Hei kaikki! Kiitän jo etukäteen mielipiteistänne. Minua vaivaa kysymys: MIKSI POIKAYSTÄVÄNI EI OTA YHTEENMUUTTOA ESILLE?
Olemme seurustelleet kaksi vuotta.
Lapsista hän kyllä puhuu (pitäisi hankkia kuulemma ennen kolmikymppisiä,eli ihan pian) ja siitä, kuinka haluaa perustaa perheen kanssani... Silti asumme erikseen ja olen jo pariin otteeseen muuttanut YKSIKSENI eripuolille pääkaupunkiseutua.
Olen vanhanaikainen,enkä itse tahtoisi ottaa esille yhteenmuuttoa, mutta olen sen kerran tehnyt (maininnut ohimennen) ja mies VAIHTOI KARUSTI PUHEENAIHETTA!
Mitä perkelettä täällä tapahtuu?
Kiitos ihanat, kun jaksatte auttaa!
Olemme seurustelleet kaksi vuotta.
Lapsista hän kyllä puhuu (pitäisi hankkia kuulemma ennen kolmikymppisiä,eli ihan pian) ja siitä, kuinka haluaa perustaa perheen kanssani... Silti asumme erikseen ja olen jo pariin otteeseen muuttanut YKSIKSENI eripuolille pääkaupunkiseutua.
Olen vanhanaikainen,enkä itse tahtoisi ottaa esille yhteenmuuttoa, mutta olen sen kerran tehnyt (maininnut ohimennen) ja mies VAIHTOI KARUSTI PUHEENAIHETTA!
Mitä perkelettä täällä tapahtuu?
Kiitos ihanat, kun jaksatte auttaa!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minusta on ihan hassua ajatella, että miehen pitäisi tuoda yhteenmuutto ensin esille. Kosimisen nyt vielä ymmärtää, mutta avoliittoon ei edes tuollaisia traditioita kuulu. Kun miehesi mainitsee seuraavan kerran lastenteon, kysäise häneltä, että eikö tässä pitäisi ensin muuttaa yhteen. Silloin asioiden absurdi järjestys nousee esille.
Maailma on miehiä täynnä ja jos perheen perustaminen olisi haaveena(vaikka ilmankin tulee toimeen), niin ota ÄIJÄ(positiivisessa mielessä) äläkä tuuliviiriä. Kysy josko kiinnostaa muuttaa yhteen. Jos vastausta ei tule tai hän kieltäytyy(vielä?), niin on hän sitoutumiskammoinen. Jatka yksin vaan - se on paljon parempi vaihtoehto kuin kotileikki. Itse olen onneksi jo päässyt eroon harhakuvitelmista ja elän tasapainoista nelikymppisen sinkkumiehen elämää.
että molemmilla omat asunnot, tosin kovin lähellä toisiaan. Mieheni on 40 vuotias ja on jo kokenut siis yhdessä asumiset naisen kanssa yms. On kovin harkitsevainen esim. juuri tuossa yhteenmuuttamisessa, vaikka todellisuudessa vietämmekin lähes kaiken ajan saman katon alla. Olemme seurustelleet reilun vuoden ja molemmat oleem aiukuisia ihmisä ja puhuneet siitä, että n 5 vuoden sisään olisi kiva saada ns. hynttyyt yhteen, naimisiin jne. Miehen mielestä vuosi on lyhyt aika yhteenmuuttoon, mutta kuitenkin olemme yhdessä hyvin tiiviisti. Lisäksi mies on reissuhommissa, eli kotonakaan emme välttämättä olisi kylki kyljessä kokoajan. MIes pitää siitä, että olen häne luonaan, touhuan siellä kuin kotonani, siivoan, laitan pihaa yms. Välillä tuntuu että olen pelkkä piika joka on kiva ottaa välillä ruokaa ja muita hommia tekemään. Välillä voi stten kätevästi heivata minut kotiini kun ei jaksa toisen naamaa kokoaikaa katsella...eli ota näistä nyt sitten selvää, mitä haluavat ja mitä ei, kun ei ressukka tunnu aian tietävän okein itsekään.
Kyllä sinä voit ottaa asian puheeksi. Puhu siitä niin suoraan ja kiertelemättä, että mies ei voi vaihtaa puheenaihetta. Sinun ei tietenkään tarvitse vaatia yhteenmuuttoa, mutta voit vaatia suunnitelmaa tulevaisuudesta ja aikataulua milloin muutatte yhteen. Onhan sinun tiedettävä, mitä hän odottaa suhteeltanne ja tulevaisuudelta.
Jos hän sanoo että on vielä epävarma, ei halua vielä sitoutua tai ei tiedä oletko sinä se oikea hänelle, niin OK, voithan antaa hänelle aikaa, mutta ainakin tiedät sitten missä mennään.
Joka tapauksessa: siitähän tässä on kysymys että hän ei ole halunnut vielä sitoutua ja olla ihan koko ajan kanssasi, mutta sitähän seurustelu aina aluksi on. Mutta jos se ei koskaan muutu sen pitemmälle, epäilisin onko teitä sittenkään luotu toisillenne....
Haluaa perustaa perheen ja silti asua erillään?
Joku syy siihen on, jos haluaa asua erillään. Kysy suoraan miksi ei voi asua yhdessä? Voiko syyn poistaa?
Tyttöystävä ei halua muuttaa yhteen. Hän sanoo vain että nykyinen tilanne on hyvä. Olen loukkaantunut siitä ettei hän halua enempää seuraani eikä sitoutua perhe-elämään. Minulle nykyinen tilanne ei ole hyvä! Mennäänkö eteenpäin pelkästään hänen ehdoillaan? En halua olla epävarma tulevaisuudesta ja hänen tunteistaan, en tiedä olenko hänelle vain viihdykettä... sitoutuminen lisäisi luottamusta.
Tämäpä onkin juuri se juttu. Sitoutuminen tuo luottamusta. On totta, että meillä jokaisella on historiamme ja varmasti kaikilla on kuuseen menneitä suhteita ja suunnitelmia, mutta miksi kantaa vanhoja suruja nykyhetkeen?
Miksi tuntuu, että heittäytyminen on nykyään niin vaikeaa?
Kiitos kaikille vastanneille...Sain perspektiiviä ja luultavasti aion ottaa asian puheeksi mieheni kanssa.
On vain ikävää, kun tuntuu, että minä olen aina se, joka tekee aloitteet meidän suhteessamme. Olen vahva ja itsenäinen nuori nainen, mutta toivoisin mieheltänikin hiukan reippautta ja selkärankaa.