Listaanpa itsekin ominaisuuksia, joita ihannekumppanini ajatteleminen tuo mieleen! :P
Ihannemieheni...
-omaa huumorintajua ja myönteisen otteen elämään
-arvostaa ja kunnioittaa naiseuttani, ajatuksiani, mielipiteitäni
-on kiinnostunut joissain määrin samantyyppisistä asioista kuin minäkin: musiikki, kirjallisuus, ylipäätänsä taide ja sen tutkimus
-haluaa sivistyä ja oppia uusia asioita (tämä saa mahdollisesti näkyä jollain tasolla koulutuksessakin - vaikkei näkyisikään, oletan kumppanini kuitenkin hyväksyvän ja ymmärtävän oman tiedonjanoni)
-on uskollinen, haluaa lapsia
-ulkonäkö miellyttää silmääni (sen paremmin en tätä kohtaa erittele, sillä hyvin erilaiset ihmiset yksilöllisine piirteineen ovat vuosien mittaan näyttäneet silmissäni kauniilta).
Ovatko vaatimukseni aivan liikaa? Kommentoida toki saa, vaikka tämän viestin lähinnä omaksi ilokseni kirjoitinkin. :D
Kirjoittajana siis reilu parikymppinen, akateeminen, rennosti elämään suhtautuva nainen.
Ihannemieheni...
-omaa huumorintajua ja myönteisen otteen elämään
-arvostaa ja kunnioittaa naiseuttani, ajatuksiani, mielipiteitäni
-on kiinnostunut joissain määrin samantyyppisistä asioista kuin minäkin: musiikki, kirjallisuus, ylipäätänsä taide ja sen tutkimus
-haluaa sivistyä ja oppia uusia asioita (tämä saa mahdollisesti näkyä jollain tasolla koulutuksessakin - vaikkei näkyisikään, oletan kumppanini kuitenkin hyväksyvän ja ymmärtävän oman tiedonjanoni)
-on uskollinen, haluaa lapsia
-ulkonäkö miellyttää silmääni (sen paremmin en tätä kohtaa erittele, sillä hyvin erilaiset ihmiset yksilöllisine piirteineen ovat vuosien mittaan näyttäneet silmissäni kauniilta).
Ovatko vaatimukseni aivan liikaa? Kommentoida toki saa, vaikka tämän viestin lähinnä omaksi ilokseni kirjoitinkin. :D
Kirjoittajana siis reilu parikymppinen, akateeminen, rennosti elämään suhtautuva nainen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
nimittäin olen punakka, pönäkkä, rivakka ja ravakka, mutta, mutta, on yx pulma, olen jo aviossa.Näin hyvät männöö, kuten huomaat :)
vaatimuksissa sinällään mitään vikaa ole.
Tosin tuon "myönteisen otteen elämään" voi tulkita aika monin tavoin että pitääkö olla yltiöoptimistinen kiipijä tyyppi esimerkiksi?
Nykyään kun vaikuttaa varsinkin akateemisten tai vastaavien naisten suosiossa olevan juuri tuollaiset joille negatiiviisuus/pessimismi eivät kuulu edes sanavarastoon ja elämän varsinainen realismi on vähän hakusessa. Hyvin useinhan se on monien ihmisten kohdalla että kun silmillä tapittaa vain omaa napaansa ja kun itsellä on kaikki hyvin niin sitten maailmassa on kaikki hyvin. Kovin laaja-alaista asioiden ja maailman ymmärrystä tuolloin ei omaa. Se on enemmän sellainen lapsen kaltainen "tää on mun leikkipiiri" tila.
Tuohon "ulkonäkö miellyttää silmää" on vaikea vastata mitään koska se vaihtelee ihmisten välillä mutta naisten tapauksessa yleensä tarkoittaa pitkää, voimakasleukaista yms. miestyyppiä joka kyllä parhaassa tapauksessa karsii miehiä suuret määrät pois. Mikä on aina hassua kun naiset sanovat että "se mikä mun silmää miellyttää tai tunteet herättää" ja ne on aina melkein ne samat piirteet. Vähän sama kuin jos mies sanoisi samaa ja se olisi aina se pitkäsäärinen isotissinen blondi. Toisaalta mainitsit että monet erilaiset tyypit ovat miellyttäneet mikä kertoo että osaat ehkä katsoa asioita monipuolisemmin.
Vaikka esimerkiksi itse osaan suhtautua "rennosti" elämään niin mielestäni siinä on oma vaaransa ettei osaa ottaa elämää tarpeeksi vakavissaan. Silloin aika monet kokemukset jäävät pintapuolisiksi.
Vaikea muuten oikeastaan kommentoida listaa.
