http://www.turunsanomat.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:2009-01-04,104:12:585384,1:0:0:0:0:0:
Pari mielenkiintoista juttua tuossa artikkelissa, esim. se, että miehistä tai pojista on selvästi suurempi osa sellaisia, joilla ei ole ainoatakaan ystävää.
"Hän kertoo seuran taannoin tekemästä kyselytutkimuksesta, jossa havaittiin miesten ja naisten yksinäisyyden kokemusten eroavan usein toisistaan.
- Naisilla se on kaipuuta siitä, että voisi käsitellä tunteita yhdessä jonkun kanssa ja olla tarpeellinen jollekin, olla esimerkiksi äiti. Miehillä yksinäisyys näytti tarkoittavan kyselymme mukaan myös kaverien puutetta. Monilla heistä ei ollut ystävää, jonka kanssa esimerkiksi harrastaa yhdessä, Tarja Heiskanen kertoo."
Harmi kun näissä tilastoissa näköjään voi laskea yksinäiseksi sellaisetkin, joilla on laaja sosiaalinen verkosto ja luultavasti kumppanikin, mutta jokin pieni asia(se kuuluisa kemia?) puuttuu. Ei mitään kyseistä ilmiötä vastaan, mutta mielestäni kyseessä on jokin täysin eri asia kuin yksinäisyys.
"- Miehille tämä on vaikeampaa. Heillä saattaa usein olla aika kohtaloon uskova asenne yksinäisyyteensä. He eivät tee tilanteelleen mitään, kun ovat siihen niin käpertyneitä. Naiset pyrkivät olemaan aktiivisempia, Eija Ojala kertoo."
Ja mistäköhän tuo kohtaloon uskova asenne sitten tulee? Itselläni ja varmasti monella muullakin miehellä on käynyt niin, että koko elämä on mennyt ilman kavereita tai minkäänlaista huomiota naisilta, vaikka olisikin yrittänyt yhteyttä muihin. Ihme olisi, jos mitään tuon kaltaisia ajatusmalleja ei ilmenisi. Mitään tutkimustuloksia ei ole näyttää, mutta luulisin, että naisten on huomattavasti helpompaa saada sosiaalista hyväksyntää kummaltakin sukupuolelta.
"Kiinnostava, niin ikään sukupuolittunut piirre yksinäisyydessä on Eija Ojalan mukaan myös se, että pienituloiset ja työttömät miehet ovat useammin vailla kumppania kuin paremmin ansaitsevat miehet.
- Tämä on perinteinen roolikysymys. Työttömyys ja vähävaraisuus vaikuttaa miesten itsetuntoon enemmän kuin naisilla. "
Hyvin saadaan tungettua tätä itsetunto-sössötystä jokaista asiaa selittämään. Ettei nyt kuitenkin olisi niin, että köyhien miesten naismenestyksen puutteelle on jokin muu selitys kuin itsetunto.
Pari mielenkiintoista juttua tuossa artikkelissa, esim. se, että miehistä tai pojista on selvästi suurempi osa sellaisia, joilla ei ole ainoatakaan ystävää.
"Hän kertoo seuran taannoin tekemästä kyselytutkimuksesta, jossa havaittiin miesten ja naisten yksinäisyyden kokemusten eroavan usein toisistaan.
- Naisilla se on kaipuuta siitä, että voisi käsitellä tunteita yhdessä jonkun kanssa ja olla tarpeellinen jollekin, olla esimerkiksi äiti. Miehillä yksinäisyys näytti tarkoittavan kyselymme mukaan myös kaverien puutetta. Monilla heistä ei ollut ystävää, jonka kanssa esimerkiksi harrastaa yhdessä, Tarja Heiskanen kertoo."
Harmi kun näissä tilastoissa näköjään voi laskea yksinäiseksi sellaisetkin, joilla on laaja sosiaalinen verkosto ja luultavasti kumppanikin, mutta jokin pieni asia(se kuuluisa kemia?) puuttuu. Ei mitään kyseistä ilmiötä vastaan, mutta mielestäni kyseessä on jokin täysin eri asia kuin yksinäisyys.
"- Miehille tämä on vaikeampaa. Heillä saattaa usein olla aika kohtaloon uskova asenne yksinäisyyteensä. He eivät tee tilanteelleen mitään, kun ovat siihen niin käpertyneitä. Naiset pyrkivät olemaan aktiivisempia, Eija Ojala kertoo."
