Olen seurannut jo jonkun aikaa markkina-arvokeskustelua keskustelupalstoilla ja blogeissa. Haluaisin vastauksia muutamiin siihen liittyviin kysymyksiin.
1. Teoriaa on kritisoitu mm. so what -argumentilla eli mitä uutta siinä on, että ihmiset haluavat suosittuja partnereita. Mielestäni kysymys on validi. Teorialla, joka todistaa, että suosittuja ovat sellaiset ihmiset, joita monet ihmiset haluavat, ei vielä ole kovin ansiokas teoria. Millä perusteella ihmiset jaetaan juuri kolmeen rymään (AT, KT, YT) , miksei heitä yhtä hyvin jaeta kymmeneen tai sataan tasoryhmään?
2. Ytimeksi markkinateorian sovellutuksissa on noussut väite, että naiset haluavat miehistä statusta (valtaa, rahaa) tai ulkonäköä ja miehet haluavat naisilta ulkonäköä ja nuorta ikää (sekä lapsettomuutta). (Ja ilmeisesti homoseksuaalit haluavat molempia?). Teorialla on kuitenkin merkitystä vasta, kun se voidaan empiirisesti todistaa. Mitä ilmeisemmin YT-ihmisistä on helpoin löytää esimerkkejä, koska he ovat ryhmiensä suosituimpia ja suosituimmat on yleensä helpoin tunnistaa. Mutta miten määritellään keski- ja alatason ihmiset? Ja kuka heidät määrittelee? He itse? Vai onko niin, että jos ei tiedä omaa markkina-arvoaan on KT eli isoa massaa, keskitasoa ? Voiko olla tietämättään ala- tai ylätasoa?
Jos nyt jätetään moraali kokonaan sivuun tästä teoriakeskustelusta, niin mielestäni suurin ongelma teorian todistamisesta on sanojen "kauneus" ja jossain määrin myös "status" epämääräisyys ja tulkinnanvaraisuus. Sanojen määritelmät tuppaavat olemaan niin hataria, ettei niistä voi vetää kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä (kuten "symmetriset kasvot").
Teoria saattaa toimia hyvin tietyissä alakulttuureissa ja ihan näin mutu-tuntumalta yhdysvaltalaisessa populaarikulttuurissa. Sitä on vaikeampi soveltaa, jos ihminen ei kuulu selvästi määriteltävään alakulttuuriyhteisöön. Minulla ei ole aavistustakaan, mihin kategoriaan itse kuulun tai mihin ystäväni kuuluvat. Jos ajattelen puhtaasti sosiaalista suosiota, se vaihtelee ryhmittäin ja vielä enemmän tilanteittain. Työyhteisössä suosioni on aivan erilainen kuin kaveriporukassa tai avecina jonkun bileissä. Lisäksi suosioni ja statukseni vaihtelee myös työyhteisön sisällä riippuen siitä, puhutaanko lähiympäristöstä vai koko työpaikasta.
Joku väitti jossain, että harvinaiset YT-ihmiset löytävät toisensa, pariutuvat ja ovat onnellisia. Mielestäni Hollywood ei tue tätä väittämää ollenkaan. Ja jos amerikkalaiset filmitähdet eivät ole YT-ihmisiä ei ole kyllä sitten Sauli Niinistökään.
Haluaisin teorian kannattajilta ja tuntijoilta konkreettisia esimerkkejä eritasoisista yksilöistä.
1. Teoriaa on kritisoitu mm. so what -argumentilla eli mitä uutta siinä on, että ihmiset haluavat suosittuja partnereita. Mielestäni kysymys on validi. Teorialla, joka todistaa, että suosittuja ovat sellaiset ihmiset, joita monet ihmiset haluavat, ei vielä ole kovin ansiokas teoria. Millä perusteella ihmiset jaetaan juuri kolmeen rymään (AT, KT, YT) , miksei heitä yhtä hyvin jaeta kymmeneen tai sataan tasoryhmään?
