Olen tavannut muutamia naisia, jotka myöntävät avoimesti vaativansa mieheltä paljon. Ovat itse hyvännäköisiä, fiksuja ja sanavalmiita. Heidän kanssaan on yleensä oikein mukavaa olla, juttu lentää ja on hauskaa MUTTA... sitten tulee se kuuluisa viesti kerta kerran jälkeen: "oli kiva tavata, mutta ei sitten sen enempää" tai "joo tavataan, mutta vaan kavereina, ei ollut oikein sitä kemiaa" Tämä raportti ei todellakaan tuu vain multa vaan laaja kaveripiirini kommentoi jatkuvasti ihan samaa... se alkaa risomaan kun ei tiedä mistä on kyse!
Voisitteko nyt kertoa, te äskeiseen kuvaukseen sopivat naiset: mihin asioihin kiinnititte miehessä huomiota, joka SAI sen kemian tunteen aikaan, mikä hänessä oli erilaista.. varmasti osaatte kyllä kertoa jos mietitte??? Yrittäkää edes. Haluan nyt päästä jo jyvälle mistä se tulee.. tavasta puhua, huomioida, katsoa, mistä?? Minkä tunteen mies sai eleillään / sanoillaan aikaiseksi jotta sitä kemian tunnetta tulee?
Itse olen sanottu useinkin hyvännäköiseksi, hauskaksi ja fiksuksikin.. mutta ei se tunnu riittävän.. kymmeniä naisia tavanneena voin kertoa, että olen hyvinkin oppinut tietämään oman tasoni naisten kanssa ja ollakseni rehellinen - en voi sietää ajatusta, että en saa naista jonka haluan. Enkä edes hae mitään supermallia tms vaan fiksua, hauskaa, sosiaalista, kaunista naista. Mutta kun ei, niin ei.
Voisitteko nyt kertoa, te äskeiseen kuvaukseen sopivat naiset: mihin asioihin kiinnititte miehessä huomiota, joka SAI sen kemian tunteen aikaan, mikä hänessä oli erilaista.. varmasti osaatte kyllä kertoa jos mietitte??? Yrittäkää edes. Haluan nyt päästä jo jyvälle mistä se tulee.. tavasta puhua, huomioida, katsoa, mistä?? Minkä tunteen mies sai eleillään / sanoillaan aikaiseksi jotta sitä kemian tunnetta tulee?
Itse olen sanottu useinkin hyvännäköiseksi, hauskaksi ja fiksuksikin.. mutta ei se tunnu riittävän.. kymmeniä naisia tavanneena voin kertoa, että olen hyvinkin oppinut tietämään oman tasoni naisten kanssa ja ollakseni rehellinen - en voi sietää ajatusta, että en saa naista jonka haluan. Enkä edes hae mitään supermallia tms vaan fiksua, hauskaa, sosiaalista, kaunista naista. Mutta kun ei, niin ei.
Vastaukset 64
Vanhimmat
pitävät itseään oikeana siveyden sipulina ja täydelisyyden perikuvana ja kun sitten kohtaavat kriteereitään vastaavan miehen alkavatkin itse pelätä ja laittavat koko jutun poikki.
Ei suomalaiset naiset halua itseään parempaa miestä vaan itseään huonomman, jotta heillä olisi turvallisempi olo. Kukaan nainen ei halua täydellistä miestä, koska heissä ei ole mitään korjattavaa. Naiset itse pelkäävät älykkäitä miehiä, kaljankittaajaluuseri on heille sopivampi, koska hänestä ei ole pelkoa älyllisesti, ota näistä ***** naisista nyt sitten selvä, suurin osa ei itsekään eidä mitä haluaa.
Minä haluan vetaiseni kivan ja kunnollisen miehen, ekä todellakaan mitään kaljankittaajaa!
Mistä ihmeestä vielä päättelet, että huonon kaljankittaajan rinnalla tulee turvallinen olo? Ihan ihme olettamun, sillä asiahan on juuri päinvastoin. Vahva hoivausvietinomaava nainen huolii tuollaisen epäluotettavan kaljakittarin, jonka hän haluaa "hoitaa ja pelastaa". Näin se valitettavaiti on.
Sitäpaitsi niitä vertaisia miehiä on tosi vähän, ainakin vapaana. Ei kolahda kovin montaa kertaa meikämimmillä tuolla turuilla ja toreilla!
Tarvii se mies sitten sellainen otta joita tarjolla on, mikäli ei halua yksin olla vuositolkulla... T. Nainen joka Ei halua luuseria!
uskaltaa sanoa mitä naiset tarkoittavat tällä.
Sanonpahan hyvinkin:
Puhdasta alkukantaista hikistä, limaista ja rasvaista seksikkyyttä.
Usein naiset kuvittelevat että "meidän välillä oli kemiaa" vaikka todellisuudessa se oli enemmän niin että useampi nais haluaa juuri tätä miestä ja mies etsii vain jotain panettavaa. Naiselle tulee siinä tosi "tulinen" olo sitten kun kuvittelee että siinä on jotain muutakin ja on tosi erikoinen kun tuli miehen valitsemaksi.
Sama tunne kun mikä tahansa kanttura katsoo niityn isointa sonnia. Silloin sitä kemiaa on ilmassa kun se sitten tulee kohti tuima katse silmillä ja isot pallit heiluu ilmassa. Kantturaa ottaa sitten mahan pohjasta kun kuvittelee että siellä on luvassa muutakin kuin lastit omaan uumaan. Joskus sekin tunne tosin riittää.
Tämä on kovin ikävä asia tietysti tässä epäseksikkäiden ihmisten maassa sanoa ääneen. Harvempien välillä sitä "kemiaa" kun syntyy sillä tavoin ja sitä täytyy yleensä hakea sitten pitemmän kaavan kautta. Nykyaikana vain suurin osa naisista ei ole valmiina hakemaan sitä sen kaavan kautta koska ovat jo tottuneet että heti pitää sytyttää tai sitten sitä kemiaa ei mukamas ole ollenkaan. Osa miehistä ei vielä ole herännyt tähän asiaan kun suurin osa naisista on tuon heille markkinoidun sinkkumedian mukana.
