä aikoja ja siunaa sitä, ettei tuosta jutusta tullut enempää, koska en olisi nyt missä olen, huipulla. Täysi selkärangaton ääliö jonka kanssa kyntäisin keski-pohjalaisen kunnan kevätpeltoja. Ja mitä enemmän oisin saanut ne hoitaa yksin, kun miehellä oli maksakin pamahtamaisillaan. Liekö hän enään hengissäkään, mies polo. Mutta tunteet ovat vahvat tuossa iässä ja rakkauden tarve suuri. Pariskunta oli mennyt naimisiin vääristä syistä ja talot ja tilat oli yhdisetty ja vanhukset oli syytingillä loppuun asti. Siitä ei vaan lähdetä helposti, mutta minä totesin että tämä ei kannata, mun nuoruus menee hukkaan. Mies ajatteli aina että ei voi olla minusta varma, jos jättää vaimon. Niin..koskaan ei tosiaan voi olla varma. Vaimo hänetkin heitti lopulta kaikkien häpäisyjen ja draamojen jälkeen ulos. Että kun yrittää istua kahdelle tuolille, putoaa väliin. Näin sille miehelle. Tiedä miten sujuu mannejoukosssa valkolaisena,. pitävät varmaan Rainerit ja Dimitrit kovasssa kurissa.
Tuli mieleeni ent.naisystäväni...hoiteli mua...varattua maanviljelijää...muutamaa kaveriani..ja muitakin miehiä...katkaisin yhteydenpidon naiseen...taisi ruveta maa polttelemaan alla naikkosella!Tämmöstä kainuussa...
1.
JÄTÄ MIES. Sanon tämän tosissani.
2.
Tai mene rohkeasti miehen kotiin ja kerro asia vaimolle.
3.Tee ratkaisu, se koskettaa mutta se on sinun tehtävä joskus kuitenkin.
Olin samassa tilanteessa 30 v. tiedän mistä puhun.
Itseppä juuri teen ratkaisua, mutta olen tekemässä sitä jo ennenkuin tilanne lähtee käsistä ja jo muutaman kuukauden ystävyyden jälkeen.
Onko aikuisuus sitä, että antaa toisen elää oman perheensä kanssa ja miettiä omia ratkaisujaan rauhassa ? Sattuuhan tämä ja ikävä tulee, mutta ei rakkaus voi olla sitä, että entinen vain jää taakse ja uusi alkaa. Rakkaus on sitä, että tietää toisen saavan rauhan elämälleen ja jatkuva ristiriidassa eläminen saa väistyä.
Tosiasiassa:moni muu asia sattuu paljon enemmän kuin miehen ja naisen välisen suhteen päättäminen. Sille vain tulee antaa aikaa, samoin omalle kaipuulle ja toisen kaipuulle myös. On ymmärrettävä milloin on toimittava "oikein", eikä elämän onni voi olla kiinni suhteesta toiseen ihmiseen. Kyllä onni ja onnellisuus on jotain vielä paljon suurempaa.Minulle tieto siitä, että toinen löytää rauhan sielulleen on tärkeää, silloin ihminen johon olen saanut tutustua ja kenties vähän rakastuakin on onnellinen, vaikkakin kaipaisi minua hetken.
...tunnekuohut kestävät hetken, niin hyvät kuin pahat. Vanhempana on tietty tasapaino ja harmonia tärkeintä, pitkäaikainen paha olo vaatii ratkaisun. Vaatinee erillisiä työstötapoja tutkia menneen ja tulevan suhteen edellytyksiä. Keskiössä on eri asiat, eri ikäisillä. Kuitenkin päätöksessä pitäisi vallita oma tie, mutta miten kaikki sujuu on kiinni vuorovaikutustaidoista, johonkin rajaan asti omistaan. Siihen kannattaa satsata.
Sivusta seuranneena: kuitenkin moni hakee avioliiton ulkopuolisesta suhteesta lohtua tai kenties pönkitystä itsetunnolleen. Mies ei vaimoaan jätä, muutakuin poikkeustapauksissa.
Hyvään elämään kannattaa kuitenkin pyrkiä, muita ei omista ratkaisuista voi syyttää.
Täytyy taas vähän lykätä avioeroa :) Odottele sinä vaan!
Kannattaa varmaan ensin miehen puhua vaimonsa kanssa. Ylipäätään tilanteesta.Mitä haluaa tulevalta. Ei se ole lapsellekkaan hyväksi kasvaa kylmissä kulisseissa. Että ei ero välttämättä paha asia ole. Vaan se miten sen asian ottaa esille ja onko toinen valmis hyväksymään tosiasiat. Miehen suurin pelko ja huoli on varmaan lapsesta.
Olin itse vastaavassa tilanteessa. Mutta toisella puolella. Exästä olin vielä valmis luopumaan mutta lapsesta en. Kahta aikuista ei voi pidätellä. Ne tekee mitä haluaa. Lapsi vaan joutuu liian herkästi asiaksi jolla enää voi kiristää tai tehdä kiusaa. Niin kauan on hyvä kun kummallakin on huono olla. Mutta kun teidän onnellisuuden näkee ja itsellään on huono olla niin silloin ilkeys ja lapsen manipulointi alkaa. Siihen ei pitäisi mennä. Se siitä aiheesta. Mutta isälle tiedoksi että isätkin voittaa huoltajuus kiistoissa.
Rohkeasti vaan asia esille ja pyrkikää elämään onnellisena. Elämä on liian lyhyt murehtimiseen ja kiusantekoon.
Sä et tiedä ns. poikaystäväs elämästä yhtään mitään muuta kun se suvaitsee sulle kertoa,vai ootko ollut niillä kotona kattomassa miten niillä arki skulaa,mistäs tiedät ettei se vaimo huokaile sen takia kun elämä on niin auvoisaa..Ja just,eroomassa on ja paperit on tehty,ootko nähny ne paperit? Toisekseen onko nähny et ne paperit on viety eteenpäin.Ja vielä jos se limanuljaska mieheks todellakin haluis olla sun kanssa niin siinä ei paljon suku paina tai muuta.Siinä kun odottelet vielä muutaman vuoden tai vuosikymmenen niin huomaat sitten jossain vaiheessa että hups kun oma elämä ja kaikki mahdollisuudet menny ohi suun,ja luultavasti tää ns. poikaystäväs juhlii siinä vaiheessa 30 v hääpäiväänsä ja hellittelee ensimmäisiä lapsenlapsiaan,itse elelet katkerana vanhapiikana..
Se ei sano mitään jos ns.poikaystäväs kaverit tietää teistä,ns.poikaystäväs voi esittää asian niille vaikka siinä valossa että käynpä tossa aina joskus painamassa yhtä toista naista ja naureskelee päälle.Vai ootko ollut vieressä kuuntelemassa kun se puhuu kavereidensa kanssa? Sun elämänpiiris ja uskomukses asioista on pienentyny pelkästään sen ympärille mitä se ns. poikaystäväs suvaitsee ja keksii sulle kertoa...Sun kuvitelmas eroaa hyvinkin radikaalisti siitä miten se mies,sen kaverit,kenties vaimokin ja muu ympäristö ton homman näkee,suhteeks tota ei voi nimittää millään ilveellä.
Wake up and smell the coffee,niin sanotusti.
Pakko sanoa,että vaikka sanoit että älkää tuomitko,niin olet itse leikkiin ryhtynyt,joten se on oma vikasi ,että joudut myös kärsimään.Mitä sekaannuit naimissa olevaan mieheen.Teit erittäin väärin ja jos olisin sinä niin häpeäisin itseäni.Menit ja rikoit perheen.Viälä enemmän sen miehen pitäisi hävetä,enkä yhtään ihmettele miksi pelottaa.Hän on lupautunut sukulaistensa ja jumalan edessä olemaan uskollinen ja rakastaa niin myötä kuin vastoin käymissä vaimoaan ja nyt rikkoi sen lupauksen.Minusta tuntuu,että nykyäjan ihmiset eivät enään paskaakaan välitä arvoistaan yms.Sitä vaan mennään ja naidaan jos tekee mieli,yhtään ajattelematta seurauksia.Olet erittäin itsekeskeinen nainen,kun viet toiselta miehen.Mun on pakko sanoa,että vihaan tuollaista.
Rakkaudelle ei voi mitään,se on fakta.Siksi sinua siitä on turha syyttää ja teitåä oli kaksi.Enemmän se aviomies siinä väärin teki.Jos olisin sinä en uskaltaisi lähteä miehen matkaan.Jos hän kerran petti vaimoaan ja lähti toisen naisen matkaan,niin miksi luulet ettei hän tekisi samaa sinulle?Nykyään ei sitten avioliitolla ole näköjään mitään merkitystä.Näyttää siltä että se on ihmisille vain pelkkä paperi lappunen,joka on helppo repiä palasiksi.Ennen avioliitosta pidettiin huolta.Tottakait ihmiset ovat aina pettäneet toisiaan,mutta pakko myöntää että tunnen paljon ihmisiä jotka tekevät niin.Surustelu vaiheessa se on eriasia,mutta avioliitto näköjään ei enään merkitse mitään.Se on niin harmi,koska ennen se oli pyhää ja arvostettua.nyt on näköjään joku muoti ilmiö mennä ja pettää,sekä satuttaa toista osapuolta.Sanompahan vaan kaikille,että ei nykypäivänä enään kannata pari suhdetta aloittaa,murrat vaan sydämmesi.
