Olen lukenut noita häiriköinnin uhrien kirjoituksia ja haluan tuoda sen toisen osapuolen näkökulman esiin.
Seurustelu kumppaniani jätti minut noin kuukausi sitten etsittyään toisen naisen. Kun minulle selvisi että hänellä on toinen, minun elämäni kaikki arvot romuttuivat.
Olen pakkomielteisesti yrittänyt soittaa exälle (hän ei vastaa) ja pommittanut tekstiviesteillä. olen vienyt hänelle postilaatikkoon kirjoituksiani, joissa tilitän tunteitani häntä kohtaan.
Tunteeni eivät ole vihaa. rakastan häntä edelleen. Toivoisin että oppisin vihaamaan, edes hetkellisesti, tämä kaikki olisi helpompaa ja jättäisin hänet rauhaan.
Kertokaa minulle häirityiksi tuleet: ajanko hänet entisestään kauemmas itsestäni, jos yritän epätoivoisesti pitää yhteyttä ja muistutan itsestäni?
Olen yrittänyt kaikkea mahdollista jotta en tekisi, mitä teen. Olen harrastanut liikuntaa ja elvyttänyt joskus hiipuneita sosiaalisia suhteitani, pitääkseni ajatukseni muualla. Mikään ei auta. Heti kun tulee pienikin tyhjä hetki olen jo lähettänyt hänelle tekstiviestin.
En halua olla tällainen. Antakaa häirityt minulle tietoa mitä tällä aihéutan?
Seurustelu kumppaniani jätti minut noin kuukausi sitten etsittyään toisen naisen. Kun minulle selvisi että hänellä on toinen, minun elämäni kaikki arvot romuttuivat.
Olen pakkomielteisesti yrittänyt soittaa exälle (hän ei vastaa) ja pommittanut tekstiviesteillä. olen vienyt hänelle postilaatikkoon kirjoituksiani, joissa tilitän tunteitani häntä kohtaan.
Tunteeni eivät ole vihaa. rakastan häntä edelleen. Toivoisin että oppisin vihaamaan, edes hetkellisesti, tämä kaikki olisi helpompaa ja jättäisin hänet rauhaan.
Kertokaa minulle häirityiksi tuleet: ajanko hänet entisestään kauemmas itsestäni, jos yritän epätoivoisesti pitää yhteyttä ja muistutan itsestäni?
Olen yrittänyt kaikkea mahdollista jotta en tekisi, mitä teen. Olen harrastanut liikuntaa ja elvyttänyt joskus hiipuneita sosiaalisia suhteitani, pitääkseni ajatukseni muualla. Mikään ei auta. Heti kun tulee pienikin tyhjä hetki olen jo lähettänyt hänelle tekstiviestin.
En halua olla tällainen. Antakaa häirityt minulle tietoa mitä tällä aihéutan?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Itse erosin 4kk sitten 2,5 vuotta kestävästä suhteesta. Aloin eron jälkeen häiriköimään exääni soitoilla, tekstiviesteillä ja aina kun hän ei vastannut niin soitin tuplasti enemmän. Välillä sieltä aina tuli ärähdys että jätä mut jo rauhaan. no pari päivää vietin hiljaiseloa ja taas se alkoi...mutta nyt olen jo osannut jotenkin jättää exäni rauhaan. Ehkä se auttoi kun näin hänet viikko sitten hänen uuden äijänsä kanssa..sitten tajusin että hetkinen, ei tässä ole enää mitään järkeä. Ja ei, se ei todellakaan paranna välejä jos soitat 40 kertaa päivässä ja lähetät sata tekstaria. Kirjoituksesi kuulostaa ihan kuin omaltani, olen/olin myös tuollainen. Parempi kuin annat vaan olla. KYllä routa porsaan kotiin ajaa, jos ajaa. Anna vaan olla, keksi jotain tekemistä niin kyllä se exäsi sitten yhteyttä ottaa jos niin haluaa...
Muistatteko sen miehen joka ahditeli teksiviesteillä 16v tyttöjä. Ja oikeus katsoi että ahditelu, ja seksuaalinen hyväksikäyttö laskettiin syytteeksi,muttei tekstarihäiriköintiä. Oikeus katsoi ettei tekstiviestittely ole häiriköintiä. eri jos soitteleet piikkejä, mut tekstari ääni jos se häiritsee sen voi ite vaihtaa jos se ääni häiritsee.. näin muistaakseni siit oli lehdessä..sitä ei ole suomen laissa merkitty häiriköiksi.