Olet todennäköisesti liiankin fiksu, kunnollinen ja ehkä kilttikin mies tuohon "kemiaan". Enemmän huumoria, villiyttä ja sellaista alkumiehen otetta niin naisille tulee tunne että nyt se kohta ottaa minut jos vain edes vähän annan enkä mahda mitään! Ja arvaa tykkääkö ne siitä tunteesta...
sanomani että naiset ryntäävät kohta tänne tuon kieltämään ehkäpäs lähinnä sen takia että sitä ei saisi kuvailla "noin raa'asti" vaan sitä pitäisi kuvailla kauniisti yms.
Jos olet enemmän "herkkis" niin monesti se kemia kehittyy sitten hitaammin vaikkapa yhteisten asioiden ja kokemusten kautta. Huumorintajua voi kokeilla ensimmäisenä koska sillä tavoin toinen saadaan helpommin siihen tunnetilaan.
Jännitys on nimittäin se joka saa tuon tunteen aikaan, se kun muistuttaa ihastumisessa/rakastumisessa tapahtuvaa tunnetta ja siihen kun lisätään joku voimakas kontrasti että nainen tuntee olevansa "naaras" ja että mies vaikuttaa kovinkin korskealta "uroolta" (itsevarmat käytöstavat, miehiset symbolit toimivat laukaisijoina) niin silloin sitä kemiaa alkaa löytymään.
kirjoitus, täytyy myöntää.
Joillain naisilla se menee noin, mutta ei kaikilla.
Syvällinen kontakti se vasta kemiaa on, ei mikään tollane kiimapaska-egoilu
mutta se "syvällinen kontakti" juuri vaatisi sitä aikaa mutta valitettavasti siihen monilla ei nykyään ole aikaa eikä halua paneutua.
Osalla tuo "syvällisempi kontakti" usein juuri tarkoittaa tuota "kiimapaska-egoilua" mutta heille se onkin lähes ainoa joka heidät sytyttää.
Kuule, puhu vaan omasta puolestasi. Sää ja sun sonnis vai miten se menikään.
Miksi luulet että se karskius on se juttu? Oletko ollut edellisessä eleämssäsi nainen vai mistä luulet tietäväsi? Minuun ainakin vetoavat ihan muut jutut.
kun naiset ovat kuvailleet tätä asiaa.
Myöshän asiaa on testattu joskus että jostakin syystä naiset kokivat aina sitä "kemiaa" tiettyjen miesten kanssa (komean karskit humoristit) verrattuna muihin.
"Minuun ainakin vetoavat ihan muut jutut."
Poikkeuksia aina on ja osallahan tuo kemia kuten jo sanoin perustuu pitempiaikaiseen tutustumiseen toiseen.
Tuo kuvailemani "jännitys" on se nopein ja helpoin tapa.
Näinhän se on.Omasta lähipiiristänikin voin todeta että useimmiten ne fiksut,kohteliaat,keskustelutaitoiset ns.oikeasti kunnolliset miehet jäävät nuolemaan näppejään,kun taas ne liiankin itsevarmat,rivoja puhuvat karskit "äijät"vievät suurimman osan naisista.
Niin se vaan valitettavasti on että suurin osa naisista ei syty tai ainakin kyllästyy hyvin pian sellaiseen kunnolliseen mieheen..ja ottavat pahiksen,sen "äijän"ja sitten itkevät jälkeenpäin kun mies kohteli huonosti..
vähän niin, että useimmat ihmiset eivät yksinkertaisesti tajua käyttää aikaa tutustuakseen johonkin ihmiseen, tai he eivät ylipäätään tajua sellaista käsitettä kuin 'syvällinen kontakti'.
Aika monella länsimaalaisella ihmisellä ei riitä aikaa edes itsetutkisteluun, se vasta selittääkin sen mikseivät ihmiset osaa luoda keskenään paremmin syvällisempää kontaktia.
menee.
Jokaisella on kiire ja kohtaamiset jäävät lyhyiksi.
Kun keskittymiskyky on heikko tai on opittu koko ajan kiinnittämään huomiota johonkin uuteen ja jännittävään niin sitä kyllästyy nopeasti joten vaikutuksen pitää tapahtua nopeasti.
Kysymys on siis havainnoinnista ja miten antaa asioiden vaikuttaa itseensä.
Kun kaikkialla korostetaan elämän hetkellisyyttä niin ei siinä ehdi syvällisyyttä etsiä.
Tämä on ihan puhdas tosiasia johon ihmisen tulisi reagoida ja osata tajuta tuo ja käyttää aikaa tutustumiseen mutta kun ihmisille opetetaan että "kemiaa joko on tai sitä ei ole" yms. niin heti jos sitä ei löydy niin siirrytään seuraavaan.
Nostat myös toisen tärkeän asian esille että sitä pitäisi tuntea myös itseään ja olla jonkinlaista kaikupohjaa asioille jotta voisi sitä kontaktia toiseen kehittää. Muuten sitä on ns. tuulen ja arvan armoilla.
joidenkin seurassa vaan alkaa jostain syystä hmmmm.... noh tiedätte kyllä ja joidenkin ei, eikä muuten riipu ulkonäöstä, tai muista jonninjoutavista. Ja ei, sen ei tarvitse olla mitään hetkellistä huumaa. nim. merk. naimisissa yli kymmenen vuotta ja vieläkin vaan jokin siinä toisessa saapi niikuis pöksyt nihkeiksi :) ( niin, ja mies ei oo kommeuvella pilattu ), kait ne sitten on ne feromonit vai mitkä ne nyt oli, tai mitkä lie hormoonit ja sen sellaset.
"Jos olet enemmän "herkkis" niin monesti se kemia kehittyy sitten hitaammin vaikkapa yhteisten asioiden ja kokemusten kautta."
Noh, ehkä poikkeus vahvistaa säännön. Minäkin olen herkkis mutta en tarvitse mitään fiilistelyjaksoa saadakseni selville, onko minun ja miehen välillä kemiaa. Jos ensimmäisillä treffeillä ei yhtään kolahda niin en jää odottelemaan ja miettimään, että josko vaikka sitten viidensillä treffeillä syntyisi hiukkasen sitä "kemiaa".