Ja mistäköhän tuo kohtaloon uskova asenne sitten tulee? Itselläni ja varmasti monella muullakin miehellä on käynyt niin, että koko elämä on mennyt ilman kavereita tai minkäänlaista huomiota naisilta, vaikka olisikin yrittänyt yhteyttä muihin. Ihme olisi, jos mitään tuon kaltaisia ajatusmalleja ei ilmenisi. Mitään tutkimustuloksia ei ole näyttää, mutta luulisin, että naisten on huomattavasti helpompaa saada sosiaalista hyväksyntää kummaltakin sukupuolelta.
"Kiinnostava, niin ikään sukupuolittunut piirre yksinäisyydessä on Eija Ojalan mukaan myös se, että pienituloiset ja työttömät miehet ovat useammin vailla kumppania kuin paremmin ansaitsevat miehet.
- Tämä on perinteinen roolikysymys. Työttömyys ja vähävaraisuus vaikuttaa miesten itsetuntoon enemmän kuin naisilla. "
Hyvin saadaan tungettua tätä itsetunto-sössötystä jokaista asiaa selittämään. Ettei nyt kuitenkin olisi niin, että köyhien miesten naismenestyksen puutteelle on jokin muu selitys kuin itsetunto.
Vastaukset 16
Vanhimmat
uskon että mikään ei naismenestyksen parantamiseksi ole tärkeämpää kuin itsetunto. Aivan oikeasti.
Luulenpa että miehillä ja naisilla on omat ensisijaiset kritterinsä. Käsittääkseni miehillä se on usein kaunis ulkonäkö ha naisilla vastaavasti miesten itsevarma (ja/tai mahdollinen yleiskarismaattinen) käytös.
Olen tehnyt havainnon, että miehelle tärkeämpää ennen kaikkea on se ulkonäkö, kun naiselle se mitä mies itsessään on. Jos aina ja iankaikkisesti on elämässään saanut useammalta naiselta pakit, mielestäni silloin tulisi kääntyä itseensä ja käsitellä ne asiat jotka ehkä estävät sen ja miettiä syitä siihen, mutta lopettaa se itsesäälissä piehtarointi, koska elämässä pitää olla muitakin konkreettisia päämääriä kuin vain naisen saaminen parisuhteeseen kanssaan. Pariutumisen pakko on sellaista yhteiskunnallista löpölöpöä johon kaikkien muka tulisi pyrkiä. Omaa itseään tulisi ensin rakastaa (tietenkin terveellä tavalla) ennenkuin kykenee rakastamaan toisia.
Että myös ns. pärjäävät sinkkunaiset jotka ovat jopa tasoistensa miesten ulottumattomissa myös katsovat sisälleen ja kohtaavat sen osan itsessään joka kaipaa toista ihmistä, vaalivat sitä ja antavat sille niin paljon arvoa että alkavat hiukan kaipaamaan kumppania vierelleen?
Jotenkin olen hahmottanut maailman niin että itsenäisyys ja ns. kovat arvot koetaan jotenkin olennaisemmiksi kuin esim. parisuhde - ja että ihmiset itseasiassa pyrkivät onneen sulkemalla pois toiveitaan kunnes jäljellä on paketti jonka voi saavuttaa ja jossa roikkumalla ollaan tyytyväisiä - mutta väitän että siellä pohjalla silti on usein jotain joka hiertää. Ja se hiertäminen on usein kumppanin puute.
Se mikä näissä "epätoivoisesti seuraa hakevissa" on mielestäni hienoa on se että he eivät ole paatuneita parisuhdetta ja kumppanuutta kohtaan, vaikka itsesääli ei tee ketään viehättäväksi niin silti väitän että nämä ihmiset ovat kuitenkin parisuhdekykyisiä. Heillä herkkyys on todellista, halu kohdata toinen. Näillä on unelmia.
Sensijaan paatunut ihminen ei halua olla yhteydessä toiseen - tai etsii tästä vain ne palat jotka itselle sopivat ja jättää muun sivuun. Kukapa terve ihminen tahtoisi olla vain kyljys tai sisäfile kun tarve vaatii?
On aivan mahtavaa kun on kumppani jonka takia ei aina tarvi jaksaa itse. Se on todellinen voimavara. Uskokaa pois.
"Olen tehnyt havainnon, että miehelle tärkeämpää ennen kaikkea on se ulkonäkö, kun naiselle se mitä mies itsessään on."
Tämä näyttää aika paljon naisen kirjoitukselta jossa mies yritetään saada pinnallisen näköiseksi.
