Erosimme n. 3kk sitten, suhteemme kesti n. 5 vuotta. Suhteemme oli mielestäni aika vakavaa, yhteinen koti, kihloissa yms.
No kihlattuni ahdistui ja lähti. Meni miettimään asioita.
Tämä kyseinen ex-kumppanini löysi uuden kaverin kaksi viikkoa eromme jälkeen.
No sain kumman tekstiviestin eilen, vanha kumppanini halusi tulla käymään.
Hän tuli käymään ja vakuutelli minulle noin tunnin kuinka välittää minusta ja haluaisi muuttaa takaisin ja oli miettinyt asioita oikeen tosissaan.
No kuinka ollakkaan suostuin jatkamaan vanhaa suhdetta.
Tänä aamuna olikin eri ääni kellossa, hän olikin toiminut todella typerästi ja halusi että kaikki olisi ennallaan.(eli ei mitään vahan homman lämmittelyä).
Onko naiset kuin tuuliviirejä?
No kihlattuni ahdistui ja lähti. Meni miettimään asioita.
Tämä kyseinen ex-kumppanini löysi uuden kaverin kaksi viikkoa eromme jälkeen.
No sain kumman tekstiviestin eilen, vanha kumppanini halusi tulla käymään.
Hän tuli käymään ja vakuutelli minulle noin tunnin kuinka välittää minusta ja haluaisi muuttaa takaisin ja oli miettinyt asioita oikeen tosissaan.
No kuinka ollakkaan suostuin jatkamaan vanhaa suhdetta.
Tänä aamuna olikin eri ääni kellossa, hän olikin toiminut todella typerästi ja halusi että kaikki olisi ennallaan.(eli ei mitään vahan homman lämmittelyä).
Onko naiset kuin tuuliviirejä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
No, tuo nainen näyttää olevan, mutta
älä kuitenkaan yleistä.
krijoitan tässä siksi, että olen itse omassa suhteessani ollut aika tuuliviiri mainitsemallasi tavalla. Olen seurustellut kaksi vuotta miehen kanssa, jolla on todella heikko itsetunto, mikä on aiheuttanut järjettömästi ongelmia suhteessamme. Itselläni oli alussa rakastumisvaihe, mutta nyt tämä suhde on muuttunut vain 'tottumukseksi'. Ei mitään erityisiä tunteita ole itsellä häntä kohtaan, sen verran rasittavaa tämä on ollut. Mutta kun haluan että hänellä on hyvä. Toisekseen hän on niin itsemurha-altis etten edes uskaltaisi ottaa hänen henkeään vastuulleni lähtemällä. Naimisiinmenostakin on puhuttu, mutta olen sen seuraavana aamuna saanut takaisin vedettyä, koska MINÄ en sitä halua. Siitä minun tuuliviirimäisyyteni. Tämä ei tietenkään teidän kohdallanne päde, mutta ehkäpä häntä alkoi vanha suola janottamaan, kun toinen suhde loppui. Ja sitten aamulla alkoi katumus. Josko hän haki lohtua? Mieti itsekin, mitä todella haluat?
Kiitos mietteistäsi.
Itseasiassa tämä ex ei ollut laittanut poikki nykyisen kaverinsa kanssa silloin kun tuli minulle ehdottelemaan suhteen uudelleenlämmittelyä.
Olisiko näin ettei hän halua päästää irti mistään tai kenestäkään.
Tottakai minulla on tunteita häntä kohtaan, hänhän lähti.
Toivon että tajuan jotenkin tilanteen veemäisyyden ja unohtaisin hänet.