2. Ytimeksi markkinateorian sovellutuksissa on noussut väite, että naiset haluavat miehistä statusta (valtaa, rahaa) tai ulkonäköä ja miehet haluavat naisilta ulkonäköä ja nuorta ikää (sekä lapsettomuutta). (Ja ilmeisesti homoseksuaalit haluavat molempia?). Teorialla on kuitenkin merkitystä vasta, kun se voidaan empiirisesti todistaa. Mitä ilmeisemmin YT-ihmisistä on helpoin löytää esimerkkejä, koska he ovat ryhmiensä suosituimpia ja suosituimmat on yleensä helpoin tunnistaa. Mutta miten määritellään keski- ja alatason ihmiset? Ja kuka heidät määrittelee? He itse? Vai onko niin, että jos ei tiedä omaa markkina-arvoaan on KT eli isoa massaa, keskitasoa ? Voiko olla tietämättään ala- tai ylätasoa?
Jos nyt jätetään moraali kokonaan sivuun tästä teoriakeskustelusta, niin mielestäni suurin ongelma teorian todistamisesta on sanojen "kauneus" ja jossain määrin myös "status" epämääräisyys ja tulkinnanvaraisuus. Sanojen määritelmät tuppaavat olemaan niin hataria, ettei niistä voi vetää kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä (kuten "symmetriset kasvot").
Teoria saattaa toimia hyvin tietyissä alakulttuureissa ja ihan näin mutu-tuntumalta yhdysvaltalaisessa populaarikulttuurissa. Sitä on vaikeampi soveltaa, jos ihminen ei kuulu selvästi määriteltävään alakulttuuriyhteisöön. Minulla ei ole aavistustakaan, mihin kategoriaan itse kuulun tai mihin ystäväni kuuluvat. Jos ajattelen puhtaasti sosiaalista suosiota, se vaihtelee ryhmittäin ja vielä enemmän tilanteittain. Työyhteisössä suosioni on aivan erilainen kuin kaveriporukassa tai avecina jonkun bileissä. Lisäksi suosioni ja statukseni vaihtelee myös työyhteisön sisällä riippuen siitä, puhutaanko lähiympäristöstä vai koko työpaikasta.
Joku väitti jossain, että harvinaiset YT-ihmiset löytävät toisensa, pariutuvat ja ovat onnellisia. Mielestäni Hollywood ei tue tätä väittämää ollenkaan. Ja jos amerikkalaiset filmitähdet eivät ole YT-ihmisiä ei ole kyllä sitten Sauli Niinistökään.
Haluaisin teorian kannattajilta ja tuntijoilta konkreettisia esimerkkejä eritasoisista yksilöistä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen sitä mieltä, että "kauneus" ja "status" ovat höpötystä. Käytännössä tietenkin vaikuttaa siltä, että esimerkiksi kauniit ja statuksekkaat pariutuvat todennäköisemmin kuin rumat ja matalan statuksen henkilöt, mutta teorian kannalta se on vain puhetta. Oleellista on se, että toiset pariutuvat helpommin kuin toiset. Muu on yksittäistapausten omaa analyysiä itsestään tai jotain matalamielistä läskittelyä ja lutkittelua.
En ymmärrä, miksi se on ongelma, että ihmiset jaetaan tässä diskurssissa kolmeen ryhmään. Yhtä hyvin voisi ihmetellä, miksi puhutaan vaikkapa vähätuloisista, kun yhtä hyvin voisi ihmiset jakaa niihin, joiden kuukausitulot ovat
1. 0 euroa,
2. 1 euroa,
3. 2 euroa,
...
1000000. 999999 euroa tai enemmän.
Olisiko noilla miljoonalla kategorialla jokin hyödyllinen funktio? Ainakin se tekisi keskustelun erittäin vaikeaksi. Yleensä puhutaankin vähätuloisista, keskituloisista ja suurituloisista. Kolme kategoriaa.
Joka tapauksessa teoriapuhe ei sovellu yksittäistapausten käsittelyyn. Se sopii siihen, kun puhutaan suurten massojen käyttäytymisestä. Siitä ei tietysti ole hirveästi hyötyä, joten viiteryhmäksi voidaan valita vaikka "Suomen kansalaiset", jonka valossa voi sitten vaikka arvioida sitä, millaiset ihmiset täällä keskimäärin menestyvät. Ja se, että jotain ominaisuusjoukkoa edustavat ihmiset menestyvät keskimäärin paremmin parisuhdemaailmassa, ei tietenkään tarkoita etteikö muut voisi menestyä - etenkin kun menestykseen yleensä riittää että löytää yhden.