Sinulle viestin aloittaja.En halua sinua tuomita,eikä minulla siihen ole oikeuttakaan.Mutta ajattelisit vähän muitakin kuin itseäsi.Tulet jonain päiväbnä viälä tuntemaan saman pistoksen sydämmessäsi,kuin kuulet että mies on lähtenyt sinunkin luotasi.Se uutuuden viähätys loppuu myös sinun kohdallasi aikanaa.Ja kun niin hoit että olet aikuinen ihminen,niin ei minusta tuo sinun käytöksesi kovin aikuismaiselta vaikuta.Voi lapsi parkaakin,kun joutuu ramppaamaan kahdessa taloudessa.lapsikin kärsii siitä.Oletko muuten ajatellut,että oletko valmis äiti puoleksi?
hyi,olkoon..minä en koskiskaan noin saastaiseen ja typerään mieheen.Jos rakkaus on loppunut niin se täytyy yrittää sytyttää uudelleen.Mutta jos suhteesta ei kertakaikkiaan tule mitään niin lopettakoot sen ja naikoon sen jälkeen muita.Mutta miksi pettää?miks aina vain täytyy satuttaa muita ihmisiä?Mä en pysty käsittään tätä.
Mulla itsellä on aivan uskomattoman ihana ja uskollinen mies.Olemme olleet yhdessä jo 5 vuotta ja naimissa puolivuotta.Suhteemme on edelleen kuin olisimme vasta tavanneet.Seksi intohimoista ja kiihkeää ja sitä on usein!mieheni on aina ollut uskollinen.Olen monesti ottanut selvää,hänen kavereiltaa yms,niin hän ei edes vilkaise muita.Minun ei tarvitse edes koskea häneen kun hänellä seisoo.Työpaikallakin kun on hokee hän puhelimessa rakastavansa minua,eikä häpeä sitä.Joka aamu ja joka ilta hän hyväilee minua ja näyttää rakkautensa.Hakee ruusuja ja kokkailee yllätykseksi.Sellainen on täydellinen pari suhde.Jokaisella tottakai on riitansa,mutta ne täytyy selvittää.Jos jokin asia on hullusti,ei kuuluisi ensimmäisenä hypätä toisen sänkyyn.
miehesi ei uskalla jättää naistaan,mutta uskaltaa ja kehtaa pettää tätä?Oliko viälä sormuskin kädessä naidessanne? hohhoijaa..ihan sama.
Rakkaudelle ei voi mitään,mutta sanompahan vaan että tulet itse kokemaan saman kohtalon ja katumaan.Itse en pystyisi rakastelemaan miehen kanssa,jos tietäisin hänen tekevän sitä myös vaimonsakkin kanssa aina välillä.Mistäs sinä tiädät vaikka heti sen jälkeen kuin sinua on pannut on mennyt vaimonsa päälle?Hyi olkoon..likaista peliä.
Sinun käy viälä huonosti,mutta nyt kun olet jo onnistunut miehen itselesi saamaan niin pidän peukkuja,että teidåän suhteenne edes onnistuu.
Vaikkakin pahoin pelkään.
..enää..
niin minäkin olin samantapaisessa suhteessa, aikoinaan, mutta en jaksanut enää van liukenin hilja pois. Mies yhä edelleen on eukkonsa kanssa kulissiliitosaan ja olemme toki yhteudessä edelleen, mutta en enää haihattele joutavia, sillä olen tavannut vapaan, akattoman ja kivan miehen.
Myös minä ja se ei-vapaa oltiin ja ollaan yhä edelleen samassa duunissa.. mut haukkujille tiedoksi, emme siis enää treffaile---
Vain kiihtyy...He,he..Voi teidä...
Itse olen onnellisesti naimisissa, lapsikin tulossa, mutta kyllä vakituinen panopuu kelpaisi. Mitään aikomusta ei ole perhettä jättää ikinä, mutta vierasta pillua kyllä mielellään saisi.
Ja minä olen oikeasti erittäin kiltti mies.
Hei!
Sinun tilanteesi on tuttu minulle. Olen sinua 20 vuotta vanhempi ja aikoinaan kun meidän tarinamme alkoi, kymmenen vuotta sitten, olin vaan väsynyt elämääni ja pettävään mieheeni, niin että annoin asioiden edetä. Vaikka toisaalta, rakkaus ei kysy lupaa, kun osuu kohdalle.
Me ollaan jatkettu salaista suhdettamme ja rakastamme toisiamme. Meillä on 6 lasta yhteensä ja paljon sukulaisia yhteensä. On tosi vaikea repäistä itseään irti tutuista ja turvallisista kuvioista. Suurin pelon aihe on se, mitä lapsemme sanoisivat, ajattelisivat. Yhteisiä lapsia meillä ei tietenkään ole. Siksi me elämme näin ja tapaamme kun voimme, matkustelemme silloin tällöin, lähetämme maileja ja viestejä. Siitä on tullut meidän elämää.
En tiedä, ehkä joskus asumme yhdessä, mutta sen aika ei ole vielä. En tiedä onko koskaan.
Tiedän sen, että tällaisissa tilanteissa ei voi huoritella tai puhua syrjähypyistä tai kakkosnaisista. Asiat vaan on näin.
Toivon hyvää jatkoa elämällesi.
Minna
Onneksi joku tajuaa, että joskus asiat vaan menee näin. En minäkään halunnut rakastua varattuun mieheen, se vaan tapahtui. Mies minua piiritti töissä, vaikka tein kaikkeni että jättäisi minut rauhaan. Minun silloinen pitkä suhteeni kariutui kun rakastuin toiseen. Olisi se muutenkin loppunut pian omaan tylsyyteensä vaikka hyviä ystäviä olimmekin. Nyt rakastan ja odotan, elän silti omaa vapaata elämääni. Ja mies rakastaa minua. Siitä olen varma!
On tosin niitäkin naisia, jotka piirittävät varattuja miehiä nostaakseen omaa itsetuntoaan. Sitä en hyväksy. Kaikkia ei voi huoritella tuosta vain. Joten jos jollakin ei ole asiallista kommenttia, voi jättää sen omaan päähänsä.
Saat kyllä kuulla,Pah.Huoria olette kumpikin.
ASia on juuri niin yksinkertainen,muu on pelkkää lässyn lässyn selittelyä.
Miksi aina naista huoritellaan?
Mikäs se kakkosmies sitten on?
Jos nimittäin vaikka kumpikin on naimisissa.
ihmisellä on vara haukkua toista huoraksi??
Tuo on niin tätä nykyaikaa ja selittelyjen suota. Minun hyvälle ystävälleni "kävi hyvin", hän sai suhteen rikottua ja miehen itselleen. Mutta odottelen mielenkiinnolla tulevaisuutta. Uskoisin, että n. 99% tuollaisista tapauksista romahtaa jossain vaiheessa, sillä miehen olisi pitänyt jättää eukkonsa heti (tai ainakin tosi pian) sinun tapaamisesi jälkeen. Tietenkään asiat eivät oikeassa elämässä ole näin helppoja. Paras ratkaisu olisi kuitenkin avioero, jotta petetty vaimo pääsisi eroon paskasta miehestään. Ja uskot, ettei hän tekisi sinulle koskaan niin. Ainaakaan vähään aikaan, kunnes sinusta tulee kylmä ja kummallinen.
moisiin tilanteisiin.. Aviomiehen ja vaimon suhde olisi toki suotava saada käydä rauhassa loppuun keskusteltua ilman välikäsiä. Se ikävä kyllä on harvoin mahdollista, sattuneesta syystä ? Raivo ja viha auttaa usein, luithan neito tutkimuksen. Hyvää jatkoa sinulle.
Avioerot lopulta ovat kuitenkin harvassa. ?
ihan samallainen tilanne,mutta rakastuimme kun vielä molemmat seurustelimme tahollaan.minä kyllä tosin olin jo pitkään miettinyt eroa väkivaltaisesta miehestäni. tältä,nykyiseltä mieheltäni, sain voimia ja rohkeutta lähteä.myös hänellä oli hankala suhde joka päättyi pian oman eroni jälkeen.aloimme tapilemaan ja sivussa samalla terapioimme toisiamme menneistä kokemuksista.nyt olemme ollet yhdessä reilun viisi vuotta,on puolivuotias lapsi,naimisiin ei ole pahemmin kiire,mitäpä se oikestaan muuttas,muutakun sukunimen:) joskus se onnistuu,aina ei.näin kävi minulle ja onnellinen oon.
tilanne kun sinulla. Kauan siinä meni että erositte seurustelusuhteistanne ja aloititte yhteisen elämän?