Ehkä juuri tuo herkkyys on se, mikä helpottaa asiaa. Aistin ympäristöäni voimakkaasti ja tunnistan helposti, milloin olen miehen kanssa samalla aaltopituudella.
Nainen käyttää termiä 'kemia' kuvaamaan nimenomaan itse kokemaansa seksuaalista mielenkiintoa miestä kohtaan (eli sen kemian voi kuvitella ihan yksikseen, se ei liity 'meihin' vaan 'minuun'). Jos miehellä on kovin seksuaalinen 'aura', mutta ei silti ole liian limainen kuolaaja vaan karismaattinen, niin tälläisellä miehellä on 'kemiaa' jokaisen naisen kanssa.
Jos et saa naisen pikkuhousuja kosteiksi heti ensinäkemältä, "kemiaa ei valitettavasti ollut :)"
...tuo termi on hämännyt minua jo pitkään, ja ensin ajattelin että naiset tarkoittavat 'kemialla' sitä, mitä minä tarkoitan 'ihastumisen tunteella'. Mutta naisten kemia on jotain paljon seksuaalisempaa kuin minun ihastumiskäsitykseni.
tarkoittavat jotakin ehkäpä juuri ihastumisen tunnetta jossa seksuaalisuus voi jopa olla melkein erillinen kokemus tuosta.
Mutta naisilla se näyttää olevan sidoksissa suoraan seksuaalisuuteen sillä tavoin että toinen ei voi olla vaikuttamasta toiseen.
Kun mies puhuu sellaisesta "kemioista" niin nainen puhuu tuolloin vain "ystävyydestä" johon täytyy lisätä soppaan vielä se seksuaalisuus.
Hei,
Minut ainakin on aina saatu katseella kiinnostumaan (katse on tällöin todella intensiivinen) ja eteenpäin siirryttäessä sellainen mies pitää kiinnostuksen yllä, joka tietää, mitä haluaa ja sanoo sen myös suoraan, ilman, että on epäkorrekti. Se ei kyllä kiinnosta, jos heti ensitapaamisella puhuu vain itsestään. Tsemppiä, kyllä se oikea nainen sinullekin osuu kohdalle!
Luetteko noita tuttujanne jostain iskemisoppaasta vai miksi jonkun katse nyt olis niin ihmeellinen? Hullukin käy viisaasta jos on vaiti. Yhtälailla ihan taukkikin voi osata katsoa sillä lailla jotenkin niin vetoovasti että menee ihan pää sekasin. Eihän kenenkään katseesta tiedä yhtään mitään mitä siellä pään sisällä liikkuu. Voi näitä juttuja...
yrittäisit saada salaman purkkiin tai kuvata, miltä tuuli näyttää...
Kemiaa joko on tai ei ole. En ole kokenut sitä elämäni aikana kuin kaksi kertaa, vaikka seurustelusuhteita on takana useampia. Kemian huomaa kyllä, kun vaihtaa toisen kanssa muutaman sanan ja on toisen lähellä. Se on heti olemassa niin, että molemmat sen huomaavat. Tämä "viimeisin" kemia alkoi jo reilut kymmenen vuotta sitten kipinöintinä ja kinaamisena, on sitten vuosien varrella saanut erilaisia muotoja... Ystäväni sanoi, että jos välistämme lentäisi kärpänen, se kärventyisi kuoliaaksi välillämme olevasta sähköstä... Ei se ole mitään pelkästään johonkin ulkonäölliseen piirteeseen tai muuhun ulkoiseen seikkaan liittyvää, vaan ajasta ja paikasta riippumatonta samalle aaltopituudelle sattumista. Vaikka mies olisi yleisen mielipiteen mukaan komea, mukava, fiksu, sanavalmis ym ym, ei se tee hänestä takuuvarmasti "kemiallista"!
Jos nainen ei tunne vetoa (mielenkiintoa) mieheen, on helppo tapa käyttää tuota "kemiaa". Se onkin sitten aivan eri asia onko fiksua olla sanomatta suoraan, nk. paeta tuon "kemian" taakse. Mutta - rehellisyyshän alkaa olla katoava "luonnonvara" niin naisissa kuin miehissäkin, epärehellisyys, pinnallisuus, kiertely ja kaartelu sitäkin trendikkäämpää.
Niin, onko fiksua paeta tuon kemian taakse? Kyllä monessa tilanteessa on. Jos vaihtoehtona on todenpuhuminen ja valkoinen valhe, niin minä hyvin usein valehtelen. Ihan vaan miehen itsetuntoa suojellakseni.
"Sori, Mikko. En halua sun kanssa treffeille, koska sä oot mun mielestä liian lyhyt ja ihan nörtin näköinen. Sun olemus ei vaan kiihota mua seksuaalisesti."
Siinäpä sitä katoavaa luonnonvaraa.
aina ole.
Vai väitätkö, AP, tai muut inttäjät, että esim. samat mitat, samat värit, sama koulutut, sama tausta tuottaa aina täysin samanlaisen ihmisen?
Jos mä haaen miestä, joka on n. 180 cm, vaalea, solakka, akateeminen, noin nelikymppinen, rehellinen, huumonrintajuinen, harrastaa urheilua, on töissä koulutusta vastaavalla allalla, sinkku - ja tapaan 30 tähän kuvaukseen sopivaa miestä, niin jokainen on kuitenkin ihan erilainen.
Ja toivottavasti edes yhden kanssa löytyisi se kemia.
Yksi mies sanoi, että naisen on tunnuttava munissa.
Nainen ehkä sanoo, että on oltava kemiaa. Väreilyä. "Sitä jotakin". Eri miehillä (ja naisilla) tämä on hieman eri asioista koostuva: jollakin se on mielettömän upea matala ääni, toisella miehellä silmien pilke, katse jne. Eri ihmisillä viehättävyys koostuu hieman eri asioista. Se on jotakin, joka koskettaa minua ja saa kaikua minussa.
Ja vielä noidenkin ylle (jota ei ekoilla treffeillä vielä huomaa) on se luonteiden yhteensopivuus.
Ja jos miehet eivät "kemiaa" tunne tai tajua, niin sitten alan uskoa, että teille tosiaan riittä se, että on se p...u. Eli ihan sama miltä se lihakasa sen p... un ympärillä sitten on.
