Riitely on minulle se pelottavin asia parisuhteessa siksi haluaisin kuulla teiltä vinkkejä miten suhtautua tilanteeseeni.
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa noin vuoden ajan. Olemme viime aikoina alkaneet riidellä suhteellisen pienistä asioista. Poikaystäväni on stressaaja luonne eikä halua suunnitella elämäänsä paljoakaan etukäteen. Minä taas tykkään suunnitella omaa elämääni ja puhua tulevaisuudesta. Viime aikoina riitelyn on siis saanut aikaan tulevaisuudesta puhuminen ja minun tapani kysellä ja jankuttaa asioista.
Vanhempani ovat riidelleet rajusti koko ikäni ja siitä on jäänyt melko syvät muistot. Siksi pelkään ylikaiken joutuvani sellaiseen suhteeseen jossa mies suuttuu helposti. Niinpä olen koettanut, ehkä liikaakin, käsitellä kaikki riitamme. Mieheni kuitenkin on tuskastunut tästä. Viimeksi kun kielsin häntä korottamasta ääntään(ehkä ennakoin liikaa) hän suuttui, koska ei ollut omasta mielestään vielä edes huutanut.
Haluaisin nyt kuulla teiltä, että mikä on teistä normaalia riitelyä ja miten voisin opetella suhtautumaan siihen oikein?
Tunnustan olevani tämän riitely asian kanssa kontrollifriikki, se on pelonaiheeni. Voisiko siis olla, että mieheni on nykyään senkin takia niin herkillä riitelyyn, koska ilmapiiri on jännittynyt riitelypelkoni takia. Mieheni kun ei tykkää puhua kauaa negatiivisista asioista ja siksi tuskastuu riita spekuloinnistani.
Auttaisikohan tilannetta jos vain pystyisin jotenkin siihen, että katselisin tilannetta ajan kanssa. Ehkä pystyisin ainakin jotenkin hillitsemään kontrollintarvettani jos saisin muutettua asenteeni riitelyyn. Ehkä voisin itse hakea apua siihen?
Mutta siis nyt haluaisin kuulla teidän mielipiteenne, mistä teidän mielestänne kiikastaa. Mieheni äkkipikaisuudesta vai minun pelostani? Tätä asiaa oli vaikeaa selittää selkeästi joten toivottavasti tästä nyt kuitenkin välittyy se mitä haen takaa.
Miestäni taitaa oikeastaan ryystää sekin, että naisena puhun ja selitän tunteitani. Mieheni taas ei liiemmin tunteitaan jaksa spekuloida, jos häntä kiukuttaa niin ei hän mieti siihen sen enempää syitä. Toisin kuin minä taas teen.
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa noin vuoden ajan. Olemme viime aikoina alkaneet riidellä suhteellisen pienistä asioista. Poikaystäväni on stressaaja luonne eikä halua suunnitella elämäänsä paljoakaan etukäteen. Minä taas tykkään suunnitella omaa elämääni ja puhua tulevaisuudesta. Viime aikoina riitelyn on siis saanut aikaan tulevaisuudesta puhuminen ja minun tapani kysellä ja jankuttaa asioista.
Vanhempani ovat riidelleet rajusti koko ikäni ja siitä on jäänyt melko syvät muistot. Siksi pelkään ylikaiken joutuvani sellaiseen suhteeseen jossa mies suuttuu helposti. Niinpä olen koettanut, ehkä liikaakin, käsitellä kaikki riitamme. Mieheni kuitenkin on tuskastunut tästä. Viimeksi kun kielsin häntä korottamasta ääntään(ehkä ennakoin liikaa) hän suuttui, koska ei ollut omasta mielestään vielä edes huutanut.
Haluaisin nyt kuulla teiltä, että mikä on teistä normaalia riitelyä ja miten voisin opetella suhtautumaan siihen oikein?
Tunnustan olevani tämän riitely asian kanssa kontrollifriikki, se on pelonaiheeni. Voisiko siis olla, että mieheni on nykyään senkin takia niin herkillä riitelyyn, koska ilmapiiri on jännittynyt riitelypelkoni takia. Mieheni kun ei tykkää puhua kauaa negatiivisista asioista ja siksi tuskastuu riita spekuloinnistani.