Minä olen joutunut häiriköinnin kohteeksi enkä voi ymmärtää ihmisiä, jota kuvittelevat, että toisen voi pakottamalla ja kiristämällä saada rakastamaan itseään. Sellaisella ihmisellä ei ole mitään sijaa minun sydämessäni.
Häiriköinti saa aikaan vain vihaa, ja todella toivon, että nämä häiriköt saavat joskus ansionsa mukaan ja joutuvat itse häiriköinnin kohteeksi tai sairastuvat vakavasti (kuten kohteensa). Häiriköinnin kohteeksi joutuminen on psyykkisesti kuormittavaa ja aiheuttaa stressiä ja jopa fyysistä sairastumista kuten migreeniä, liiallista painon putoamista ja univaikeuksia sekä sydänoireita (itelläni oli sydänoireita ja rytmihäiriönimuuttui vaaralliseksi, kun sydän tykytti niin, etten saanut yöllä unta).
JOs joku on valmis tuollaista kärsimystä muille tuottamaan, niin hän ei ansaitse rakkautta!!! Mieluummin tapan itseni, kuin tuotaisin muille ihmisille häiriköimällä suurta kärsimystä. Elämään kuuluu kaikenlaiset tunteet ja vastoinkäymiset, mutta ei-itsekeskeinen ihminen suree aikansa ja ymmärtää, että tunteita ei voi pakottaa ja jokaisella on täysin rajoittamaton oikeus päättää, kenen kanssa on ja milloin. Jokaisella on loukkaamaton oikeus omaan yksityisyyteen. Jos tätä ei ymmärretä, niin ei minun mielestäni olla valmiita parisuhteeseen. Aikuine ihminen ymmärtää, että parisuhteet voivat päättyä.
Toivon häiriköille samaa, mitä muille tuottavat. Yleensä elämä antaa aina takaisin, minunkin häirikköni on nyt itse sairastunut vakavasti, enkä voi olla kovinkaan pahoillani hänen puolestaan.
On minutkin jätetty, ja pahalta on tuntunut, mutta koskaan en voisi olla niin silmittömän julma ja sydämetön, että tahallani pilaisin toisen elämän häiriköinnillä.
Pitää ehkä vain hieman lapsellisena käytöstäsi kun et osaa jatkaa elämässä eteenpäin. Itse olen sivusta katsoja ollut tuollaiselle tapahtumalle, ja hieman oudolta se vaikutti kun sitä jatkui jopa yli vuoden. Niin julmalta kuin se kuulostaa, niin tosiasiat on hyväksyttävä ja mentävä eteenpäin. Kyllä se toinen tietää että satutti, mutta hänelle oma onnellisuus on tärkeämpää kuin exän.
mielestäni siinä ei ole yhtään mitään lapsellista jos
haluaa takaisin rakastetunsa luokse. Olen itsekkin tehnyt aivan samanlailla ja teen sitä vieläkin. Meidän erosta on kulunut vuosi, enkä ole pääsyt irti siitä vieläkään. Eikä se edes oikein haittaa, sen ylitse pääseminen tapahtuu aikanaan. Voimia sinulle!
Toiset lässyttävät rakastuneena puhelimeenkin. Onko se sitten lapsellista vai ei, niin se nyt riippuu ihan kokijasta...
Kaikkein V..ttumaisinta tässä on se, että järki kyllä sanoo tämän olevan täysin järjetöntä ja jopa tunteetonta exää kohtaan.
Mutta onko tämä jotain sairasta pakkomielteisyyttä?
Olen vaan tunnetasolla niin vakuuttunut, että me kuulumme toisillemme. Ja jotenkin vaistoni sanoo, että tämä uuden etsiminen oli hänelle keino irrottautua minusta. Uskon että hän on koetun avioeronsa jäljiltä sitoutumis kammoinen ja että hänen eronsa on vieläkin käsittelemätön asia, vaikka siitä vuosia jo onkin.
Suhteemme "kukoistuksen " aikoihin hän oli hyvin mustasukkainen minusta ja ne perustelut miksi hän minusta halusi eroon olivat hänen mielikuvituksensa tuotteita.