Olen kanssasi eri mieltä rehellisyydestä, omasta mielestäni rehellisyys voittaa aina valkoisen valheen. On erilaisia tapoja esittää asioita, ei niitä tarvitse töksäyttää; oikea sanavalinta on taidetta:)
... mitä se kemia on. Ne vain tietävät, onko sitä vai ei. He hakevat siis jotain tiettyä, mutta tuntevat itsensä niin huonosti, etteivät tiedosta, mitä hakevat. Joku viisaampi ihminen on kirjoittanut, että alitajuisesti haemme kumppaniksemme sellaista, joilla on vanhempiemme huonot piirteet! Sellaista on ikävä tunnustaa itselleen ja niinpä alkoholistin lapsi löytää itselleen alkoholistin jne.
Omalta kohdaltani täytyy sanoa, että olen tosi hämmästynyt siitä, että fiksutkin naiset ovat sitä mieltä, että he heti ensi tapaamisella osaavat sanoa, onko sitä kemiaa vai ei. Mä en ainakaan ole niin loistava ihmistuntija, että ensi kohtaamisesta osaisin tuollaista päätellä...
Pikkuhiljaa olen kuitenkin alkanut itsestäni ymmärtää, mitkä piirteet miehessä kolahtavat muhun.
Oikeastaan tämä valkeni mulle jo ajat sitten kun tapasin nuoren neidon joka sanoi että näkee miehet sillai "mystisesti" vielä.
Toisin sanottuna on hyvin harhainen käsitys toisesta sukupuolesta sekä myöskin itsensä tunteminen on vähän epämääräinen.
Siinä mennään sitten tunteilla eikä meinata ja ihmisiä arvioidaan sen perusteella miltä just nyt itsestä tuntuu.
Toisaalta nuo kriteerilistat eivät välttämättä ole sen parempia koska ne usein perustuu just noi hetken juttuihin jotka aiemmin ovat "kolahtaneet" eikä siihen että on yritetty oikeasti toiseen tutustua.
Itse ainakin miehenä voisin sanoa että vaikka naisen olemus voi tehdä vaikutuksen niin ei häntä kovin nopeasti opi tuntemaan että siinä sen ihmeellisempää tai syvempää kemiaa voisi syntyä kovinkaan nopeasti. Toki jonkinlaisen pinnallisen himolatingin just mutta ei kyllä muuta.
huomaan, miten erilailla ihmiset tuon kemian ymmärtävät!
Itselleni ei ole koskaan tuottanut vaikeuksia tunnistaa tätä kaikkien "jahtaamaa" kemiaa: sen tietää kyllä varsin pian toisen kanssa muutaman lauseen vaihdettuaan. Ei se ole mitään kemiaa, jos pitää odottaa ja punnita, että onko sitä vai ei ole!
No, ehkä on helppoa kyseenalaistaa kemian olemassa olo tai "olemus", kun ei ole kokenut sitä.
Olen tavannut elämäni aikana useimpiakin miehiä, joiden pitäisi kaiken järjen mukaan olisi pitänyt kolahtaa / joiden kanssa olisi pitänyt olla kemiaa, mutta ei sitä keinotekoisesti voi kehitellä. Sitten taas voi tulla kaveri, jonka kanssa kipinöi välittömästi - enkä nyt puhu mistään eläimellisestä seksuaalisesta vedosta - vaikkei näin "pitäisikään" olla.
Miksi muuten pitää aina yrittää analysoida asioita, joihin ei ole olemassa yhtä tyhjentävää selitystä? Ja jos ainoa vastaus, jonka itse osaa antaa, on toisten mielipiteiden kyseenalaistaminen...No jaa...
analysoida jotta voisi tehdä niitä kestäviä valintoja?
Sinulla asiat päättyivät "hyvin" mutta moni muu kokee pettymyksiä rakkaudessa ja toisaalta sitä voi sivuuttaa muuten hyvän kumppanin kun "ei vain sitä kemiaa heti löytynyt!" tyyliin.
"Ei se ole mitään kemiaa, jos pitää odottaa ja punnita, että onko sitä vai ei ole!"
Tuo on suoranaista taikauskoa.
"joihin ei ole olemassa yhtä tyhjentävää selitystä? Ja jos ainoa vastaus, jonka itse osaa antaa, on toisten mielipiteiden kyseenalaistaminen...No jaa..."
Se on varma että pelkällä "kemian" "maagiseksi ja selittämättömäksi" ilmiöksi selittämällä asia ei muutu siitä miksikään.
Uskoohan joku tietysti horoskooppeihinkin ja toimii niiden mukaan.
ja pitääkin analysoida - mutta ihmisten välinen kemiako sitten on niin konkreettinen ja yksiselitteinen juttu, että sen pystyy analysoimaan "tehdäkseen kestäviä valintoja".
Kysehän on pitkälti siitä, mitä kriteerejä ihminen itse asettaa kumppanille ja parisuhteelle ; jollekin riittää leppoisa "kunhan tullaan toimeen" elämä ; toinen haluaa kipinöintiä ja kemiaa... Kolmas jotain ihan muuta. Puhtaasti mielipidekysymyksiä, joihin ei kukaan voi antaa vedenpitävää vastausta - koska ihmisten erilaisuus tekee sen mahdottomaksi. Ei kemia ole samanlainen asia kuin esim veden jäätymispiste!
Suhde voi olla hyväkin ilman kemiaakin - mutta itselläni sen tekee täydelliseksi juuri se välillämme oleva jatkuva kipinöinti.
Miksi pitäisi muuten uskotella itselleen jonkun ns täydellisen kumppaniehdokkaan olevan Se Oikea, jollei TUNNU siltä ?!
ja eihän "Se Oikea"kaan ole mikään veden jäätymispiste. ;)
sitten pelkällä järjellä ja kylmällä laskelmoinnilla tuon kumppanin valinnan, jos pelkää tunteiden pettävän. Kaipa siinä entisessä agraariyhteiskunnan "hehtaarit yhteen"-systeemissä, jossa vanhemmat sopivat lasten puolesta asiat, oli sitten etunsa..? Se oli siinä, eikä tarvinnut miettiä, onko kemiaa vai ei!
että tunteita on erilaisia ja niitä täytyy tunnustella myös harkiten.
