Te joilla on kokemusta, miten kaukosuhde saadaan pysymään yllä. Itselläni tuo nyt on edessä ja käytännöt ovat ihan hukassa. Mitä tärkeää tulee muistaa, jotta välimatka ei etäännytä toisia heti alkuunsa?
Vinkkejä kaukosuhteen
toimimiseen
176858
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
internetin kautta jos on tutustuttu..
voi helposti koneen kautta ottaa toiseen yhteyttä.. sähköposti yms..
Poikaystäväni kanssa kirjoitamme ihan etanapostia, välimatkaa n130km.
Välillä laitan hänelle pervoja tekstiviestejä, yms, jotta hänkin odottaisi enemmän seuraavaa tapaamistani (mikäli pelkään ettei häntä kiinnosta)
Puhelin on myös erittäin hyvä systeemi, tekstiviestit ja puhelut on kivoja.
Ainakin kerran päivässä viesti tai lyhyt puhelu, "Hyvää yötä rakas"
Ja vaikka mies/nainen olisi poissa silmistä, pitää se olla mielessä.
näin ajattelinkin että tuo yhteyden pitäminen on todella tärkää. Edes vaikka se viesti tai lyhyt soitto. Etanaposti vois olla kyllä piristävää.. :)
Minkä verran teidän välillä on välimatkaa? Jokin pieni muistaminen silloin tällöin on mukavaa, esimerkiksi postikortti. Rohkeasti vain eteenpäin!
tärkeää. Kun sitten joskus käytvierailulla, livahda vaikka lähikukkakauppaan, sovi jonkun yksilöllisen asetelmnan toimittamisesta kun olet lähtenyt... se tuo lämpimän yllätyksen.
Ja suhteesta: ylläpidä sitä läheisyyden aluetta mikä teillä on vahvinta: jos ne on syvälliset jutut, kirjoita niitä tai soita.
Älä anna suhtautumisesi muuttua vaikka ette ole yhteydessä. Tai kerro heti, jos jokin painaa ja erillään oleminen tuntuu vaikealta. Etäällä oleva ei voi arvata sun ajatuksia edes puoliksikaan niin hyvin kuin sellainen jonka tapaat päivittäin. Varo rivien välissä viestittämäistä!
Paljon onnea, elämä on edessäpäin!
Ennen kukkien ostamista ota selvää, onko rakkaasi kukille allerginen. :D Joillekin kukat aiheuttavat muutakin kuin iloa.
Kuinka kauan olette tunteneet ja minkä ikäisiä olette? Ja oletteko koskaan ennen tavanneet ja kuinka pidätte yhteyttä? Paljonko teillä on välimatkaa? :) Niin ja oletko sinä itse mies vai nainen? olisi helpompi neuvoa jos tietäisi...
Jos tuo yhteydenpito on vaikkapa suurimmaks osaks sähköpostin välityksellä, kannattaa viestiin sisällyttää aina joku pieni ihana yksityiskohta. ;) Jos olet mies, niin joku kukkalähetys voisi olla todella kiva tai muuten vain postissa joku pieni lahja joskus. :) Ja pienet puhelut ja tekstarit piristävät päivää todella paljon, suosittelen :)
Olemme tunteneet n. kk sitten, minä nainen 24 v, mies 26. Olemme tavanneet ihan livenä, ei nettituttavuus. Lähinnä yhteydenpito on tapahtunut puhelimitse. Välimatkaa on noin 300 km... En tiedä auttaako yhtään. :)
Sähköpostilla ei olla oltu yhteyksissä ja kukkalähetys näin naisena tuntuu hieman hassulta. :) Jos olisinkin mies, niin tämähän olisi paljon helpompaa!
Mutta siis tähän asti kaikki painottavat tuota yhteydenpidon määrää ja mukavia pikku yllätyksiä. Vieläkö jotain noviisille?
Minulla ja miehelläni on sellaiset 700km välimatkaa, mutta tunteet pysyy kyllä lämpiminä kun ollaan netin kautta päivittäin ja jopa useita tunteja yhteydessä... saattaa joillekin tuntua hullulta mutta ei meille, se on osa tämän hetkistä elämää, on ollut jo 8kk. Netin kautta ollaan tavattu ja tutustuttu ja valitettavasti tapaamaan ei olla vielä päästy irl. Pitkä välimatka, raha ja kummankin arki vaikeuttaa tapaamisten järjestämistä harmittavan paljon :(:(:( Kummallakin on kuitenkin todella suuri halu ja tahto saada juttu toimimaan ja päästä toisen lämpöön. En tiedä uskaltaako tätä vielä seurusteluksi ihan sanoa kun tää fyysinen puoli puuttuu kokonaan toistaiseksi mutta tunteita löytyy paljon molemmin puolin. Eiköhän tässä pian ja viimeistään kevään korvalla päästä sekin ihme näkemään että sopiva sauma tapaamiselle ja muulle löytyy ;) Että jos vain kummallakin teillä on tahdonvoimaa niin etteköhän te tuon 300km kestä.
