Olen ollut vaihto-opiskelijana Kreikassa ja Espanjassa (ja olenpa jopa seurustellut kyseisten maiden kaunottarien kanssa) Etelä-Euroopan maissa naisen ja miehen roolit ovat selvät. Nainen tekee kotityöt, mies tekee ns. miesten hommat, eikä näistä luisteta.
Olen huomannut, miten paljon paremmin parisuhde voi, kun molemmat tekevät omat hommansa. Nyt seurustellessani suomalaisen naisen kanssa, nainen ei osaa laittaa ruokaa, ei halua pestä pyykkiä/silittää tms. Sen sijaan haluaisi osallistua auton huoltoon ja tehdä muita miesten töitä. Minun pitäisi puolestaan osallistua ruoan laittoon, leipomiseen ym.
Jotenkin tämä tasa-arvokäsite on mennyt liian pitkälle parisuhteessa ja myös naisten ulkonäkö muuttunut tämän myötä miehisempään suuntaan (vaatteet ja kengät ym.). Eron huomaa vasta sitten kun on tutustunut muiden maiden kulttuuriin. Noudatatteko parisuhteessanne miehen ja naisen perinteisiä rooleja vai oletteko siirtyneet tasa-arvon tuomaan "uuteen aikaan"?
Olen huomannut, miten paljon paremmin parisuhde voi, kun molemmat tekevät omat hommansa. Nyt seurustellessani suomalaisen naisen kanssa, nainen ei osaa laittaa ruokaa, ei halua pestä pyykkiä/silittää tms. Sen sijaan haluaisi osallistua auton huoltoon ja tehdä muita miesten töitä. Minun pitäisi puolestaan osallistua ruoan laittoon, leipomiseen ym.
Jotenkin tämä tasa-arvokäsite on mennyt liian pitkälle parisuhteessa ja myös naisten ulkonäkö muuttunut tämän myötä miehisempään suuntaan (vaatteet ja kengät ym.). Eron huomaa vasta sitten kun on tutustunut muiden maiden kulttuuriin. Noudatatteko parisuhteessanne miehen ja naisen perinteisiä rooleja vai oletteko siirtyneet tasa-arvon tuomaan "uuteen aikaan"?
Vastaukset 74
Vanhimmat
Meillä jaetaan kodin siisteyteen liittyvät työt. Ruoanlaitto ja leipominen jää minun tehtäväkseni (olen nainen), mutta en valmista ruokaa tai leivo joka päivä. Ei meillä nämä perinteiset roolit edes toimisi. Autoa ei ole eikä omistusasuntoakaan ainakaan vielä missä voisi olla jotain ns. miehistä nikkarointia.
Hmm... mökkeillessä puita pilkkoo se, joka lämmittää saunaa/pirttiä eli kumpi vain. Onko puiden pilkkominen edes miesten hommaa..? Vai naisten?
Minusta tuntuu, että tiettyjä töitä kannattaa tehdä sen osapuolen, joka niitä parhaiten osaa tai joka kerkiää. Eikä meidän suhteemme voi mitenkään pahoin. Mutta siis onko tämä meidän systeemimme se "Suomen malli"? Ehkä se sitten meidän kohdallamme toimii, sillä kumpikaan ei narise :)
Näin uskon. Ne toimivat, onnea! Puiden pilkkominen on miesten hommaa, jätä se hänelle jos se ajan puolesta sopii. Tietysti ei kannata katsoa näitä asioita mustavalkoisesti.
Nämä eivät toimi: Monet parisuhteet muistuttavat osakeyhtiöitä, joissa aika ja raha on jaettu tasan: sinun siivousviikkosi, minun kaupassakäyntiviikkoni, sinun roskienvientiviikkosi. Jos antaa toiselle jotakin ylimääräistä, se on kuin itseltä pois.
Miksiköhän?
Minä olen sitten syntinen nainen kun pilkoin monta mottia puita täällä maaseudulla viime keväänä. Ei isäntä ehtinyt. Täytyy varmaan jättää jatkossa tekemättä ja puut mätänemään pihalle koska nainen ei voi niitä hommia tehdä.
"Tietysti ei kannata katsoa näitä asioita mustavalkoisesti."
Mitä tuo tarkoittaa? Lue ja ymmärrä, ole muuten hiljaa ja mene katsomaan vaikkapa jotain kuvakirjoja:)
Ja lisään tuohon listaan vielä Puolan, Tsekin, Italian, Itävallan ja Sveitsin. Sekä ainakin USA:n itä ja Länsi-rannikon.
Kyse ei ole tasa-arvo laista, sehän vain määrittellee että samasta työstä sama palkka ja oikeus samaan koulutukseen ja tällaisia asioita. Se mitä suhteessa tapahtuu/tehdään on ihan teistä itsestänne kiinni.
Karkeasti sanoen: Suomalainen nainen haluaa olla maailman paras työntekijä, ulkomaalainen nainen usein maailman paras vaimo/tyttöystävä. mutta valinta on miehenä sinun, kummassa suhteessa uskoisit, että homma toimii?
Minulla on vaimo Keski-Euroopasta ja meillä on luonnollisesti perinteinen parisuhdemalli. Ei riitoja, väittelyjä, alkoholia jne. Kuten sanoit, ero on iso ja sitä ei usko, ennen kuin menee itse kokemaan.
Meillä työt on jaettu kiinnostuksen mukaisesti, melko perinteisen mallin mukaan. Ainoastaan säännölliset, "tylsät", kotityöt on jaettu tasasesti. Minä huolehdin pyykkikoneesta, mieheni tiskikoneesta. Siivoamme yleensä yhdessä, se on nopeampaa niin, tai sitten se, jolla sattuu olemaan esim. vapaapäivä siivoaa. Ruoanlaitto ei mene ihan tasan, itse teen yleensä arkisin ruoan ja mies taas kokkailee viikonloppusin. Hän pitää ruoanlaitosta, eli hän tekee sen mielellään.
Meillä työnjako siis menee kutakuinkin seuraavanlaisesti:
Minun tehtäväni:
- vaatehuolto ja pyykinpesu
- sisustaminen
- ikkunoiden pesu
- kukat ja parvekeistutukset
- merkkipäivien muistamiset, eli lahjojen ostot, korttien lähettämiset yms.
- leipominen
Miehen tehtävät:
- auton huolto
- kodin remontit ja korjaukset
- lumityöt
- tiskikoneen täyttö ja tyhjennys
Yhteiset tehtävät:
- siivous
- ruoanlaitto
- työssäkäynti, eli leivän tuominen pöydälle
Kuten listasta huomaa, miesten hommia on vähemmän. Eikä se auto vaadi huoltoa joka viikkoa, eikä ole korjattavaakaan ihan joka kuukaudelle. Eikä lunta tule kesäisin. On siis mielestäni ihan kohtuullista, että mieskin tekee osan yhteisistä, entisistä "naisten hommista", varsinkin jos molemmat osallistuvat työelämään.
Meillä ei vielä ole lapsia, mutta oletan, että ne muuttavat jakoa ehkä hieman. Silloin tuskin siivoamme enää yhdessä, vaan toinen menee lasten kanssa pihalle tai leikkii niiden kanssa, jotta toinen saa siivottua rauhassa. Lisäksi ajattelin olla kotona lasten kanssa kunnes ne ovat noin 1,5-vuotiaita, jos vain mahdollista. Eli kotona ollessani minulla tulisi olemaan enemmän aikaa kotitöille kuin nyt, jolloin teen töitä yhtä paljon kuin mies. Mutta lasten hoitaminenkin vie oman aikansa, joten sittenpä sen näkee, miten tilanne muuttuu.
Itse pukeudun melko naisellisesti, korostan naiseuttani koruilla, meikillä ja kampauksilla. Käytän toki farkkujakin, mutta viihdyn myös hameissa ja korkokengissä. Suomen talvi nyt vain on sellainen, ettei tee mieli kävellä ulkona liukkaissa korkokengissä ja pienessä hameessa. Kesällä on taas sitten siihenkin mahdollisuudet.
