Jos on joskus kunnolla ihastunut, eikä se ole mihinkään ikävään loppunut. Niin muistaako tällaisen ihastumisen loppuikänsä?
Kunnolla ihastunut
toivossa on hyvä elää
8332
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
etenkin niitä ekoja ihastumisia, kun oli niin saakelin ujo.
Kyllä minä suurinpiirtein muistan ihastukseni. Asia vain on niin, että niiden kohde ei enää vuosikymmenten jälkeen ole se sama ihminen. Niinpä ne ei enää herätä mitään intohimoja kadulla vastaan kävellessään.
sä tiedät jo liikaa.
Mitkä viestit minulta jäi avaruudesta saamatta?
Eiväthän ne, jotka ovat unohtaneet, voi muistaa unohtaneensa. Kukaan ei voi sanoa unohtaneensa ihastustaan, sillä silloin hänen pitäisi muistaa se ihastus, jonka on siis unohtanut. Ts. kysymykseen vastaavat vain ne, jotka tietävät, etteivät ole unohtaneet. Heilläkään elämä ei ole vielä lopussa, joten hekään eivät tiedä.
Ei sitä ehkä hetken päästä muistele mutta kyllä jos ja kun asiat palaa mieleen joskus niin sieltä tulee se tunne että hänessä oli sitä jotain, eikä sitä aika rapaa.
On ovia jotka vain suljetaan ei niitä lukkoonkaan laiteta saati sitten umpeen laudoiteta. On sillä periaatteella nimikin. Toivo nimittäin.
on semmoinen panomies.
Mä ainakin muistan.