Tapailitteko kuitenkin kokoajan erojenne keskellä?
miehen erosta, kun virallisesti aloimme olla yhdessä. ihan hyvinhän tässä on mennyt lukuun ottamatta alun häiriköintejä ex-puolisoilta. täytyy vielä sanoa että olisin kyllä jättänyt "hullun" exmieheni muutenkin,mutta nykyiseltäni sain apua ja voimia siihen,muuten olisi saattanut mennä kauemmin siihen että sain uskallusta lähteä, vaikka tyhjän päälle jouduinkin alussa,onneksi vanhemmat majoittivat siihen asti että sain itselle ja koiralle kodin ettei asunnottomana tarvinnut olla.iso kiitos heille siitä!voimia kaikille samaan tilanteeseen joutuneille.kyllä se elämä onneksi voittaa lopulta:)!
kuin erositte kumppaneistanne? Vai sovitteko että näätte vasta erojenne jälkeen?
Miten voikaan olla samanlainen tilane... Toivottavasti kaikki käy meilläkin hyvin... Me ei kumpikaan olla avioliitoissa vaan avoliitoissa.Lapsia ei ole.
Mikäs siinä jos tykkää olla toissijaisena piparijakelijana.
Hei!
Jos se Sinua yhtään lohduttaa tilanteessasi, voin kertoa, että varattuja, oli sitten mies tai nainen, ei kannata heti ottaa kovin vakavasti. Ystävättäreni elätti toiveita seitsemän vuotta, eikä siitä tullut sen selvempää ja hän oli se joka kärsi eniten. Parempi tyytyä vain sinkkuihmisiin, on niitäkin saatavilla ihan riittämiin, jos itsekin on sinkku. Tosin naisnäkökulmasta varatut miehet ovat jostain syystä kaikkein innokkaimpia... Siihen pitää vain suhtautua eikä ottaa asiaa vakavasti. Koska varatuilla miehillä on oma elämänsä, vaimonsa, lapsensa, sukunsa yms. Yksi sinkkunainen aikoinaan totesi, että no, hyvä kun on ukkomies, ei tarvitse huoltaa eikä hoitaa, kunhan käy silloin tällöin pitämässä hauskaa. Ilman senkummempia sitoumuksia ja menee kotiin sopivaan aikaan. Kuka mitäkin hakee sitä varmaan myös saa.
TOISEN NAISEN KANSSA.SAIN TIETÄÄ SIITÄ TOISEN LAPSEMME JUURI SYNNYTTYÄ.AIKAMOINEN SHOKKI,MUTTA EPÄILYKSENI OLI SAANUT VAHVISTUKSEN.PAKKASIN PYYKIT ERI NIPPUUN JA SANOIN ETTÄ GOOD BYE.OLIN YKSIN PARI VUOTTA JONKA JÄLKEEN YRITIMME VIELÄ PALUUTA ENTISEEN.EI ONNISTUNUT JA MINÄ SANOIN LOPULLISESTI HYVÄSTI.EROSTA ON KULUNUT JO VUOSIA JA TÄYTYY SANOA,ETTÄ ALKUJÄRKYTYKSEN JÄLKEEN OLEN OLLUT HELPOTTUNUT PÄÄTÖKSESTÄNI.LAPSET SELVIÄVÄT EROISTA JA ELÄMÄ JATKUU.JOKAISELLA ON OIKEUS ONNEEN JA SINULLEKIN NEUVONA,ÄLÄ OLE SE TOINEN NAINEN,VAAN PÄÄTÄ MITÄ HALUAT ELÄMÄLTÄSI.VAPAITAKIN MIEHIÄ KUITENKIN ON...
niin rakastunut ei kuuuntele toisten antamia viestejä..ja rakkaudessa kaikki on luvallista..80-luv elin samalaista elämää mies oli eroamassa siinä rakkauden huumassa huomasin olevani raskaana..tänään poika aikuinen ihana kunnollinen nuorimies..jolle isä on kaikki,muttei minulle enää halusin eroon siksi,kun alkoi pojan syntymän jälk viihtyy enemmän ex vaimon luona..kun poika oli n.3v olisi halunnut tulla asumaan meidän kaa hänen vanhempansakin toivoivat sitä jo lapsenkin takia...mutta mitä tein minä tätä pelaamista katsottuani(vaimo on paha ja suhde ohi ja ja ja..seli seli)...näytin ovea..koulutin itseni hyvään ammattiin ja kasvatin poikani yksin,koulutin ja rakastin luotto miehiiin meni..eikai ole koskaan palannut viihdyn yksin ja matkustan ymp maailmaa..se kaikki piti kokea yhdessä...suuri rakkauskin kuolee kun sitä ei hoida..kuin kukkanen,mutta tää on vaan elämää..
niin en siksi antanutkaan neuvoja sinulle..minun tarinallani ei ollut toivomani päätös,mutta selvisin kuitenkin jotenkuten..mies siis otti eron ja avoliittoo jatkanu vaimon kanssa välillä eroten ja vaimolle rankkaa...kuinka monta miestä on jotka lupaa sitä ja tätä vaan sen nimeen että eroon tässä ja niin minäkin menin lankaan ...en voi katua koska sain ihanan pojan joka on isälleen ja sisarpuolilleenkin tärkeä (miehen ex liitosta)ja lämmittäähän tuo rakkaus kiikustuolissa sit istuissa ..kuka heittää sen ensimmäisen kiven..onko itse viaton? tätäkin ketjua lukiessa huomaa sen että on ns."oikein eläjiä" monta ja lohtua ei yhtään anneta ja kun en tilannetta tunne en ala arvostelemaan...en ole kävellyt kengissäsi kuitenkaan...niin sanoo sanalasku sit voisi arvostella...ennemmin toivon hyvää elämääsi..kaikkee hyvää ja rakkautta!
.."äänettömiä" "yhtiömiehiä", kun perheen perusta muuttuu. Lapset voivat olla tekosyykin ratkaista parisuhteen ongelmia, mutta ei voi tuomita, kun tilanne voi olla monimutkainen. Osalle tunteet ovat ylellisyyttä, mutta jos turruttaa parisuhteen tarpeensa lasten edun nimissä, tekee hallaa omalle ihmisyydelleen. Joskus tarpeet ja edut eivät ole edes ristiriidassa, mutta asioiden selvittelyssä ristiriitoja kuitenkin joutuu kohtaamaan. Se vie energiansa.
äläkä tyydy rakkauden murusiin naimisissa olevan miehen ehdoilla. Sinäkin haluat perustaa perheen ja saada lapsia. Älä roiku suhteessa, jolla ei tule olemaan tulevaisuutta muuten elämäsi valuu hukkaan. Näin sanoo samaan lankaan joskus mennyt ja katunut.
ehkä mies eroaa vaimostaan ja te aloitatte yhteisen elämän. Mitä sitten kun työpäivät alkaa venyä ja venyä... Epäiletkö toista naista???
On hyvä esimerkki. Nainen tapasi miehen työpaikalla, tapailivat muutaman vuoden ja lopulta sai miehen itselleen, jälkeen jäi vaimo ja kaksi lasta. Olivat olleet yhdessä teini-iästä lähtien. Tänä päivänä tämä mies käy yöpmässä entisellä vaimollaan, nykyistä avopuolisoa edeltävällä salarakkaalla ja olen itse todistanut kuinka lähtee kapakasta jonkun naisen mukaan.
Nautinko siitä että avopuoliso kärsii, itkee ja ruikuttaa??? Kyllä, saapa maistaa omaa lääkettään ;D;D;D;D
Lukekaa kaikki pettäjät ja petetyt Kaisa Strandénin juuri julkaistu kirja Syrjähypyn houkutus!
Minun tilanteessani olin se varattu ja toisen miehen kanssa emme menneet sen pidemmälle asioissa, vaikka yhteistä tulevaisuutta suunnittelimmekin. Syy siihen, miksi oma poikaystäväni ei riittänyt oli se, että halusin jännitystä elämään. Tämä toinen mies oli niin erilainen, ei ollenkaan tylsä, vaan "sielunkumppani". Ehkä sinäkin olet tätä poikaystävällesi?
Loppujen lopuksi tajusin, ettei se jännitys ollut kaikki mitä kaipasin ja että poikaystävänikin oli jännittävä, olin vain unohtanut tutustua häneen sen paremmin. Jäi se toinen mies aika äkkiä pois minun elämästä, hänellä kun ei ollut mitään muuta tarjottavaa kuin sitä jännitystä.
..omalta osaltasi. Tosin naiset harvemmin kenties hakee jännitystä. Tuossa yhtälössä tietenkin toisella saattoi olla erilaisia syitä. Saattoi olla ihan tavallisella tavalla kiinnostunut, tai jotain sen suuntaista.
Niin että itkee kun pikkupoika kun huomaa ettei voi yhtäaikaa syödä että säästää kakkua.
Ihanaa elämää mahtui noihin vuosiin, mutta onneksi ei tarvitse enää palvella tätä narsistia ja kuunnella valheita. Nykyinen vaimoke ei voi olla koskaan varma, sillä tietää millaisiin valheisiin toinen pystyy. Nyt minun elämäni on onnellista ja täysipainoista..kaikki asiat ajan myötä järjestyi lopulta hyvin.
Olen mies ja samassa tilaanteessa kuin kuin "poikaystäväsi". Minäkin rakastan ! "Tyttöystävääni" . olisi helppoa kun voisi elää vain niinkuin tunteet sanoo.Rakkautta on vaikea vastustaa.
miksi et voi elää niin kun tunteiden mukaan? Jos syy on muut tai raha, ne on tyhmiä syitä..