Jos vain antaa mennä tunteella niin voi löytää hyvin pian itsensä vaikeuksista.
Järki ei ole suoraan tunteiden vastakohta vaan toimivat hyvässä yhteissovussa kun vähän oppii käyttämään molempia.
Ei kai nyt järjen käyttö ja ajattelu sulje tunteita kokonaan pois?
Nimenomaanhan se että tajuaa että osa tunteista pettää opettaa tutkiskelemaan niitä tunteita ja tunnistamaan ne jotka kestävät eivätkä pelkästään ne jotka tunnet tällä hetkellä.
Ainakaan minä en voi tuota kemiaa määritellä millään tavoin. Sitä on tai ei sitten ei ole. Kun tapaa jonkun ihmisen niin tietää heti haluaako tavata toisen kerran vai eikö halua. Jos ihminen ei herätä missään mitään "liikahduksia" ensimmäisen tapaamisen aikana niin ei herätä toisenkaan, pikemminkin päinvastoin. Myös hyvin erilaiset miehet voi herättää kemioita; ei ole mitään yhtenevää piirrettä tai tapaa toimia jolloin kemiat heräisi.
Eron jälkeen meni kauan ennenkuin tunsin kemiaa. Mies haki tanssiin ja siinä se oli; kemiat kolahti. Tanssia seurasi monta tanssia ja vuoden suhde. Sitten loppui kemiat. Toisen kerran kolahti kun nettitreffien kautta sain postia. Jo viesteissä tuntui sellaista kemiaa joka lisääntyi mesessä. Ja kun tavattiin niin minun mielestä kemiat kolahti heti. Ja tässä sitten nähtiin miehen ja naisen ero. Mitä useammin tavattiin niin minun kemiat lisääntyi mutta miehen into loppui. Minusta puuttui se jokin!
sulla koko homma.
"Kemiat" tulee ja kemiat menee.
Tarkoitat varmasti "kemioilla" sun tunnetta että koet toisen jollakin tavalla haluttavana.
Asialle on varmasti joku yksinkertainen (tai monimutkainen) selitys mutta ihmiset eivät sitä halua tutkia kun haluavat tuon kemian olevan jotain mystistä.
Kyllä mulla tuo kemia on sitä, että haluaa oppia tuntemaan toisen lisää. Kun oppii tuntemaan lisää, löytää entistä enemmän niitä yhteisiä juttuja ja se "kemia" lisääntyy. Toisen kanssa on helppo ja hyvä olla, ei siinä tarvita välillä edes sanoja eikä tekoja. Joskus elämässä on vain niin, että kemiat ei riitä kaikkien esteiden raivaamiseen tieltään ja on helpompi lopettaa suhde siihen.
Minun kemiat ei ole niin vain tulleet ja menneet. Kovasti olisin toivonut tuon toisen suhteen kestävän ja kun se ei kestänyt vaikka mulla niitä "kemioita" ja tunteita oli, niin paikkaillaan taas sydäntä jonkin aikaa.
katso mainoksia, kemiahan on sitä kun mies käyttää axea, niin johan on naiset hulluna kiimasta
Enpä tiedä olenko nyt niin erityisen fiksu, hyvännäköinen ja sosiaalinen, mutta oman poikaystäväni (nykyisen kihlattuni) kohdalla huomasin kyseisen "kemian" jo ensitapaamisesta lähtien.
Sitä on hyvin vaikea selittää, mutta omalla kohdallani huomasin heti että kyseisen henkilön kanssa on uskomattoman helppo olla, ei tarvitse esittää mitään ja juttua olisi jatkunut vaikka yön yli. Samoin toisesta huomasi rentouden ja teeskentelemättömyyden seurassani ja lisäksi huumorintajumme kävi yhteen kuin nyrkki silmään. Eikä asiaa tietenkään vaikeuttanut herrani todella kohteliaat, huomioonottavat käytöstavat, fiksuus, komea ulkomuoto ja pilke silmäkulmassa.
Enpä ole ennen tai jälkeen kohdannut ihmistä jonka kanssa sopisin yhtä hyvin yhteen. Vaikka emme täydellisiä olekaan, olemme täydelliset toisillemme.
joten helppo sanoa ettei kemiat pelaa joka tietyssä mielessä on oikein jos kerran joku pinnallinen tai luonne puute ärsyttää.
noinkin olla - kuka sitä viitsii sanoa, et sorry, mutta olet ärsyttävän itsekeskeinen pässi tai että naurusi muistuttaa Nakke Nakuttajaa... Toista tuollaiset seikat ehkä eivät häritsekään. Eläköön erilaisuus!
Kemia syntyy (tai on syntymättä) kahden ihmisen persoonallisuuksien kohdatessa. Aina ei tarvita edes keskustelukontaktia, koska ihmisen persoonallisuus ilmenee jo elekielestä.
Minä katson miehessä hänen liikkeitään, ryhtiään, kasvojen ilmeikkyyttä, energisyyttä ja yleistä hyväntuulisuutta. Jos nämä ominaisuudet ovat kaikki läsnä, on erittäin todennäköistä että tunnen "kemiaa" kyseisen miehen ja itseni välillä. Sen sijaan jos mies liikkuu epävarman näköisesti, on lysähtänyt, ilmeetön, passiivinen ja elämäänsä kyllästyneen näköinen niin ei taatusti "kemiaa" synny.
Minulle kemia on positiivista energiaa.
olen yllättynyt, kuinka monen ihmisen elämästä kemia on puuttunut noin täysin, jopa niin, että sen olemassaolo kielletään täysin. Se on myös aika surullista..
Onko sitten suurin osa heistä niin nuoria, ettei ole asiaa vielä kohdannut.. Toivon niin, ja toivon myöskin, että jokainen saisi sen joskus kokea.
Kunnon kemia kemia rävähtää päälle kuin sähköisku, heti ensimmäisellä tapaamiskerralla. Minulla näitä on muutamia elämäni (40v) aikana ollut. Kemia saattaa tuntua jopa fyysisenä sähkönä, kun toinen tulee lähelle, harmittomissakin tilanteissa. En tarkoita, että kuuluisi rätinää, poksahtelua, ja näkyisi sinisiä salamoita, mutta siltä ihan fyysisesti tuntuu.
