Meillä on suhde tullut kait nyt sitten päätökseen tai vetelee viimeisiään.
Meillä on yhdeksän vuotta yhteistä historiaa ja kolmas lapsi tuloillaan.
Kyselisinkin nyt että mitä minun pitää tehdä?
Tai mihin kaikkialle minun on ilmoiteltava siitä että musta tulee yksinhuoltaja?
Oon vähän pihalla kaikista tuista sun muista.
Olisko siellä joku joka on joutunut samaan tilanteeseen ja joutunut aloittamaan pienten lasten kanssa ihan alusta?
Mä en tiedä mistään mitään...
Meillä on yhdeksän vuotta yhteistä historiaa ja kolmas lapsi tuloillaan.
Kyselisinkin nyt että mitä minun pitää tehdä?
Tai mihin kaikkialle minun on ilmoiteltava siitä että musta tulee yksinhuoltaja?
Oon vähän pihalla kaikista tuista sun muista.
Olisko siellä joku joka on joutunut samaan tilanteeseen ja joutunut aloittamaan pienten lasten kanssa ihan alusta?
Mä en tiedä mistään mitään...
Vastaukset 10
Vanhimmat
ystäville ja lähisukulaisille voisit ilmoitella. kelasta hae yh-korotus lapsilisään (jos on eri osoitteet ent. puolison kanssa). lastenvalvojalle sossuun varaa aika, että tulee soivttua elatusmaksut ja tapaamiset lasten kanssa.
Tuntuu kun sumussa eläis, mutta ei tästä pääse muuta kun ylöspäin!
Kaikki mikä ei tapa vahvistaa!
Sitten kun sinulla on kolme pientä kotona niin kaikki on hankalaa... Jää monet tollaset käytännön asiat hoitamatta. Ilmottele myös anopille yms. kaikkille miehen sukulaisille ketkä tiedät nimeltä, että tarvitset apua!
..niin ja et muuten ole yksin, olet lasten kanssa ;)
Itse aika samanlaisessa tilanteessa.
Ja olen ihan pihalla! Milloin sulla on laskettu aika?
Itsellä vasta kesäkuussa..ja tyttökin on vasta kolmen vanha.
La on 10.5 ja mä olen vähän sekaisin koko tilanteessa..
Esikoinen on 3.5 ja kuopus 9kk.
Voi sulla on noin pieni vielä nuorin..Mikä teillä syynä eroon?
Meillä mies ei kuulemma enää jaksa tätä kaikkea ja haluaa hetkeksi eroon...luulen itse, että sillä on joku toinen. Kummasti tullut menoja joka suuntaan ja kännykkä aina piilossa tai mukana. Sanoisi edes rehellisesti eikä keksisi mitään kummallisia syitä.
Tosin jos saan itseni tästä suosta ylös aion elämääni jatkaakin vain lasten kanssa jos mies katumapäälle tulee.
Yritä jaksaa, kyllä se elämä helpottaa :-)
Meillä miestä ahdistaa ja haluaa muuttaa omilleen, koska haluaa rauhaa ja yksikseen oloa...Mitä se sitten onkin!
Mullakin on epäilyjä, mutta mulla ei energia riitä sen asioiden ihmettelemisiin.
Mies on muuttamassa niin nopeasti pois kun mahdollista.
Kuulemma tulee tulevaan synnytykseen mukaan....empä teidä.. taidan mennä yksin!
Miksi haluis tulla mukaan kun ei pysty arkea kuitenkaan pyörittämään..
Mä olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja olen vahva lasten takia, muuttakoot pois!
Kyllä se todellisuus kolahtaa miehen päässä jossain vaiheessa... toivottavasti yksin.
Kyllä se kolahtaakin ja lujaa. Tiedän sen jo kokemuksesta...erosimme tytön syntymän jälkeen hetkeksi kun mies ei ollutkaan varma mitä halusi.
Minä odotin kiltisti ja niinhän se takasin tuli kunnes taas tultiin tähän tilanteeseen. En ymmärrä mitä kuvittelin..
Yritän myös olla vahva, vaikka tiedän että tulen murtumaan vielä monta kertaa. Välillä tuntuu ettei tältä ahdistukselta pysty hengittämään. Ja yritän myös pysyä vahvana, sillä tätä tunnetta en enää ikinä halua. Toivon, että järki pysyy päässä jos mies tuleekin katumapäälle.
Olen todella pahoillani sinun puolestasi, vaikka toisaalta jotenkin " helpottaa" kuulla etten ole yksin tälläisen tilanteen kanssa.
Mutta olenpahan saanut maailman ihanimman tytön ja tulen saamaan toisen samanlaisen elämän ilon kesällä :)!
Jaksamisia sinulle ja lapsillesi!
Hyvä jos sinulla on sukulaisia ja ystäviä, jotka voivat auttaa ja tukea, vaikka vain kuuntelemalla. Juttelemassa voi käydä myös esimerkiksi Eroneuvoissa. Ne on eroaville tai eronneille vanhemmille suunnattuja tilaisuuksia, jossa voi jutella saman kokeneiden kanssa, ja saada neuvoja ja vinkkejä tilanteeseen. Netistä näkee ajat ja paikat, eroneuvo.fi. Voimia sinulle!
Voimia aloittajalle, raskasta varmaan tulee olemaan kun noin pienet lapset, mutta varmasti selviät kun pääsen siitä "isoimmasta lapsesta" eroon. Toivotaan että saat apua sukulaisilta ja ystäviltä.
Itse harkitsen kanssa eroa, lapset 7v, 4v ja 2v. Asumme omakotitalossa, ja eläimiä löytyy, joten hirmu vaikeaa on tästä lähteä, koska asuntoja ei tässä lähellä ole, niin että vanhin sais jatkaa samassa koulussa, ja asuntoja joihin sais ottaa esim. kolme koiraa ja kissan...Muutamia päiviä vielä katson mitä tästä tulee ja sitten on pakko tehdä lopullinen päätös, 15 vuotta on eletty yhdessä... Mutta en enää jaksa edes lasten voimin pitää tätä suhdetta kasassa.