Olen kanssasi yhtä mieltä siitä, että parisuhde voi hyvin, kun molemmat tekevät omat hommansa. Sillä jos työnjako toimii, tekemättömistä tehtävistä ei tule riitoja. Jos molemmat hoitavat työnsä, ei ole tarvetta nalkutukselle tai valituksille. Mutta siinä en ole yhtä mieltä kanssasi, että sen työnjaon pitäisi aina olla se perinteinen, vaan on olemassa myös välimalleja. Nykyään moni ei omista autoa (ja yhä useampi mies ei osaa huoltaa autoa, uusissa autoissa on myös vähän huollettavaa), moni asuu kerros- tai rivitalossa (ei piha- tai lumitöitä) tai vuokralla (ei remontteja).
Eli mitä ne miehen tehtävät mielestäsi silloin on, olettaen, että molemmat käyvät töissä ja tuovat leivän pöydälle? Onko mies silloin oikeutettu makaamaan sohvalla ja katsomaan telkkaria tai surffaamaan netissä, jos hänen hommia ei ole?
Naisen tulee tehdä ruokaa, kaikesta muusta voidaan sopia. Minulle ei tuota pientäkään tuskaa pestä pyykkiä, imuroida sun muuta, mutta nainen tekee ruokaa (koskaa rakastaa miestään). Sen ei luulisi olevan liikaa vaadittu nykypäivänäkään, mutta ilmeisesti se sitten on...?
Miehenä myös kannan kaikki raskaat tavarat, pidän huolta että vaimo saa tulla lämpimään ja puhtaaseen autoon, teroitan veitset, hoidan kodin elekroniikan ja tätä rataa.
Molemmat pitää huolta, että oma vartalo/ulkonäkö on niin hyvässä kunnossa ettei siitä tule sanomista. Vanheneminen ja sen lieveilmiöt on ok. Naisen tulee olla naisellinen ulkonäöltään, eli hameet ja korkkarit, pitkät hiukset, kevyt päivämeikki, no näitä pikkujuttuja, mutta säävarauksella toki.
Hieno työjako. Toimii varmaan mukavasti. Molemmilla omia hommia ja vapautta valita mukavampia hommia yhteisistä töistä. Joskus huvittaa siivota ja toisella kertaa laittaa ruokaa.
Toivon menestystä elämässänne ja paljon rakkautta.
suomalaiset naiset ovat vaan niin pirun itsenäisiä, että jos kauppakassit tarjoutuu kantamaan, kuuluu valitus "luuletko etten itse jaksa kasseja kantaa, en ole mikään avuton tyttönen". eli itsekin miehenä olen sitä mieltä, että roolit on suomessa vähän sekaisin. näitä poikatyttöjä löytyy liikaa, joille on melkeinpä kunnia-asia, ettei osaa laittaa ruokaa, leipoa ym. itse haluan perinteisen naisellisen naisen ja olen myös sitä mieltä että parisuhde voi silloin parhaiten!
Kiitoksia lämpimistä sanoistasi.
Minustakin tämä työnjako toimii hyvin. Ikinä ei olla kotitöistä tapeltu, koska molemmille on ollut itsestään selvä, ettei koti hoida itseään. Tehtäviä kyllä riittää molemmille, sen tietää jokainen, joka on asunut omillaan :)
Mukavaa alkanutta vuotta sinulle!
Meillä taas mies tosiaan pitää ruoanlaitosta, ja on siinä erittäin hyvä. Hänelle siis ei ehdottamasi malli sopisi lainkaan, sillä hänkin haluaa tehdä ruokaa.
Näköjään ihmisiä on erilaisia, joku nainen haluaa tehdä kaikki työt itse, toinen mies taas haluaa jakaa siivouksen mutta ei pyykinpesun jne. Tärkeintä kait on löytää jako, joka sopii molemmille.
Olen samaa mieltä tuosta itsensä huolessa pitämisestä, se ei kuulu vain naiselle. Ei kaljamasuinen, huonohygieninen mies ole mikään ilo naiselle. Parastahan tässä on mielestäni löytää liikunnallinen harrastus, josta molemmat tykkää. Voi sitten kerran-pari viikossa harrastaa liikuntaa yhdessä, sen sijaan että liikunta olisi molemmille erillinen harrastus.
On sulla rankat kotityöt!!!
Mitä tekemistä naisen itsenäisyydellä ja kauppakassien kantamisella on keskenään? En ymmärrä. Kyllä mun kauppakassini saa mies kotiin kantaa, s'il vous plait! En mä silti aio itsenäisyyttäni menettää.
Elämänkokemus vain on osoittanut, että mies starttaa aamulla omalla autolla töihin. Työpaikkansa naapurissa on market, mutta miespä hurauttaa autollaan marketin ohi ja ajaa kotiin odottelemaan mitä on illalla ruokana. Minä käyn bussilla töissä ja kipaisen kotimatkalla kaupassa tekemässä ruokaostokset, jotka sitten kannan kotiin. Laitan myös ruuan. Miehen perustelu järjen vastaiselle toiminnalleen on se, ettei hän tiedä mitä kaupasta pitäisi ostaa. Olen neuvonut, että vilkaisu jääkaappiin ja tuumaus mitä perheessä yleensä syödään auttavat kummasti tähän aikuisen ihmisen neuvottomuuteen.
Samankaltaista miehen osaamattomuutta liittyy pesukoneen käyttöön, imurin toimintaperiaatteen selvittämiseen, astianperukoneen täytön saloihin, ruuanlaiton kertakaikkiseen älylliset lahjat ylittävään problematiikkaan. No, omien paitojensa silityksen hän on harjoittelun jälkeen oppinut, koska kieltäydyin siitä hommasta. Minulla kokopäivätyössä käyvällä ihmisellä on muutakin tekemistä kuin aikuisen miehen henkilökohtaisten vaattekappalaiden silitys. Yritti tosin lahjoa tyttären silityshommiin. Tytär kävi tiukat palkkioneuvottelut ja tienaa nykyään mukavat taskurahat silityshommista :)
jotka kuolee jääkaapin viereen nälkään, jos niille ei huomaa antaa ruokaa sieltä.
on samalla hänen harrastuksensa ja nainen tekee kaiken muun: käy kaupassa, tekee ruuan, hoitaa lapset,pesee pyykit,siivoaa... ja silti käy töissä/opiskelee? Kreikassa ja Espanjassa nainen on kotona ja silloin luonnollisesti hänen töihinsä nuo kuuluu. Suomessa harva mies "elättää" vaimonsa jolloin aikaa ja energiaa kaikkiin kotitöihin jää. Suomessa nainen KÄY TÖISSÄ aivan kuten mieskin, 8h päivässä.
Ja paljonko niitä "miesten töitä" nykymaailmassa on? Sillontällöin renkaidenvaihto tai auton pesu ja hakata joku taulu seinään kerran vuodessa? Ruokaa laitetaan päivittäin, samoin siivotaan jne.
Hohhoijaa että naurattaa.
Olen samaa mieltä. Itse 3 vuorotyötä tekevänä naisena en todellakaan suostu tekemään kaikkea kotona enkä pystykkään. Meillä on avopuolisoni kanssa selvä työnjako:
Minä pyyhin pölyt ja pesen vessan, mies imuroi. Jokatoinen päivä tiskaan minä, jokatoinen päivä mies. Ruokaa laittaa se joka sattuu olemaan vapailla ja viikonloppuisin laitetaan yhdessä jotain parempaa. Pyykit hoitaa myös se joka ehtii ensin. Asioista ei tule turhaa riitoja ja arvostan todella paljon miestäni joka tukee minua ja ymmärtää työni raskauden ja vaikeat työvuorot.
Toki jos saamme joskus lapsia ja jään kotiin jonksikin aikaa, hoidan ruuan laiton ja siivouksen pääosin itse koska aikaa riittää ja se on silloin "työni".
nimittäin viestisi loppu.
opettele säästäväisyyttä; älä tuhlaa energiaa jokapäiväiseen ruoanlaittoon; tee ruokaa sen verrna että sitä on sopiva määrä usealle päivälle.
älä siivoa joka päivä, kun et läträä kemikaaleilla. (säästät myös hermojasi)toki jos ette osaa elää ihmisiksi vaan olette sikoja, asia on eri...