Usein muut paikalla olevat ihmiset myös huomaavat tuon kemian ja sähkön kipunoinnin, vaikkei kumpikaan osapuolista edes puhuisi toisilleen. Näkyy pitkälle, kuin majakka.
En tiedä onko se "sama taajuus", tai geneettinen yhteensopivuus (joka kuulemma myös ilmenee kemiallisesti), mutta jotain hyvin erilaista siinä on.
Ulkonäöstä se ei ole kiinni, sillä 99,99% "hyvännäköisistä" miehistä ei herätä minkäänlaista kiinnostusta. Tuloilla, asemalla, tms ole myöskään mitään merkitystä.
Toisen kanssa on vain niin äärettömän hyvä olla, kaikki ikäänkuin asettuu kohdalleen. Ja kaikki muu ympäriltä häviää.
Se on juuri sitä materiaalia, mistä on aina kirjoitettu, laulettu, tehty näytelmiä.
Toki voi olla ihan tyytyväinen jonkun vähemmän "kemiallisen" kanssa, mutta mitä sitten, kun toinen kohtaakin keskenkaiken sen kemiallisen vastakappaleensa?
Eli "Don´t go for the second best.." tarkoittaa juuri tätä.
Ps. Ei kannata lannistua, vaikka joskus tuntuukin menevän metsään, kuten toinen kirjoittaja sanoi toisella palstalla, että aina ei voi tulla "hole in one", ja olisiko se enää kivaa, jos tulisi.. ;)
kannattaa vielä uskotella että siihen liittyy jotain oikeasti "kemiallista" ja "sähköistä" eli että geenit sopii yhteen tai muuta.
Saadaanpahan sekin asia sitten selitettyä evoluutiolla ja genetiikalla niin jokaiselle tulee tunne että "tämä on sitä oikeaa ja aitoa".
Herran jestas jos se olisi vain hyvin yksinkertaisiin havaintoihin perustuva sattuma jota sitten tietoisesti ihminen itse vahvistaa ihan huomaamattaan kunnes alkaa uskoa siihen.
Sehän tekisi koko hommasta aivan liian sattumanvaraista ja elämästä myöskin kokonaisuutena.
Tärkeämpää on keksiä että sen "kemian" mitä tuntee täytyy johtua jostakin "suuremmasta" syystä. Yksinkertaisin selitys hylätään koska sehän tarkoittaisi ettei elämällä ole merkitystä ja tekisi omasta elämästä vähäpätöisempää kuin se todella onkaan.
Vähän kuin rajatilakokemukset.
toteen edellisen kirjoittajan loistavan kommentin: valitettavan harvat ihmiset ovat sitä kokeneet... Tietysti kyseenalaistat kaiken, kun et ole sitä tunnetta kokenut! En minäkään usko ufoihin ennen kuin itse näen, vaikka muut mitä vakuuttavat. No, ehkä vähäsen kaukaa haettua, mutta kuitenkin.
Edelliselle kirjoittajalle: harvinaisen hyvin sanottu!
että on nähnyt "jumalan valon" on myös todellakin harvalla.
Mitä jos lopetettaisiin lässytys ja todetaan että aika moni aikuinen ihminen on tuollaista kokenut ihan henkilökohtaisesti eri tasoisina tuntemuksina.
Osa vain menee sekaisin jos se sattuu olemaan sen verran vahva tunne ja alkaa todistella että siinä on jotain muutakin perää kuin vain se että on mennyt todellakin sekaisin.
että siitä on sitten 12 vuotta, 3 kk ja pari viikkoa, kun olen viimeksi nähnyt "selvän päivän" - tuo aika on vierähtänyt kemian kourissa sekaisin ollessa :-)
myös uskoon ihan tuosta vain. ;)
Väärin arvasit - ei ole nimensä Usko... ;-) En ole siis Uskonasia :-)
ei minulla (ikävä kyllä) ole ollut.. ;)
Ei harhoja elämää suuremmista asioista.
Enkä ole myöskään yrittänyt puolustella itselleni mitään,
päinvastoin koittanut irtautua tilanteesta parhaani mukaan,
jos kohde "väärä" (varattu).
Aloittaja pyysi kemiaa määrittelemään, sen tein.
Minä elän siellä, missä olen vapaana henkenä. Se on toinen maailma... siellä on kaikki toista.. jopa taivas on vihreä. Sieltä minä etsin isääni :)
Sanoit määritelleesi "kemian" ja hyvin kuvailitkin, miltä se on omalla kohdallasi tuntunut. Mutta et kuitenkaan pystynyt tekstissäsi yhtään valaisemaan, miksi sitä välillä on ja välillä ei.
Omalle kohdalleni tällaista "kemiaa" on sattunut muutaman kerran ja onhan se ihanaa huumaa. Mutta mielestäni on todella typerää pitää sitä toimivan parisuhteen edellytyksenä. Mulla on ollut 2 pitkää suhdetta, toinen ilman tätä kemian mystiikkaa ja toinen sillä. Alkuhuuman puuttuminen ei yhtään vähentänyt suhteen merkitystä, tai tehnyt tästä miehestä jotenkin kakkosvaihtoehtoa sitä maata järisyttävää unelmien prinssiä odottaessa.
Olisi kypsää ymmärtää, että ihmisillä on monenlaisia tapoja rakastaa ja olla parisuhteessa. Silloin ei tarvitsisi esim. syyttää miestä siitä, että jos hän ei tätä mystistä kemiaa edellytä, niin sen tarkoittaa samaa kuin että kaikki reiät kelpaavat (ylempänä vietiketjussa oli tällaistakin sontaa).
Onneksi pari fiksua naista on sentään tähän onnistunut kuvailemaan, minkälaiset miehet sytyttävät. Mä voisin omasta puolestani laittaa tähän pitkänkin listan, mutta lyhyesti voisi sanoa ainakin, että älykkäät, hyväntuuliset ja sosiaaliset miehet kummasti vetävät mua puoleensa.
Edelliselle; kuvailit hyvin vetävän miehen.
