Toteamuksia Hip Hopista

Niin, olet jossain määrin oikeassa. Mutta mainitsit että he laulavat yleensä omasta egostaan ja uhoamisestaan, joka ei todellakaan ole totta. On paljon artisteja ja bändejä jotka laulavat todellakin asiaa. Kuten vertaa jotain suomipoppia missä joku mies laulaa rakkaudesta, ja monissa lauluissa ei edes ole mitään tärkeää ns. pointtia.
Ehkäpä juuri sitä DMX:ää ei kuunnella juuri silloin, mutta mikä on artisti sitten? Niitä tulee koko ajan lisää, ei tämä kulttuuri unohdu sen perusteella että jostain artistista ei tykätä enää.
Sitten mainitsit siitä ikäluokasta. En tiedä varmaan yhtään rap artistia tai bändiä joka suuntaisi oman musiikkinsa joillekin 40-vuotiaille? Niin, joten nämä nuoret sitten "tukevat" artisteja ja kuuntelevat heitä, vaikkeivat he ehkä kuuntele niitä sitten parin kymmenen vuoden päästä.
En sano tätä hiphop-kulttuuria miksikään teini-villitykseksi, mutta jos miettii jotain PMMP:tä tai TikTak:ia. Kuinka moni aikuinen niistä tykkää? Hmm, niitä on kyllä. Mutta ei varmasti suurin osa ainakaan. Joten on ihmisiä jotka tykkää juuri nyt tästä, mutta kai jokaisen mielipide ja maku muuttuu ajan myötä.

"Eikö hip hop olekin juuri nuorten juttu. En ainakaan ole huomannut kenenkään yli 30-kymppisen siitä pitävän."

Jaa, no miepä olen kyllä huomannu.

Niinhän rock-musiikkikin(tai jazz)oli aluksi vain nuorten juttu. Sitten nuo nuoret vanheni ja siitä tuli myös aikuisten juttu. En kyllä ymmärrä miksi hiphop tekisi tässä poikkeuksen.

"Räp-biisejen sanoituksissa teemana on yleensä väkivalta, kurjat olot, seksi, oma ego, glamour, uhoaminen."

Noo, tuo ei nyt pidä ihan paikkaansa, kun kuuntelee esim. Ritarikunnan lyriikoita:
"Elämän tarkotus on ikävän karkotus,
pois kaiki kuumotus ja turha vouhotus,,,"

"Kaikilla trendeillä on aina taipumus kadota jonkin ajan kuluttua jättäen kuitenkin jälkensä seuraaville sukupolville tavalla tai toisella. Jos miettii aikaa vaikkapa 5 vuoden päästä, tuskin enää kukaan jaksaa kuunnella jotain DMX:ää."

Niin eiks se mee niin, et hoppi etenee, menee minne menee, kunhan vaa hipiti hopis pysyy se sama meininki..Tai siis et se niinku kehittyy koko ajan..et 5 vuoden pääst voi tosiaa DMX kuulostaa hopin kannalt vanhan aikaselta :p

"Eikö hip hop olekin juuri nuorten juttu. En ainakaan ole huomannut kenenkään yli 30-kymppisen siitä pitävän. "

Eheeii..Kyllähän nyt jotkus vanhemmatki ihmiset kuuntelee hoppii, mut silti melko harvat..
Joillakin joilla on tosiaa HipHop elämän tapana, ne viäl haudassaki jammaa Ice Cubea tjs! :D

"Mikä on sitten tärkeintä rap-musiikissa. Ovatko ne sanoitukset vai itse taustamusiikki?"

Ehkä sanotukset..Sillä niistä pitäs löytyy se joku sanoma/tarina tai jotain, et niissä ois jotain järkee, niinku jossakin popissa niillä sanoilla ei oo ni välii ja niissä vaa hoilotetaan: "levoton prinssi lailalalaa.."
Biittikin on melko tärkee, et se pitää sen biisin menossa ja tekee siitä hyvän :P

-Love for HipHop

(Sori jos nyt jossain tässä sanon jotain ristiriitasta tai jotain outoo, mut se johtuu siitä, et teen kymmentä saiaa yhtaikaa.. ;)

hiphop musiikkiin kuuluu muunkinlainen musiikki kuin rap. instrumentaalinen ns. "abstract hiphop" puoli esim dj shadow, dj krush, ym. on omasta mielestäni mielenkiintoisempaa. trip hop tarjoaa myös paljon. jospa kokeilisit vaikka näitä?

PS:
"Sanoituksista yleensä sellaisen kuvan että sen kappaleen esittäjällä on todella suuri ego ja hän riimittelee pelkästään itsestään todistellen olevansa "kova jätkä". "

tuo lause pisti silmääni. tarkoittaa siis, ettet ole kuunnellut muuta kuin sitä mitä radiosta pursuaa. niillä artisteilla sattuu olemaan kyllä suuri ego. mut jospa tutustuisit muihin, vähemmän tunnettuihin vaikkapa?