Jumalan sanan mukaan olette molemmat tehneet huorin. Se on totuus. Hyväksyi sitä tai ei. Jokaiselle meistä löytyy jostain parempi kumppani, kuin se tuttu oma. Siihen ei kuole, vaikka paneekin suhteen poikki, koska se nyt vain ei ole oikein. Totuus tekee vapaaksi, en ihmettele yhtään, jos kerrot että ahdistaa. Ahdistaa vielä enemmän, jos rikot tämän perheen, eikä uudelle suhteelle tämän miehen kanssa ole siunausta. Se on tuhoon tuomittu, koska se alkoi petoksella.
Olet jo varmaan huomannut tätä ketjun aloitttnutta viestiä lukiessasi,
että raamattu on heitetty yli olan jo aika päiviä sitten..
(Ne harvat, jotka ovat raamattunsa lukeneet tietävät, että olet siteerannut isoa kirjaa aivan oikein..)
Joten tuskin mun tai sun ajatukset heidän elämäänsä vaikuttavat millään tavalla.
Toivon sulle ja kaikille muillekin hyvää alkanutta vuotta.
Mieti omalle kohdallesi, poloinen !! Äläkä odota sääliä!!
Vaikea olla tuomitsematta,sanot olevasi aikuinen,mutta aikuisen naisen luulisi tuntevan vastuunsa paremmin,eli olla sekaantumatta toisten avioliittoon,oli se millainen tahansa,ja yritää tukea oikeaan suuntaan.mies näyttää olevan vielä vähemmän aikuinen,selvittäisi ongelmat kumppanin kanssa,on turha katua myöhemmin että tulipa perhe tuhottua.sinun vastuusi olisi ollut tukea miestä muulla kuin jalkovälilläsi.
Minkä helvetin takia ette kerro vaimolle suoraan päin naamaa missä todellisuudessa mennään??????? Veikkaampa että hyvin äkkiä saattaisi saada mies lähtöpassin kämpästä ulos! Vai pelkääkö poikaystäväsi tätä totuutta??? Jospa ei haluakkaan todellisuudessa erota. Kyl on ihana mies, oikea kaksinaamainen luuseri
REHELLLISYYTTÄ PELIIN !!!!!!!!!!!!
Olin "todella rakastunut" pari kertaa samassa tilanteessa olevia miehiä, mutta luin onneksi tämäan kirjan Robin Norwood: Voiko nainen rakastaa liikaa. Ystävänikin luki, ja hänenkin elämä on muttunut!
Luepas sinäkin!
Haluatko oikeasti miehen joka on valmis jättämään perheensä kun tulee ylämäki vastaan? Ettet vain tule itsekkin jätetyksi... Parisuhteilla on tapana muuttua, miten itse muutut sen mukana? Sinusta tulee "äitipuoli" jota ei koskaan hyväksytä vanhan perheen elämään koska sinun luoksesi on perheen isä lähtenyt. Sinut olisi helpompi hyväksyä jos he eroaisivat ja mies olisi "sinkkuna" vähän aikaa.
Jos lapsen äidin elämä menee pieleen ja sitä kautta myös lapsen hän on katkera vain sinulle koska sinä veit isän pois...
Tunnetko tulevaisuudessa vain itsesi isän puolisoksi ja muuten ulkopuoliseksi?
sinä yrittäisit tukea ja kannustaa miestä että hän saisi avioliittonsa kuntoon, koko perheen takia! Rakkaus ei ole koskaan itsekäs vaan ajattelee toisen parasta!
"Olemme älykkäitä aikuisia". Noh, ei se tekstistäsi ainakaan tullut mitenkään esille. älykkäät aikuiset hakevan ongelmiinsa apua eivätkä käänny avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin kun omassa suhteessa mättää! Vain se että mies alkoi ensin "pommittamaan" sinua ei tee sinusta yhtään sen syyttomämpää. Ne mainitsemasi AIKUISET ottavat tekemisistään vastuun. Vai oletko niin vietävissä että pitää joka suhteeseen alkaa jossa mies osoittaa kiinnostustaan? Tuolla periaatteella mikään suhde ei tule kestämään! Eivätko ihmiset osaa sanoa "ei", ja asettaa rajat? Myos ihmissuhteissa pitää olla rajat, moni ei sitä ajattele.
Yrittänyttä ei laiteta, mutta yksipuolinen yrittäminen loputtomiin on suicidal.
rakkaus on ihan oikeasti olemassa. Ne jotka eivät ole koskaan rakastuneet eivät kaikki siihen usko. Mutta sanotaan näin, että jos toisesta oikeasti välittää, haluaa hänelle parasta, eiks niin? Toiselle ei ole hyväksi että auttaa hajottamaan hänen perheen. Jos mies oikeasti haluaa pois perheensä luota, siihen tarvitsee harvoin naisen apua, vaan hän pystyy pakkaamaan kassit ihan oma-alotteisesti. Varsinkin jos aikaa on kulunut näin kauan. Sukulaisten mielipiteillä ei ole siinä vaiheessa mitään painoarvoa. Se kuulostaa lähinnä selittelyltä koska ei kehdata sanoa suoraan että ei halua vielä erota, koska sisimmässään elää kuitenkin toivo siitä että saadaan se avioliitto toimimaan. Isot hälytyskellot pitäisi soida jos toinen ei kykene syystä tai toisesta eroamaan. Siinä vaiheessa pitiäisi sellainen "suhde" laittaa poikki ja jättää mies rauhassa elämään omaa perhe-elämää.
Juuri tähän kulminoituvat rakkauden teot, haluta hyvää sille jota rakastaa. Olla valmis luopumaan, silloin kun se on oikein sen henkilön osalta, jota rakastaa. Itselleenkin voi haluta hyvää. Petoksessa eläminen ei sitä hyvää tarkoita. Totuus vapauttaa mutta rehellisyys ilman rakkautta on julmuutta.
Sinä olet perheentuhoaja. Petät koko ajan. Pettäminen on sairautta. Olet siis sairas ihminen. Kuvittele itsesi tuon naisen sijaan. Olet yhtä kova pettäjä kuin hänen miehensäkin kun teet tuon kaiken tietoisuudessa. Todella säälittävää. Puheenvuorostasi ilmenee loginen ristiriita. Korostat olevasi järkevä aikuinen ihminen, mutta toimit täysin päinvastoin. Äläkä sano, että tunteille ei voi mitään. Olet jo toiminut täysin väärin ja sitä on mahdoton korvata. Olet lutka, älä kiellä sitä. Teidän olisi pitänyt odottaa kunnes mies olisi saanut erottua vaimostaan. Tuota ei saa enää takasin, ja joudut elämään tuo teko niskassasi loppuelämäsi. Jälleen kuvittele itsesi tuon toisen naisen asemaan. Kuvittele myös, että tämän miehen kanssa joudut ehkä itse tulevaisuudessa kakkosnaiseksi. Oletko enää se järkevästi käyttäytyvä ihminen joka väität olevasi?
..parisuhteessa oleva mies ei toimi tietoisesti, on siis syyntakeeton.
Onneksi on keksitty nainen, jota voi aina syyllistää. Kuinka moni suhde on alkanutkaan kielletysti? He-in tuleen vaan kaikki sellaiset naiset. Onko tuhoajaksi aina nimettävä joku henkilö?
On tilanteita, joista alkaa lähtölaskenta ja ne ovat parisuhteen sisällä.
on tossa kyllä yhtä syyllinen. Aloittajan postissa on vaan, että eläkää syyllistäkö. Voi jumalauta. Jos ei sen verta voi himojaan hallita, että olisi ensin entisestä erottu niin ei siinä saatana tarvi mitään armoa anella, että älkää syyllistäkö. Säälittävää, että pitää netin kautta yrittää hakea hyväksyntää omalle julmalle luonteelleen. Älkää sanoko lutkaksi. Ja jatkunu vielä pitkään. Ei hyvänen aika voi ihminen vajota alas.
oli toisen naisen kanssa ja jätti hänetkin pian alle vuoden päästä kun oli jättänyt minun. Tuolle naiselle olin niin vihanen, että kun asia selvisi aiheutin hänelle pysyvän palovamman kasvoihin. En tiedä alkavatko keski-ikää lähentelevät miehet yleisesti seota ja kaivata villejä vuosiaan, mutta minulla ainakin meni usko lähes 100% miehistä. Niin paljon vahinkoa hän aiheutti kaikille, nyt jo edesmennyt entinen aviomieheni.
Näkyy ottavan koville vieläkin. Kai muistat kerran viikossa käydä hyppimässä (ex) miehesi haudalla? Myös se helpottaa.
Sinun mies on sisäistänyt asian niin, että elämä on kertakäyttöistä, ei niin pitkäaikaista, joten siitä on otettava nautinnot irti. Ne hän lienee tehnyt täysin palkein. Ja katso, hän todella ehti nauttia naisesta naiseen. Nyt hän on kupsahtanut. Elämä olisi mennyt hukkaan jos hän olisi ollut vain sinun kanssa. Paljon oisi jäänyt kokematta.
Mistä tiesit, mitä aviopuolisosi oli kertonut tuolle viattomalle toiselle naiselle?