Kerroit suhteenne ulkoisista rakennuspuista, mutta et sisäisestä puolesta: osaatteko/uskallatteko kertoa ja näyttää tunteenne toisillenne, oletteko aitoja omia itsejänne, onko teillä keskinäinen läheisyys ja samalla tilaa kummallakin itselleen jne. Tällaista tulee ensimmäisenä mieleeni. En usko, että naisissa sen enempää tai vähempää kuin miehissäkään on tuuliviirejä. Viidessä vuodessa toisen oppii tuntemaan, jos on oppiakseen. Onko tätänykyä jotakin erityistä sinun tai hänen elämässään, joka olisi aiheuttanut ahdistuksen. Toimiko ja hengittikö suhteenne? Parisuhdeoppaat parisuhdeoppaina, elävä elämä ja suhde on aina vähän ennustamaton, liian monta liikkuvaa osaa, että asiat olisivat niin yksinkertaisia, ja silti oma kokemukseni on, että kun suhde toimii, se on tavallaan pirun yksinkertaista. Silti, tutkaapa kirjastosta parisuhdeoppaita, hyvistä niistä saa ajatuksia ja ehkä sovellettavaa (hyllyssä kohta 14.8). Minulle jäi sellainen tuntuma, että hän ei tiedä, mitä haluaa, ja samalla sellainen, että haluaisit voittaa hänet takaisin. Jos hänen tunteensa sinua kohtaan ovat elossa, se on mahdollista. Tarvitset voimaa anteeksiantoon. Teidän pitäisi pystyä olemaan täysin rehellisiä itsellenne ja toisillenne, puhua myös viiltävistä asioista niiden oikeilla nimillä, jos tarpeen. Älä luovu liian vähällä, voita loukkaantuneisuutesi ja selvitä hämmennyksesi.
Kiitos!
Pystyit jotenkin näkemään asian rivien välistä
aika selkeästi.
Tavallaan haluaisin voittaa hänet itselleni takaisin, mutta hän ei tiedä mitä haluaa.
Luulin tuntevani kyseisen ihmisen aika hyvin, mutta emmen ole pystyneet olemaan tarpeeksi avoimia toisillemme, tuntuu vain että nyt on liian myöhäistä.
Olen kova arvostelemaan häntä ja hänen tekemisiään.
että tälläistä.
Niin juuri. TAJUA tilanteen veemäisyys ja JÄTÄ HÄNET. Vastasit tavallaan itse omaan kysymykseesi.
"Olen kova arvostelemaan häntä ja hänen tekemisiään..." Siinäpä SE! Eli juuri tuon vuoksi se "tuuliviimäinen naisesi" lähti niin kutsutusti lätkimään...
...minäkin olen nainen, enkä VOI SIETÄÄ sitä, että joku jatkuvasti kyttää ja parjaa tekemisiäni...tai on sairaalloisen mustasukkainen ja omistuksenhaluinen.
Jotenkin rivien välit näkyivät niin selvästi. Nimimerkki Naisen mielipide valaisee osuvasti. Ja samalla, kun kirjoitin, että tarvitset voimaa anteeksiantoon, niin sitten myös anteeksipyyntöön. Tulee mieleeni yksi Bergmanin elokuva, sinun on varmaan voitettava arvostelunhalu ja tultava pieneksi ja nöyräksi (jotta olet todella suuri, myös hänen silmissään). Näen suuruutesi ja suhteellisuudentajusi siinä, että vaikka hänellä on toinen, et puhu mistään mustasukkaisuudesta, vaan näet realiteetit. Luulen, että hän ei siksi ole katkaissut yhteyttä tuohon mieheen, koska ei (täydesti) luota sinuun. Tunteidensa vakuuttelu kertoo silti, että haluaisi luottaa. Molemmilta teiltä tarvitaan ojentuvaa kättä ja askeleita toista kohti, nöyrinä ja mahdollisuuteen luottavina. Näen, että voitte löytää toisenne uudestaan (ja itsenne toisissanne). Jopa niin, että yhteytenne on avoimempi ja täyteläisempi (kun voitatte mahdollisen katkeruuden). Edelleen, älä luovu, anna itsesi kokonaan suhteeseen.