Epäitsekäs minäni ja järkeni kehoittvat minun toivovan hänelle kaikkea hyvää jatkossa. Mutta se toinen puoli toivoo vain pahaa ja pikaista eroa tästä uudesta naisesta. olen yrittänyt saada edes jonkinlaisen vihan häntä kohtaan aikaiseksi että pystyisin jättämään hänet rauhaan.
Mutta jokin sisälläni pelottelee minua sillä, että jos en jatkuvasti anna kuulua itsestäni, hän unohtaa minut ja mitään mahdollisuuksia paluuseen ei ole.
Oma exäni oli myös suhteemme kukkulalla todella mustasukkainen minusta. Mutta kuin napinpainalluksesta ei enää jaksanut olla mustasukkainen. Ja meidän eromme tuntui myös vain joltain tekosyyltä...ja uuden miehenkin hän jo on hankkinut. Ei edes ikinä kertonut eron todellista syytä, paitsi tietty että rakkaus kuoli...no...olen päättänyt jättää exäni rauhaan, vaikka näinkin hänet tänään bussin ikkunasta, sydämeni meinasi räjähtää. Hän on täydellinen, ainoa valkoinen ruusu miljoonien punaisten ruusujen joukossa. Minustakin on alusta asti tuntunut että me kuuluisimme toisillemme, niin hänkin sanoi, mutta silti minut jätti...
Täytyy sanoa, että viimeisetkin tunteeni kuolisivat, jos toinen alkaisi häiriköidä puhelimella/useilla kirjeillä jne. Vastaan, jos koen sen tarpeelliseksi ja ehkä vielä itsekin mietin tilannetta, mutta tuollainen jatkuva ja pitkä ahdistelu saisi ainakin minulla sellaisen vit...tuksen päälle sitä toista kohtaan, että hän itse kyllä tappaisi viimeisenkin hyvän ajatukseni hänestä.
Minun exäni häiriköi minua puhelinsoitoilla, tekstareilla, kirjeillä, ajamalla talon ohi, parkkaamalla talon eteen tunneiksi. Voin sanoa että inhoan häntä tämän takia ja minusta hän ja sinä olette säälittäviä tyyppejä,en ikinä menisi takaisin hänen kanssaan enään. Se on sairasta ei rakastamista. Rakastaminen tarkoittaa että annat toisen mennä jos on hän haluaa takaisin niin tulee mutta todellakin ajat hänet kauemmaksi käyttäytymisellään. Et rakasta häntä jos näin käyttäydyt, tommoinen suhde ei ole oikeaa rakkautta, omistushalua enemmänkin. Sulla ei ole minkäänlaista oikeutta häiritä exääsi enään, hän on sinun EXÄSI ja se siitä. Yritäs keskittyy itseesi ja jätä toiset rauhaan ja ehkä olis hyvä käydä terapialla?
Mulla oli samankaltainen tilanne.
Mies huiteli menemään minkä kerkisi millon kavereita, millon harrastuksia, millon mitäkin.
3 päivää sorsanmetällä , pari päivää mökillä...
soittelin perään, laittelin viestejä, välillä jopa yhteisten kavereiden kautta koitin jäljitää
kun en kertakaikkiaan tiennyt missä se on.
Ei vastannut puheluihin eikä viesteihin, tuli sitten lopulta huonovointisena ja anteeksipyydellen kotiin.
Kihlat oltiin vaihdettu.
Sitten eräs kaunis kesäpäivä mulle tuli lakipiste, olin pari päivää taas koittanut
jahdata sitä , ei vastausta. Istuin piharappusilla ja päästä kuului naks, heitin kännykän niin lujaa ja niin kauas kun jaksoin.
Tyttökaverini ajoi samalla pihan ja kysyi mitä ihmettä sie nyt teet, sanoin että nyt riitti.
No- homma meni nauruksi kun konttailtiin pihalla etsimässä puhelinta, sitten lähtettiin käymään
puarissa tekemässä toimistasuunitelma.
Raahasin kaikki äijän tavarat autotalliin ja
laitoin teskitviestin että hae sieltä.
Siihen loppui mun "häiriköinti".
En oo katunut, enkä ottaisi takaisin vaikka
heittäisi kuperkeikkaa alamäkeen.