Tunnen yhden 26-vuotiaan tytön, jota rouva tuli työpaikalle kaasuttamaan silmille turvasuihkeella senkin jälkeen, kun hän oli jättänyt noin 30-vuotiaan yrittäjäpoikaystävänsä saatuaan kuulla, että tällä on onnellinen perhe ja kolme lasta, ja että poikaystävä olikin pitänyt häntä pelkästään rajastajattarena.
Nyt asianomainen 30-vuotias nainen ei halua enää mitenkään vahingoittaa itseään eikä muita - edes vahingossa - niin kuin esimmäisellä kerralla.
Sill oli varmaan jokin sairaus. Ei kaikki miehet ole samanlaisii.. Sai kohtalonsa mukaan.
Itsekin olen ollut miehen kanssa joka oli vielä avioliitossa tavatessamme, tosin asuivat jo tuolloin erillään mutta siltikään kumpikaan ei ollut viemässä eropapereita eteenpäin vaan tilanne oli täysin avoin ja tauolla. Minä ihastuin mieheen ja vaikeaahan se oli, ymmärrän sinua täysin.. Mies olisi palannut vaimon kanssa yhteen lasten vuoksi sillä kyllä itsekin äitinä ymmärrän kuinka tärkeää on omia lapsiaan nähdä ja seurata heidän kehittymistään muutoinkin kuin joka toinen viikonloppu :(
Jokainen päivä oli minulle tuskaa kun he pohtivat mitä jatkossa tekevät, muutaman kerran "erottiin" mutta heti seuraavana päivänä mies soitti ja se oli vain se jokin kemia joka meillä oli sillä päivääkään ei voi olla kuulematta toisesta mitään.
Minulla oli vahva tunne sisälläni että meistä voisi tulla jotain ja että häntä kannatti odotella. Asiat menivät sitten niin että yhteistuumin päättivät erota ja me seurustelemme nyt miehen kanssa, olen tällä hetkellä hyvin onnellinen. Välillä tosin eron jälkeen oli vaikeita aikoja jolloin mies eksyksissä ja ollaan kovasti asioita puitu.. meidän ensi tapaamisesta viisi kuukautta ja tulevaisuutta kovasti suunnitellaan eteenpäin, olen miehen vanhemmat, sukulaiset ja lapset tavannut myös ja lapset varsinkin ihania, tulevat meille mieluusti yökylään ja ottavat meidät heille ilomielin yöksi, tykkäävät leikkiä kanssani jne..
Voimia sinulle ja koita jaksaa uskoa asioihin, mutta realistisella katseella. Älä painosta miestä mihinkään ja anna hänelle aikaa mutta muista myös oma arvosi ja käyttäydy sen mukaan!
Itsekin kirjoittelin silloin tänne ja muuallekin purkaakseni kysymyksiäni ja janotessani tietoja muilta mutta pääosin täällä saa noita epämiellyttäviä kommentteja vain..
Mitäs minä sanoin lutka on lutka vaikka voissa paistais
olen itse pyörittänyt joskus jopa kolmea naista samallaisella selityksellä ei toki kestänyt ku puolivuotta kun yksi tajusi homman nimen.nyt (onnellisesti) kihloissa ja uusia tuulia etsiessä. pelaaminen on jännää ja pitää ihmisen elossa isolla eellä
Mies ei jätä vaimoaan ikinä, ellei ole aivan pakko!
Miehen ylpeys ei anna kertakaikkiaan periksi tunnustaa tehneensä typerän valinnan.
Mitään eroa ei tule ennen kuin vaimo niin päättää!
Eihän mies suostu kysymään edes tietä, vaikka olisi kuinka eksyksissä!
Kuinka hän sitten myöntäisi valinneensa väärän elämänkumppanin? Ei ikinä!
Sitäpaitsi miehelle ajan mittaan sopii huoraaminen oikein mainiosti, sillä saa vaihtelua kun haluaa, eikä mitään velvollisuuksia ole eikä tule.
Joku saattaa olla vielä niin katkera vaimolleen, että kostaa koko naissukupuolelle kärsimänsä vääryyden.
Varmasti tämä on epämiellyttävää kuulla, mutta se on totuus, eikä se pala tulessakaan!
Pari hyvin tuntemaani naista on ollut samassa tilanteessa, toinen 15 vuotta ja toinen viisi vuotta.
Ensimmäisen suhde on nyt päättynyt.
Vaimo jätti lopulta miehen ja mies jätti "tyttöystävänsä", kun tämä innostui liikaa, että "vihdoinkin sinä olet vapaa"!
Toisen suhde jatkunee vielä kymmenen vuotta, sillä mies parka joutuu jatkuvasti tilanteeseen, että ei voi millään vielä jättää vaimoaan.
Selityksiä selityksien perään, eikä sillä tunnu olevan väliä, että ne kaikki ovat osoittautuneet ennen pitkää valheiksi.
Nauti onnestasi sellaisena kuin se on, mutta älä haaveile sen enempää.
Tästä ei tule seuraamaan mitään hyvää. Rakkauden muututtua arkiseksi elämäksi. Mikäli mies nyt todella eroaa ja rakastaa sinua niin paljon, että ryhtyy viikonloppuisäksi ja tyytyy tapaamaan lastaan jokatoinen viikonloppu. Tulet kuulemaan syytöksiä, että rikoit hänen avioliittonsa. Miehen suku ei ehkä tule hyväksymään sinua. Ei hyvältä näytä.
Jos tuo aloittaja-nainen-kolmas pyörä ja vapaa on kokenut eron tuskan, niin miettii tuonkin asian etukäteen. Tutkii, onko miehessä miestä. Muussa tapauksessa mies kohtelee häntä huonosti, ei ole tosimies, joka jatkaa sarallaan, jota alkoi kyntämään.
Muutama asia...
1. Vaikka olisit ollut miehen kanssa suhteessa kuinka pitkään tahansa, sinua voi silti kutsua toiseksi naiseksi, koska sitä sinä olet, toinen, eli kakkonen. Mieshän ei ole sinun kanssasi, vaan on naimisissa, joten eiköhän se ykkönen ole kuitenkin se vaimo?
2. Valitettava totuus on se, että kyllä sinä todellakin olet vaan se muija, jota äijä käy paneskelemassa silloin, kun kotoa ei heru. Näin se vaan menee, ei sille voi mitään. Voit yrittää uskotella itsellesi muuta, mutta tuskin kovin kauaa jaksat niin tehdä.
3. "Tunteemme ovat syviä ja tämä tilanne aiheuttaa aivan älytöntä stressiä, itkua ja turhautuneisuutta." Joo-o, taidat olla ainoa, joka itkee ja jonka tunteet ovat syviä... MIKSI mies olisi turhautunut? Hänellä on perhe ja sitten se kakkosnainen, sinä, jonka seurassa on mukava rentoutua, koska sinä et vaadi mitään (toisin kuin perhe), eikä hänellä ole sinusta mitään vastuuta (toisin kuin perheestä) eikä sitoumuksia (toisin kuin perheeseensä), täydellistä - hänelle.
4. Jos avioliitto on ollu kauan pelkkää kaveruutta, siinä tilanteessa miehen olisi helppo kertoa tuolle kanssaan elävälle "kaverilleen", että on löytänyt rakkauden ja haluaa elämässään eteenpäin. Kaverit toki pystyisivät tämän käsittelemään ja sopimaan, toisistaan välittävät aviopuolisot, jotka toivovat liittonsa vielä jatkuvan eivät.
5. Suomen laki varmistaa sen, että mies saa lastaan edelleen tavata, jos niin haluaa. Ja kohtaan 4 viitaten; kaverithan pystynevät lapsen tapaamisasiatkin sopimaan ilman riitoja ja katkeruutta...=D
6. "Pelkää sukujen suhtautumista" voi herran kiesus miten huono tekosyy. Jos toista rakastaa ja haluaa elämänsä tämän kanssa jakaa, niin suku ymmärtää. Mutta usko sinä tyttö kaikki, mitä tuo ihana mies suustaan ulos päästää...
7. Nyt olet varmaan jo tarpeeksi näitä vastauksia lukenut ja ymmärtänyt, miten tuossa käy? Kysyit samassa tilanteissa olleilta, miten asia on onnistunut ja nyt olet saanut vastauksia tolkuttomasti, joten EHKÄ pystyt niistä myös näkemään, että kyllä suurin osa on kotiin vaimon helmoihin jäänyt, jos ei sitten ole käynyt niin, että vaimo on saanut tietää ja heittänyt äijän pellolle ja siitä max vuoden kuluttua äijä on heittänyt tämän elämänsä rakkauden (eli tässä tapauksessa siis sinut) myös pellolle, kun on huomannut, ettet olekaan enää se huoleton ja sitoumuksia vaatimaton heitukka, jota voi käydä pumppaamassa silloin, kun itselle sopii. Ehei, kas kun siinä vaiheessa sinusta on (hyvin pienellä todennäköisyydellä siis) tullut se vakikumppani, joka jäkättää ja kyselee ja vaatii mitä nyt kumppanit yleensä vaativat, et ole enää se kiinnostava vapaa naikkonen, joka antaa, kun sille soittaa ja sen jälkeen voi mennä kotiin. Sori nyt vaan, mutta ymmärrä nyt edes näiden vastausten jälkeen, että ei toi tuu toimimaan. Ja sellanen pyyntö, että jos se ihme tapahtuu, että äijä ottaa eron ja alatte yhdessä elää, niin kerro ihmeessä se täällä (myös sitten vuoden päästä jos vielä yhdessä olette). Lycka till.