Auttaisikohan tilannetta jos vain pystyisin jotenkin siihen, että katselisin tilannetta ajan kanssa. Ehkä pystyisin ainakin jotenkin hillitsemään kontrollintarvettani jos saisin muutettua asenteeni riitelyyn. Ehkä voisin itse hakea apua siihen?
Mutta siis nyt haluaisin kuulla teidän mielipiteenne, mistä teidän mielestänne kiikastaa. Mieheni äkkipikaisuudesta vai minun pelostani? Tätä asiaa oli vaikeaa selittää selkeästi joten toivottavasti tästä nyt kuitenkin välittyy se mitä haen takaa.
Miestäni taitaa oikeastaan ryystää sekin, että naisena puhun ja selitän tunteitani. Mieheni taas ei liiemmin tunteitaan jaksa spekuloida, jos häntä kiukuttaa niin ei hän mieti siihen sen enempää syitä. Toisin kuin minä taas teen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olla se rento..epäilisin ;) Kukin määritelköön itse sen minkä normaaliksi riitelyksi ymmärtää.
Ei ole mitään "yleisesti hyväksyttyä" tyyliä riidellä. Tosin omasta mielestä ei myöskään ole kovin tervettä parisuhdetta jos ei riitele. Se kummasti silloin tällöin "piristää" ilmapiiriä, kun ottaa toisen kanssa yhteen. Tai näin ainakin meillä :)
Hei, ihan pakko vastata kun musta tuntuu, että vähän olen jyvällä miltä susta tuntuu!!!
Itse nimittäin tässä just olen pohdiskellut aivan samaa asiaa itsessäni. Pelkoa riitelyyn! En vain voi sietää riitoja kenenkään kanssa, mutta nyt lähinnä parisuhteessa! Olen tällä hetkellä tilapäisesti kaukosuhteessa, mies ulkomailla ja yhteydenpito tapahtuu mesessä tai skypessä... ja pitkä välimatka aiheuttaa väkisin välillä pieniä kinoja. Meillä ne lähinnä liittyy joka kerta yhteydenpitoon tai mun epävarmuuteen miehen tunteista, koska hän ei osaa kovin hyvin ilmaista tunteitaan ja mä taas kaipaisin enemmän sitä... ja mein riidat siis on sitten sellasta näistä asioista käytyä "kiivasta mielipiteiden vaihtoa" ;) ..mutta eilen oli sitten ihan tyhmästä asiasta taas kiivaampi riita ja mulle jäi siitä aivan kauhee tunne, vaikka tavallaan riita saatiin sovittua ja kaikki oli ok.. mutta en pääse siitä tunteesta eroon ennen kun seuraavan kerran jutellaan taas "normaalisti"... pelkään aina että yksi riita on se viimeinen riita.... se kai on mun pahin pelko riitelyssä! Kauhean vaikea selittää....
Mun mieleen on jäänyt pari "sääntöä" riitelystä joita pyrin noudattamaan! 1) käytä aina minusta tuntuu -ilmaisua... eli ´älä syytä toista tyyliin "Sä et ikinä tee...." tai "sä aina sanot..." Vaan "Musta tuntuu, että...." jne. 2) ja tota edellistä käyttäen ilmaisee et miltä itsestä tuntuu joku asia mitä toinen tekee/ei tee ja sitten yrittää keksiä siihen vielä parannusehdotuksen... Esim. "Vietät vähäisen yhteisen aikamme Akun lukemisiine ja olen alkanut pelätä että se on sulle tärkeempää kuin minä. Tulisit välillä viereeni istumaan ja ehdottaisit jotain yhteistä tekemistä!" :)
Joo, ja tiedän myös ton että miehet ei jaksa aina sellasta tunteiden vatvomista mitä me naiset taas kaivataan! Itselleni jää aina ihan hirveä olo, jos on ollut riita ja sitä ei tosiaan saada purettua perinpohjaisesti.... ja mies taas vaan mielummin vetäytyy vaikka nukkumaan ja se on siinä! Mutta näitä eroavuuksia on vain opittava ymmärtämään ja molempien pitää yrittää tehdä komporomisseja!
Joo, no sekavasti kirjoitettu, mutta toivottavasti siinä oli jotain tolkkua :)
Tsemppii!