Myöhemmin näin hänet (kännissä oli) ja pyyteli anteeksi että ei pysty sitoutumaan parisuhteeseen
mutta vielä ilikesi vongata yönseuduksi mukaan.
Käännähdin korkkareillani ja läksin kävelemään toiseen suuntaan.
Happy end.
Olen suhteessa jossa avopuolisoni häiriköinti eksänsä taholta on jatkunut jo vuosikausia. Tekstiviestejä, puheluita, sähköposteja, työpaikalle ilmestymistä, oven taakse tuloa, kukkapuskia, kirjeitä, uhkailuja, kiristämistä, anelua, vakuuttelua jne.
Alkuun tämä kiusaaminen on ollut päivittäistä, useita kertoja päivässä toistuvaa. Vuosien varrella tietenkin asiat ovat muuttuneet, "olet paska"- viestejä tulee enää n.1-2krt/vko. Rakkauden tunnustuksista ja vakuutteluista viestien sisältö on muuttunut syyllistämiseen, haukkumiseen ja tuohon "olet paska" tyyliin.
Tietenkin puolisoni on noihin jo "tottunut" 5 vuoden aikan, mutta näen kyllä miten nuo satunnaiset viestit häntä vieläkin toisinaan ahdistavat. Etenkin kun niissä viitataan pienten lasten elämän pilaamiseen.
Kunnioitusta tämä entinen kumppani ei meiltä saa, häiriköinti on saanut puolisoni vihaamaan eksäänsä, ja sitä en yhtään ihmettele.
Eli jos siis ap haluat pitää entiseen kumppaniisi edes jonkinlaiset ystävälliset välit, lopeta, pyydä anteeksi tekojasi. Jätä hänet rauhaan, anna aikaa itsellesi toipua ja aikaa hänelle sulatella. Tuolla toiminnalla teet itsesi vain hölmöksi ja vaarana on tosiaankin se ettet pääse erosta yli vaan sinusta jonakin päivänä kehkeytyy puolisoni eksän kaltainen säälittävä ja katkeroitunut ammattikiusaaja.
Itse olin aiemmin sinkkuna ja sain härikkösoittoja ja kyselyitä ftreffeille muutamilta miehiltä, vaikka olin sanonut selkeästi ettei kiinnosta. En kyllä ollut heidän kanssaan seurustellut aiemmin. Minusta mikään ei ole niin raivostuttavaa kun väkisin yrittää tyrkyttää itseään kumppaniksi toiselle. Se ei ole tervettä rakkautta, vaan riippuvuutta.
Jouduin itse myös jätetyksi joku vuosi sitten. Emme olleet vielä tiiviisti yhdessä, mutta kaveri lupasi minulle suunnilleen kuun taivaalta ja jotenkin kyllä hermostuin kun hän sitten mitän syytä ilmoittamatta "jätti" minut. Minusta minulla oli tuolloin oikeus suuttua kun hän suorastaan valehteli minulle. Soitin hänelle kiukuissani kerran myöhään illalla ja hän laittoi puhelimen kiinni. Myöhemmin kirjoitin hänelle kirjeen ja vaadin selitystä tai muuten aiheuttaisin hänelle jonkun ongelman. No, hän vastasi, pyysi anteeksi kun saanut minut ihastumaan katteettomilla lupauksillaan. Sen jälkeen tietysti jätin hänet rauhaan. Koin, että minulla oli oikeus "vaatia tilille" hänet ja sen jälkeen kuvio oli käsitelty. Myöhemmin tajusin hänen olleen vain pelimies ja olin tyytyväinen kun suhteemme loppui lyhyeen. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että minua ei juoksuteta ilman, että siitä joutuu "tilille". Nyt olen seurustellut jo pitkään hyvän miehen kanssa ja olen suhteessani hyvin onnellinen.
Olen nyt onnistunut olemaan pari päivää häiriköimätta.
mutta koko ajan mieltäni kalvaa ajatus, että hän unohtaa minut kokonaan, jos en anna kuulua itsestäni. Ja jos unohtaa mitään toivoa meillä ei enää ole.
Vai onko niin, että jos pystyn olemaan pitkään ilmaisematta itsestäni hänessä herää ehkä kytemään jäänyt tunne minua kohtaan?