Yltiöoptimismi ei pidemmän päälle vie yhtään minnekään, se on aivan totta. En kuitenkaan ajanut sitä kirjoituksellani takaa: tarkoituksenani oli ilmaista, että arvostan ihmisessä tiettyä yritteliäisyyttä ja uskoa omiin mahdollisuuksiinsa - realistisissa rajoissa toki. Se, että kykenee vilpittömästi tiedostamaan omat vahvuutensa (ja luonnollisesti myös heikkoutensa) näyttää olevan nimittäin useimmille aivan mahdoton tehtävä. :D
Elämä pitäisi nähdä enemmänkin erilaisten mahdollisuuksien kirjona kuin vain näitä mahdollisuuksia poissulkevina tekijöinä. Ja vaikka välillä elämässäkin vähän takapakkia tulee, niihin tulisi yrittää suhtautua realistisesti - ja jos vaikeudet tuntuvat ylitsepääsemättömiltä, olisi hyvä osata myös tarpeen tullen pyytää apua, omien voimavarojen ollessa riittämättömät. Terveellä optimismilla ei liene mitään yhteistä omaan napaan tuijottamisen kanssa! :D
Myöskään se, että mainitsin itse suhtautuvani elämään rennohkolla otteella, ei tarkoita automaattisesti sitä, ettenkö ottaisi sitä vakavasti. Ehkäpä tietyt hieman rankemmat kokemukseni ja perfektionistinen luonteeni ovat vain näyttäneet, ettei kaiken tarvitse olla aina niin pirun kontrolloitua ja täydellistä; en halua enää ikinä joutua siihen tilanteeseen, että huomaan elämäni olevan pelkkää kliinistä suorittamista. Virheet ja ajoittainen epäjärjestys kuuluvat elämään, kaiken ei tarvitse aina olla niin hiottua. Omat voimavarat täytyy tekemisissään aina huomioida!
Tuohon ulkonäköön liittyen on vielä hieman kommentoitava: mainitsemasi miesihanne on varmaankin melkoisen vallalla, sitä en epäile. Itse olen kuitenkin ehkä huomannut oman ulkonäköihanteeni olevan loppujen lopuksi aika kaukana ns. stereotyyppisestä maskuliinisuudesta. En tietoisesti kuitenkaan pidä minkäänlaista miestyyppiä toisen yläpuolella (kun ulkonäöstä puhutaan), mutta kun entisiä ihmissuhteitani tarkkailee, niin eipä sieltä mitään mahdottomia (stereotyyppisiä) adoniksia löydy. :D Omaan silmääni he ovat kuitenkin olleet aina omalla persoonallisella tavallaan huikean komeita.
Kiitos kuitenkin kommenteistasi, mielenkiinnolla sitä luin!
> omaa huumorintajua ja myönteisen otteen
Oikein hyvä, toki ensin mainittua on kaikilla, erilaista vain ...
> kunnioittaa naiseuttani, ajatuksiani,
Riippuu mihin viittaat. On tietenkin tärkeää, että mies ymmärtää että naisen laittautuminen illanviettoon voi kestää yli 15 min ja että naisen mielipiteitä todella yritetään ymmärtää ja kysyä. Toisaalta naiseus ei ole mikään tekosyy esim. epäreilulle, ailahtelevalle, kiukuttelevalle tai ei-rakentavalle käyttäytymiselle.
> -on kiinnostunut joissain määrin samantyyppisistä asioista kuin minäkin: musiikki, kirjallisuus, ylipäätänsä taide ja sen tutkimus
Ihan ok. Täytyy samalla muistaa, että taiteen tutkimuksesta kiinnostuneita ihmisiä on aika vähän. Entä jos miehellä sattuisi olemaan harrastuneisuutta ko. asioihin mutta hänen oma pääkiinnostuksensa olisi vaikka mäkihypyn dynamiikka tai rauhanturvatoiminta - olettaako hän että kiinnostuisit?
> -haluaa sivistyä ja oppia uusia asioita
Hienoa.
> -on uskollinen, haluaa lapsia
Uskollisuus ei taida olla pelkästään miehen tai naisen oma, pysyvä ominaisuus, se on myös suhteen ominaisuus ja näyttäytyy ajan kuluessa, ihan kuten lasten haluaminenkin. En suhtautuisi kovin vakavasti henkilöön joka haluaa kovasti lapsia ennen kuin hänellä on joku jonka kanssa niitä siittää ja hoitaa (väärä järjestys). Toiveessa ei sinänsä ole mitään pahaa.
> Ovatko vaatimukseni aivan liikaa?
Eivät ne voi olla liikaa tai lian vähän, jos ne kerran ovat omat rehelliset vaatimuksesi.