Minusta on täysin mahdollista testata poikaystäväsi avioliitto siten, että vältät hänen intiimiä tapaamistaan seuraavat 2-3 vuotta.
Kun hän ei saa sinulta mitään, nähdään, miten kiihkeästi hän todella pyrkii vaimostaan ja perheestään eroon.
Sinun kannattaa ehkä palata suhteeseen sitten, kun hän on viralliset eropaperit saanut.
Ellei hän ole kypsä eroamaan vaimostaan ja lapsestaan, hän katselee tilallesi toisen varanaisen, koska ei rakasta sinua.
Säästät näin monta vuotta aikaa katsomalla hänen korttinsa.
Naisellisempi keino on ilmoittaa, että olet hänelle raskaana, jolloin saat kuulla sen, haluaako hän sinun abortoivan tulevan lapsenne. Jos haluaa, hän ei todellakaan halua perintötekijöidensä sekoittuvan sinun perintötekijöiden kanssa.
Oikeastaan varmin keino kuulla:"Minä rakastan sinua", on kuulla "en halua, että abortoit lapsemme".
Avioliitto on liittosopimus. Elleivät liittolaiset halua jatkoa seuraavassa sukupolvessa, voi liittolaiseen suhtautua epäillen.
Voit myös kutsua kahville poikaystäväsi vaimon ja keskustella asiat halki: nainen naiselle.
"Minusta on täysin mahdollista testata poikaystäväsi avioliitto siten, että vältät hänen intiimiä tapaamistaan seuraavat 2-3 vuotta.
Kun hän ei saa sinulta mitään, nähdään, miten kiihkeästi hän todella pyrkii vaimostaan ja perheestään eroon."
-Nain on nareet. Kun mies ei saakaan sankyseuraa niin punnitaan mitka miehen TUNTEET oikeasti ovat naista kohtaan. Se johtaa kahteen eri asiaan: mies kiirehtii nopeasti avioeron kanssa etta saa viimeinkin "rakkaansa" itselleen, tai sitten kiinostus naista kohtaa lopahtaa taysin ja mies jaa elamaan perheensa kanssa.
"Naisellisempi keino on ilmoittaa, että olet hänelle raskaana, jolloin saat kuulla sen, haluaako hän sinun abortoivan tulevan lapsenne"
-En kylla nae mitaan "naisellista" valehtelemisessa. Mitas jos mies onkin innoissaan siita kun kuulee naisen olevan raskaana? Sanooko nainen sitten vain etta "hehe, sori, mun piti vahan juksata etta naen miten reagoit"? Tuo kuulostaa kylla lapselliselta, ei naiselliselta.
Sori mutta jata tuo kundi hyvan saan aikaan. Sina vietat elamasi upeimpia vuosia salaillen suhdettasi, tuosta ei jaa mitaan muita muistoja kuin murheita ja ahdistusta. Sen aisti jo kirjoituksestasi. Ala jaa odottamaan tata miesta silla kustannuksella, etta oma elamasi ajaa ohi - olet jo hyvin paljosta luopunut hanen hyvakseen. Puheluiden odottamista ja sovittujen tapaamisten peruuntumista...
Et ehka aikanaan tiennyt mihin ryhdyit, mutta nyt on aika avata silmat ja alkaa elaa itselleen.
Yleensä nämä ukkomiesten metsästäjät maalaistyttöjä. Kokemusta =.
Hei, Et ole yksin, meitä on muitakin! Minulla on aivan sama tilanne kuin sinulla, seurustelen naimisissa olevan 2 lapsen isän kanssa, ei ole helppoa ei mutta rakkaus voittaa.. Jos haluat vaihtaa vaikka ajtuksia kanssani niin ilmoittele!:)
Sulla hankala tilanne siinä suhteessa, että rakastat ihmistä ja haluat hänet omia. Mutta voit myös ajatella, että olet suunnattoman hyvässä asemassa. Olet aina lopulta hyvinä hetkinä parisi kanssa, etkä parisuhteen arjessa, jota parisuhdehelvetiksi jotkut sanovat. Mieti! Joku ehdotti lapsen tekoa, no se on väärin lasta kohtaan. Mutta toisaalta ukko on aina jossain mielessä kiinni exään, kun sillä mukula. Eli jos hän eroaa, niin silti joutuu tapaileen exäänsä ja siinä se vasta helvetti onkin. Jos siihen haluat, niin soitat ukon vaimolle ja kysyt siltä, että tietääkö se mitä sen mies oikein puuhailee. Niin saat koko paskan syliisi. Ukkoineen exineen ja mukulariitoineen. Mieti tarkoin askeleitasi. En ymmärrä miksi joku sanoo, että on heittänyt hukkaan vuodet kun ei ole päässyt naimisiin. höh...outoa puhetta...Tsemppiä...Minusta juuri naivit menee naimisiin ja kuvittelee, että siinä on ja pysyy.
"Rakkaus voittaa". Eipä ole voittanut. Miksi mies muuten olisi vielä toisen kanssa naimisissa? Älä nyt lutka itteäs huijaa, vaikka mies huijaakin.
teillä käyny mielessä jos he ihan oikeesti rakastavat toisiaan? mie olen ollut melkein samanlaisessa tilanteessa, tosin toisin päin. itse otin eron ja läksin uuden miehen matkaan. nyt yhdessä jo monta vuotta, yksi lapsi ja elämää parempi suhde!repikää vittu siitä.
toivon teille kaikkea parasta ja onnistutte elämässänne jos sitä vain työstätte oikein!
että aloittajan tilanne on sama. Kyllä kai nyt mies olis sen aviovaimonsa (kaverinsa) jättänyt jos kyseessä olisi roihuava, elämää suurempi rakkaus toisen naisen kanssa jonka kanssa oikeasti haluaisi olla.
Miehen on syytä selvittää mitä hän haluaa omalta elämältään ja sen jälken toimia niiden ohjeiden mukaan. Kun polku on valittu, sitä pitkin on syytä mennä ja kantaa täysi vastuu päätöksistään. Kahden naisen välissä eläminen on raskasta ja uuvuttavaa etenkin miehelle, joka ei halua loukata ketään osapuolta ja haluaa miellyttää kaikkia läheisiä. Joka tapauksessa muutos kirpaisee, mutta omien arvojen mukainen elämä on kuitenkin parempaa kuin toisten miellyttäminen ja elämän elämättä jättäminen. Pitää uskoa aidon rakkauden voittoon.
On syytä muistaa, että rehellisyys ilman rakkautta on julmuutta eli viisas on syytä olla ja rakastava, mutta oman elämänarvojen suhteen luja ja päättäväinen. Onnea teille ja siunausta suhteeseen.
....aina. Barbara saattaa ajatella, että nautitaan hetkestä ja itketään sitten. Ei ois jotenkin vaan ilonen yllätys, että mies rakastaisi valinnan tasolla. Kyynisyyttä maailmassa kuitenkin riittää ja suruakin.
Hieman sama ongelma täällä, olen tosin se kihloissa oleva osapuoli. Toinen suhde alkoi opiskelukaverin kanssa kaveruudesta, mutta emme kuitenkaan pelkkään kaveruuteen pystyneet. Parien opiskelijabileiden jälkeen olen ollut hänen luonaan ja seksi on ollut pelottavan lähellä, mutta järki on kuitenkin aina voittanut minut enkä ole mennyt suutelua ja hyväilyjä pidemmälle. Omasta kihlatustani en halua erota, sillä tiedän, että opiskelujen jälkeen meillä ei olisi opiskelukaverin kanssa yhteistä tulevaisuutta. Olemme kuitenkin molemmat erittäin turhautuneita tästä tilanteesta ja kun en oikeen osaa itsekään päättää, kuinka toimisin. Kohta opinnot jatkuvat taas ja olen ajatellut pysyä pelkällä kaveripohjalla, mutta en usko sen kuitenkaan onnistuvan. Tulossa on mm. laivamatka, jonne olemme molemmat menossa. Olen jopa opiskelukaverilleni mustasukkainen, jos joku yrittää iskeä häntä baarissa. Olen tulossa hulluksi!
Suku ja ystävät yleensä kuitenkin haluavat rakkaidensa parasta, eli jos te tunnette kuuluvanne yhteen, sen he tulevat ajan kanssa hyväksymään. Lapsi katsoo mallin elämälleen vanhempiensa käyttäytymisestä, ehkä kylmyys biologisten vanhempien välillä ei ole paras malli....Järkevässä erossa lapsi ei kärsi kohtuuttomasti, huonossa avioliitossa kyllä.
Jos olette varmoja rakkaudestanne, olisi hulluuta heitää se hukkaan, elätte vain kerran.
Rakkaus on vain kemiallisia aineita verenkierrossa.
Samankaltaisessa tilanteessa olen minä.