Minulla vain on vahva tunne siitä, että tämä uusi nainen on vain "työkalu" irrottautumiseen.
Kommentoikaa te häiriön kohtaiksi joutuneet.
Hyvähyvä, pari päivää on jo hyvin.
Koittasit nyt vaan antaa sitä köyttä sille, ei
se nyt unohda ihan tosta vaan, usko pois.
Ootko rehellisesti sitä mieltä että haluat takasin ja että teillä oisi vielä yhteistä tulevaisuutta ?
Jos näin on niin sitten varsinkin anna nyt
vähän hengitystilaa ! Näytä että oot vahva!
Gloria Gaynor!
Mies ei siis kestä sekuntiakaan yksin, sehän on nähty. Muta sitten kun se uusi ihastus lopahtaa
ja arki astuu kuvioon niin tilanne on taas toinen.
Jos sinä nyt jallitat, häiriköit, jatkuvasti vonkaat niin se mieshän tajuaa että sillä
on voita molemmilla puolin leipää. Eli: jos yksi jättää niin toinen ottaa- eli sinä takasin. ÄLÄ
tee sitä ! Pysy pöksyissäsi ja kestä tämä niinkuin nainen. Sillä välin voit kehittää itseäsi, oot sitten entistä ehompi kun se nykyinen laastarisuhde loppuu.
Oli se uus muija vaan joku laastarisuhde tai ei, sun kannattas jättää sun exä rauhaan. Se tyyppi ei oo exä ilman syytä, eli jokin asia ajoi teidät tohon tilanteeseen. Miten voisit ikinä enää luottaa siihen? Ja mitä järkeä jäädä roikkumaan? Ihmisellä on vapaatahto valita, kenen kanssa on ja ketä rakastaa. Ei sun roikkumises mitään siihen auta, ikävä kyllä. Auttaisit eniten itteäs, jos vaan kääntäisit nenän kohti tulevaisuutta ja uusia haasteita ja uusia ihmisiä.
Minun viikon putki meni rikki...onnistuin viikon olla olematta yhteydessä exääni. Kunnes tänään se tollo tuli jotain meseen sanomaan. SIinä meni sekin putki rikki. Olen taas ruudussa yksi. TAAS. Se paskiainen taitaa todella nauttia mun kiusaamisesta.
niin poista se exä hetkeks mesestä. Sen saa aina lisättyä takaisin. Kun se on mesessä, sä voit seurailla millo se on online ja mitä se puuhaa, eli ei ehkä hyvä juttu, jos haluaa päästä eroon tyypistä/tunteistaan jne.
Joku tässä ketjussa antoi hyvän ilmauksen, joka minua lohdutti suunnattomasti.
Tuo miehen uusi nainen onkin vain "laastari" miehelle, joka toipuu. Sillä en vieläkään jaksa uskoa, että hän on täysin tunteeton minua kohtaan. Niin paljon hyvää meillä oli ja hyvät tunteet toisiamme kohtaan.
Nyt odottelen vain että laastarin reunat alkaa repsottaa ja lopuksi jäljelle jää vain tuhruinen musta liimajälki. Ja toisaalta jos laastaria käyttää liian pitkään, se voi aiheuttaa tulehduksen. Ja toisaalta jos laastari alkaa vaihtua tiheään, se vahvistaa vain ajatustani siitä että todellakin kyseessä on laastari.
Itsestäni olen sen verran ylpeä, että en ole laittanut yhtään viestiä,enkä yrittänyt soittaa muutamaan päivään.
..torjunut. Joten en näe koska hän on paikalla ja koska ei. Sen sijaan hän näkee minut ja tulee sanomaan jotain. Kun yritän sitä etten vastaisikaan hänelle mitään...kiusa se on pienikin kiusa. heh heh.
Kannattaa myös torjua, ettei hän pääse kirjottamaan sulle. Muuten hän just välillä kirjoittelee, ja sit taas ajatukset palaa siihen. Ja vaikka exä ei kirjoittaiskaan sulle, sä vahtaat helposti sit koneella ja odotat, jos se kirjoittaisi. Tai siis saatat alitajuisesti noin toimia. Tuolla tavalla itse toimin, kun edellisen kerran erosin. Nyt viisaampana poistin suoraan ja torjuin, ja kerroin siitä exälleni. Sanoin, etten tee niin pahalla, vaan että haluan hetkeksi katkaista täysin yhteydet, jotta pääsen jaloilleni.
