Mistä teillä parisuhteessa olevilla

Erimielisyydet ratkaistaan keskustelemalla.

Joskus auon päätäni turhista (? hähä) mustasukkaisista jutuista yms. Miehen mielestä ihan älyttömistä.

Viikonloppuna auoin kerrankin päätäni aiheesta, kun olin tosi kipeä enkä saanut tarpeeksi apua arkisissa askareissa. Toisin sanoen, miehellä oli harrastusviikonloppu ja olisin toivonut, että kotona käydessään olisi edes muutaman tunnin ollut paikalla, siihen asti että muksut on saatu (tai edes toinen) nukkumaan.. Tulos; mies ei kuulemma ollut ymmärtänyt miten kipeä olen (tähän kohtaan osittain sanoisin, että seliseli) mutta mitä todennäköisemmin ensi kerralla varmistaa asian vaikken kipeältä näyttäisikään :P

Käytännössä sitten ei muusta ollakaan riidelty. Eikun rahasta riideltiin kerran, mutta sekin lopulta keskusteltiin selväksi. Mun mielestä kun rahariidat ovat ihan älyttömimpiä.

Mun mies on taas niin tylsä (heh heh) ettei se ole aloittanut riitaa mistään ja luulen, ettei ehkä koskaan tule aloittamaankaan, ei ole sen luontoinen, kun se ei meinaa jaksaa riidellä vaikka toinen aloittaisi :D

Mielestäni turhia riitoja ei juuri ole, jos kemiat kohtaavat.

Meillä ei ole mitään sovittamattomia erimielisyyksiä ja olemme temperamentiltamme rauhallisia. Saatan joskus kiukutella, kun on väsymys/nälkä/menkat, mutta mies ei ole koskaan minua suututtanut.

Rouva Ratikka intoutuu välillä olemaan huolissaan holtittomien elämäntapojeni vaikutuksesta terveyteeni. Ei siis niinkään vaikkapa kännikäytöksestäni vaan sen pitkäaikaisvaikutuksista ja se on minulle kuin punainen vaate härälle. Hän kuulostaa silloin aivan äidiltäni ja minun hermoni eivät kestä moista.

Hän puolestaan ei muista kertoa minulle menoistaan etukäteen, mikä minua häiritsee. Että ei ne menot vaan se, etten kuule niistä etukäteen. Vastaus lähes vuosikymmenen yhteiselon jälkeenkin on, ettei hän ole tottunut menojaan selittelemään. No jos ei ollut ennen minua, niin olisi tässä ajassa jo luullut tottuneen.

Noh, harvinaisia pikkukinoja nuokin.