Olisi kiva miehenä kuulla että mitä mieltä te naiset noin yleisesti olette nykyajan parisuhteista?
Mitä hyviä ja huonoja puolia?
Ihmiset ja suhteet ovat tietysti erilaisia mutta kyllä kai jokaisella jonkinlainen tuntuma on minkälaiset "arvot" ovat pinnalla ja toisaalta miten teidän omat näkemyksenne peilautuvat niihin?
Oletteko tyytyväisiä/tyytymättömiä?
Mitä lisää, mitä vähemmän?
Mitä odotatte kumppanilta ja suhteelta?
Mitä hyviä ja huonoja puolia?
Ihmiset ja suhteet ovat tietysti erilaisia mutta kyllä kai jokaisella jonkinlainen tuntuma on minkälaiset "arvot" ovat pinnalla ja toisaalta miten teidän omat näkemyksenne peilautuvat niihin?
Oletteko tyytyväisiä/tyytymättömiä?
Mitä lisää, mitä vähemmän?
Mitä odotatte kumppanilta ja suhteelta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Parisuhteelta odotan, saan ja annan kumppanuutta, niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Kumppanuus perustuu rakkauteen, EI rakastumiseen, ja työhön.
Seksi on ihana osa parisuhdetta, mutta vain osa. Tärkeitntä on juuri kumppanuus.
Hullunkurista tuo:"Mitä odotatte kumppanilta ja suhteelta?"
Rakastan miestäni sellaisena kuin hän on ja jos jotain mieheltäni odotan, niin niitä ominaisuuksia jotka vaikuttivat siihen, että rakastin häneen: luotettavuutta, avoimmuutta, älykkyyttä, avarakatseisuutta.
Mitä suhteelta voi odottaa? Sehän on kummankin työtä vaativa ja samalla paljon antava "koti" kahdelle ihmiselle. Ei suhteelta voi odottaa mitään, mitä ei ole valmis itse sen eteen tekemään.
En tiedä sitten onko suhteemme nykyajan parisuhde, mutta olemme olleet 10 vuotta yhdessä, olemme tasavertaisia niin raha kuin päätäntävallan suhteen, seksi on lempiharrastuksemme, välillä riitelymme ja sitten taas sovimme.
Parisuhteesta toivon saavani tukea ja turvaa, elinikäisen kumppanin, jonka kanssa jakaa arjen sekä tietysti lapsiakin.
Mielestäni parisuhteet nykyajan ovat lähes kulutustavaraa, asioita, joista luovutaan heti kun ei kiinnosta tai kun löytyy parempi "lelu". En tarkoita, että huonoon suhteeseen pitäisi jäädä, vaan tarkoitan, että parisuhde ei aina ole ruusuilla tanssimistä. Parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, pitää osata tehdä kompromisseja ja tukea toista vaikka välissä tuntuu raskaalta. Mielestäni nykyparisuhteissa panostetaan vääriin asioihin: arvostetaan rahaa ja omaisuutta, ja jos jompi kumpi puuttuu, kumppani menee vaihtoon. Tosin tämä koskee koko yhteiskuntaa, mammonaa pitäisi tavoitella, ei perhe-elämää tai yhdessäoloa.
Olen tyytyväinen omaan parisuhteeseeni. Olen löytänyt miehen, jolla on samanlaiset arvot kuin minulla. Joka arvostaa uskollisuutta ja sitoutumista, ja joka tajuaa, että elämässä on hyviä hetkiä ja huonoja hetkiä. Minulla on mies, joka seisoo rinnallani ja tukee minua kun minä tarvitsen sitä, ja minä teen saman hänelle. Toivoisin välissä vilkkaampaa menoa makuuhuoneeseen, mutta hei, kaikkeahan ei voi saada...
tähän riittää vastaukseksi omalta kohdaltani se tieto, että mies ei haluaisi ollenkaan parisuhdetta, jos hänellä ei olisi seksuaalisia tarpeita. Minä taas en halua olla pelkkä pillu, joten en siksi halua parisuhdetta.
Minua myös inhottaa nykyajan ajattelu, missä pettäminen on jopa osalle naisistakin täysin hyväksyttävää ja uskollinen mies on yhtä harvinainen kuin salama keskitalvella.
Oletteko tyytyväisiä/tyytymättömiä?
Olen sinkku, mutta olisin tyytymätön suhteessa, mikä on myös syy siihen, että olen sinkku.
Mitä lisää, mitä vähemmän?
Lisää kumppanuutta, ystävyyttä, välittämistä ja uskollisuutta/rehellisyyttä
Vähemmän vaatimuksia, ulkonäkökeskeisyyttä, uskottomuutta, epärehellisyyttä, pinnallisuutta ja itsekkyyttä.