Mieli on paha ja surullinen ja on niiiin kamalan vaikeaa kuvitella elamää ilman sitä miestä. On vaikea unohtaa, mutta olen aivan varma että molemmilla kestää kauan aikaa "päästä suhteesta yli". Sinuna en ollenkaan miettisi sitä että unohtaako hän, vai ei. Tiedän että kuulostaa hurjalta kliseelta se kuuluisa "keskity itseesi", mutta kun se on niin totta. Jokin siinä teidänkin suhteessa meni vikaan, ja jotain sinäkin "olit väärin tai tunnuit väärältä" miehellesi. Toivon että ymmärrät mitä tarkoitan, jos hän ei pysty sitoutumaan niin sille ei kukaan mitään voi, ei hän itse nyt vielä etkä taatusti sinä. Ei se ole kenenkään syy. Aina voi jättää ihmisiä taka-alalle kasvamaan aikuisiksi ja nauttia sillä aikaa elämästä. Jätä nyt se puhelin ja keskity olennaiseen: itseesi. Katsele ihmisiä, tapaa uusia, käy kampaajalla ja mene alennusmyynneille. Ja osta kirjakaupasta joku avuksi oleva kirja ja nauti itseesi panostamisesta. Mies tulee takaisin jos on tullakseen, ja sinun on parempi silloin ja kaikissa muissakin tapauksissa olla SINÄ, loistava ja itsenäinen ihminen!
..elät itsellesi. Et kenellekään muulle. SINULLA on avaimet parempaan tulevaisuuteen, ei exälläsi. SINÄ päätät jatkosta, ei exäsi. SINÄ pystyt siihen. Jos minä pystyn (olen vissiin aika läheisriippuvainen ja mustasukkainen ja ties mitä kaikkea), niin sinäkin pystyt. Se on todella vaikeaa...en itsekään tajunnut että tämä olisi näin hankalaa. 4kk jo mennyt..ja vieläkin tuntuu kuin erosta olisi kulunut vasta muutama päivä. Eilen itkin taas kun aloin ajattelemaan exääni. Ja minulla oli vielä suht huono suhde takana. Mutta olen pystynyt kuitenkin jo olemaan etten heti ota kännyä käteen ja avaudu hänelle. Se ei auta...se vain pitkittää tuskaa...exälläni on jo myös uusi mies. Ja olen mustasukkainen, enkä tiedä miksi. Lähinnä ehkä olen katkera, koska hän jätti minut sen vuoksi koska halusi kuulemma olla yksin. No, kuitenkin pian hän oli jo toisen miehen seurassa. Tunsin oloni jotenkin petetyksi silti...hän valehteli minulle siitäkin. Ei uskaltanut sanoa että oli kiinnostunut toisesta miehestä. Taas kun tässä avaudun niin tulee sellainen olo että EN todellakaan enää kaipaa exääni. Niin surkeasti hän on minua kohdellut. Erosimme 3 kertaa 2,5 aikana. Ja yhden eron aikana hän meni yöksi toisen miehen luo. Annoin anteeksi kunhan olin ensin taklannut sen mulkeron asvalttiin. No virheistä ja oppii ja kokemust karttuu vai miten se oli. Mutta olen päättänyt jo että nyt päästän irti. Mieti kaikkea niitä huonoja juttuja, se ainakin itselläni auttaa kun alan haikailemaan hänen peräänsä. Silloin aina tajuan että hetkinen, haluanko TODELLA takaisin siihen kärsimykseen? Exäni oli meinaan pahimman luokan narsisti.
En voi olla hetkeäkään yksin, tai retkahdan. Niin kävi jo tänään kun ajoin yksin autolla työmatkaa. Yritin soittaa, ei vastausta.
Jään aina sitten miettimään, että josko ei ollutkaan puhelimen ääressä tai ei voinut vastata, takaisin soittoahan on turha odotella.
Ja taas kierre on valmis. Jos en tarvitsisi työni vuoksi puhelinta, heittäisin sen kaivoon.
Soittaessani ajattelin avin kysyä kuulumisia, ei mitään takaisin kampeamis yrityksiä.