Ja tarkennukseksi: en vaadi kemiaa parisuhteeseen. Kemiassa myös haittapuolensa: voi olla hyvinkin kuluttavaa surffata jatkuvasti allon harjalta toiselle. Välillä kaipaa ihan maakravuksi.. Eli parhaat suhteeni ovat olleet ilman tuota "maagista" kemiaa, mutta täynnä lämpöä, välittämistä ja huumoria ym. hyvää ja kaunista.
Mutta kun tiukkoja paikkoja tuli liikaa, se ei kantanut tarpeeksi. Ja kyse ei ollut minusta..
Siihen, miksi kemiaa esiintyy tai ei, en osaa vastata. Mystinen juttu.. ;D
Kemia on sellaista sanatonta yhteenkuuluvaisuuden tunnetta tai tunnetta siitä, että ollaan "samaa maata ja samaa rotua".
Ulkonäkö ei mielestäni ole kemiaa, periaatteessa "rumankin" kanssa voi osua kemiat nappiin. Näin on mulle tapahtunut pariin otteeseen. Huumorintaju on samanlainen, arvot/moraali ovat samanlaisia, ehkä kiinnostuksetkin, muttei aina. Ollaan jotenkin samalla 'henkisellä' tasolla.
Kemiat vaistoaa aika nopeasti, ensivaikutelma ja tuntuma siitä, että juttelee vanhan tutun kanssa, vaikka ei oltaisi ennen tavattukaan.
Et ole vielä tavannut oikeaa puoliskoasi. Kyllä se oikea osuu kohdalle, kun antaa elämäänsä tulla muutakin ajateltavaa kuin 'sen oikean löytäminen'.
eivät olekaan niin fiksuja mitä kuvittelet. Heillä voi olla pahoja itsetunto-ongelmia ja käyttäytyvät narsistisesti. Tai sitten sinussa on jokin vika, mitä et itse tiedosta. Voit möläytellä tyhmiä juttuja, etkä itse tajua sitä, mutta naiset tajuavat.
Uskon, etta sovin kuvaukseesi viehattavasta naisesta, mutta enpa ole koskaan antanut kenellekkaan miehelle, sellaisia vastauksia, mita olet saanut...
Ethan itse ole heti ensi tapaamisella ollut liian tyrkylla ja nainen haippassyt pakoon heti ekan mahdollisuuden tullen. Itse ahdistun, jos mies alkaa kovin nopeasti ehdotella vakavampaa yhdessaoloa.
Minulle se kemia tarkoittaa, sita etta saan ihastella ihan rauhassa, vaikka viereisesta poydasta, etta onpa kiinnostava tyyppi.
Mies, joka on rauhallinen ja itsevarma luonteeltaan, suorastaan vetaa puoleensa, kukapa ei haluaisi sellaisen syliin kapertya.
Arvostan miehessa myos hyvaa, tyylikasta ulkonakoa. Tarkeinta on kuitenkin olemus, joka huokuu energiaa ja iloinen hymy.
Nän minäkin haluaisin sanoa!!!!
Kun sanon ettei minulla ja miehellä ole kemiaa se tarkoittaa etten pidä häntä haluttavana. Piste. Mutta se ei ole mikään syy sanoa ettei kiinnosta pätkääkään sillä se kemia nimittäin saattaa syttyä siinä matkan varrella;)
Minulla ei ole kokemusta hyvistä suhteista. Olen pari kertaa seurustellut ja ollut kerran pitkässä avoliitossa ilman "kemioita". Eli tavallaan ne on sitten olleet ystäväsuhteita, joissa on pitänyt harrastaa seksiä ystävänsä kanssa. Olen alkoholistikodin lapsi, ja olen miellyttämisenhalusta ja syyllisyydestä ajautunut noihin suhteisiin, joissa myös oli alkoholismia ja pettämistä.
Muutaman kerran olen tavannut miehen, joihin olen tuntenut näitä kemioita. Se on huumaava tunne, väreilyä joka syntyy juuri esim. tanssiessa tai lähellä ollessa. Tuntuu että haluaa vain olla toisen lähellä ja se jatkuu niin ettei saa toista mielestä. Totta kai se tarkoittaa myös sitä, että haluaa seksiä toisen kanssa. Seksikin tuntuu silloin todella upealta kun on kemiaa. En enää ikinä aio harrataa seksiä niin, etten halua toista. Olen nyt aikuinen nainen, ja määrään itse kehostani. Velvollisuudentunteesta tai ystävyydestä en seksiin suostu. Toisaalta yhdistän tämän kemian ihastumiseen. Kyllä kai ihastuminen ja seksuaalinen halu jotain kemiallisia reaktioita elimistössä aiheuttaa, muistaakseni endorfiineja?
Noiden miesten kanssa minulla ei ole ollut mahdollisuutta seurustella, joten en tiedä miten pitkään tuollainen "kemia" kestää. Voi olla, että se lopahtaa jossain vaiheessa. Nyt etsinkin miestä, johon tunnen tätä vetoa eli kemiaa, mutta jolla olisi yhteisiä kiinnostuksen kohteita kanssani ja samankaltainen maailmankatsomus.
Mutta hittolainen. Vuoden olen ollut sinkkuna, ja vain yhden miehen olen tavannut, jota en saa mielestäni. Välillämme oli tätä kemiaa, vieläkin tuntuu vatsanpohjassa ja sydämentasolla. Tapasimme vain, juttelimme ja mies olisi halunnut tavata uudestaan. Itse en halunnut tapaamista enää, sillä kuinka ollakaan, mies sattuu käyttämään runsaasti alkoholia, hänen kiinnostuksensa kohteet ja harrastuksensa ovat sellaisia mitä suorastaan inhoan. Pukeutuminenkin on todella erilaista kuin minulla ja muutenkin tyylissä olisi minulle sulattelemista. Mutta nämä seikat eivät estäneet tätä "kemiaa".
En osaa sanoa mistä kemia syntyy. Ehkä aika paljon katseen kohtaamisesta. Aina se ei ensinäkemällä synny. Kerran juttelin yhden miehen kanssa eikä hän kiinnostanut pätkääkään. Mutta parin vuoden päästä tapasin uudestaan ja tanssimme ja siinä se leimahti hurjasti! Eli ehkä katseen lisäksi kevyt kosketus.
kovin yllättävää kuulla lahjahevosen (naisen) suusta:
"Olen alkoholistikodin lapsi, ja olen miellyttämisenhalusta ja syyllisyydestä ajautunut noihin suhteisiin, joissa myös oli alkoholismia ja pettämistä."