"Kreikassa ja Espanjassa nainen on kotona ja silloin luonnollisesti hänen töihinsä nuo kuuluu. Suomessa harva mies "elättää" vaimonsa jolloin aikaa ja energiaa kaikkiin kotitöihin jää."
...Että noiden maiden naiset tekevät nuo työt samalla "perinteisellä" tavalla missä maassa nyt sattuvatkin elämään.
On hyvä, että naiset voivat toteuttaa itseään työelämässä, mutta on hyvä myös ymmärtää, että on naisia, jotka haluavat "perinteisen" roolimallin. Jälkimmäisistä yleensä ottaen tulee hyviä vaimoja ja heidän suhteissaan riittää rakkausta ja aikaa, niin miehelle kuin heidän lapsilleenkin. Ja kyllä sitä mies elättää pystyy, muuttaa vaikka halvempaan asuntoon tai ajaa halvemmalla autolla tai tinkii jostain jos ei muuten. Toivottavasti ymmärsit asian oikein.
jokaista sanaa lukea kirjaimellisesti. Varmaan tajusit mikä pointti oli.
"kotiäidiksi" sitten kun aika on, mutta nyt sen aika ei ole ja siihen asti käyn töissä ja koti hoidetaan yhteisvoimin.
asialla?
voi naisia, joutuvat niin koville.
jokanen mäkättäjä saa kyllä katsoa peiliin. kuka haluaa auttaa jotain arvostelevaa, kitisevää ja kihisevää vaimoa? en ainakaan minä, jos olisin aviomies. Sensijaan yhteistyöhaluista ja sopuisaa naista autan mielelläni. :)
feministin? Suomessa on heti feministi jos jakaa kotityöt miehen kanssa! Ehei, en todellakaan ole "mäkättävä kitisevä vaimo" vaan erittäin rakastava, miestäni kunnioittava (kuten hänkin kunnioittaa minua) ja kotia laittava avovaimo.
Onneksi maailmassa on muunkinlaisia miehiä kuin sinä. Taidat itse olla sovinisti. Juuri tällainen "mies makaa sohvalla prheen päänä ja nainen laittaa ruokaa" tyyppi.
Minäkin jäisin mielelläni. Sitten mies voikin elättää minua. Mutta sehän ei suomalaiselle miehelle käy. Sitten alkaa itku siitä kun akkaa pitää elättää. Minkäänlaista taloudellista arvoa hän ei anna naisen tekemälle lastenkasvatustyölle ja kotihommille.
Minkäikainen olet? Oletko kysynyt mieheltäsi? Kyllä vanhemmiten ihan varmasti antaa arvoa.
Itse uskon, että syy on enemmänkin siinä, että nainen tuntee itsensä jotenkin alempiarvoiseksi, jos hän joutuu pyytää mieheltään rahaa. Sen takia parisuhteet tässä maassa eivät toimi. Toimivassa parisuhteessa rahat ovat yhetisiä ja niistä asioista ei ongelmia synny. Tietysti jos toinen alkaa jatkuvasti ryppyilemään, niin ongemiahan siitä seuraa.
olen nainen ;)
Teen kaikki kotityöt...miestenkin, joskus pyydän apua, jos VOLIMANI eivät riitä. Esim. Renkaidenvaihdossa pulttien avaamiseen (oli laitettu liikkeessä kiinni).
En vaadi miestäni tekemään yhtään mitään. Siivoan myös hänen jälkensä.
Minulla myös syvällä sisimmässäni "ajatus" haluan olla maailman paras vaimo.
Mutta mitä sitten kun meille tulee perheenlisäystä, jaksanko samaan malliin? Miehelleni olen puhunut, että palkkaisimme ainakin siivoojan siksi aikaa kun vauva vielä ihan pieni.
Hän sanoi, että voi tehdä kyllä kotitöitä, mutta minulle tulee siitä huono omatunto....
Tiedän...moni ajattelee miltä vuosisadalta olen...kuullut monen näin jo sanovan. Mutta minulla on hyvä olla, kun saan palvella miestäni. En tiedä mistä tämä johtuu. Näin se vain on.
Toivottavasti osaa arvostaa minua ja olla minun arvoiseni. Ainakin minä teen kaikkeni tämän suhteen eteen...muutenkin kuin kotitöiden osalta!
Varmasti olet unelmavaimo! Paljon ihanempi kuin yksikään mäkätyksen saattelema kotitöiden "orja" -vaimo. Ja kun teet kaiken vielä mielelläsi, niin perfekt!
Tunnistin itseni tekstistä välittömästi! Minäkin haluan olla miehelleni hieno ja ihana nainen. Omaksun kyllä sen, että minulle kuuluu ruuanlaitto, kodin siivous, pyykkien pesu... teen sen mielelläni. Se on oikeasti ihanaa! Ja mies joskus anelee että saisi auttaa, ja toki saakin. Mieheni kyllä tekee oman osuutensa tuolla tekniikan puolella; asentaa ilmastoinnit, tv sun muut elektroniikkalaitteet ja jutut, käy myös töissä ja kohtelee mua todellatodella hyvin. Sitä kai saa mitä tilaa ;) en koe itseäni ollenkaan mikskään kotipiiaks tai palvelijaks, päinvastoin! Nämä kotityöt eivät ole yhtään alentavia, kun ne tekee hyvin ja siitä saa hyvän mielen itselleenkin.
Vauvaa meille ei ole tulossa nyt, ja tuskin koskaan. Minua pelottaa lapsen hankinnassa se, että pipo kiristyy liikaa, alan huutamaan, mäkättämään, koti on kuin kaatopaikka. Se sitten siitä rauhallisesta kodin tunnelmasta ja parisuhteesta...
Meidän koti on nykyään ihan kaatopaikka, parisuhde täysin jumissa, pipo kiristää ja mäkätetään. Tällaiseksi suhde meni lapsen tultua.
Espanjassa, Kreikassa ja muualla perinteiset vaimot perhana hoitaa kaiken ohella muksunsakin kai mutisematta.... näkis vaan.
Ei tietenkään pakko.
Yhä useammin muijjat jaksaa valittaa kotitöistä ihan liikaa. Onko ne nyt niin vaikeita? Ainakin puoliksi ne teidän koti"työt" tekee nykyteknologian kodinkoneet, ette te.
Miehen pitäisi käydä töissä, käydä kaupassa, osallistua lasten hoitamiseen, auttaa kotitöissä, leikata nurmikko, asentaa digiboksit, näytellä joulupukkia.. kaiken lisäksi huomioida naista, tehdä kaikki oikein ilman virheitä, olla täydellinen isä.
Entäs naiset? No, naisenhan kuuluu vain hoitaa lapsia, viettää omaa laatuaikaa jos (krhm) kiireiltään ehtii, tehdä puolet kotitöistä (jos jaksaa) ja ulkonäöstä tai aviomiehen tarpeista ei tarvitse välittää, jos nyt ei ole aivan pakko. Nehän ovat huushollin pyörittämisessä ja lasten hoitamisessa sivuseikkoja (?).
Minusta on oikeudenmukaista, että mies on päivät töissä, ja jos nainen sattuu olemaan kotona vauvaa passaamassa, niin siinä samalla hoitaa sen kodinkin. Ei se niin ylitsepääsemätöntä ole, vai? Jos molemmat käyvät töissä, niin toki sillon niitä kotitöitäkin voi jakaa.
Mäkättävää vaimoa/tyttöystävää ei kukaan jaksa katsoa, eikä myöskään sohvalla makaavaa kaljankiittaajaa. Molemmat saa katsoa peiliin. Haluaako kukaan auttaa mäkättäjä/valittajaa? haluaako kukaan olla ystävällinen sohvaperunalle? ei.
Asutaan kerrostalossa. Kone pesee pyykit, kone pesee tiskit, ei tarvitse kuin täyttää ja tyhjentää ja sekin on vaimolta liikaa vaadittu. Käyn kokopäivätöissä ja joudun vastaamaan suurimmaksi osaksi ruokaostoksista ja jopa ruoanlaitosta. Lisäksi minulle lankeaa luonnollisesti kaikki perinteiset miesten työt, ne kun eivät rouvalta luonnistu.
