Hei!
Miten te muut kulutatte aikaa, kun olette erossa rakkaastanne? Itselläni tilanne, että mies on vielä vähän yli 3 viikkoa poissa kotoa töiden vuoksi ja viikko takana. Olen jo tehnyt kaiken, mitä olin kaavaillut tälle "yksinäiselle kuukaudelle" ja tekeminen alkaa loppua. Olisi mukava kuulla, miten muut kuluttavat erossa ollessaan aikaa.
Yksin oleminen ei siis itelleni ole ongelma, mutta ehkä hieman yllätyin, että näinkö tylsää sitä elämä voikaan olla ilman miestäni :)
Eli kovasti jo odotan miestä kotiin, että saa jonkun oikean juttukaverin ja sen arjen jakajan takaisin.
Olen jo siivonnut pienen asuntomme lattiasta kattoon, kaapit ja kaikki. Nähnyt kavereita (harmi kun heillä kaikilla oma elämä, omat kiireet, eivät ehdi niin nähdä), sukuloinut, lukenut kirjoja (alkaa jo puuduttaa), katsonut kasan leffoja, kuntoillut, kokkaillut ja leiponut pakkaseen.
Tuntuu nämä illat niin pitkiltä eikä koko ajan jaksaisi olla tv:n edessä. Varsinkin kun itselläni vielä lomakin menossa, eli päivätkin on sitä luppoaikaa.
Miten te muut kulutatte aikaa, kun olette erossa rakkaastanne? Itselläni tilanne, että mies on vielä vähän yli 3 viikkoa poissa kotoa töiden vuoksi ja viikko takana. Olen jo tehnyt kaiken, mitä olin kaavaillut tälle "yksinäiselle kuukaudelle" ja tekeminen alkaa loppua. Olisi mukava kuulla, miten muut kuluttavat erossa ollessaan aikaa.
Yksin oleminen ei siis itelleni ole ongelma, mutta ehkä hieman yllätyin, että näinkö tylsää sitä elämä voikaan olla ilman miestäni :)
Eli kovasti jo odotan miestä kotiin, että saa jonkun oikean juttukaverin ja sen arjen jakajan takaisin.
Olen jo siivonnut pienen asuntomme lattiasta kattoon, kaapit ja kaikki. Nähnyt kavereita (harmi kun heillä kaikilla oma elämä, omat kiireet, eivät ehdi niin nähdä), sukuloinut, lukenut kirjoja (alkaa jo puuduttaa), katsonut kasan leffoja, kuntoillut, kokkaillut ja leiponut pakkaseen.
Tuntuu nämä illat niin pitkiltä eikä koko ajan jaksaisi olla tv:n edessä. Varsinkin kun itselläni vielä lomakin menossa, eli päivätkin on sitä luppoaikaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
>Tuntuu nämä illat niin pitkiltä eikä koko ajan
>jaksaisi olla tv:n edessä.
Hanki nyt harrastuksia ja kavereita. Ei kannata olla ihan riippuvainen.
Missäs korvessa sitä asutaan?
Vai onko aloitekyvyttömyys ja suhteeseen tuudittautuminen vienyt kyvyn avata sen espoolaisen asuntosi ovi ja kävellä ulos moikkaamaan kavereita?
Kutsu vaikka naapurin mummo pullakahville. Tai osta kolvi ja elektroniikkasetti ja kasaa miehellesi kiva ylläri.
Tai mene treenaamaan taekwondoa.
"Yksin oleminen ei siis itelleni ole ongelma, mutta ehkä hieman yllätyin, että näinkö tylsää sitä elämä voikaan olla ilman miestäni :)"
No niin tässä kohtaa kannattaakin pohtia miten riippuvainen ja roikkuvainen siitä toisesta ihmisestä onkaan! Elämää on muuallakin kuin kotiympyröissä, on nimittäin allekirjoittanut itse alkanut asiaa myös oikein pohtimalla pohtimaan, tosin lähinnä hieman eri lähtökohdista vaan kuitenkin :D Tai sanotaanko pikemminkin, että se elämän painopiste ei välttämättä olekaan se koti ja perhe vaan saattaapi se olla ihan jossain muuallakin..? Siis -kin :D
Kannattaa siis pohtia mistä sitä lähtee hakemaan lisää sisältöä elämäänsä, voihan aloittaa vaikka opiskelemaan tai harrastamaan jotain tosissaan tai hankkimaan uusia ystäviä..? Maailma on auki, ei muuta antaa palaa vaan :)
Ymmärrän tunteen, ensi alkuun on mukavaa yksinkin ja tekemistä riittää, mutta ajan kanssa siihen alkaa jo puutua, varsinkin jos kumppani ON myös ystävä joka kanssa arjen jakaminen on nautinto.