Mitä odotatte kumppanilta ja suhteelta?
Edellinen vastaus vastaa tähän. Koska noiden asioiden saaminen kuitenkin on todennäköisesti mahdotonta, niin en halua suhdetta ollenkaan. Ja voiko edes käyttää sanaa kumppani, kun mikä suhde enää perustuu kumppanuudelle. :(
Mun mielestä miehet ja naiset vain yksinkertaisesti on liian erilaisia saadakseen molempia aidosti tyydyttävän parisuhteen. Ne asiat, jotka on keskeisiä naisille on miehille pakkopullaa, jotka täytyy tehdä saadakseen seksiä. Nainen taas on onneton ja miettii miksi mies ei helli, eikä halua viettää aikaa yhdessä, vaikka mies ne asiat pakkopullana tekisikin.
"Mun mielestä miehet ja naiset vain yksinkertaisesti on liian erilaisia saadakseen molempia aidosti tyydyttävän parisuhteen."
Nykyajan media on "miehet on Marsista ja naiset Venuksesta" ajattelulla aiheuttanut tuon.
Alunperin tarkoituksena oli löytää niitä eroja jotta toista voisi yrittää ymmärtää paremmin ja tehdä kompromisseja mutta nyt siitä on tullut leikki jossa niitä eroja korostetaan koska samankaltaisuus ja kompromissit ovat tylsiä.
"mies ei haluaisi ollenkaan parisuhdetta, jos hänellä ei olisi seksuaalisia tarpeita."
Olet varmaan sitten vanhempi naisihminen koska nykyäänhän naisilta kuulee jatkuvasti että he eivät millään ystävyys ja veljeys suhteilla miesten kanssa tee mitään vaan seksi ja intohimo määrää onko suhteella tulevaisuutta vai ei.
Olen muuten uskollinen mies joka etsii myös enemmän kumppanuutta enkä todellakaan vain "pillua" joten siinä sinulle se salama keskitalvella.
...kuin salama Suomen keskitalvessa.
Useimmat minun kavereistani ovat kunnollisia ja uskollisia miehiä. Nämä samat kaverit ovat myös naista lähtökohtaisesti kunnioittavia ja pelkääviä, ujonpuoleisia miehiä. Ja siis todellakin _useimmat_ kavereistani ovat tällaisia. Itsekin olin vielä pari vuotta sitten tuossa suhteessa aivan kuten he, mutta nyttemmin on tuo kunnioitus, pelko ja ujous laskenut realistisemmalle tasolle. Olen hölmistynyt siitä, että useimpien naisten parissa pärjään sitä paremmin, mitä vähemmän heitä kunnioitan ja mitä passiivisemmaksi ja lapsellisemmaksi heidät oletan. Tämä ei kuitenkaan ole mitä haluan. Haluan elämääni naispuolisia ihmisiä, joiden viisautta voin kunnioittaa.
Tervetuloa tasa-arvon maailmaan. Moni mies sisäistää nykyaikaisen tasa-arvokäsityksen perusteellisesti, ja odottaa naiselta aloitteellisuutta tai vähintäänkin tasaveroista vastaantuloa jos mies sen pienenpienen ensivinkkauksen tekeekin. Pitkä katse pitkästä katseesta, kysymys miehestä hänen kysymykseensä sinusta, ja vastavuoroisesti myös niin päin, että ei vain vastaile miehen alotteisiin.
Jos vain odottaa että mies suorittaa lähestymisen suurimmaksi osaksi yksin, saa kontaktia vain sellaisiin, jotka eivät odotakaan naiselta mitään. Tällaiset tapaukset eivät myöskään sitten paljoa kunnioita naisia, vaan pitävät heitä enemmän tai vähemmän passiivisina objekteina, joita pitää vain osata käsitellä. Tämä aloitepointti siis vain esimerkkinä yhdestä aspektista, jossa sukupuolet jokseenkin säännönmukaisesti käsittävät tasa-arvon aivan eri tavoin, ja jonka veikkaisin sinunkin kohdallasi olevan oleellinen, jos et ole kunnollisiin miehiin saanut kontaktia.
Olen sitä mieltä, että feminismin hedelmät alkavat olla pahasti vanhentuneita. Siltikään feminismin kritiikitön kannattaminen ei vielä ole vanhanaikaista, vaan vallitsevat asenteet kulttuurissamme tukevat eilispäivän "viisauksiin" jämähtämistä. Jokunen feminismin aspekti on yksipuoleisuudessaan heilahtanut överiyden puolelle, ja tervehdyttävän vastaliikkeen aloittaminen olisi paikallaan. Kannattanee ryhtyä yhdeksi pioneereista. Sellaisena on varmasti haasteellista, mutta pioneerit myöskin pääsevät poimimaan työnsä ensimmäiset ja parhaat hedelmät.