Mikä ihme siinä on, että nykynaisille on ylivoimaista hoitaa yhtä lasta kotona ja tehdä siinä sivussa jotakin. Kummasti ne hommat vaan minulta onnistuvat jos olen tenavan kanssa päivän kotona. Vaimo vaan valittaa väsymystä ja nalkuttaa kun en osallistu muka tarpeeksi kotitöihin. Ei niitä kotitöitä loppujen lopuksi kerrostalossa niin kovin paljon ole mutta niistä vähistäkin taloudenhoitoon kuuluvista hommista vaimo tekee ison numeron.
Lapsuudessani äidit hoitivat lasten lisäksi vaatehuollon, ruokaostokset, siivouksen ja kokkauksen. Kävivät vieläpä töissa ja jotkut pitivät huolta puutarhasta ja kasvimaasta. Vaimolla aika menee ajatellessa ja televisiota katsellessa. Kyllä tähän vähitellen k__piintyy ja erokin on käynyt mielessä.
Juuri tällaiset naiset pistää miettimään heidän lapsuutta ja kasvatusta. Todennäköisesti se malli on opittu sieltä. Äiti ei halunnut/osannut thedä mitään, jonka suoraa seurausta tämä on.
Kannattaa jokaikisessä suhteessa käydä tapaamassa uuden naisystävän äiti, jotta näkee millainen tyttärestä tulee: millainen äiti, selllainen tytär, kuten sanonta kuuluu.
Kannattaa myös tarkistaa, millainen se mahdollinen appiukko on, sillä hänen pojastaan saattaa tulla samanlainen. Sillä nykyään löytyy miehiä, jotka eivät osaa edes vaihtaa renkaita, saati sitten öljysuodatinta. Miehiä, joille IKEAn kasausohje on hepreaa, ja jotka eivät saa käyntiin ruohonleikkuria tai osaa käyttää lumikolaa. Eli myös ne perinteiset miesten taidot ovat katoamassa, siltä ainakin vaikuttaa.
Itselläni on aivan mahtava appiukko, joka osallistuu kotitöihin vaimonsa rinnalla. Appiukko tekee kolmivuorotyötä, eli hänellä joskus arkisin vapaata kun anoppi on töissä. Näinä arkipäivinä hän usein siivoaa jos on siivottavaa, ja laittaa vaimolleen ruokaa joka odottaa, kun tämä tulee töistä.
Avomiestäni on kasvatettu hyvin. Häntä on vaadittu pienestä pitäen vaadittu osallistumaan kotitöihin hänen ikälleen sopivalla tavalla: lapsena piti huolehtia oman huoneen siivouksesta ja pienistä kotitöistä, kuten tiskikoneen täyttämisestä. Vanhempana oli vuorossa lumityöt ja nurmikon leikkuut. Lisäksi appiukko otti aina poikansa mukaan "miesten hommiin", eli opetti hänelle klapien teon, autojen korjaamiset yms. Hänestä tulikin aivan ihana mies, jolle arjen kotitöiden jakaaminen ei ole mikään outo juttu, vaan itsestään selvyys.
Minä osaan kyllä laittaa ruokaa, siivota, korjata vaatteita, tiskata, pyykätä jne. mutta miksi minun pitäisi yksin kantaa huolen näistä arjen askareista? En vaadi ehdotonta tasa-arvoa, mutta koska käymme molemmat töissä on mielestäni ihan järkevää, ettei kotityöt kaadu puhtaasti vain toisen niskaan, jolloin toiselle jäisi vapaata "lusmuaikaa" enemmän. On sitä paitsi nopeampaa ja mukavampaa siivota yhdessä: toinen imuroi, toinen heittää matot pihalle, toinen moppaa, toinen pyyhkii pölyt jne. Ja siivouksen jälkeen voikin sitten ottaa rentouttavan saunan ja viinilasilliset, hyvän työn päätteeksi :)
Sehän on vain tekosyy, ettei muka osaa jotain kotihommaa. Ja ainahan voi opetella. Se on vain halusta kiinni. Itse naisena olen opetellut myös perinteisiä miesten töitä, öljyn vaihdot autoon ja taulujen laitot seinään. Ompeluneulakin pysyy kädessä siinä missä tiskirättikin. Minusta jokaisen olisi opittava kotonaan selviytymään yksin ilman toisen sukupuolen apua. Ei ne kodin pikkutyöt mitään mahdottomia ole. Pikkunikkarointia on mahdollista opetella, samoin vaatteiden korjaamista.
Vanhempien olisi myös vaadittava lasten osallistumista kotitöihin ja opetettava heille ihan nuo peruspuuhat ruuanlaitosta huonekalujen kasaukseen.
Eikös se ole sitä uusavuttomuutta, kun ei osaa tehdä jotain kotihommaa. Eikä edes viitsi/halua opetella? Tai ei edes tiedä, miten tai mistä jotain otetaan selvää.
Minulta tai siskoltani vanhemmat eivät juuri vaatineet kotitöihin osallistumista, omat huoneet piti pitää siisteinä, siinäpä ne. Olen kyllä ruoanlaiton, vaatteiden ompelemiset jne. asiat oppinut, omasta halusta sitten kun tajusin tarvitsevani niitä taitoja. Eli kun muutin kotoa. Nykyään olen ihan taitava ompelemaan vaatteita, laitan erikoisempiakin ruokia ja olen hyvä leipomaan. Ja nämä taidot olen oppinut vasta 18 vuoden iän jälkeen. Ensimmäisenä syksynä kun asuin omillani soittelin äidille aina tarpeen tullen, ja hän sitten neuvoi ja opasti. Lapsena viihdyin muuten paremmin isän kanssa autotallissa, kuin äidin mukana keittiössä. Eli kodin pikkunikkaroinnit sujuvat ongelmitta. Saan huonekalut kasattua ja taulut seinille.
Olen kanssasi siis samaa mieltä siitä, että kaikki kodin työt voi oppia vaikka aikuisenakin. Kunhan vaan heittää pois sen uusavuttoman asenteen, lopettaa vanhempien syyllistämistä huonosta kasvatuksesta, tajuaa kotitöiden merkityksen ja ryhtyy puuhiin.
Niin en ihan tarkoittanut syyllistää vanhempia, vaikka heillä onkin tärkeä rooli opettamisessa kotitöille. Ehkä vain vähän useamman pitäisi lapsiressukat pakottaa tekemään kotitöitä. Kun on niitäkin perheitä, jossa äiti tekee ihan kaiken. Perheelle ilmestyy puhtaat vaatteet kaappiin ja ruokaa pöytään.
Omassa kodissa asuessani ainakin itse vasta täydellisesti tajusin mikä homma siinä kaikessa kotipuuhassa on. Ruuanlaiton perusasiat ja vasarahommat olin jo opetellut, mutta tarviihan sitä mystisissä kukkien kasvatusasioissa vieläkin äipän apua. Mutta yritän parhaani:)Meillä muuten mieheni vastaa kukkien hoidosta, kun mä aina tapan ne.
Paljon on halusta ja viitsimisestä kiinni. Oikeaa uusavuttomuuttakin toki löytyy.
Mutta kun vaimolta näyttää puuttuvan juuri halu ja viitseliäisyys. Jos yritän neuvoa tai vihjata töiden tekemättömyydestä niin se on nalkutusta. Ei ole kuulemma vaimolla aikaa. Aikaa riittää kyllä ihmeellisesti television katseluun ja puhelimessa puhumiseen. Esimerkin näyttäminen ei meillä toimi.
Kyllä se asennoituminen taitaa olla peräisin kotikasvatuksesta. Vaimon sisar on ihan samanlainen laiskamato jos ei pahempi. Kivahan se on tulla töistä kotiin kun kaikki kotihommat on tekemättä eikä niiden aloittaminen suunnitteillakaan. Jos halua löytyisi, voisi taloustyöt oppia kirjoista katsomalla ja tekemällä. Ei ne niin vaikeita juttuja ole ja työ tekijäänsä opettaa. Eikä niitä hommia edes kovin paljon kerrostalossa ole. Mutta kun taloudenpidon perustaidot ovat hakusessa eikä mielenkiintoa opettelemiseen löydy eikä neuvot kelpaa, niin kyllä tässä alkaa mitta olemaan täysi.