Kuten jossain toisessa ketjussa jo kerroin, henkilön sijoittumista kategoriaan voisi kuvata vaikkapa todennäköisyysfunktiolla, ja jos henkilön todennäköisyys pariutua jonkun joukon edustajien kanssa on alle jonkun rajan (esimerkiksi 0,333...), voisi häntä nimittää vaikkapa AT-ihmiseksi, ja jos todennäköisyys on yli 0,666..., niin YT-ihmiseksi, ja väliin jäävät ovat KT-ihmisiä. Jos yrität määritellä AT-ihmisen mallia jollain ominaisuudella, menet metsään, koska kuitenkin on olemassa ihmisiä, joilla tämä ominaisuus ja heillä on silti kumppani.
Ja eri asia on sitten se julistus, mitä minä ja vaikkapa toveri Hämärän Rajoilla harjoittaa, eli ATM-aktivismi, jossa ATM:n määritelmä on "minä itse". Tässä ollaan jo saatu todennäköisyysfunktiolle arvo, ja se ei näytä hyvältä (omalla kohdallani se on jokin hyvin lähellä nollaa olevaa epsilonia pienempi arvo). Tällöin voi ruveta miettimään sitä, miksi juuri omalla kohdalla mahdollisuudet eivät näytä valoisilta, ja sillä analyysillä saa ehkä joitain vastauksia: pitäisi laihduttaa vähän ja opetella vähän sosiaalisuutta. Tämä ei kuitenkaan vastaa yhtään mitään siihen kysymykseen, että mikä tekee jostain toisesta henkilöstä ATM:n.
Kannattaa huomata, että ma-teoria ja miesten tasoluokitteluteoria (ATM-YTM) ovat itse asiassa eri teorioita.
Ma-teoriassahan ihmisiä voidaan pisteyttää esim. asteikolla 1-10. Markkina-arvo kertoo potentiaalisen kysynnän määrän. Miesten tasoluokitteluteoria sen sijaan käsittelee miesten seksin saantia. Seksinsaantiin ei vaikuta pelkästään markkina-arvo, vaan myös se, kuinka hyvin mies kykenee iskemään naisia. Sen takia puhutaan PATM-miehistä, eli psyykkisistä ATM:stä, jotka voivat olla potentiaalisesti kohtuullisen kysyttyjä, mutta jotka ovat ATM:ä suhteellisen korkeasta markkina-arvosta huolimatta.
sen vertaa mitä olen tutustunut on esimerkki siitä miten aivan omituislaatuisia ajatuksia yhdistellään ja jotka yksinään ovat hyödyllisiä jonkinlaiseksi kokonaisteoriaksi jossa ei ole päätä eikä häntää.
On aivan uskomatonta paskaa väittää että näillä teorioilla olisi todella jotakin pätevyyttä.
"Millä perusteella ihmiset jaetaan juuri kolmeen rymään (AT, KT, YT) , miksei heitä yhtä hyvin jaeta kymmeneen tai sataan tasoryhmään?"
Miksi pitäisi? Ei kerro validiudesta mitään.
"Ytimeksi markkinateorian sovellutuksissa on noussut väite, että naiset haluavat miehistä statusta (valtaa, rahaa) tai ulkonäköä ja miehet haluavat naisilta ulkonäköä ja nuorta ikää (sekä lapsettomuutta)."
Jossain määrin kyllä, mutta nämä eivät ole ainoat ominaisuudet, mitä partnereista etsitään. Kannattaa käyttää googlea kerrankin tutkimusten hakuun, niin huomaat, että on jossain määrin todistettu, että statusta ja ulkonäköä arvostetaan partnerissa.
"Mutta miten määritellään keski- ja alatason ihmiset?"
Suosion / konkreettisten ominaisuuksien mukaan.