On toki niinkin, että myös miehisessä kulttuurissa on jatkuvasti kehittämistä, mutta olisi yksipuoleista väittää, että naiskulttuuri olisi paremmin ajan hermoilla: on mieskulttuurikin kehittynyt feminismin myötä, vaikka tuolla liikkeellä ei olekaan erillistä nimeä. Nykyfeministisen tasa-arvokäsityksen omaksuneet miehet ovat katkeroitumisvaarassa, kun naiset eivät heistä näytäkään olevan yhtään sen viisaampi sukupuoli, vaikka aate onkin leimannut miehiä brutaaleiksi putkiaivoiksi. Miesten olisikin syytä laskea naiset alas jalustalta, jolle ovat heidät suostuneet korottamaan ja oppia elämään naisille tyypillisten heikkouksien kanssa. Naisten olisi ainakin syytä myöntää omat heikkoutensa ja lakata liioittelemasta miehisten heikkouksien pahuutta.
Tulipas enemmän paasattua ja polveiltua kuin vastattua sinulle... ehkä tämä pitäisi jalostaa omaksi aloituksekseen joskus.
kunnioituksen, pelon ja ujouden samaan kastiin kaikki?
Uskot että jos naista kunnioittaa ihmisenä niin häntä sitten myös pelkää vai ja että tällainen mies on myös ujo?
Jäi vähän epäselväksi...
...niinku vaikkapa ampiaisia tai poliisia kohtaan.
Enkä minä noita mitenkään 'yhdistää' tarkoittanut, mitä sillä sitten itse tarkoitatkin...
Hmm,
nykyajan suhteet versus entisaikojen suhteet asiaan en ota kantaa, sillä olen niin nuori, että nykyaika on ainoa minkä tunnen. Toki sehän nyt on fakta, että enää ei olla taloudellisesti riippuvaisia avioliittoinstituutiosta, joten on luonnollista, että suurinosa ihmisistä nykyään valitsee kumppanin rakkauden perusteella. Siinähän sitten joskus käy hyvin, joskus huonosti, ja joskus hyvin huonosti.
Itse odotan suhteelta sitä, että koen olevani rakastettu itsenäni, ja voin antaa saman tunteen myös kumppanilleni. Molemminpuolinen arvostus. Ei pelkkää kotisohvalla nyhjöttämistä, vaan on myös hauskaa jos kumppanista saa seuraa sohvan ulkopuolellakin. Läheisyyden tunnetta sekä paljon seksiä, ja hyvää sellaista ;) ! Tällä hetkellä sitä saa, ja olen tyytyväinen :)
Mutta niin, monet tuntuvat päätyvän yhteen väärien ihmisten kanssa, tai sitten vain unohtavat arvostaa kumppaniaan, eivätkä siten näe tarpeeksi vaivaa suhteen eteen. Pakollinen useamman vuoden sinkkuus jokaiselle, niin osaa sitten arvostaa hyvää sitten kun sitä saa ;) !
nuo nykajan suhteiden odotukset:
"Ei pelkkää kotisohvalla nyhjöttämistä, vaan on myös hauskaa jos kumppanista saa seuraa sohvan ulkopuolellakin. Läheisyyden tunnetta sekä paljon seksiä, ja hyvää sellaista"
Suhteen huonoja puolia: kaverit jää, alkaa riitely siivouksesta ja rahasta, aina pitää miettiä toista kun haluaisi tehdä extempore jotain jne. onhan noita.
Hyviä puolia: kotona on yleensä aina joku jonka kanssa jutella (puhelin on keksitty joten ei ongelma tänä päivänä soittaa kavereille), mukava suunnitella yhteistä tekemistä (jos on yhteisiä haaveita), on kumppani jonka kanssa muistella menneitä hyviä aikoja ja tehtyjä reissuja, on kai sitä muitakin...
Odotat varmaan vastausta olenko tyytyväinen suhteeseen, siihen en osaa sanoa koska en katso suhteeni olevan mikään suhde sen varsinaisessa merkityksessä. Olen aikoinaan ollut naimisissa ja lapsiakin on, joten en kaipaa niin vakavissaan seuraa kun joku toinen ehkä, enkä myös etsi lapsilleni isää, vain seuraa itselleni niin siihen nähden olen tyytyväinen tähän ns. suhteeseen, nähdään kun se sopii kummallekin, arkea ja yhteistä aikaa ei sekoiteta, ollaan kiinnostuneita toisten asioista mutta ei tarvii tehdä tiliä mistään. Jonain päivänä odotan ehkä enemmän, mutta en nyt.