Toinen juttu olisi esim.sanoa että miehet haluavat vain seksiä. Jos niin olisikin,niin se toisin sanoen tarkoittaisi sitä että miehille riittää PELKKÄ seksi siinä missä naiset haluavat seksin lisäksi monta muuta asiaa.
Ja miehelle toki ulkonäkö on tärkeää,mutta onko miesten ulkonäkövaatimukset jotenkin erityisen suuria? Se on ihan oma asiansa. Kyllähän ulkonäkö nyt on puolet siitä mitä ihminen 'itsessään' on ja henkinen puoli on se toinen puoli.
Siis miehen tarpeita ovat:
-ulkonäkö
-myönteinen (heikko tai vahva) luonne. Alkeellisimmallaan tämä tarkoittaa vain sitä että nainen arvostaa miehen huomiota ja antaa sitä takaisin.
Kun taas naisen vaatimukset ovat ulkonäkö ja talvella jäällä kompastuminen saattaa pudottaa miehen sukupuolettomien olentojen kastiin,kun naisilla on miljardi muuta pikkukriteeriä. Naiset myöskin kiinnostuvat enemmän miehen ympäristöön jättämistä jäljistä,siis teoista ja miehen omaisuudesta,jotka eivät todellakaan ole miestä itseään.
että "menestys ja teot kertoo miehestä paljon". Joo, mutta ne ei silti ole sama asia kuin se että naiset kiinnostuis miehen luonteesta paljaimmillaan, siis ei siitä mitä mies on saavuttanut vaan siitä mitä mies on itse. Tietenkin tässäki tapauksessa naiset kiinnostuvat siis että mies keskittyy vain naiseen eikä vaadi itselleen mitään. Naisia ei kiinnosta huomion antaminen vaan sen saaminen. Valitettavasti vähintään yhtä paljon miehiä joita kiinnostaa enemmän huomion antaminen naiselle kuin saaminen.
kokonaan.
En käsitä mistä tuollaista vedät.
"naiselle se mitä mies itsessään on"
Lähinnä se minkä "vaikutelman" mies antaa on se naiselle tärkein ja hyvin usein se on se ulkonäkö tai joku tietty käyttäytymistyyli.
"Jos aina ja iankaikkisesti on elämässään saanut useammalta naiselta pakit, mielestäni silloin tulisi kääntyä itseensä ja käsitellä ne asiat jotka ehkä estävät sen ja miettiä syitä siihen"
Suosittelen samaa naisille jotka viettävät suhteissa vain hetken aikaa tai tulevat hylätyiksi/petetyiksi miesten toimesta.
ja se mikä on jännää on se että ne joilla saattaisi olla paljonkin annettavaa parisuhteeseen todellisten tunteiden ja vaikkapa välittämisen ja läheisyyden muodossa ovat yksin kun eivät sovellut tähän kovien arvojen maailmaan.
Sinkut-palstalle on saatu hyviä kirjoituksia. Kannatti olla pari kuukautta poissa täältä :-)
Kai parisuhde on muitakin kuin täydellisen itsetunnon omaavia varten? On käsittämätöntä, miten aina jaksetaan tolkuttamalla tolkuttaa, että täytyy rakastaa itseään, ennen kuin suhteeseen pystyy. Pitääkö parisuhteeseen todella valmistautua ja kehittää itseään? Onko maailma ainoastaan niitä varten, joilla on rautainen itsetunto?
Jos elämästä jää pois parisuhde ja rakkaus, tai edes luottamus siihen, että sellainen löytyy, niin mitä tästä elämästä sitten enää jää jäljelle? Mielestäni ei oikein mitään.
Samaa olen itsekin ajatellut: miten ne, joilla on käytöksessään lämpöä ja epäitsekkyyttä jäävät niin usein rannalle ruikuttamaan? Niin se vaan taitaa olla, että toisten huomioonottaminen ei enää ole kovin coolia. Ja tämä pätee kummankin sukupuolen kohdalla.
että sosiaalisissa tilanteissa miehen rooli on selvästi raskaampi kuin naisen. Nainen voi aivan rauhassa olla joko hiljainen tai puhelias tai mitä tahansa siltä väliltä. Hänen ei myöskään tarvitse yrittää tunkea joukon keskelle kertomaan hauskoja juttuja, hänen ei tarvitse olla huomion keskipisteenä. Tai jos hän sitä haluaakin, hänen ei itse tarvitse tehdä mitään päästäkseen huomion keskipisteeksi, koska kiimaiset miehet tekevät sen hänen puolestaan lirkuttelemalla naiselle koko ajan "Mitäs se tyttönen siellä nurkassa tietää?" Miehet siis nostavat naisen huomion keskipisteeksi ja naiset tietenkin nauttivat täysin siemauksin tästä korokkeella olostaan ja nauravat miesten jutuille omahyväisesti.
