Orastava "suhde"

no mitä vaatteista, käykää ostoksilla. Aattele kun jos on nainen ja ei osaa ostaa hyvännäköisiä vaatteita, se on noloo. Musta tuntuis, etten osaa ja en tiä kehtaisko miehelle sanoo, et auta.. :/

Ei kai viesteistä kannata hermostua, itsehän päätät miten usein laitat, sopikaavaikka, että kerta pari päiväs ja aina kun ikävä iskee. ;)

Nuo on tosi viattomia ärsytyksiä, jotka saa kyllä kitkettyä pois, jos tuntuu. Kuulostaa muuten hyvältä mieheltä. En päästäsi käsistäni tota, kävisin sen kans ehkä vaatekaupas sitten. :)

Itse olen päässyt yli tuontapaisista ärsytyksistä, enkä niitä nyt huomaa ollenkaan.. ärsytykset kaikkosi mitä paremmin mieheeni tutustuin ja mitä enemmän häneen rakastuin (muutamassa kuukaudessa). Minua ärsytti hänen ylieläväinen puhetapansa ja jonkin verran myös ne vaatteet.

Vaatteisiin voit tosiaan itsekin vaikuttaa, esim. huumorin kautta.. ja mitä paremmin toiseen tutustuu sitä suorempaan voi antaa kommentteja pukeutumisesta. Viestittely siitä varmasti laantuu jos suhteenne etenee.. ja ehkäpä se halailukin.

Mutta aika sen parhaiten kertoo.

ihan selvä keissi. Ei kukaan täyspäinen jaksa vahtia toisesta ihmisestä tuollaisia piirteitä: hän on vain peili sinusta itsestäsi - näitäkö todella haluat tai luulet, että kanssaihmiset sinusta kelaavat? Palaa maanpinnalle. Turha keksiä mitään tuollaisia tekosyitä, sulla on pelko perseessä ja täys kyvyttömyys kohdata toista, se ei poistu "löytämällä sen oikean". Kyllästyttävää.

Vaatteita saa kaupasta, tiedätkö?

Jos asia olisikin niin että mies ois välinpitämätön renttu sä roikkuisit ja vinkuisit sen perässä, ihmettelisit miks se ei vastaa sulle ja halusko se vaan seksiä, eikös niin?

Mut asiaan, mun tutulla oli vastaava tapaus. Mies oli ihan lääpällään siihen ja kaverini inhos sitä ja sen halailuja ja kaikkea. Mies jaksoi sinnikkäästi pyöriä ympärillä ja kaikkea sellasta.

No, nyt ovat naimisissa ja parin tenavan onnelisia vanhempia, ja mies on vieläkin se ihana ja rakastava perheen isä jota myös kaverini rakastaa.

Mulla tuli mieleen tällainen kuvio. Tässähän sulle olis nyt pitkän sinkkukauden jälkeen löytynyt tosi sopiva mies, jossa on niin paljon hyvää, että haluaisit tykätä hänestä enemmänkin, mutta jostain syystä et kuitenkaan tykkää (tarpeeksi?)?

Miehessä on selvästi tosi paljon hyvää ja sellaista mitä arvostat, listassasi viestin alussa sen näkee. Mies on selvästi myös tosi ihastunut sinuun, koska viestittelee monta kertaa päivässä. Uskaltaisin jopa sanoa, että wau, koska niin ihania kuin ovatkin, useat miehet pitävät liian vähän yhteyttä naiseensa!

Jo tuossa ovat muutkin sanoneet, että jos pukeutuminen on ongelma, voit siihen varmaankin ainakin vähän vaikuttaa kannustamalla pikkuhiljaa miestä käyttämään modernimpia vaatteita. Suomalaismiehet eivät ole maailmankuuluja siitä, että seuraisivat muotia ja kuluttaisivat rahaa hyvännäköisiin vaatteisiin (italialaismiehet kuluttavat 60% palkastaan vaatteisiin ja kenkiin!) Suomalaismiehelle vaatteet ovat yleensä vain välttämätön pakko, ja jos oikein toimit, etkä moiti toista vaan kehut vaikka kaupungilla ollessanne jotain tyyliä ja sanot " Mä sitten tykkään tollasista vaatteista. Säkin kun olet tollanen miehekäs mies, noi vaatteet näyttäs varmaan todella hyvältä sun päällä" tms.

Vaatteet eivät ole tässä se "clue".

Se mikä on pahempi juttu on se, että ärsyynnyt siitä, että mies tulee kiinni. Ja että herätessäsi on jo viesti odottamassa.

Toi kuulostaa TODELLA tutulta. Mulla oli miesystävä, kaikin puoli hyvä ja ihana mies. Fiksu, ystävällinen ja kohtelias, komeakin ja hyvässä arvostetussa työssä. Erityisesti tykkäsin siitä, että hänen kanssaan pysty menemään mihin vaan ja aina tiesi, että hän osaa käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla ja tulee toimeen kaikkien kanssa. Hän rakasti mua ja rakastaa edelleen. Mutta mä en rakastanut häntä, vaikka kuinka olisin halunnut. Olisin halunnut rakastaa, koska hänessä oli niin paljon hyvää!!!

Mutta mun kroppa alkoi reagoida vastaan. Aloin ärsyyntyä aivan valtavasti hänen kosketuksestaan, siitä että hän on "kokoajan iholla", monista viesteistään ja meileistään ym. Aivan kuten tämän ketjun aloittaja!

Ja kuitenkin, se ainoa "vika", mikä tässä miehessä oli, tai paremminkin meissä yhdessä oli, oli että meillä ei kemia toiminut, toisin kuin ilmeisesti teillä? Meidän ensisuudelma ei tuntunut miltään, eikä se siitä paremmaksi muuttunut. Mun puolelta puuttui intohimo. Sääli, mutta olen sitä mieltä, että tein oikein kun lopetin meidän seurustelun. Näin hyvä mies ansaitsee olla sellaisen naisen kanssa, joka häntä rakastaa ja arvostaa. Enemmän kuin minä.

Se on harmi, ettei voi päättää ketä rakastaa, ja ketä ei rakasta.

Kyllä se vaan on tosiasia jos alussa ärsyttää monta asiaa,piirteisiin voi tottua ja oppia rakastamaan niitä.
Kuitenkin lopputulos on se ei toimi vuosikausia.
Mieti onko hän juuri se mies jonka kanssa haluut elää loppuelämäsi?
Minä olen kohdannut joskus miehen joka oli kohtelias, avulias juuri hänen kaltainen vaatetustaan myöten.Seurustelun jatkuessa huomasin törmänneeni narsistiin.
Tästä miehestä voi kanssa löytyä uusia piirteitä jotka ei alkuvaiheessa tule heti esiin.

Olin varma,et saan hirveen kasan jotain tod. provoja viestei takas,mutta hei,täälhän on oikeesti ihmisiä,joil on mielipide asioist!KIITOS!

Joku kysy mun ikää...Menee jonnee kolmenkymmenen tietämil.

Uskomattoman kauniisti oli kirjotettu ja laitto miettiin asioit.

Toisaalt...En kaipaa tähän elämään just ny ketään,kavereit enempää.Saatan myös pelätä uutta ihmissuhdetta.Ei tiedä,kun ei ole ketään,kaipais jotain ja kun joku ois tulos,ei ole valmis ottaan.Näinhän tää aina tahtoo mennä!
Mutta iso kiitos kaikil,saitte mut ajatteleen!Ja lisää kommentteja saa ja pitää antaa!