Paitsi että mies on ilmoittanut ettei hän aio erota. Enkä minä sitä häneltä odota.
Unelmoida aina voi, mutta todellisuus on aivan eri asia.
Ja vaikka häntä rakastankin, olen ajatellut voisinko ikinä täysin luottaa mieheen joka on edellistään pettänyt kanssani? Tässä pelissä ei ole voittajia, vain häviäjiä.
Ja mitä lapsiin tulee, riippuu isän/äidin käytöksestä, miten au-suhde vaikuttaa jälkikasvuun. Joskus kyseinen "ruma", "väärä" ym suhde saattaa piristää vanhemman mieltä ja hän jaksaa olla lastensa kanssa eri tavalla. Itse olen lapsi, joka on koko lapsuutensa toivonut että vanhemmat eroaisivat. Mieluummin olisin elänyt rauhassa, ilman riitelyä. Ero jossain tapauksessa VOI olla parempi.
Mikään ei oikeuta valehteluun, pettämiseen, salailuun. Mutta tämä on elämää, aina ei kaikki mene niinkuin raamatussa käsketään.
Au-suhde on AINA kahden kauppa, syyttely on täysin turhaa. Ja sillä ei ole merkitystä onko puoliso kylmä kala, itsestä kaikki on kiinni.
Jokainen on vastuussa itsestään ja päätöksistään. Eikä kukaan ulkopuolinen voi tuomita, koska ainoat ketkä tietävät asian todellisen laidan, ovat asianosaiset.
Tähän kysymykseesi toimiiko tämä jatkossa voisi vastata jotensakin näin:
Jos miehellä on tapana panna kaikkea mikä liikkuu, harrastaa syrjähyppyjä hyppimisen vuoksi, ei toimi. Eli patologinen pettäjä on aina pettäjä. Pettää jännityksen ja seksin vuoksi.
Toisaalta taas jos on oikeaa tunnetta mukana, ei ole tapapettäjä, saattaa toimia. Siis saattaa.
Mutta näitä asioitahan ei voi tietää edes kun rupeat "oikeasti" seurustelemaan sinkun kanssa. Samanlaista paskaa sitä voi saada mistä tahansa. Ja helmiä saattaa löytää toisen taskusta....
Valta muuttaa asiaa on sinun, koska sinä et enää tunne oloasi mukavaksi. Pitäkää välikuukausi, miettikää mitä tehdä ja sitten tehkää se myös. Mitä sitten päätättekin. Käytännössä tilanne on tupla tai kuitti.
Ja muuten niille ketkä huorittelevat kakkosnaisia: maksua en ole ikinä ottanut, en edes kahvikupillista ole tässä suhteessa miehen antanut maksaa.
Että huora en ole.
Sinulle nainen Turusta toivotan onnea ja mielenrauhaa, mitä ikinä teetkin ja mitä ikinä päätätkin. Elämäsi on sinun.
Turha hakea yleispäteviä neuvoja, itse olet elämäsi valtiatar. Vaakakupissasi varmaan mietit plussat ja miinukset tilanteessasi. Ja jos miinusten puoleen päätyisit, ja et muuta keksi, muuta kaupunkia...
lehmä lypsää kuin tappaa ja vanha riimi sanoo, että Katri muori kerman kuori. Olet näköjään hyväksynyt tilanteen juuri niin kuin se on. Hyviä miehiä ei riitä kaikille vaan niitä pitää jakaa. Ihmisten omistuskulttuurissa se vaan saattaa aiheuttaa voimakkaita negatiivisia tunteita ja hylkäyskokemuksia, jopa monen vuoden riitoja parisuhteissa. Syytellään toisiaan vuositolkulla ja ryvetään hylkäyskokemuksessa katkeroituneena eikä anneta anteeksi kärsittyä loukkausta. Luottamuksen menettäminen toiseen ihmiseen on traumaattinen kokemus joka koettelee psyykkistä perusluottamuskokemusta ja tästä traumasta toipuminen voi viedä jopa vuosia. Avioliiton ulkopuolisista suhteista jää aina kiinni ennemmin tai myöhemmin. Silloin on oltava valmis kantamaan sen seuraukset, niin henkiset kuin aineelliset. Rakastuminen on ihanaa. Rakastaminen on joskus vaikeaa. Toista voi rakastaa valtavasti olematta hänen kanssaan ja se voi olla häntä kohtaan suurinta rakkautta, kun uhraa oman itsekkyytensä todellisen rakastamisen alttarilla. Näissä rakkausasioissa yksinkertaisuus on kaukana ja asioiden ja tunteiden ristiriitaisuus ainaisena kaverina. Kuningas Salomonin luo tuli kaksi naista, jotka riitelivät vastasyntyneestä lapsesta. Molemmat väittivät lasta omakseen. Salomon sanoi, että tuokaa miekka että voin panna lapsen kahtia ja antaa kummallekin yhtä suuren osan. Silloin toinen naisista sanoi, että ei se ole minun lapseni, jolloin Salomon antoi lapsen tälle naiselle. Piristävää talvea.
näitä teidän latelemia oikeuksia ja "kerran sitä vaan eletään" -lausahduksia. Jos teillä on mitään siellä kaalin sisällä, niin varmaan tajuatte kuinka montaa VIATONTA ihmistä toi teidän salanen, KIELLETTY säätäminen tai no, "rakkaus", satuttaa! Vain teidän tyhmyyden, ajattelemaatomuuden ja itsekkyyden takia koko perhe hajoaa. ja te vielä kehtaattte puolustella itseänni? Kattokaa nyt jo herran isä aikuiset ihmiset peiliin ja miettikää, onko toi teidän "rakkaus" sen arvoista että siinä murskaantuu perhe ja monen viattoman sydän.
olette oksettavia
Et voikaan ymmärtää kuten kaikki muut siskosikaan sillä aivoköyhä ei ymmärrä!!
Jos vaimoni pettäisi antaisin anteeksi, sillä tiedän että ME olemme fyysisiä olentoja ja kaipaamme joskus myös toisten kosketusta.
Te raukat huorittelijat olette vain katkeria ja itsekkäitä hyväksyykää miehenne "pettämistä" jos se raukka jaksaa muutenkin olla seurassanne. Älkää unohtako, että seksin ammattilaiset ovat tarkeimmat yhteiskunnan tukipilareita koska he jaksavat hoitaa miehiänne.
Olette todella naurettavia omineen omistushaluineen, harrastakaa enemmän seksiä ja antakaa miehiännekin harrastaa "rakastettujensa" kanssa. Kuka käskee teitä lopettaa suhde jos suhde on päämääränne jatkakaa sitä ja pitäkää itsekin hauskaa jos asia helpottaa. Maailmassa harrastettan liian vähän seksiä siksi on niin paljon sotia. Te katkerat "pettyneet" ukkomiehistä opetelkaa katsomaan asiat eri silmällä. Teille on annettu rakkauskin vaan teille ei riitä. Te haluatte mies viereen kuin apinat haluavat korun kaulassaan, jotta muut näkevät sitä. Te ette tiedä rakkaudesta mitään muuta kuin mitä olette lukeneet saduissa avatkaa silmänne ja astukaa elävään maailmaan. Onneksi on olemassa fiksuja naisia (itsellä on ollut viisi) he ovat ymmärtäneet tilanteeni ja hyväksyneet suhteemme ja aikoinaan löytäneet se oikea. Kuitenkin niin kauan kuin suhteemme kesti me olimme yhdessä onnellisina.
Ehkä sinunkin poika ystäväs käy panemassa minua, toista miestä siis se kun tuntuu hyvältä hänestä ja minusta myös,
1. Joko mies jatkaa entisensä kanssa
2. Joko mies jatkaa sinun kanssasi
3. Olette edelleen molemmat saman miehen kanssa niin että vain te kaksi tiedätte.
4. Olette edelleen molemmat saman miehen kanssa niin että kaikki tietävät.
Mikä tahansa näistä vaihtoehdoista on maailmalle täysin yhdentekevä. Valinta on vain teidän. Vaihtoehdot 1 & 2 on ne selkeimmät ja helpoimmat. Vaihtoehto 3 pitää tilanteen ennallaan mutta ei ole missään nimessä kestävä ratkaisu vaan jossain vaiheessa muuttuu joksikin muuksi vaihtoehdoksi.
Vaihtoehto 4 voi olla joko "ensimmäisen" naisen katkeraa vihaa teitä molempia kohtaan, yhdentekevyyttä tai polygamiaa. Ihan miten parhaaksi näette järjestää.
Mutta faktaa on se että tällä hetkellä te pelkäätte ja pelosta ei ikinä synny mitään hyvää. Ja mihin pelko kohdistuu on hallinnan menettäminen. Kaikki on tällä hetkellä kontrollissa mutta mitäs jos vaimo saa tietää, OMG. Lapsi menee, avioero, sukulaisten sätinnät vaiko kaikki järjestyy, onnellisempaa elämää vai mitä ihmettä.
Se on tämä koko elämän kestävän parisuhteen mytologia joka teitä kahlitsee. Ja sekin on vain yhteiskunnan teille syöttämää legendaa. Ja jos pelkäätte jotain syvempiä seuraamuksia niin höpsis, kyllä se ensimmäisten pomppujen jälkeen tasoittuu. Yrittäsitte nyt vähän avata päitänne (kun kerta olette fiksuja) ja tajuta että tässä elämässä, juuri nyt, ainut asia mikä teitä pidättelee on te.