Hiukan häiritseen tämä keskustelun sävy, että vain naisen pitäisi muuttua keski- tai itä-eurooppalaiseen suuntaan. Entä sitten suomalaisen miehen elämäntavat ja käytös nimenomaan naista ja vaimoa kohtaan?
Toinen pikku juttu on myös oma lainsäädäntömme, joka lähtee siitä että puolisot elättävät kumpikin itsensä; eläkkeet, sosiaaliturva, verotus, avioero, leskeys. Tämä on erittäin tehokas tapa yksilötasolla motivoida naisia kokopäivätöihin ja kohtuullisiin ansioihin. Elämisen hintataso verrattuna käteen jääviin palkkoihin perustuu Suomessa pitkälle kahden tulonsaajan huusholleihin. Ja entäs sitten työvoiman väheneminen ja väestön vanheneminen. Mistä yritykset saavat koulutettua työvoimaa tarpeisiinsa?
Perinteistä "nainen hoitaa kaikki kotityöt" -ajattelua haikailevan miehen kannattaa vilkaista omaa palkkanauhaansa ja vetää siitä johtopäätökset kotirouvan ja lasten elatuskyvystään.
Se, että nainen näyttää hyvltä ja naiselliselta, ei riitele eikä räyhää, ei taas millään lailla riipu siitä käykö nainen kokopäivätöissä vai onko kotirouvana. Näissä asioissa myös miehellä on oma osuutensa hoidettavana.
etelä-euroopassa naista kohdellaan kuin prinsessaa, hemmotellaan ja kotitöiden tekemistä arvostetaan erila lailla kuin suomessa. siinä olisi suomimiehillä oppimista. kyllä silloin kotityötkin maistuvat eri lailla naisille.
Juuri näin, olin kirjoittamassa samansuuntaista tekstiä, mutta ehdit ensin. Suomessa ei laki velvoita esim. maksamaan avioerotilanteessa vaimolle (jos on ollut kotiäitinä) elatusmaksua tai eläkettä. Kummasti se pistää miettimään nykyajan erotilastoja seuraillessa, että uskaltaako ikuiseen lempeen luottaa ja jäädä kotiin pitämään mies tyytyväisenä kokkailemalla ja kaunistautumalla. Ja sitäpaitsi, tiedän monta pariskuntaa jotka jakavat kaikki menot tasan riippumatta tulotasosta. Eli äitiyspäivärahalla elelevä vaimo joutuu maksamaan perheen menoista puolet...
...mies ja tasa-arvon kannattaja. Parisuhteessa mielestäni kotityöt kuuluu jakaa siten, että se kumpaa jokin asia häiritsee, myös korjaa sen asian. Jos nainen ajaa autolla enkä minä tarvitse sitä mihinkään, en myöskään korjaa autoa (ainakaan jos nainen osaa sen paremmin). Toisaalta en myöskään halua että nainen pakottaa minut siivoamaan, koska minua ei yhtään haittaa sotkuisuus (hyväksyn siis sen ettei nainenkaan siivoa). Ruokavalioni on sellainen etten voisi syödä samaa ruokaa naisystäväni kanssa, joten pistän omat ruokani ja hän omansa.
On hyvä, ettei minulta odoteta sitä että osaisin kaikki mhadolliset 'miesten työt', sillä en todellakaan osaa - en ole käsistäni kätevää tyyppiä vaan enemmänkin akateeminen, ja on hienoa että osa naisista hyväksyy sen.
Mielestäni kotityöt ja muut roolijaot pitää osata ottaa rennosti eikä tehdä niistä suuria ongelmia. Ollaan kaikki vaan omia itsejämme eikä odoteta toisen täyttävän jotain tiettyä roolia. Ihmisen identiteettiin sisältyy niin paljon muitakin rooleja kuin sukupuoli.
Ihan kulttuurieroja. Eikös noissa Etelä-Euroopan maissa miehenkin rooli ole nimenomaan se perheen elättäjä? Ja Suomessa taas molemmat tapaavat käydä töissä.
Voisihan sitä toki kokeilla sitä, että Suomessakin naiset jäisivät kotiin ja ottaisivat kodinhoidon päätyökseen. Toki Suomessakin on varmasti niitä perinteisen mallin kannattajia, mutta luulisin, että melkeinpä enemmän siitä tulisi miesten puolelta itkua, kun kitistään miten on laiska akka, kun on vaan kotona.
Miehetkin voisivat miettiä vähän asenteitaan, eihän se paljoa houkuta kotiin jäämään, jos heti haukutaan ja itketään miten vituttaa, kun toinen ei muka tee mitään ja yksin joutuu kaikki rahat ansaitsemaan.
Rahasta ja taloudellisesta itsenäisyydestä on kysymys. Se on vallankäytön ja alistamisen väline yleisestikin, niin miksei sitten parisuhteessa. Rahat on miehen silloin, kun nainen ei ole mieliksi ja perheen taas silloin, kun kaikki on miehen mielestä hyvin. Niinpä nämä rahat pitää naisen nöyränä ja suitsii pahimmat riidanhalut. Vastavallan käyttönä toimii sitten seksin pihtaus, joka on jäänytkin historiasta naisten valttikortiksi. Hyi!Sellaisessa suhteeseen en suostuisi.
Niin kyllähän silloin, jos mies elättää perheen, niin tilipäivän koittaessa tilipussi on jaettava tasan kummallekin. Niistä rahoista sitten hoidetaan yhteiset menot ja loppuraha jää kummallekin omaan käyttöön. Jos nainen on tyystin kotirouva niin eihän sitä omaa rahaa tuu mistään. Kuinkakohan rahanjako tosiasiassa menisi?!
Aina tasan kiltisti molemmille yhtä paljon vai..
Kyllä vain oma rahatienesti antaa itsenäisyyttä ja jos sattuu hullusti käymään että avioero tulee, niin onpahan ammatti ja toimeentulo turvattu.
näin PITÄISI olla, mutta usein tosipaikan tullen ei ole! Taloudellinen riippumattomuus toisesta on tasa-arvoisen parisuhteen tae. Enkä nyt puhu mistään tiskivuoroista, vaan isommassa merkityksessä.
Perinteistä kotiäitikulttuuria ei Suomessa ole, vaan molemmat käyvät yleensä töissä. Keski- ja Eteläeuroopassa on etenkin ylemmissä sosiaaliluokissa paljon kotiäitejä, joten äidillä on enemmän aikaa kodin asioille. Siitä huolimatta naiset tekevät myös Suomessa enemmän kotitöitä. Yleensä meillä minä laitan ruoan ja mies tekee remonttihommat, mutta onnistuu toisinkin päin, jos tarve on. Käytännössä mies sitten sen ruoanlaiton ajan viihdyttää lapsia, että hommaa sekin on.
Ratkaiseva tekijä on aika. Se tekee, kumpi ehtii. Jos toinen on vaikka työmatkalla, niin kyllä se toinen sitten tekee sinä aikana ihan kaikki talon hommat, olivat ne mitä tahansa. Piste.
Kyllä mulle sopisi hoitaa kaikki kotitalouden työt. Mieluummin pitäisin huolta kodista ja palvelisin miehenkin niin ku se olis kuningas kuin se että teen kuluttavaa ja raskasta duunia kammottavan näkösissä duunivaatteissa enkä saa käyttää edes kynsilakkaa koska se on alallamme kielletty.
Ja duunin jälkeen on sitte kaikkee muuta ku hehkeä olo, mutta minkäs teet kun on pakko raataa perustoimeentulon eteen.
Kyllä vituttaa istua julkisissa kulkuneuvoissa haahkan näköisenä suomiämmänä, mutta kuka nyt neljän tunnin arki-iltaa varten enää ryhtyis edustusmeikkiä väsäämään?
Ei siihen ois aikaakaan jos haluaa yleensä viettää mitään aikaa oman rakkaan kanssa kotitöiden lisäksi.
Tässä maassa vaan ei saatana oo valinnanvaraa olla naisellinen kotihengetär, jos mies ei satu saamaan kovanluokan palkkaa.