Nainen voi täysin rauhassa olla ihmisten kanssa passiivisesti sivussa eikä kukaan ihmettele. Lisäksi naisille on sallittua puhua mistä tahansa, mitä juuri sillä hetkellä mieleen tulee. Naisen puhe saa vapaasti rönsyillä maan ja taivaan välillä. Nainen saa myös puhua koko ajan itsestään eikä hänen tarvitse olla kiinnostunut miehen asioista, jos nyt ajatellaan myös treffien tai pariutumisen kannalta. Naisen ei tarvitse kertoa itsestään mitään, hän voi torjua kaikki miehen yritykset kysellä naisesta jotain tokaisemalla vain lyhyesti jotain "Joo" tai "Emmätiädä" jolloin pallo heitetään takaisin miehelle jonka on pakko jatkaa puhumista pitääkseen yksipuolisen keskustelun käynnissä jottei tulee kiusallisia hiljaisia hetkiä.
Miehen rooli on paljon tarkemmin määritelty. Mieheltä odotetaan jatkuvaa huulenheittoa tai itsensä nolaamista. Miehen täytyy olla äänessä. Senhän kaikki tietävät vanhastaan että naiset rakastavat hauskoja miehiä. Miehen yksinkertaisesti täytyy olla hauska. Jos mies ei ole hauska ja tarpeeksi paljon äänessä, hän on naisten silmissä autistisen oloinen, tylsä ja kuiva tosikko joka ei osaa viihdyttää naisia. Mies ei myöskään saa liikaa rönsyillä jutuissaan jottei häntä myöskään pidetä liian naismaisena, mies joka puhuu liian useista asioista ja on liian syvällinen on naisten mielestä tylsä ja naismainen. Mies ei saa puhua liikaa itsestään vaan hänen odotetaan keskittyvän naiseen ja tämän elämään. Jos mies ei keskity koko ajan naiseen, häntä pidetään itserakkaana mulkkuna ja junttina joka ei osaa kuunnella eikä ottaa naista huomioon.
Näistä edellisistä rooliodotuksista johtuen naisten on niin helppo tutustua uusiin ihmisiin, koska heidät hyväksytään useammin sellaisina kuin he ovat. Miehen täytyy olla aina tietyn muotin mukainen tai muuten ei hyvin mene.
Seuraavasta en ole varma mutta onko niin, että naisille ollaan myös joustavampia; tuntuu ainakin itsestäni että naiset hyväksyvät kavereikseen/tutuikseen helpommin sellaisiakin naisia jotka eivät täysin ole samalla aaltopituudella. Eli jos nainen muuttaa vieraalle paikkakunnalle esim. opiskelemaan hän löytää uusista koulukavereista parissa viikossa jonkun jonka kanssa tavataan myös koulun ulkopuolella. Tuntuu että naisilta tämä uusien tuttujen ja kavereiden saaminen käy helposti ja käden käänteessä.
Onkohan kenties niin että kun naisilla on yhteinen pilkan, naurun ja vähättelyn kohde, eli miehet, niin tämä yhteinen vihollinen sitten yhdistää heitä niin paljon? Naiset voisivat tähän vastata.
Mies muuttaa uuteen kaupunkiin ja jollei hänellä ole täsmälleen samanlaisia kiinnostuksen kohteita kuin työkavereillaan/koulukavereillaan ts. jollei hän seuraa urheilua, tiedä eri kaljamerkeistä ja pelaa Texas hold´emiä (se vitun pokeripeli), hän jää pikkuhiljaa niistä kuvioista ulkopuolelle joko sen vuoksi että muut eivät jaksa hänen seuraansa tai sitten miestä itseä ei enää kiinnosta tavata koska hän kokee itsensä niin ulkopuoliseksi siinä seurassa, tai sitten tietenkin se että molemmat osapuolet kuin sanattomasta sopimuksesta vähentävät yhteydenpitoaan.
Olen aivan samaa mieltä, mutta eipä näinkään hyvä vastaus saanut mitään vastausta. Sitten ihmetellään miksi palstan taso on alhaalla ja kuitenkin kaikki t.ATM ketjut ovat tulessa ja jokaiseen provoon vastataan muka niin viisaasti.