Kaiken tämän sikapitkän sikamaisuuksia sisältävän sanahelinän jälkeen sikahyvä sanailuvastaus saamarin seurustelukeskusteluun:)
En usko, että edellisen näyttäminen poikaystävälle tuottaa hänelle yhtään sen enempää kykyä ottaa riskiä tyttärensä menettämisestä iäksi kuin tähänkään asti.
Jos poikaystäväsi on petturi omalle puolisolle niin jos menet hänen kanssaan naimisiin niin pettää kohta sinua.
Jos kestät pettämisen niin mene naimisiin hänen kanssaan.
kai sä tajuat ettei kaikki petä uudestaan?? jos sinä ite oot niin tehny nii voi voi.. mut et sä voi syyllistää kaikkia miehiä/naisia samaan!
oletko koskaan kuullu että ihmiset muuttuu????
vittu mikä mulkku.
Satunainen pettäminen on ihan erijuttu kuin salasuhde, ymmärrätkö? Sellainen ihminen, joka pystyy pitämään yllä em. juttua ei muutu ikinä. Ehkä sinun yhteiskuntaluokassa ( alatyylinen kirjoitus tapasi) pettäminen on niin normaalia, että sitä ei lasketa edes vääräksi teoksi.
ihminen ei voi muuttua? Ite olen tehny menneisyydessä vaikka sun helvettiä ja tällä hetkellä olen aivan eri ihminen. KOSKA OLEN MUUTTUNUT!!! KOETTAKAA NYT VITTU TAJUTA ETTÄ KAIKKI IHMISET EIVÄT OLE SAMANLAISIA JA NE VOIVAT MUUTTUA! TÄMÄKIN TAPAUS VOI OLLA TOSI RAKKAUTTA!Mutta te vain olette niin vitun tuomitsevia ihmisiä että ette osaa ajatella omaa napaanne pidemmälle!
Minulla oli suhde miehen kanssa, jolla oli tyttöystävä. En vain tiennyt tästä mitään, mies jätti hänet, mutta palasi myöhemmin hänen luokseen. Kuitenkin hän olisi edelleen halunnut jatkaa tätä salasuhdetta kanssani, ja varmaan vielä tänä päivänäkin pettää naistaan jonkun toisen kanssa. Ällöttää koko tapaus. Onneksi tuli miehen mieltymykset esille eikä suhteemme jatkunut, vaikka se silloin tuntui pahalle, kun minut jätti. Nyt olen löytänyt kunnon miehen rinnalleni.
En tuomitse tekoasi, vaikka moraaliton se on. Voitko ikinä luottaa olevasi tälle miehelle juuri SE OIKEA, jota hän ei joskus petä, kuin puolisoaan nyt? Mieti tarkkaan oletko niin korvaamaton, ettei "miehesi" toista historiaa jonkun toisen kanssa.
Edellisissä kirjoituksissa on otettu kantaa puolesta ja vastaan, mutta Sinulle aloittaja toivon voimia ja jaksamista ns. salasuhteesi kanssa tuli hänelle ero tai ei... vaan ota kokemuksesta vinkki, pettäjä pettää uudestaan hän ei muutu,se on luonnevika, ja jutut laastarisuhteesta totta,sillä onhan kaksin aina rattoisampaa. Siihen minäkin tyydyin kun viimein sain tietää hänen tekemisistään.... omaa järkeä ja päätä saa käyttää oli se rakastettu kuin ihana tai korvaamaton mielestäsi ja on aivan mahtavaa, että miehetkin kertovat ja ottavat kantaa tähän keskusteluun, ehkä vielä on vapaana kunnollisia miehiä meille kunnollisille naisille.
Sivulla oli juttua että vaimo sanoo pahoinpidelleensä miehensä rakastajattaren...HUOM mies itse halunnut suhteeseen Eikö pitäisi olla vihanen miehelleen..ja muutenkin ns.toinen nainen ei välttämättä edes tiedä miehen perheestä mitään...minäkin muutaman tiedän jotka saaneet tietoon vaimon soiton jälkeen ja suhde jo alkuunsa katkennut siihen..eli ei edes olisi halunnut jos ois tiennyt...ja jos ONNELLINEN LIITTO ei siihen mahdu väliin toista naista eikä naisia...tälläiset miehet osaa puhua ja käyttää naisia hyväksi ..jo omaa vaimoaan ja rakastajartaan ja myös niitä muist keitä tapaa siellä täällä...niin isot pojat kertoo ..ja omakin mies oli näitä miehiä siks otinkin eron..toista naista en syytä mieheni virheistä ja jopa keskusteltiinkin ja sovittiin asiat..yht ymmärryksessä naist kesken ja kerroin myös kuinka hän jo aiemmin oli pyörittänyt jotain naista...satusetä kun on..satumaa huh huh ei minuun tehoo enää
Ei ole Sinun poikaystäväsi, vaan on jonkun aviomies ja jonkun isä, mutta ei tosiaankaan Sinun poikaystäväsi!
onko käynyt mielessä kuin paljon vaimo ja lapsi saa kärsiä sinun takia.uskon että siinä perheessä on riitaa aika paljon ihan sinun takia .sitä kaikkea joutuu lapsi kuuntelemaan.kokemusta on mitä kaikkea voikaa aiheuttaa kolmaspyörä .
saahan sitä halveksia,mutta suhteessa olet vain mieheesi..joka itse on mennyt naisiin...ja itkua ja hammastenkiristystä vaimolle aiheuttanut..älkää lapsia sotkeko tähön..olemmehan aikuisia? ITSEKIN KÄVIN HELVETIN LÄPI MUTTA ENPÄ SYYTÄ NS. TOISTA NAISTA...kyllä nämä miehet osaa vaimolle selittää..no ei aikuista miestä viedä jos on kunnon mies ..hän tietää tasantarkkaan mitä aiheuttaa perheelleen ..muistakaa joissain tapauksissa ns. toinen nainen ei ees tiedä kun mies ei kerro perheestään..tiedän jopa että mennään toiselle paikkakunnalle asutaan työajat siellä toisen naisen luona..ja tullaan sit vaimon luo kotiin muinamiehinä..eli otetaan ilo irti elämästä vaimo pesee likantuneet pyykit ym huollon ja rankkaa on ollut työssä ..
Taas sama vanha tuttu kuvio.
Luuletko tosiaan saavasi tämän miehen itsellesi?
En usko siihen. Hän vain käyttää sinua hyväkseen.
Olen itsekin joskus siihen syyllistynyt ja häpeän itseäni sen vuoksi.
Jos hän olisi tosissaan niin sinun ei tarvitsisi kirjoitella näille palstoille.
Kannattaa pitää järki matkassa ja ajatella omaa hyvinvointia ennenkaikkea.
En todellakaan usko hänen eroavan vaimostaan ja antavan puolta omaisuuttaan pois samalla.
Lapsi on vain tekosyy siihen. Ainahan hän saa kuitenkin tapaamisoikeuden.
Näillä palstoilla kuitenkin saa aina haluamansa vastauksen ja tämä oli vain minun kokemukseeni perustuva arvio.
Itse kuitenkin tiedät mitä teet ja kannat siitä vastuun.
Toivottavasti kuitenkin asiat selviää.
En tuomitse sinua, mutta jotenkin tuntui pahalta lukea tekstisi. Minä olin vuosikausia se joka oli avioliitossa kylmä ja tietoinen tilanteesta ja elin vain kulissien takia yhdessä. Mieheni pelkästään lapsen takia.
Ja höpö höpö. Minä olin viimeinen, joka sain tilanteesta tietää. En olisi ikinä kieltäny miestäni tapaamasta lastani (tosin eipä ole nytten paljoakaan pitänyt yhteyttä) jne jne.
Jotenkin nuo selitykset ovat niin tuttuja. Jälkeenpäin tuntee itsensä tosi typeräksi. Kun on uskonut kaikki selitykset. Ajattele sitä kun jatkat tuota suhdetta. Tosin on täysin mahdollista, että sinun tilanteesi on toinen, mutta...............
Tee valintasi, joko jätät miehen tai ilmoita asiasta vaimolle ja ota vastaan mitä tulee. En hyväksy huoraavia miehiä enkä naisia miksi aloitit suhteen varattuun mieheen ota vastuu asiasta. Voi olla että mies on pelkuri ja keksii sinulle uusia syitä. Minua on paljon petetty yli 50 v liittoni aikana, mutta mies ei halua lähteä. Minun elämäni asia on pilannut ja neuvoisinkin kaikkien osapuolten vuoksi tekemään selvyyden. Myös pettävä osapuoli yleensä kärsii tilanteesta on vai niin raukka eikä ymmärrä kuinka paljon satuttaa muita osapuolia
Hyvä neuvo, mutta 13 vuotta myöhässä. Miksi kysyt petturimieheltäsi haluaako hän lähteä? Näytä hänelle ovea tai lähde itse.
Kannattaa käydä väestöliiton sivulla lukemassa mitä on olla toinen nainen.