Täytyy kyll myöntää toi, ett aika pitkälti ne lyriikat mitä mä ite oon kuullu, kertoo suurtakin suuremmasta egosta. Välillä se ei haittaa jos muuten musa on kunnossa (kuten Jay-Z tai Dr. Dre) Mutta sitten kun tullaan juuri näihin DMX, Ja Rule, 50 Cent, G-Unit, Snoopy... Ja näitähän riittää! Suomalaiset sitten tulee perässä.

On totta että monet räppää ns. oikeista aiheista, kuten tämä kotimainen jättiläinen Paleface tai jenkkien Mos Def ja Dead Prez. Mutta kukaan ei voi sanoa, etteikö tällä hetkellä vallitsisi tilanne, että iso joukko MC:tä paisuttaa biiseissä egoaan niin paljon että ne kaikki joutuu kohta julkaisemaan tuplalevyjä että niiden ego mahtuis mukaan. Veikkaan että jos tähän tulee vastauksia, niin siellä lukee jotain "kun et tiedä mitään tästä kulttuurista!" Kylläpä luulen tietäväni. Freestyle ja etenkin battle-sessioihin omakehu liittyy ihan olennaisesti, mutta kyllä minä sanon sen, että nämä "sex, drugs & ego" -aiheet räp-biiseissä johtuu hyvin pitkälti siitä, että niiden tekijät eivät vain kypsy sille tasolle että osaisivat tehdä musiikkia, jossa on omaa sydäntä ja - mikä tärkeintä - ajattelua.

Sama vaivaa totta kai muitakin musatyylejä. Edelläkävijöitä seurataan. Popissa lauletaan muiden aiemmin tekemiä rakkaussäkeitä "uuden" melodian päälle, punkissa lauletaan yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudesta samoja kaavoja noudattaen ja ahdistusmetallibändit laulaa "We are hated by everybody, we hate everybody" -teemaa vähän sanoja muutellen.

Että kyllä "hopparin" pitää kestää kritiikki ns. omasta musatyylistä ja myös itse olla kriittinen tehdyn musan suhteen. Sama pätee myös muihinkin musatyyleihin.

Hyvä että jotkut sentään kommentoivat vastaten myös asiallisesti! Pitää kyllä muissakin musiikkigenreisä paikkansa että mediaan pääsevät lähinnä ulkomusiikillisilla ominaisuuksillaan loistavat artistit ja itse se tärkein, eli musiikki jää sivuseikaksi. Tuntuu vain siltä että nykyään saa nähdä paljon vaivaa löytääkseen jonkun kunnon uuden artistin kaiken sen roskan joukosta mitä joka tuutista tulee. Arvostan todella paljon niitä artisteja jotka tekevät musiikkinsa kunnolla ja tunteella ajattelematta pelkästään siitä saatavaa tuottoa. Myös Hip Hopissa on joitain sellaisia "juttuja", mitkä ovat todella rock ja niitä sekoitellaan eri paljon eri musiikkigenrejen välillä. Kuitenkaan jotkut seikat saisivat pysyä erillään. Esimerkki voidaan sanoa ehkä tämän päivän karsein genre eli Nu-metal.

Voisiko joku ystävällisesti listata joitain sellaisia artisteja jotka edustavat sellaista ei-niin-kaupallista tyyliä hip hopissa.

..paljon mahdollista et osa tämänhetken hoppareista ei välttämättä oo hoppareita enää vaik 5-10 vuoden päästä, mu joillaki hoppi on sydämes nyt ja ikuisesti...ja se et yli kolmikymppiset ei diggaa hopist paljonkaa voi johtuu siit, et ei hoppi ollu kyl varmaa sillo viel ku ne oli nuoria (eli joskus 80-luvulla) kovinkaa suuressa tiedossa suomessa..se on alkanu levii suomee kunnolla vast joskus 90-luvun taitteessa...et semmosta, hoppi on osa kulttuuria, tai oikeestaa iha oma kulttuurinsa kuten hippien kulttuuriki..

"Räp-biisejen sanoituksissa teemana on yleensä väkivalta, kurjat olot, seksi, oma ego, glamour, uhoaminen." Alussa tekstis vaikutti siltä että saattaisit tietääkkin aiheesta jotain mutta tässä kohtaa karisi turhat luulot pois. Se räppi mitävaltamedia tarjoaa ai ole kaikki räppi eikä suurin osa sitä, enemminkin marginaali. Sanojen aiheena voi olla vaikka kengännauhat tai kaupassa käynti...

Tärkeintä hiphop musiikissa on tietysti kokonaisuusuus siinä missä kaikessa muussakin musiikissa, ei se ainakaan mua haittaa jos sanojen sisältö on jotenkin ego kekseinen jos taustamusa on hyvä ja se räppäys kuulostaa hyvältä eikä sitä räppiä välttämättä edes vaadita (instrumentaali hiphop esim dj shadow)