Ennen kuin sivuston ulkoasu muutettiin, pystyi profiileista näkemään kuinka monta kertaa jonkun nimimerkin kirjoittama viesti oli katseltu. Kävi ilmi että vastauksien katselijamäärä oli n.10% aloituksen katselijamäärästä. Täytyy tietysti ottaa huomioon että sama henkilö avaa aloitusviestin mahdollisesti monta kertaa. Uskoisin siis ettei ylläolevaa viestiä ole edes pahemmin luettu.
Haluaisin huomauttaa ettet sinäkään varsinaisesti vastannut viestiin, valittelit ainoastaan palstan tasosta.
Hyvin muotoiltuun ja kattavaan viestiin voi monesti olla vaikea vastata, varsinkin jos olet samaa mieltä asiasta.
Lisäksi, kaikki tietävät että huonot sosiaaliset taidot ja erilaisuus aiheuttavat kumppanin puutetta ja yksinäisyyttä. Ei minulla ole siihen mitään lisättävää. Nyt voin joko yrittää muuttaa itseäni hyväksytynpään suuntaan tai valittaa vaatimuksista. Teen jälkimpäisempää.
"Ja mistäköhän tuo kohtaloon uskova asenne sitten tulee?"
Mistähän se kaverittomuus ja kumppanittomuus johtuu?
"Ettei nyt kuitenkin olisi niin, että köyhien miesten naismenestyksen puutteelle on jokin muu selitys kuin itsetunto."
Niin on. Vain täysin typerä nainen ottaisi köyhän miehen. Köyhällä miehellä ei tee mitään.
Kaverittomuus ja kumppanuus johtuu yleensä huonosta kasvuympäristöstä. Kun kasvaa koko elämänsä huonossa ympäristössä, kasvaa sellaiseksi etteivät normaalit asiat enää edes samalla tavalla innosta tai kiinnosta. Hyvä esimerkki tästä on se ettei monia miehiä jotka eivät nuorina lähteneet kemuihin vanhempana edes kiinnosta bilettäminen. Halua muutokseen ei siis ole vaikka voimavarat löytyisivätkin.
Fiksun ja kauniin naisen kannattaa ottaa kaltaiseni köyhä ja työtä vieroksuva mies. Sellaiselle voi antaa viikkorahaa.
"Hyvä esimerkki tästä on se ettei monia miehiä jotka eivät nuorina lähteneet kemuihin vanhempana edes kiinnosta bilettäminen."
Kuule bileet eivät ole ainoa paikka tavata ihmisiä, eivät edes ainoa paikka tavata kumppaneita. Tiedän täysraittiita ihmisiä, jotka seurustelevat.
Kyllä voi alkaa pohtia ihan omaa luonnetta, jos ei ole edes kavereita. Ellei sitten asu jonkun neljän asukkaan kylässä Lapissa, mutta eipä taida kovin moni asua. Vittumaiset ja oudot ihmiset tuppaavat jäämään yksin, tosin useimmilla heistäkin on toisista vittumaisista tai toisista oudoista ihmisistä koostuva tuttavapiiri.
"Fiksun ja kauniin naisen kannattaa ottaa kaltaiseni köyhä ja työtä vieroksuva mies."
Ei kannata. Kannattaa ottaa mies, jolta saa viikkorahaa.
"Kuule bileet eivät ole ainoa paikka tavata ihmisiä..."
Tuo nyt oli vain esimerkki. Kyllä minäkin tiedän raittiita ihmisiä jotka seurustelevat.
"Kyllä voi alkaa pohtia ihan omaa luonnetta, jos ei ole edes kavereita."
No tietenkin kyse on henkilöstä itsestään, mutta se millaiseksi henkilö on kasvanut ja millaiseksi hänen luonteensa on muokkautunut riippuu hyvin paljon kasvuympäristöstä.
Eikä siinä kuule vittumaisuutta tarvita - arkuus riittää.
"Ei kannata. Kannattaa ottaa mies, jolta saa viikkorahaa."
Niin, mutta toisaalta jotkut sanovat että todellisen ilon löytää antamisesta, ei saamisesta.
"Kyllä voi alkaa pohtia ihan omaa luonnetta, jos ei ole edes kavereita."
No mutta sehän on pahan patriarkaa.. eiku siis matriarkaatin vika että miehillä on 117 prosenttia suurempi todennäköisyys jäädä yksin kuin naisilla. Yhteiskunnassa on selvästi jokin miehiä sortava valtarakenne, johon ehdottaisin ratkaisuksi jonkinlaista naisveroa, koska naiset ovat kuitenkin tavalla tai toisella syypäitä tähän tilanteeseen.