"Vai onko niin, että jos ei tiedä omaa markkina-arvoaan on KT eli isoa massaa, keskitasoa ? Voiko olla tietämättään ala- tai ylätasoa?"
Uskaltaisin väittää, että isolla osalla aikuisista on jonkinlainen realistinen käsitys omasta haluttavuudesta sinkkumarkkinoilla.
"Jos nyt jätetään moraali kokonaan sivuun tästä teoriakeskustelusta, niin mielestäni suurin ongelma teorian todistamisesta on sanojen "kauneus" ja jossain määrin myös "status" epämääräisyys ja tulkinnanvaraisuus."
Kannattaa taas käyttää googlea.
"Haluaisin teorian kannattajilta ja tuntijoilta konkreettisia esimerkkejä eritasoisista yksilöistä."
YTM - mukiinmenevän näköinen, arvostetussa asemassa, laajahko sosiaalinen piiri. Esimerkkinä vaikkapa erikoistuva lääkäri, joka muistuttaa ulkonäöltään etäisesti Teho-osaston tohtori Carteria ja käy melko ahkerasti ulkona (käsittää tässä esimerkissä kaiken kotoa poistumisen kuntosalista baariin tai elokuvista ulkona syömiseen).
KTM - Opistoinssi, jolla on pieni kaljavatsan alku. Ulkonäkö ehkä lähempänä James Belushia kun George Clooneyä. Ihan ok työ, josta saa keskitasoista palkkaa. Muutama hyvä ystävä, joiden kanssa käy pelaamassa biljardia, elokuvissa ja missä nyt käykin silloin tällöin, vähintään pari kertaa viikossa kuitenkin. Ei tuppisuu, muttei porukan puheliankaan kaveri.
ATM - Koulu jäi lukioon, ehkä aloitettu jokin jatkokoulutus, muttei yleensä valmistuttu. Ulkonäkö voi vaihdella, mutta harvoin komea. Tulot keskitasoiset (jos käy työssä) tai pienet. Ei merkittäviä saavutuksia. Ei juurikaan ystäviä, ei ainakaan sellaisia, joiden kanssa voisi harrastaa tai käydä ulkona. Harrastukset yksilövoittoisia, ei välttämättä edes viihdy seurassa.
Lukaisin tämän ketjun viestit vasten äsken ja hämmästyin sen verran, että on pakko huitaista tähän jokin kommentti.
Kyse on seuraavista kuvauksistasi. Siinä on nimittäin kuvattu minutkin aika osuvasti. Mutta ei suinkaan luettelon loppupäässä vaan heti alussa:
"YTM - mukiinmenevän näköinen, arvostetussa asemassa, laajahko sosiaalinen piiri. Esimerkkinä vaikkapa erikoistuva lääkäri, joka muistuttaa ulkonäöltään etäisesti Teho-osaston tohtori Carteria ja käy melko ahkerasti ulkona (käsittää tässä esimerkissä kaiken kotoa poistumisen kuntosalista baariin tai elokuvista ulkona syömiseen).
KTM - Opistoinssi, jolla on pieni kaljavatsan alku. Ulkonäkö ehkä lähempänä James Belushia kun George Clooneyä. Ihan ok työ, josta saa keskitasoista palkkaa. Muutama hyvä ystävä, joiden kanssa käy pelaamassa biljardia, elokuvissa ja missä nyt käykin silloin tällöin, vähintään pari kertaa viikossa kuitenkin. Ei tuppisuu, muttei porukan puheliankaan kaveri.
ATM - Koulu jäi lukioon, ehkä aloitettu jokin jatkokoulutus, muttei yleensä valmistuttu. Ulkonäkö voi vaihdella, mutta harvoin komea. Tulot keskitasoiset (jos käy työssä) tai pienet. Ei merkittäviä saavutuksia. Ei juurikaan ystäviä, ei ainakaan sellaisia, joiden kanssa voisi harrastaa tai käydä ulkona. Harrastukset yksilövoittoisia, ei välttämättä edes viihdy seurassa. "
Juuri teho-osaston Carteriin minua on aivan oikeasti verrattu (en kylläkään ole ottanut itse vertausta vakavasti), joten suorastaan naurahdin kyseisen kohdan nähdessäni. Belushi nyt ei ainakaan tule mieleen. Muuten KTM:ssäkin on tosin paljon sellaista, mikä sopii (ystävien määrä ja työn arvostettavuus ovat sen verran suhteellisia asioita, että niiden perusteella kategoria voi olla kumpi hyvänsä), mutta ATM:ssä ei ole mitään minkä tunnistaisin (paitsi että yksinkin viihdyn) eikä esimerkiksi koulutustaso mene edes sinne päin.