Itse sinuna hankkiutuisin enemmän ihmisten ilmoille, menisin elokuviin, ravintolaan yksin syömään rauhassa jotain hyvää... ongelmaksi aina voi muodostua se että ikään normaalisti hauska ei ole ihan yhtä hauskaa jos sen tekee yksin. Vähän auttaa jos sen tekee siellä missä on muitakin ihmisiä.
Oli aika joskus kun minäkin jouduin kuluttamaan lomapäiviä yksinäni, ja kyllä se puuduttaa alkoi. Nyt toisaalta kun on lapset, on ikäv sitä mahdollisuutta keksiä vaikka kesken päivän että katsonpa kehdestä mitä leffoja menee, ja istun bussipysäkillä lukemassa kahvin kanssa ilman mitään kiirettä.
***
netissä ja kirjoittelen soopaa
Käyn kävelyllä ja hölkkäämässä
Luen kirjoja
Tapaan tuttuja
Taidenäyttelyt on kanssa kivoja ja muuten vaan kiertelen ja kaartelen kaupungilla
Avomieheni oli tossa parikuukautta sitten viikon pois kotoa. Päivät meni tosi nopeasti ja musta oli jopa kiva olla välillä yksin, ku kuiteskaan sitä ennen ei oltu varmaan vuoteen oltu erossa kahta yötä enempää. Päivät olin töissä ja illalla sitten rentouduin yksin kotona hömppäsarjojen parissa tai siivoilin tai juttelin mesessä kavereiden kanssa tai kävin kahvilla heidän kanssaan yms... Tollassii aika perusjuttuja.
Viikonloppuna sitten pidin pitkästä aikaa likkakavereilleni tyttöjenillan meillä. Syötiin hyvää ruokaa ja jutelti tyttöjenjuttuja. :D
Iltasin kyllä yleensä, ku nukkumaan kävin niin iski ikävä ja iltasin puhuttiinkin puhelimessa tuntitolkulla miehen kanssa.
Kyllä pieni erossaolo välillä tekee oikein hyvää suhteelle. Ainakin minusta oli kiva olla välillä yksin, mut sit oli kyl ihanaa ku mies tuli takasin ja pääs kullan kainaloo. :)
Tiedän miltä tuntuu. Mies on paljon pois urheiluharrastuksensa takia, lapset on jo pois kotoa, ja itselleni en ole keksinyt mitään missä tutustuisin ihmisiin. Välillä on mukava olla yksin ja tehdä kotipuuhia, välillä mikään ei maistu.
ystäviäkin on, mutta heillä tuntuu olevan koko elämä niin kiireistä että en viitsi häiritä. Tuntuu myös keljulta olla aina se aloitteentekijä...
On helppo sanoa että hanki itsellesi elämä, mene toisten joukkoon, harrasta jne - käytännössä se ei välttämättä muuta mitään. Ei harrastuksissa välttämättä löydy ystäviä eikä aina voi ottaa yhteyttä ihmisiin, jos sieltäpäin ei tapahdu samaa vastavuoroisesti.
Perheen kanssa viihdyn, ja sekä mies että lapseni ovat ihanaa seuraa, mutta yksin ollessa kaikki tuntuu tylsältä. Onneksi minulla on perhe kuitenkin! Yksin ollessa kotoa ulos lähteminen piristää eniten. Vaikka vaan kaupungille kävelemään ja ostoksille, kirjastoon .... Kotona ollessa joku luova tekeminen piristää paremmin kuin telkkari tai siivoaminen. Ompeleminen ja neulominen on joskus hyvin viihdyttävää kun alan himoita nähdä työni tuloksen. Runojen kirjottaminen on sata kertaa virkistävämpää kuin valmiin lukeminen, olen opetellut piirtämään ja soittamaan, kasvatan huonekasveja pistokkaista. Kaikki missä saa tyydytystä itse tehdystä, saa ajan kulumaan kuin siivillä.
Hankipa joku käsityölehti, jospa vaikka saisit inspiraation!