Mut aivan ehdotonta on se päivittäinen yhteydessä oleminen, siinä ei mitenkään pääse vieraantumaan toisesta ja oppii niin paljon sekä tutustuu hyvin kun näkee ne toisen hyvät ja huonot päivät. Nykyään minulla ei ole yhtikäs mitään mistä en voisi hänelle puhua.
Netti antaa niin hyvät mahdollisuudet siihen yhteydenpitoon että ei voi valittaa. Esimerkiksi messengerin tai skypen kautta pystyy soittelemaan, katselemaan toista webcamin kautta, vaihtamaan kuvia ja juttelemaan reaali ajassa ilman että tarvisi siitä vielä erikseen maksaa. Sitten pystyyhän netin kautta viettämään aikaa kahdestaan vaikka pelailemalla. Että jos ei jo ole niin kipin kapin ostamaan webcami ja headset ja eikun käyttämään ;);)
Kyllä ehdottomasti suosittelisin teillekin tämän kokeilua.. että edes silloin tällöin käyttäisitte. :)
ollaan reilut 2 vuotta oltu yhessä ja 3 vuottta tulee täyteen muutaman kuukauden päästä. minä nainen 22 ja mies 24. välimatkaa on sellanen 45min heitto yhteen suuntaa. kerkäsinkin asua reilut vuoden samalla paikkakunnalla, mutta kun opiskelut kutsuih piti sen ohessa muuttaa pois opiskelupaikkakunnalle. nähdään joka vkl, elleih toisella ole jotain muuta ja vikollakin joku päivä vapaa päivä kun ei ole koulua.
lähetämme monta viestiä päivässä. kiva on kuulla kullan kuulumisia tai saada viestejä päiväs. soittaja puolella minä olen se aktiivisempi osapuoli soittaa ja soitan joka päivä kerran.
onneks tää teknologia on kehittynyt voi messengerin kautta pitää yhteyttä ja kuva gallerioihin. mutta ei tota ikävää voi vaan mitenkään välttyä se tulee aina kun toinen lähtee :( vois kokeilla tota sähköposti juttua :D
Hei,
olin ulkomailla käymässä espanjassa pari kuukautta sitten. Siellä silmäilimme erään nuoren lomaoppaan kanssa toisiamme, emmekä kerenneet päästä juttusille (vaikka lähellä olikin), ennen lähtöäni. Kotona vaivuin masennukseen ja itkin päivät pitkät, kunnes keksin idean ja lähetin sähköpostia hotellille, missä olin ollut. Hotellin vastaanotto lupasi antaa sähköpostini oppaalle, ja näin tapahtui. Nyt olemme jutelleet mesen ja sähköpostin kautta toisillemme. Tämä opas on siis englantilainen, ja palaakin huomenna takaisin englantiin.
Olen päivittäin hyvin masentunut asiasta, sillä en tiedä, voiko 'suhteestamme' koskaan tulla mitään. Mitä mieltä olette?
Itken usein silmät päästäni tätä asiaa pohtiessani, joten olisi ihana kuulla mitä mieltä te olette.
Kiitän.
Meillä siis kolmatta vuotta kaukosuhdetta, välimatkaa reilut 600km. Näemme toisiamme 2-3 kertaa kuukaudessa, skypen kautta pidämme yhteyttä joka päivä. Tekniikka oikeasti on tässä asiassa mukava juttu. Kun voi olla kasvokkain ja jutella, taikka vaan nähdä toinen omien askareiden keskellä. Ja myös nähdä toisen arkiaskareet. Meillä skype on auki tuntikausia.
Jos alatte tosissanne suhteeseen, niin miettikää yhdessä miten saatte luottamuksen toisiinne. Jos mustasukkaisuus yllättää, älkää tuomitko, vaan ymmärtäkää. Etäsuhteessa menetetty luottamus on moninkerroin vaikeampi palauttaa.
Tapasimme yli 2vuotta sitten netissä ja välimatkaa oli tosiaan 250km/suunta. Aluksi ajatus peloitti, kuinka saada suhde toimimaan kun välimatka on niin pitkä mutta kirjoittelimme ja puhuimme joka päivä pitkiä puheluita kunnes 2v sitten tapasimme ensi kerran livenä ja se olikin menoa :) Joka ikisen viikonlopun vietimme yhdessä, ajoimme toistemme luo vuorotellen,puhuimme päivittäin monia pitkiä puheluita. Luotimme toistemme tunteisiin, epäilyjä minkään suhteen ei ollut. Kihlauduimme vajaan puolen vuoden päästä ja vihdoin viime kesänä myimme molemmat talomme ja ostimme yhteisen unelmiemme talon, puolestavälistä molempien kotipaikkoja eli tavallaan uusi elämämme alkoi puhtaalta pöydältä.