Jompikumpi on nyt pielessä: joko oma käsitys itsestäni on väärä tai sitten tasot eivät loppujen lopuksi liity ulkoisiin tuntomerkkeihin ollenkaan.
Ei pelkkä ulkonäkö riitä siihen, että on YT. Luit tekstin, vaan et ajatuksella. Tee se ajatuksella, kiitos.
Nyt on ajateltu peräti yön yli ja päätelmät pysyvät samoina.
"Millä perusteella ihmiset jaetaan juuri kolmeen rymään (AT, KT, YT)"
Itseasiassa olennaisia jakoja on vain YT ja AT. KT on oikeastaan YT ja ainoa semanttinen ero on että KT ei tietoiseesti käytä tasokkuuttaan hyväksi ja maksimoi onnistumistaan - vaan ennemminkin "elää vaan niinkuin ennenkin". Löytää sopivan kumppanin ilman mitään häsläämistä ja keskittyy sitten muihin asioihin kuin kumppaninetsintään. KT on siis YT joka ei lähde suhderulettiin vaan keskittyy muihin asioihin saatuaan kumppanin - ja nimenomaan KT saa kumppanin parisuhdemarkkinoilta koska hän on YT.
YT puolestaan harrastaa erilaisia parisuhdeleikkejä enemmänkin. Kilttejä ja tuhmia. Hän saa halutessaan kumppanin mutta melko tyypillistä on että YT:tä seuraa sarja särkyneitä sydämiä.
AT ei saa kumppania vaikka haluaisi ja yrittäisi erilaisia asioita kykyjensä puitteissa. Kykyjen kehittäminen tyypillisesti tyssää siihen että niistä ei koeta olevan jokatapauksessa mitään hyötyä - koska se positiivinen palkkio - naisten huomio ja mielenkiinto - puuttuu.
Sinänsä vaikkapa pärstältään, sosaaliselta statukseltaan (poislukien parisuhde ja seksiasiat) ja älykkyydeltään YT, KT ja AT voivat olla samanlaisetkin. Ainoa ero on nimenomaan se miten jokainen noista "sytyttää" vastakkaista sukupuolta.
"joku väitti jossain, että harvinaiset YT-ihmiset löytävät toisensa, pariutuvat ja ovat onnellisia. Mielestäni Hollywood ei tue tätä väittämää ollenkaan."
Miksi vedät hollywoodin tähän mukaan? Ei se liity asiaan mitenkään. Se että joku on menestynyt sinänsä tekee hänestä kiinnostavan mutta se vääristää kuviota.
Kyse on arkimaailman ilmiöstä. Jos kyse ei ole pärstäkertoimesta niin mikä erottaa arkipäivän casanovan siitä miehestä jonka ympäriltä tuolit viedään?
Toinen on YTM toinen ATM. Niin yksinkertaista se on.
En ole koskaan saanut naisilta huomiota, en osaa sitä etsiä enkä siis sitä koskaan saa vain siksi että olen kuitenkin hyvä ja kivannäköinen mies. Ne ovat toiset piirteet - supliikiin sujuvuus ja sensellaiset jutut jotka naisia viehättävät. Tässä sinulle se markkina-arvoteoarian esimerkki, minä - joka en koskaan särkisi naisen sydäntä mutta joka katselee kuinka naiset jatkuvasti haluavat sitä pelleä joka on aina ennenkin ollut lopulta pettymys. Hän saa, minä en. Kyllä, olen katkera ja olen markkina-arvoteorian perusesimerkki AT-miehestä.