Naisten lehdissähän lukee kannessa vähän väliä jotain "3 minuutin perusmeikki".
Mun vaimollani menee 5-10 minuuttia (siis perusmeikki), hiukset on "esikäsitelty" jo illalla, joten nopeasti se hoituu, vaikka on pitkät, ja paksut kiharat hiukset. Näistä asioista on varmasti tietoa saatavilla, jose asia kiinnostaa.
Perusmeikki koti-iltaa varten kun sen saa pestä kolmen tunnin päästä jo pois? Meikkaaminen on helppoa, mutta se poisjynssääminen aivan hanurista. Saatikka sitä oloa aamulla kun nukahtaa ripsivärti päässä... *uih*
En tiedä, onko mies jossian kohtaa sellainen olento että nainen ei kelpaa ilman maalia? Olen yhä siinä uskossa elänyt että rakkaan ihmisen ei kerta kaikkiaan tarvitse peittää ihoaan kotioloissa kemikaalikerrokseen ellei itse tunne siihen tarvetta.
***
Noi meikkaamiset sun muut henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimiset on itsestään selvyyksiä ja vasemman käden juttuja. Jokainen asiasta kiinnostunut ne hallitsee ja niihin menee rutiinilla X minuuttia aikaa päivittäin. En ymmärrä, että tämmöisistä asioista tulee jotain mies/nais -keskustelun aiheita. Todellinen roolikeskustelu on ihan jotain muuta.
Rutiinijuttuja kuten miehellä suihkussa käynti, parranajo, vaatteiden puhtaus ja yhteensopivuus kuten myös henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtiminen. Kuuluvat aikuisen ihmisen perusvaatimuksiin.
Jokainen on yksilö. Jotkut miehet tykkäävät kokkaamisesta ja jotkut naiset haluavat fiksata autoja.
Maatilalla jako miesten ja naisten töihin toimii varmaan tosi hyvin. Mutta jos pariskunta asuu kaupungissa kerrostalossa ja mies ja nainen käyvät molemmat siisteissä sisätöissä eikä taloudessa ole autoa, mitä mahtavat olla ne talouden "miesten työt"?
tietokoneella istuminen käy työstä. Pokerinpeluu on rankkaa ja virtuaalisotiminen.
Mäyräkoiran kantaminen kaupasta vaatii lihasta ja toisten naisten tuijottelu nostaa hien pintaan.
Ja nämä ovat just niitä perinteisiä miesten töitä, joita sotaveteraaniukkimmekin jo tekivät. Pokeria ja räiskintäpelejä pelattiin tietsikalla niin, että emännän kauhat tuvassa lensivät kattoon, mäyräkoiraa kannettiin lähi-Siwasta selkävääränä ja naapurin muijaa tihrustettiin sen minkä sarkakankaan läpi ilta-auringossa kuvitteli näkevänsä rouvan kyykistyessä perunapeltoon. Parasta on, ettei roolit muutu kun ei maailmakaan.
juurinäin !!! :)
En jaksa lukea kaikkia kommentteja tultuani juuri töistä, mutta alkuperäisen kirjoittajan kysymykseen vastaan, että emme noudata ns. perinteisiä rooleja. Se ei sopisi meidän suhteeseemme ollenkaan. Minulla on pidemmät työpäivät kuin miehelläni, joten en millään ehdi tehdä niin paljon kuin hän. Toisekseen vihaan lähes kaikkia kotitöitä yli kaiken. Pakolliset teen, eli laitan astiat ja pyykit koneeseen. Imuroin, jos on pakko. Onneksi mies useimmiten hoitaa sen. Meillä käy siivooja kerran viikossa. Hän hoitaa asunnon perussiivouksen. Mieheni on paitsi pätevä perinteisissä miesten hommissa myös loistava kokki! Hän tekee ruoat, jos teemme itse ruokamme. Aika usein ostetaan kyllä valmistakin ruokaa. Perinteiset roolit olisivat tämän suhteen tuho.
Miksi asioita muka olisi luokiteltava tuon
s u k u p u o l i j a k a u m a n
mukaan, miehen vai naisen rooliin kuuluvat hommat?
Kyllä se on niin, että minä en ala toista passaamaan vaan saa itsekin tehdä osansa. Yksin asuessaan mies joutuu yhtälailla huolehtimaan pyykistään, viemään roskat, laittamaan ruokaa jne. Parisuhteessa voi jonkinlaista jakoa näihin asioihin kyllä tehdä, vaikka mielekkyyden mukaan tehdä työnjako, mutta tasapuolisuutta on oltava, koska kaikki eivät pidä ajatuksesta, että parisuhde on naiselle yhtä kuin miehen passaamista.
Tosiaan niinkuin aiemmin on todettu niin näitä "miehen töitä" ei välttämättä siinä määrin edes kaikilla ole, että suht tasapuolinen työnjako olisi ylipäätään mahdollinen. Jos asuu vuokralla, ei omista autoa, kumpikin tuo leivän pöytään ja ei ole myöskään lapsia niin ei miehelle kyllä liiemmin "miehen töitä" jää, vai?
Minä en katso sukupuolta, vaan oikeudenmukaisuutta ja tasapuolisuutta!
Suomalainen mies on tottunut huomattavasti tasa-arvoisempaan elämään kuin mm. Etelä ja Keski-Euroopassa. Ei täällä olisi pärjätty muutoin, ellei nainen olisi ollut tasaveroisena kumppanina. Suomalainen nainen on joutunut ottamaan miehen paikan, ja tekemään ”miehen” työt tiukan paikan tullen – ennen tätä taitoa ja asennetta arvostettiin suuresti.
Suomalaisen miehen täytyisi ensin oppia kantamaan huomattavasti suurempaa vastuuta kuin tähän saakka. Jos nainen jää kotiin, on hän yksi huolettava lisää. Jolla on rahat hänellä on valta, ja sitä valtaa täytyisi osata käyttää niin, että lopputulos olisi onnellisuus eikä valtataistelu.
Nainen joutuu lapsen asemaan taloudellisesti. Hän ei voi itsenäisesti päättää, mihin rahansa laittaa vaan sen päättää mies (mitä hankintoja tehdään, miten paljon laitetaan ruokaan ja vaatteisiin, samoin terveydenhoito yms.). Omia henkilökohtaisia rahojahan hänellä ei ole. Mies joutuisi toimimaan isähahmona vaimolleen, onko suomalainen mies valmis ottamaan tämän ”kasvatus-” ja ”hoito-” ja ”kokonaisvastuun” toisesta aikuisesta ihmisestä (lastensa lisäksi)?
Kotityöt ovat pieni osa elämää, tosin niistä saadaan elämää suurempaa jos ei muuta sisältöä elämälle ole. Mikä on se henkinen anti äidillä, jolla ei ole muuta kuin lapset ja koti. Mies joka tuo, jos tuo, tuulahdusta kodin ulkopuolelta, ja antaa, mikäli niin haluaa, jotain myös vaimolleen (rahaa, lomaa, tai uutta opittavaa).
Niin, miehellä on hyvin pullat uunissa vanhan aikaisessa mallissa. On kotona oma palvelija, lasten hoitaja ja kodin ylläpitäjä, on oma ura ja mahdollisuus toteuttaa itseään yhteiskunnallisesti, parhaimmillaan myös se rakastajatar niitä seksuaalisia tarpeita varten, joita vaimo ei aina jaksa täyttää.
Vaimo, jonka arvo määräytyy miehen aseman mukaan, ja joka joutuu ponnistelemaan tämän asemansa eteen. Hän ”hoitaa” itseään, pukeutuu vaikka kuinka epäterveellisiin vaatteisiin, laittaa itseään vain siksi, että mies edes joskus tuntisi seksuaalisia haluja häneen – joka lienee se ”palkinto” ja elämän sisältö, joka naiselle tulisi riittää? Että mies vähän avokätisemmin antaisi talousrahaa…
Ellei nainen tyydytä kaikkea miehen tarpeita, hänet voi hylätä, rahattomana, työttömänä ja täysin ulkona yhteiskunnasta. Tosin katollinen maailma ei juuri tämän vuoksi hyväksy avioeroa – se edes jotenkin turvaa hylätyn naisen aseman. Miehet pitävätkin rakastajattaria tämän vuoksi joskus jopa paremmin kuin vihittyä puolisoaan, kun ei pääse vaimosta eroon. Vaimojen on pakko alistua myös tähän, mitä muuta he voisivat?
