Mieheni käyttäytyy tavalla, jota en ymmärrä ja josta usein ahdistun.
Poikani eivät pidä hänestä eikä hän pojistani. Omia lapsiaan kaipaa ja syyttää minua siitä etteivät hänen lapsensa viihdy meillä.
Pidän hänen lapsista, kyse onkin jostain muusta.
Hän haluaa sulkea minut kokonaan ulkopuolelle kun hänen lapsensa ovat luonamme. Olen kuin ilmaa. joskus hän nälvii minua lapsilleen ja haastaa riitaa lastensa edessä. Minä en sihen suostu.
Omat vanhempani ovat kuolleet. Mieheni sulkee minut myös vanhempiensa ulkopuolelle. Hän menee vanhempiensa luo, jonne hänet sekä hänen veljensä perheineen ovat kutsutut. Sanoo minulle että minua ei ole kutsuttu. Tarkistan asian anopilta joka sanoo ihan päinvastaista.
Kaipaisin yhteenkuuluvaisuutta, mieheni taas haluaa pitää omaisensa ja minut erillään.
Minusta tilanne on kummallinen.
Poikani eivät pidä hänestä eikä hän pojistani. Omia lapsiaan kaipaa ja syyttää minua siitä etteivät hänen lapsensa viihdy meillä.
Pidän hänen lapsista, kyse onkin jostain muusta.
Hän haluaa sulkea minut kokonaan ulkopuolelle kun hänen lapsensa ovat luonamme. Olen kuin ilmaa. joskus hän nälvii minua lapsilleen ja haastaa riitaa lastensa edessä. Minä en sihen suostu.
Omat vanhempani ovat kuolleet. Mieheni sulkee minut myös vanhempiensa ulkopuolelle. Hän menee vanhempiensa luo, jonne hänet sekä hänen veljensä perheineen ovat kutsutut. Sanoo minulle että minua ei ole kutsuttu. Tarkistan asian anopilta joka sanoo ihan päinvastaista.
Kaipaisin yhteenkuuluvaisuutta, mieheni taas haluaa pitää omaisensa ja minut erillään.
Minusta tilanne on kummallinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"poikani eivät pidä hänestä eikä hän pojistani.."
Joskus rakastaminen on niin sokeaa että kannattaisi oppia omilta lapsiltaan, kuunnella heitä koska sieltä se totuus useimmiten tulee jos sitä ei itse halua nähdä. Yhtälö on mahdoton kertomasi perusteella.Et tunnu kuuluvan yhtään mihinkään miehesi elämässä.Mitä haet? Mitä se elämääsi muuttaisi jos yhtäkkiä saisit lähteä mukaan anopille tms.? Niin ikävälle kuin se kuulostaakin niin ehkäpä miehesi ei tosiaankaan rakasta sinua.Älä jää taistelemaan sellaisesta joka ei muuta kuin sinut loppuun kuluttaa..Kauankohan ollut miehesi ja oletko koskaan ollut hänelle tuon enempää? Aika ihme hommaa. Surullista.
Kerrot totuuden. Jos vanhempi itsekin huomaa lapsiaan kohdeltavan ikävästi, olisi sen oltava hälytysmerkki jo sellaisenaan. Totta on (kokemuksesta puhun), että ihastumisen/rakastumisen huumassa haluaa uskoa asioihin, jotka eivät tule toteutumaan. Uskoo, että "kyllä se tästä ajan kanssa...". Tietenkin lapset voivat tavallaan mustasukkaisuudessaan yrittää estää äitinsä miessuhteen. Mutta koska alkuper. kirjoittaja toteaa, ettei mies pidä hänen pojistaan ja päinvastoin, on selvää, ettei tuo suhde tule toimimaan.
Omalla kohdallani on tällä hetkellä erittäin onnellinen tilanne. Olen tavannut miehen, joka haluaa auttaa kaikin tavoin minua ja lapsiani. Mm. kannustaa poikaani aloittamaan opiskelut, huolehtii tytön menemisistä ihanasti jne. jne. Olen siis törmännyt mieheen, joka rakastaa ja välittää oikeasti! Tämä on onnea!
Alkuperäiselle: mieti, kannattaako jatkaa suhdetta, jossa sinua ja lapsiasi ei rakasteta eikä arvosteta. Teet pelkästään huonon palveluksen teidän perheellenne jatkamalla suhdetta, joka tuskin tulee paremmaksi muuttumaan. Joskus tuntuu kipeältä ja vaatii suunnatonta rohkeutta irrottautua, mutta se kannattaa!!
kuulostaa ja tuntuu sinun ja lastesi takia.
Mies haluaa sulkea sinut ja lapsesi ulkopuolelle, pitääkö hän itseään parempana?
En ymmärrä mitä saat suhteestasi? Saatko rakkautta, arvostusta, hellyyttä, tukea?
En voi sanoa oikein mitään, muuta kuin kysyä. Oletko onnellinen? Ovatko lapsesi onnellisia?