Kun opiskelee musiikin ammattiin niin onko soittamisen aloitusiällä vaikutusta siihen, millaiset taidot aikuisiällä on hanskassa? Pianonsoittamisessa.
Aloitusiän vaikutus
aikuisiän taitoihin?
13505
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei ole. Motivaatio ratkaisee enemmän kuin aloitusikä.
Tuli vain mieleen.
samaa mieltä. Motivaatio on kyllä erittäin tärkeää, mutta jos haluaa oikeasti maailman huipulle jonkin soittimen kanssa, olisi aloitettava viimeistään ennen teini-ikää. Nähtiinhän se Sibeliuksessa: halusi huippuviulistiksi, muttei koskaan päässyt, koska aloitti soiton vasta 14-vuotiaana. Sanoisin kuitenkin, että jos motivaatiota on riittävästi, niin (soittimesta osittain riippuen) voi kyllä päästä pitkälle huolimatta siitä, onko aloittanut 4- vai 10-vuotiaana.
pianon soittamisesta olikin kyse. No, pianisteja on sen verran paljon, että kilpailu on kovaa. Mitä aikaisemmin aloittaa ja mitä motivoituneempi soittaja, sen parempi.
Tuskinpa Sibben viulistiura tyssäsi siihen, että hän aloitti soiton vasta 14-vuotiaana. Kyllä tuossa on voinut ratkaista muutkin tekijät, kuten se, että hänestä ei välttämättä olisi tullut superviulistia tekemälläkään. Kaikilla ei vain yksinkertaisesti eväät riitä tai se lopullinen himo soittamiseen ja se opiskeluun puuttuu.
Oma poika aloitti kitaran soiton 15-vuotiaana. Jo puolessatoista vuodessa hänestä kehittyi erittäin pätevä soittaja. Jatkuva monen tunnin päivittäinen intensitiivinen harjoittelu toi koko ajan tulosta ja sain "hävetä" omia soittokykyjäni hänen rinnallaan.
Olin jokseenkin innoissani, että pojastahan tulee jonkin sortin kitaravirtuoosi, sillä niin pätevä hän oli, ja on vieläkin tuon soittimen kanssa. Vaan kuinkas sitten kävikään?
Jotenkin se into hyvän alun jälkeen laantui. Muut asiat alkoivat kiinnostaa ja soitto jäi vähemmälle. Tuli pitkä tauko, jonka aikana tehtiin muuta. Sitten taas innostus palasi ja sama monen tunnin päivittäinen hyvä soitto kaikui jonkin aikaa kämpässä.
Eipä viitsinyt kauaa soitella, sillä aikuisena on muutakin tekemistä. Toisaalta hyvä niin, ettei jumitu vain yhteen tekemiseen. Onhan tuo hyvä soittotaito näemmä vieläkin tallella, jos vaikka joskus poika innostuisi tekemään kitarasta ammatin itselleen.
tarvitaan vuosien tausta mutta se siitä.
Tässä (taas) kyse siitä, haluaako hoitaa jonkin tietyn asian "loppuun" vai ei. Kaikenlaista voi aloitella.
Totta kai tarvitaan vuosien kokemus ja tausta, sillä kukaan ei ole seppä syntyessään. Virtuositeettia eli taituruutta on musiikissakin monenlaista: soitannollista, sävellyksellistä, johdannollista (kapulamestari), jne.
Miksi ihmeessä aina jauhetaan tätä, että musiikista pitää sada ammatti, jotta soittaminen"kannattaisi"! Jösses. Kyllä musiikki on palkitsevaa ihan sinällään, ettekö ole huomanneet? On sikasiistiä soittaa viulua/pianoa/selloa/tms. ihan vaan siksi, että se on niin sikasiistiä!
Arvostan ihmisiä, jotka vaikkapa ajavat raitiovaunua tai siivoavat, jotta voivat sitten soittaa klasaria tai tanssia vapaa-aikanaan. Se on tosirakkautta, ja sitä arvostetaan ihan liian vähän tässä maassa. Täällä satsataan koko ajan musiikkiopiston nuoriin "lahjakkuuksiin", mutta ei satsata siihen, että olisi esimerkiksi aikuisten harrastajaorkestereita ja kursseja ja leirejä. Ei musiikki eikä edes virtuoosisuus ole, eikä saa olla, vain ammattilaisten ilo.
Joku lukee täältä tekstiä, jota ei ole kirjoitettu.
Muistettakoon silti, että tämä on klassisen musiikin palsta ja jos täällä harrastajana liikkuu, täytyy ymmärtää käytöskoodit ja asemansa.
On itsestään selvää, että tosiharrastaminen on hienoa. Mitä siitä, ei sitä tarvitse täällä kertoa!
Eiköhän täällä olisi olennaista luoda jossain määrin järkevää keskustelua.
(mainitut taituruuden lajit) sulkevat toisensa pois tai että niitä ei latenttina esim. pulttiboisien keskuudessakin lymyilisi.
joka "harrastajana liikkuu"?? no just joo. kyllä kuule ammattilaiset on ihan muualla keskustelemassa.
ja mitäs sitten ruvetaan itkemään että "kun poika on niin hyvä soittamaan".
senkun vaan, hyvä kun on hyvä! ei silti tartte alkaa sillä sopparahoja tekemään, kun voi soittaa muuten vaan
meniki
Kyllähän se vaikuttaa tietenkin...
Mutta pidän motivaatiota ja harjoitelun/soiton/opiskelun "laatua" tärkeampänä.
Itsellä kun sattui käymään niin huonosti että opettajani vaihtui opiskelun alkuvaiheissa lähes joka vuosi ja jostain syystä aina aloitettiin alusta. Typerää!
Soitan haastavia ja vaikeita kappaleita mutta siihen vuosi määrään verrattuna, jonka verran olen soittanut, niin olen pahasti alussa (opinnoissani). Siksi olen opiskellut itse ja soitellut sitä mitä huvittaa.
Eli: Motivatio ja harjoittelun, opskelun sekä muuten yleisen soittamisen "laatu" vaikuttaa.