Menimme elokuussa naimisiin 1.5v seurustelun jälkeen ja onni kukoistaa meidän kodissa. Olemmekin jo 50:siä joten aikaisemmista virheistä olemme ottaneet opiksi ja osaammekin keskustella ja ottaa aina toisen huomioon. Ilman nettiä kylläkään emme koskaan olisi tavanneet ja olemmekin kiitollisia jokaisesta päivästä jonka saamme viettää yhdessä. eli jos tunteet ovat tarpeeksi syvät ja halua saada suhde toimimaan, välimatka ei erota ketään :)
Minäkin, nainen 48v. olen nyt netin kautta tavannut miehen, joka tuntuu päiväpäivältä paremmalta. Tähän asti olen suorastaan vältellyt nettituttavuuksia, enkä itsekään tajua, kuinka näin pääsi käymään. Välimatkaa on "vain" 100km, tutustuminenkin alkanut vasta puolitoista kuukautta sitten, joten ei hötkyillä vielä. Tavattu on viime viikkoina useita kertoja puolin ja toisin, kummankin luona.
Miehen varmastikin tulee pitkään pitämään kotipaikkakunnallaan samassa kaupungissa asuvat lapset, joihin pitää tiiviisti yhteyttä. Itse taas olen hyvin sidottu työhöni, joten muutto muualle tuntuu mahdottomalta. Miehen työ taas ei ole kovinkaan sidottu asuinpaikkaan. Lapsetkin olen jo tavannut. Tuntuu, että kaikki käy liian äkkiä..? Kiva siis oli kuulla tarinasi, ehkä tällä sittenkin olisi tulevaisuutta.
Kyllä varmaan jotkut (kateeliset) miettivät meidänkin vauhtia mutta kun sen vaan tiesi että tässä se on. Olimme molemmat aiemmin sitä mieltä ettei KOSKAAN naimisiin enään mutta meidän kohdalla se vaan tuntui aivan oikealta :) Olin vuosia avioeron jälkeen pari vuotta avoliitossa ja onnellinen silloinkin mutta kun exäni olisi halunnut kihloihin se ei ollut minun mielestä edes tarpeellista koska naimisiin en kuitenkaan menisi enään ;) vaan toisimpa kävi :) Älä mieti kuinka nopeasti kaikki käy vaan elä sen mukaan mikä tuntuu oikealta. Kuka määrittelee kauanko suhde pitää kestää ennenkuin... sitä ja sitä.
Tiedän pariskuntia jotka ovat avioituneet 10v jälkeen ja eronneet siitä parin vuoden sisällä. Jos suhteen/avo/avioliiton eteen tekee työtä niin kaikki mahdollisuudethan siinä on onnistua. Varsinkin jo tällä iällä kun tosiaan on jo oppinut edellisistä virheistä paljon niin osaa vaalia jo ihan eritavalla suhdetta. Onnea paljon teille ja toivottavasti kaikki sujuu. tiedän itse kuinka kamalaa oli viikoittainen ikävä ja aina odotti vain to, tai pe että sai olla yhdessä :)
kuulostaa ihanalta, onnea teille,,,,,mä toivon että meille käy vielä samalla lailla,,,välimatkaa 200km ja näemme 1-2 krt kk, tällä hetkellä kummankaan muutto ei mahdollinen, mutta olen niin rakastunut,,,,onnea teille
No on sitä eletty kaukosuhteessa reilu vuosi, kihloissa oltu parikuukautta ja naimisiinkin aiotaan joskus mennä.
Kaukosuhteessa on tuo nyky tekniikka ihan ok, kun ei ihankaan joka viikon loppu ehditä tapaamisiin. Molemmilla on työt ja lapset jotka vievät aikansa, mutta yhteistä aikaa järjestetään vähintään kerran kuussa, ja sillä sitä sitten eletään. Kesä/joululomat vietämme yhdessä, hyvän yön viestit vaihtuu päivittäin ja soitellaankin aina kun se molempien töille sopii.... Alunperin tapasimme netissä ja kieltämättä , hiukan tuo matka hirvitti! Mutta näin reilun vuoden jälkeen voisinpa väittää että kaukosuhde sopii toistaiseksi alle 50 sille. mutta ei moneksi vuodeksi :) Päivää parinvuoden sisällä odottelen kun tämä kaukosuhde muuttuu lähisuhteeksi!
meillä on ikäeroa 4 vuotta, ikää muijana mulla nyt 17v, tai täytän parin viikon päästä...
välimatka on joku 300km, ja kerran ollaan nähty, jolloin tutustuttiin ja sen jälkeen melkein joka päivä juteltu puhelimessa tai mesessä. lähiaikoina jos ehdin, niiin menen jätkälle kylään.
muulla ajalla, kun en pidä yhteyttä häneen, kuuntelen hänen tyylistään musiikkia, kyseessä vähän erikoista, tai siis aika eksoottisesta maasta peräistä musiikkia... eli tämä kertoo, ettei jätkä ole täysin suomalainen, vaan maahanmuuttaja, mutta hyvin meillä menee todellakin.
juttelemme joka päivä alle puoli tuntia, ja se piristää päivää paljon, vaikkemme puhu niin erikoisia, mitää kuuluu ja miten muuten menee...
ikävähän siinä tulee, mutta...
mitä voisin viedä jätkäkaverilleni tuliaisia, kun menen kylään?
:)