> rennosti elämään suhtautuva nainen
...siis nauraa Kummeli-huumorille ...vai: ei tiukan paikan tullen ole koskaan vastuussa omista sanoistaan, teoistaan tai niden seurauksista - girl can't help it:)
Naiseuden kunnioittamisella en luonnollisesti viitannut siihen, että se oikeuttaisi täysin tuittuilevan ja ailahtelevan käyttäytymisen. Vaadin kuitenkin, että minun annetaan vapaasti toteuttaa omaa naisellisuuttani - olipa kyse sitten vaikkapa siitä, ettei mies tieten tahtoen kontrolloi sitä, mitä päälleni laitan, miten haluan kenties omaa sukupuolisuuttani korostaa. Toisaalta haluan myös itseäni kohdeltavan täysin tasavertaisena kumppanina; suhteessani eivät olisi pelkästään mies ja nainen kaikkine sukupuoliin liitettyine odotuksineen ja rooleineen, vaan kaksi samanarvoista ihmistä.
Mitä kiinnostuksesta taiteeseen tulee, taisinkin käyttää sen yhteydessä ilmausta "joissain määrin". Kumppanillani ei tietenkään tarvitse olla kanssani täysin identtiset kiinnostuksenkohteet - tosin esimerkkinä, näin kirjallisuusaineita opiskelevana en ehkä pitäisi ajatusta pelkästään Aku ankkoja lukevasta kumppanista näin äkkiseltään miellyttävänä. :D Olipa kumppanini kiinnostunut pääasiassa vaikka sitten siitä rauhanturvatoiminnasta, kunnioittaisin hänen aitoa mielenkiintoaan asiaan. Ja todennäköisesti ottaisin itsekin tästä aiheesta jonkin verran selvää, toki haluan edes joissain määrin tuntea asian, joka hänen elämässään todella merkittävä on.
Uskollisuus on todellakin pääasiassa itse parisuhteen ominaisuus, siinä olet ihan oikeassa. Eiköhän asia kuitenkin ole toisaalta myös niin, että tietyt ihmisen ominaisuudet kuitenkin edesauttavat parisuhteen pysymistä osapuolilleen kaikilta osin tyydyttävänä? Jos ihminen ei esimerkiksi ole oikeasti kykenevä sitoutumaan keneenkään/mihinkään pidemmäksi aikaa (olipa kyseessä sitten ihan jo vaikkapa pitkäaikaista sitoutumista vaativa työhanke!), suhteen onnistumisen eteen joudutaan tekemään entistä enemmän työtä. Lasten hankinnallakin tarkoitin lähinnä sitä, ettei pidä ajatusta jälkikasvusta lainkaan mahdottomana ajatuksena; periaate sopivan kumppanin löytymisestä ja ajasta, jonka suhde kuitenkin vaatii vakiintuakseen/kypsyäkseen ennen lasten hankintaa, johdattaisi tässä asiassa kuitenkin kumppanini ajattelua. =)
Kummeli-huumori rules! ;) Se, mitä perimmältään kuitenkin rennolla suhtautumisellani elämään tarkoitin, selvinnee kuitenkin joissain määrin edelliselle vastaajalle antamassani vastauksessa, en viitsi sitä tässä uudestaan kerrata.
Tuo naiseuden toteuttaminen on kiinnostavaa. Ensiksi tulee mieleen että millaisia rajoitteita ensisijaisesti ajattelit tuossa, esim.
a) "Pitääkö pynttäytyä, menee aikaa ja rahaa?"
b) "Käytä pitkää hametta ja burkhaa ettei kukaan muu näe tai saa sinua"
c) "Laita vaan lyhyt hame, näyttää seksikkäältä, kyllä siellä tarkenee..."
d) "Ethän laita sitä kamalaa vihreää loimea ettei tarvitse hävetä"
tai mihin näistä olet törmännyt?
Lisäksi tuli mieleen, mitä olisi miehisyyden toteuttaminen (OT)... mutta takaisin asiaan:
> itseäni kohdeltavan täysin tasavertaisena kumppanina
Tämä on ollut joskus vähän vaikeaa täältä sukupuolirajan toiselta puoleltakin katsottuna, kuin märän saippuan nappaamista. Olen muka pyrkinyt tasavertaisuuteen. Jotenkin on kuitenkin päädytty aikuinen-lapsi-tyyppiseen asetelmaan, jossa huomaan olevani ison pahan suden roolissa ja toinen heittäytynyt uhrin, reagoijan ja vajaavaltaisen osaan - juuri se mitä piti välttää. En osaa sanoa miten tämä suhtautuu rooliodotuksiin, mutta on se ainakin harmittanut.
> ankkoja lukevasta kumppanista
Kääk. Pulu ei kestä heikkoa kirjallisuuden tuntemustani. Tankkaan Dostojevskiä autolla ajaessa ja laitan yöksi äänikirjan soimaan:)