"mies sattuu käyttämään runsaasti alkoholia, hänen kiinnostuksensa kohteet ja harrastuksensa ovat sellaisia mitä suorastaan inhoan. Pukeutuminenkin on todella erilaista kuin minulla ja muutenkin tyylissä olisi minulle sulattelemista. Mutta nämä seikat eivät estäneet tätä "kemiaa"."
Jännä juttu.
Kun mies on täysin erilainen ja alkoholiin menevä renttu niin nainen löytää sitä yhteistä kemiaa.
Järkyttävää lukea näitä juttuja kun näkee miten se kemia syntyy naisilla mutta he jatkuvasti kieltävät sen tai yrittävät mystifikoida sitä jotta yrittäisivät itselleen selittää miksi ihastuvat luusereihin mutta muuten niin "ihaniin" miehiin.
Onneksi sentään järki sanoi että ei! tarpeeksi vahvasti tuolla kertaa.
Olen huomannut, että naiset reagoivat ympäristön hajuihin muutenkin voimakkaammin kuin miehet.Juuri eilen istuin junanvaunussa, josta jouduin poistumaan vanhan pissanhajun takia. Miehet kyllä jäivät paikoilleen. Pois lähtiessä kolme nuorta naista tuli samaan aikaan välikköön poistuakseen junasta, kun väliovet pissanhajuiselta osastolta aukenivat ja miehet tulivat ovelle. Naiset haukkoivat henkeään ja kauhistelivat hajua ja sanoivat, etteivät voi hengittää. Miehet olivat istuneet kuitenkin siinä hajussa kaksi tuntia kuin ellunkanat. Ehkä meidän hajuaistimme on hiukan lähempänä koiran taitoja kuin miesten ja siksipä aistimme sen kemiankin.
Itse koen toiset miehet todella puoleensavetäviksi ja toiset todella karkoittaviksi hajunsa peusteella. Useimmat ovat kuitenkin neutreja. Monen miehen, jonka olen aiemmin kokenut todella nuuhkittavaksi, huomaan muuttuneen neutriksi, kun ikä on alkanut tulla kuuskymppiseksi tai on puhjennut jokin sairaus. Ompa haju saattanut tulla minun mielestäni jopa epämiellyttäväksi. Itse olen 47- vuotias enkä ole havainnut vielä itsessäni vaihdevuosien merkkejä. Tässä muutamana viime vuotena olen tavannut kolme yleisesti kriteerini täyttävää miestä. Sopiva ikä,akateeminen koulutus, hyvä työ, kohtuullinen varallisuus, pituus 182-84 cm, paino normaali, siisti tukka, olemus ja vaatteet. Harrastavat kulttuuria, lukemista ja liikuntaa. Kaikki olivat keskustelutaitoisia ja miellyttäviä. Kaikki olen tavannut erilaisissa arjen tilanteissa, siis ei etsimällä etsityjä tai juhlatuulella ravintolasta bongattuja. Ensimmäisen kanssa pääsin kiihkeään suuteluvaiheeseen muutaman kuukauden jälkeen. Vitkuttelin, kun ei kuitenkaan ollut sitä jotain. En halunnut jatkaa. Sitä analysoidessa meni vuosi. Seuraavan kanssa toisella tapaamisella olin sen verran lähellä, että saatoin tuntea ominaishajun, joka todella tökki. Olin ollut ensitapaamisen jälkeen tunteja puhelimessa ja ihastunut hänen luonteeseensa, mutta haju tyrmäsi. Viikon työmatkan jälkeen sain rohkeuden kiemurrella suhteesta, selittelemällä, että en ole sitenkään valmis vielä sitoutumaan keneenkään ihmiseen. Kolmas olikin sitten sellainen, että toisella kerralla kun tapasimme, hänen tervehtiessään poskisuudelmin minua, vatsanpohjassa humahti ja kaikki värisi minussa. Niinpä ajauduin jo kolmannella kerralla sänkyyn hänen kanssaan. Haluan nuuhkia ja kosketella häntä koko ajan. Henkisesti ja fyysisesti kaipaan häntä koko ajan. Tässä on sitä kemiaa. Itsekkin ihmettelen. Muuten näistä kolmesta hän on ainoa, joka ei näy veropörssissä parhaiten tienaavien joukossa. Niin, että ei se varallisuus siihen hajuun vaikuta. Tyttärieni mielestä, se ensimmäinen oli karismaattisemman näköinen ja oloinen, mutta tätä viimeistä minä itse haluan nuuhkia ja jakaa arjen ja juhlan hänen kanssaan.
tuo nuuhkiminen vaikuta nyt niin paljon asioihin.
Jos ei miehen ominaishaju miellytä, niin en todellakaan halua seksiä sellaisen miehen kanssa.
Minulle "kemia" tarkoittaa sitä, että yht'äkkiä päähän humahtaa ajatus, että haluaa sänkyyn just tuon miehen kanssa. Ei näitä ole 40 ikävuoteen mahtunut kuin muutama kerta. Aina ei tarvita edes sanoja, pelkkä katse riittää ja jotenkin siitä katseesta tietää että toinen ajattelee samaa. Ihana tunne.
Minä ainakin käsitän kemian omalla kohdallani niin, että saako se tapaaminen vatsanpohjassa perhoset lentelemään ja kiinnostaako sen vastakkaisen sukupuolen jutut ja jaksaako niitä kuunnella.
Kyllä sen ylensä huomaa heti, onko sitä kemiaa vai ei. Jos ensi istumalta haluaisi jo nousta pois ja lähteä menemään, en usko että sitä kemiaa saa rakennettua tekemälläkään.
On kemialla seksuaalinenkin merkitys, ainakin minulle. Jos on persoonana kiinnostava ihminen, ylensä häneen tuntee myös seksuaalista vetovoimaa eikä hänen kosketuksensa ole ahdistava ja tunnu ällöttävältä.
Kavereiden kesen onkin sitten "eri kemiat". Minullakin monia miespuolisia ystäviä joiden seurassa viihdyn, mutta ikinä en voisi kuvitellakaan mtn seksuaalista...
Epätoivoa.