Niin, suomalainen mies ei kykene olemaan moraalisesti eikä käytännössä lasten esikuvana eikä perheen yksinhuoltajana (vaikka on naimisissa) koska on tottunut paljon helpompaan elämään.
Mä tykkään Suomen mallista niin, että en aio vaihtaa. :)
Tämä modernisoitunut tasa-arvo on suoraan sanoen perseestä. Tätä väkisin tuputetaan jokapaikassa ja vielä teeskennellään kuinka upeeta ja mahtavaa tämä on KAIKKIEN kannata. Millään lailla nyt naisia väheksymättä, mutta olisi KAIKKIEN miesten etujen mukaista (jopa niidenkin jotka asuvat yksin) jos miehet kieltäytyisivät olemasta naiseen käskytyksen alla kotona ja teksivät vaan miesten työt ja eläisivät kuten miehet elää. Loppuisi samalla nämä lässytykset kiltteydestä ja kaikista muista naisten keksimistä 'musta tuntuu' stereotypioista koskien miehiä ja näin ei olisi enään mitään epäselvää esim. mistään työjaoista.
Niin, tasa-arvo. Se että kumpikaan sukupuoli ei ole toisen käskytettävänä, vaan tehdään yhdessä töistä yhteisen elämän eteen, kukin omalla lahjakkuudellaan. Jos jompikumpi on parempi kokki ja tykkää tehdä ruokaa, se kokatkoon. Toinen on kiinnostunut autoista, vaihtakoon renkaat. Toisen töihinlähtö osuu samaan kohtaan lasten tarhapäivän alkamisen kanssa, se vieköön ne sinne.
Yhteispeliä jotta arki toimisi kaikkia mahdollisimman paljon tyydyttävällä tavalla. Eikä kumpikaan oel johtoasemassa :D onko se todella niin vaikeaa?
***
tasa-arvo naisille, vanhuksille, lapsille, maahanmuuttajille, vammaisille jne. on hanunista.
MIESHÄN se, aikuinen, terve, valkoinen on LUOMAKUNNNAN KRUUNU ja ansaitsee sormia napsauttamalla kaiken. Muut totelkoot.
Kerrostaloissahan ei nyt juuri noita miesten töitä ole. Muuttakoot miehet maataloon ja tehköön siellä ne perinteiset miesten työt.
Katsotaan sitten kuka vikisee?!
Olen samaa mieltä, että parisuhteessa täytyy olla selkeä roolijako. Itse hoidan sapuskanlaitot, pyykinpesut ja tiskaukset ja muut siivoukset. Se on minulle itselleni tärkeää, että mieheni ei tarvitse tehdä naistentöitä. Siitäkin huolimatta, että olen avoliittomme ajan ollut meistä kahdesta se parempituloinen ja enemmän töissä. Mies huoltaa kaikki moottorihärvelimme,tekee lumityöt ja ruohonleikkaukset ja lämmittää uunit ja saunan. Raksahommat ja puusavotat hoidamme yhdessä tuumin. En koe olevani alistettu tai ylityöllistetty työnjakomme suhteen.
pääsee. Ei ihme, että noi osa kadehtii tuollaista miehen osaa!
Ei tarvi tehdä juuri mitään. Nainen on parempituloinen ja tekee jopa raksa- ja risusavottahommat!
Mikä tuossa mallissa on vikana jos molemmat ovat tyytyväisiä? Mieshän tekee oman osansa talon töistä ja näyttää siltä, että molemmat tekevät omat hommansa mielellään. Nykyään ei ole mitenkään ihmeellistä että naisella on miestä paremmat tulot. Jos raksa- ja risusavottahommat luonnistuvat molemmilta niin mikä sen hauskempaa, kun tehdä yhdessä jotakin fyysistä ja nähdä yhteisen työn tulokset. Varmasti onnellinen pariskunta.
Voisitko valaista, että kuinka ihmeessä saat pitkät, huolitelut kyntesi pysymään risusavotassa ja raksahommissa. Onko sulla omat vai rakennekynnet? Entä onnistuuko homma korkkareissa ja kynähameessa? Monetko 15 den sukkahousut joudut ottamaan risusavottaan mukaan? Entä kampaus, onko sulla siihen mitään vinkkiä kuinka sen säilytät kaikissa noissa hommissa.
Onko sulla muita omia harrastuksia kuin palkkatyö ja kotihommat? Entä miehesi, suuntautuuko hänkin yhtä antaumuksellisesti kodin hyväksi?
Niin, varmasti monella ns. perinteiset mallit voikin toimia. Mä en kyllä noita autoja laitttavia naisia kovinkaan paljon tunne, en ole niihin törmännyt, ja sentään itse kuuulun niihin.. Tosin mä kyllä osaan laittaa ruokaakin, leipoa, tehdä kotitöitä, ja teen "miesten töitä". Mun mielestä töillä ei ole sukupuolta. Mun mielestä on lapsellista tyrkyttää töille sukupuolia tai paremmuuksia, mutta jokainen tyylillään.
Mä olen aina ollu poikatyttö, enkä niinkuin monet, etttä ryyppäävät, kiroilevat ja tappelevat, mutta kun jotain pitää tehdä, niin ollaan se heikompi sukupuoli, mihin karseimmillaan väärät "poikatyttö" käsitykset johtaa, tai sukupuolien leimaamiseen tyyliin "mä en ämmien kanssa oo kaveri, kun ne on niin !* **' mutta ite oon hyvä jätkä" ja sitten yritetään olla jotain erikoisempaa kun luoja on luonut. Vaan, ihan niin, että olen aina rakennellut asioita, leikkinyt autoilla, juossut metsässä, paininut ja mulle fyysisyys on muutenkin tosi tärkeetä, eikä nyt tekniikka ehkä mikään suurin intohimo ole ollut, mutta kiinnostuksen kohde kuitenkin. Mä en ole kiinnostunut häärimisestä keittiössä, ja huomattavan monen naisen kanssa mulla vaan ei ole mitään puhuttavaa. Näin se vaan on, mä olen kyllä joskus kriisin kourissa yrittänytkin olla enemmän "tyttö", mutta kun en ole niin en ole. Lesboksihan mua tietenkin luullaan heti, kun tutustutaan, mutta mä olen umpihetero. Enkä ole tuntenut kaltaisiani naisia kovinkaan montaa. En kyllä omasta mielestäni näytä miehiseltä millään tavalla, mutta äijäksi mua yleisesti ottaen kutsutaan. Ja olen kuitenkin ihan tyytyväinen ollessani nainen, en katso, että olisin mitenkään huonompi tai parempi kun muutkaan naiset.
Ja mä olen vaan mikä olen. Mua vituttaa naisten ja miesten yleistäminen, koska se on aina haitannut mua, aina vaikeuttanut mun olemista ja aina aiheuttanut sen, että joku tomppeli tulee selittämään, millainen mun pitäisi olla.
Tasa-arvo on oikeasti sitä, että ihmisellä on oikeus olla se mikä on, naisellinen pullantuoksuinen kotiäiti tai autotallissa viihtyvä äijä-nainen, jos itsensä sellaiseksi kokee. Eikä mikään yleisön luulo siitä, miten "parisuhde toimii". Ja siis tietenkin, se sama vapaus miehille: kaikki miehet eivät ole kiinnostuneet autonlaitosta, jotkut tiskaa ennemmin, ja kaikki eivät miehistä muutenkaan edusta mitään perinteistä miehen mallia, mutta voivat omalla tavallaan olla ihan yhtä miehekkäitä silti. Sitäpaitsi, tunnen jopa pari miestä, jotka ovat olleet perinteisen miehen kuvia, kunnes tuli lapsia: he halusivat itse jäädä kotiin, koska olivat niin lopen kyllästyneitä miehiseen suorittamiseen ja työhönsä! Vaikka ois vähemmistö, niin pitää silti olla oikeus olla oma itsensä.
