Piti tulla tänne avautumaan, kun enää en tiedä, missä mennään. Mulla ei ole koskaan ollut paljoa varsinaisia ystäviä. Muutama sellainen, johon luotan täysin ja josta välitän on onneksi ollut. Nyt noin puoli vuotta sitten tutustuin yhteen kaveriin, joka oli aivan mieletön tyyppi ja on vieläkin. Hengailimme todella paljon yhdessä, kaljottelimme, kävimme leffassa yms. Lisäksi meillä oli hauskaa. Satumme molemmat olemaan nuoria ja melko meneviä sinkkumiehiä, niin mikäs siinä.
Nyt sitte vähän aika sitte tajusin, että saatan olla hieman mustasukkuainen hänestä. Tunnemme paljon samoja ihmisiä, mutta hänellä on myös paljon omia kavereita. Kun kuulen, että tämä kaverini on ollut jossain ilman minua, minulle tulee sellainen olo, ettei miksei minua ole pyydetty mukaan. Typerää, sillä tiedän, että hän viihtyy seurassani, sekä kahdestaan että isommassa porukassa. Tosin suurin osa aloitteista kaikkiin tekemisiimme on tullut tältä kaverilta, minä vaan olen ollut iloinen siitä, että hän pyys minua mukaan esim leffaan. Nyt ei ole kuitenkaan pitkään aikaan ollut mitään ja minua huolestuttaa se, miten kaverisuhteemme on muuttunut. Kun jos minä nyt ehdottaisin jotain menoa, niin se jotenkin tuntuisi tunkeilulta ja tuntisin itseni sellaiseksi roikkujaksi.
Nyt sitten kävi niin, että tämä kaveri lankes erään yhteisen naispuolisen kaverimme pauloihin. Minua vituttaa aivan suunnattomasti, kattoa näitä kahta yhdessä, vaikkeivat he mitään kummempaa tekisikään kuin juttelisivat. Lisäksi olen huomannut kohtelevani tätä naispuolista kaveriani melko kylmäkiskoisesti, ihan tiedostomattani.
Tämä oli vaan tämmönen avautuminen, en pyydä mitään neuvoja. Saa niitä tosin antaa jos haluaa.
Nyt sitte vähän aika sitte tajusin, että saatan olla hieman mustasukkuainen hänestä. Tunnemme paljon samoja ihmisiä, mutta hänellä on myös paljon omia kavereita. Kun kuulen, että tämä kaverini on ollut jossain ilman minua, minulle tulee sellainen olo, ettei miksei minua ole pyydetty mukaan. Typerää, sillä tiedän, että hän viihtyy seurassani, sekä kahdestaan että isommassa porukassa. Tosin suurin osa aloitteista kaikkiin tekemisiimme on tullut tältä kaverilta, minä vaan olen ollut iloinen siitä, että hän pyys minua mukaan esim leffaan. Nyt ei ole kuitenkaan pitkään aikaan ollut mitään ja minua huolestuttaa se, miten kaverisuhteemme on muuttunut. Kun jos minä nyt ehdottaisin jotain menoa, niin se jotenkin tuntuisi tunkeilulta ja tuntisin itseni sellaiseksi roikkujaksi.
Nyt sitten kävi niin, että tämä kaveri lankes erään yhteisen naispuolisen kaverimme pauloihin. Minua vituttaa aivan suunnattomasti, kattoa näitä kahta yhdessä, vaikkeivat he mitään kummempaa tekisikään kuin juttelisivat. Lisäksi olen huomannut kohtelevani tätä naispuolista kaveriani melko kylmäkiskoisesti, ihan tiedostomattani.
Tämä oli vaan tämmönen avautuminen, en pyydä mitään neuvoja. Saa niitä tosin antaa jos haluaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
..enpäs ole ennen törmännyt tälläiseen miespuoliseen tapaukseen..mutta miksipä näin ei voisi käydä miehillekkin..
Kyllähän se että jonkun kanssa on tiiviisti,melkeinpä kuin paita ja peppu,niin jos toisella on "muuta elämää"ilman tätä peppua(heh),niin tottahan se voi tuntua pahalta/että olisi jäänyt ulkopuoliseksi..
Itse en tosin mustasukkaisuutta tuntenut tälläisessä tapauksessa,vaan tuntui vain pahalta kun ei mennäkkään joka paikkaan kimpassa-vaikka muita olisikin mukana-ja kun huomaa,ettei toinen olekkaan niin "riippuvainen"(ehkä väärä sana)minusta,kuin minä hänestä..vai onkohan ap:llä kaveriaan kohtaan syvempiäkin tunteita kuin vain tooosi hyvä kaveruus??
Voihan olla sinulla luopumisen tuskaa,kun huomaat että kaverisi onkin mahdollisesti löytänyt itselleen tyttöystävän,mikä tarkoittanee sitä ettette olekkaan enää meneviä sinkkumiehiä...
Olet vain löytänyt niin hyvän,sinunlaisesi kaverin,josta et halua luopua..
siis oletko sä mustasukkainen huomiosta, siitä miehestä vai naisesta ja onko sulla homosuhteisiin taipumusta? Jos suurin osa aloitteista on tullu häneltä, niin miksi sinä et tee niitä itse? Kaveri voi kuvitella, ettei sua edes kiinnosta, ja jos sä alat ilkeilemään toisen ystäville, hän ei varmasti ymmärrä sun reaktioistas kun et tajua niitä itsekkään.