Kärsivätkö rumat naiset ulkonäöstään?

Naiset kärsivät ulkonäöstään.

Nykyään myös yhä useammat miehet.

ruma nainen?
Niih.

siinä vaiheessa, kun levittävät reitensä!

Ainakin keskustelupalstojen perusteella kaikki omasta mielestään kauniiden naisten huolet johtuvat heidän kauneudestaan. Rumilla naisilla pyyhkii hyvin, tai ainakaan he eivät valita. Liekö rumia sitten olemassakaan?

kuinka paljon minäkuva saa vaikutteita siitä ulkonäöstä. ELi jos oma minäkuva koostuu ainoastaan ulkonäöstä, se tietenki vaikuttaa.

Mutta kun ajattelee vaikka jääkiekkoilijanaisia, niiden itsetuntoa tuskin muutama arpi lannistaa suuntaan tai toiseen.

tähän päivään mennessä kärsiny. Enkä kärsi!

Perkele!

Suurimman osan aikaa en koe kärsiväni rumuudestani, mutta joskus kun esimerkiksi toisinaan töissä kaunis työkaverini(meitä on vain kaksi naista) saa kaiken kiitoksen ja kunnian tekemästäni työstä miespuolisilta työkavereilta, niin harmittaa ja tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Myös se, etten voi saada lasta tuntuu pahalta, mutta sen kanssa on vain elettävä. Useimmiten en kuitenkaan edes ajattele asiaa.

Ensinnäkin: eihän kukaan ihminen sinänsä "ruma" ole, ts. olisi ehkä melko usein hyväkin, jos nyt ei juuri tuota sanaa suoraan kuitenkaan ainakaan kauheasti ihmisistä käytettäisi... Kuinka paljon sitä teiläläisten termein "ratakiskoa" pitäisi alkaa taitella, jotta jotkut ymmärtäisivät sanan "ruma", silloin kuin sitä tietoisesti yleistäen käytetään, olevan terminä aika epäkorrekti? Vähän vaikeaa on joskus asettua "tasolle" tälläisella foorumilla.

Pitäiskö munkin alkaa kirjoitella ihmisille kuin hulluille( sinun aloitustasi tarkoittamatta ja sinuun mitenkään viittaamatta)? Sitä olen viime aikoina tällä palstalla käydessäni paljonkin miettinyt... Kun kerran n. 90 % mun sanomisistani kuitenkin nähdään väärällä tavalla ja kun kuitenkin niin harvoin saan asiallista kommentointia osakseni, kirjoitin mitä tahansa, oliskohan loppujen lopuksi melkein sama(?) mitä sanon...

Jotenkin hävettääkin, kun mielessä on käynyt sekin, että kenties tää kuitenkin olis joku teini- foorumi, tms? Kummallisia ihmisiä ainakin ne, jotka pitävät jotenkin normaalina käytöksenä ts. jopa arvostettavina kirjoittajina kaiken maailman rek. "multinikkipeeloja" tms. sellaista häröilyä...Ja ihmeellistä(!) esimerkiksi sekin, että miten vähän sellaiset saa arvostelua osakseen, ottaen huomioon, että palstalla käyvistä suurimman osan voisi kuitenkin ainakin olettaa(?) olevan täysi-ikäisiä ihmisiä.

Aiheestasi sitten vielä (toisekseen)... Kuten sanoin, en mielelläni yleistäisi tai haluaisi alkaa edes pohtia mitään asiaa sellaisista lähtokohdista, että mitä muka yleisluontoisesti "rumat" naiset ulkonäöstään ajattelisivat...Täysin hedelmätön ja epämielenkiintoinen aloitusasetelma minkäänlaiselle oikealle keskustelulle. Ei taitu se ratakisko, ei...