Henkilökohtaisesti mä olen mielummin ilman parisuhdetta, kun sellaisessa, missä mut pakotetaan muottiin, mihin en mahdu, enkä haluakaan mahtua. Ja ei se ole ikinä mun suosiota vähentänyt, eikä ole ollut syy parisuhteiden päättymisiin.
Mun mielestä voitaisiin siirtyä aikaan, missä tutustuttaisiin myös ihmisiin eikä pelkkiin sukupuoliin, ja yritettäsiin yhteisvoimin saada homma toimimaan, eikä jaottelemalla "sun työt" ja "mun työt". Mun mielestä sellanen nykyaika, missä pyritään hyväksymään toinen omana ittenään, eikä minään työkoneena ois kiva. Eikä otettas puolisoa jakamaan roolitettua arkea, vaan aito arki, missä kumpikin tekee parhaansa kykyjensä mukaan.
Asioista ei ole koskaan sen kummemmin keskustelu, mutta nyt kun mietin, tajuan että olemme kuin itsestään ajautuneet varsin selvään työnjakoon.
Olemme nelikymppinen aviopari, asumme kerrostalossa. Autoa ei ole (käytämme car sharingia, eli otamme auton käyttöön noin kerran viikossa; noita autoja ei tietenkään tarvitse mitenkään huoltaa eikä renkaita vaihtaa yms.).
Naisen hommat:
- kaikki vaatehuolto (mies tiputtaa likaiset vaatteensa pyykkikoriin ja näkee ne seuraavan kerran puhtaina kaapissa)
- ruoanlaitto (noin kerran pari kuussa; emme juuri syö kotona ja jos syömme, niin valmisruokaa)
- WC:n pesu
- lattioiden pesu
- tavaroiden yleinen järjestely (mitä säilytetään missäkin; kaappien ja laatikoiden järjestyksen ylläpito)
- kissojen vesilaitteen pesu ja täyttö
- kissojen harjaaminen ja kampaaminen
- Ikean huonekalujen kokoaminen
- huolehtiminen siitä, että tarpeelliset tv-ohjelmat tulee tallennettua
- kodin sisustus
- "menovinkkien" seuraaminen (mihin näyttelyyn voitaisiin mennä, mihin teatteriin, mitä leffoja tulee, mihin voitaisiin matkustaa..)
Miehen hommat:
- astioiden pesu (nainen laittaa likaiset astiansa pesualtaaseen ja näkee ne seuraavan kerran puhtaina kaapissa)
- imurointi ja pölyjen poisto pinnoilta
- kissojen ruokkiminen
- kissanhiekkalaatikoiden siivoaminen
- avustaminen Ikean huonekalujen kokoamisessa (vain jos tarvitaan kahta, tai pitää vääntää voimalla joku ruuvi kiinni)
- autolla ajaminen (minulla ei ole ajokorttia)
- kauppakassien kanto (en saa kantaa; olen kyllä kysynyt! :-)
Molemmat hoitavat omat tietokoneensa (ohjelmien asennus, pulmien ratkaisu), omien vaatteittensa ja hygieniatarvikkeidensa oston itsenäisesti. Kerran viikossa tehdään iso ruokakauppakeikka yhdessä; muuten kumpikin ostaa omat ruokansa.
opetettu aika perinteiseen naiskuvaan, siis että nainen hoitaa kotihommat, ja mies elannon.
mikä on täysin perseestä, olen 21.v opiskelijanainen, samoin on avomieheni.
minä hoidan suurimmanosan kotitöistä, tiskaamisen, pyykit, siivoamisen, toki mieheni osallistuu välillä myös niihin. mutta täytyy sanoa että kun minä käyn koulun ohella töissä, ja mieheni ei, se on todella rankkaa. aijon todellakin kasvattaa omat lapseni siihen että, toki miestä pitää kunnioittaa mutta tasa-arvoisesti
SÄ käyt töissä, ja SÄ teet kaikki työt kotona. Kai se edes nai sua sikana?
Ei ihme, että miehet valittaa tasa-arvottomuutta, kun ihan kaikki naiset ei suostu elättämään ja hoivaamaan niitä.
Jos pariskunta asuu keskustan kerrostalossa, aika vähissä on nuo perinteiset miesten työt. Pihaa ei ole, useimmat korjaushommat hoitaa huoltoyhtiö ja autokin on jo niin korkeaa teknologiaa, että jos sitä haluaa huoltaa, se pitää viedä merkkikorjaamoon ja kytkeä tietokoneeseen.
Mitäpä miehelle jää? Vaihtaa lampun silloin tällöin, ajaa auton pesuun ja loppuajan voikin sitten käyttää kuten lystää. Toki perheen elatus on yksi perinteinen miesten työ, mutta siinä asiassa moni suomalainen mies osaa oikein valveutuneesti vaatia tasa-arvoa.
Itse olen nainen -tasa-arvon kannattaja -kuin myös mieheni. Yhdessä siivotaan (tai jätetään siivoamatta jos ei jaksetakkaan), kokataan (mieheni on siinä aika haka ja rakastaakin sitä puuhaa),jopa korjataan autoa. Ei tule yhdessä asumisesta sanomista puolin eikä toisin, ja parisuhde sen kuin kukoistaa!
Uskon että suurempi osa suomalaisista naisista arvostaa miehessä ennemmin terävää älyä kuin auton pesua tai lampun vaihtoa -ne kun eivät vaadi mitään erikseen nimettävää taitoa! Ja ainakin oma mieheni haluaa jonkun jonka kanssa jakaa ajatuksiaan eikä vain kaunista kodinhengetärtä -toki makunsa kullakin!
Kuitenkin mieheni on treenattu ja lihaksikas, itse omaan ns ihannevartalon, korkkareita toistakymmentä paria ja ilmankin meikkiä melko edustuskykyinen. Kummallekkin on tärkeää olla toiselle miellyttävän näköinen, ilman paineita vain omasta halusta. Tasainen "uuden ajan" työnjako kun ei tarvitse ulkokuoressa näkyä
...useinhan vasta kolmekymppiset kotirouvat kolmen lapsen taottoman hoidon tahdissa tuppaavat väsähtämään kymmenen vuotta vanhemman näköisiksi ja mies vaihtaa hehkeämpään ilmestykseen, ellei rouva sitten kyllästy neljän seinän sisällä ja ehdi ensin hankkimaan jännitystä elämään... ;)
Molemmat huomioiva parisuhde, jossa kumpikin voi olla kaavamaisen rooliodotuksen sijaan ainutkertainen itseään toteuttava yksilö kyllä toimii -tälläinen suhde on tietysti mahdollinen niin Keski-Euroopassa kuin Suomessakin!
Kun synnyin äitini oli juuri saanut ylennyksen töissä. Vanhempani sopivat, että äitini ei pitäisi lomaa ollenkaan vaan isäni hoitaisi minua. Siihen aikaan se ei ollut tavallista ja ihmiset katsoivat kummastuneena miestä, joka käveli ja lenkkeili päivisin Helsingissä lastenrattaita työntäen. :)
Molemmat vanhempani ovat uraihmisiä. Kotona työt jaettiin miten milloinkin, paitsi että isäni teki kaikki korjaushommat koska ne osasi. Tämä jako toimii hyvin heidän kohdallaan.
Muutin jokin aika sitten kotoa pois ja asun poikaystäväni kanssa. Hän käy töissä ja minä olen opiskelija. Poikaystäväni ymmärtää ettei minulla ole järin paljon tuloja, koska töissäkäynti rasittaisi koulunkäyntiäni. Tästä olen hänelle hyvin kiitollinen. Hänen ansiostaan voin keskittyä täysillä kouluun ja minulla on aikaa suhteellemme.
Teemme yhdessä ruokaa aina kun se on mahdollista. Jaamme kotityöt tasaisesti, miten milloinkin. Jos toinen on kuoleman väsynyt toinen tekee enemmän yms. Hyvin pyyhkii.
En pystyisi olemaan ikinä sellaisen miehen kanssa joka olettaisi minun hoitavan kaiken/runsaasti enemmän kotona, sehän olisi epäreilua.