Sanoisin ja oma olettamani on, että pinnalliset ja hyvin ulkonäkökeskeiset ihmiset varmaan "kärsivät" ulkonäöstään aina enemmän ja löytävät siitä enemmän aina myös puutteita, oli se ulkomuoto itsekullakin minkälainen sitten olikaan; ihmisiin vetoavampi enemmän tai vähemmän. Hyvin kaunis ihminen voi olla hyvin varma/ epävarma ulkonäöstään, siinä missä ulkonäöltään ei- niin massasta positiivisesti erottuvakaan, ja vastaavasti hyvin sinut ulkonäkönsä kanssa voi olla tai vaihtoehtoisesti ongelmallisemman suhteen ulkonäköönsä omata myös sellainen, jota ei yleisesti voida ns. hyvän tai hauskan näköiseksi ihmiseksi ulkonäöltään määritellä.

Epävarma ihminen ottaa helpommin itseensä, mitä myös yleisluontoisiin ja juuri häneen itseensä kohdistumattomiin ulkonäköä koskeviin kommentteihin tulee. Sen huomaa joskus palstaltakin. Jos joku vaikkapa sanoo, ettei pidä suurinenäisistä naisista tai kertoo, ettei koskaan voisi seksuaalisesti syttyä naisesta, jolla ei ole nimenomaan pitkiä rotusääriä, on aika usein niin, että sellaisista kommenteista hermostuva tuntematon lukija ei vain kestä sitä, että yhdellä yksi maku, toisella toinen. Huolimatta siitä, että ulkonäkömieltymysten yksilöllinen vaihtelevuus on hyvin luontaista ja luonnollinen ihmisille, sekä ehdottoman positiivinen juttu aina.

Omasta ulkonäöstään tykkäävä ihminen ei mielestäni yleisluontoisista ulkonäköarvosteluista tapaa yleensä olla moksiskaan, ei elä ainakaan kaupallisen "naistenlehti-propagandan" varassa, toisin sanoen. Mäkin esimerkiksi olen sen verran itsevarma, että jos joku mies kertoisi mulle pitävänsä vain yli 170 senttisistä naisista, en koe, että se olisi multa mitenkään pois. Samaten kestän faktat, että Karita Tuomolalla on parempi kroppa kuin mulla ja että hyvin todennäköisesti yleisen mielipiteen mukaan Monica Bellucci on kauniimpi, kuin minä. Joskin on monia monia myös, joita kauniimpana minä pidän itseäni.;) Ja se asia on musta muuten ok.!

Joskus on eittämättä tavallaan vähän huvittavaakin se, kun lähtee ns. lukemalla katsomaan ihmisten teksteistä näiden ulkonäköä koskevia epävarmoja paikkoja... Nehän heijastuvat monella tavalla, niitä heijastetaan monella tavalla myös kirjallisissa teksteissä. Tökerön omahyväisen yleistävä naissukupuolen pilkkaaminen, ts. esimerkiksi ylipainosta, iästä ja kenenkään ulkonäön persoonallisista ominaispiirteistä on toki väärin, mutta joskus on ollut koomista sekin, kun heitetään tietynlaisia ei-suoraan keneenkään kohdistuvia ulkonäkömieltymyksiä koskevia mielipiteitä, että kuinka kaikki epävarmat on heti takajaloillaan... Liiallinen narsismi ei ole hyväksi kenellekään.

Jos joku kärsii ulkonäöstään, tulee sellaisen mielestäni tehdä ulkonäölleen jotakin. Ihan kaikki voivat vaikuttaa mielikuviin, joita itsestään muille antavat, mm. pukeutumisellaan jne. Itse en yleensä tunne suurtakaan sympatiaa ainakaan kypsään ikään ehtineitä naisia kohtaan, joilla on syvällisiäkin ulkonäköään koskevia itsetunto-ongelmia. Jos siis kyseessä on sillä tapaa ns. tavanomainen tilanne, ettei ihminen ole esimerkiksi onnettomuudessa vammautunut tai jollei ulkonäkö jotenkin todella ole ihmiselle erityinen elämässä ongelmia aiheuttanut asia. Yleensä nimittäin viimeistään noin kolmeenkymppiin mennessä nainen yleensä alkaa olla sinut itsensä ja oman ulkonäkönsä kanssa. Joskin puhutaanhan sitä tänä päivänä tietysti aikuisten syömishäiriöistäkin ja vaikka mistä...(mikä toki surullista).

...en ainakaan minä sen takia ala kärsimään.
Minkäs sille oikeen mahtaakaan. :)