Miksi niin moni suomalainen valittaa kaikesta? En jaksa kuunnella ainaisia valituksia omasta elämästä ja toisista. Luuletteko oikeasti niin, ettei elämä ole elämisen arvoista? Minusta lause: "ei elämä ole mitään ruusuilla tanssimista" on otettu liian konkreettisesti.
Keskittykää mieluummin mukaviin asioihin, älkääkö vaivatko päätänne ihan turhanpäiväisillä asioilla. Niistä kun kuitenkaan ei saa mitään irti, ehkä vain pahaa oloa ja katkeroitumista.
Nauttikaa elämästä kaikesta huolimatta!
Keskittykää mieluummin mukaviin asioihin, älkääkö vaivatko päätänne ihan turhanpäiväisillä asioilla. Niistä kun kuitenkaan ei saa mitään irti, ehkä vain pahaa oloa ja katkeroitumista.
Nauttikaa elämästä kaikesta huolimatta!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Se vaan nyt on niin hauskaa kun ihmiset pohtii asioita keskenään, ja ei ole naispuolista henkilöä nalkuttamassa: Lakkaa jo valittamasta!
Ja sitten ne, jotka valittaa sairauksistaan koko ajan. Tai ne siis luulee olevansa koko ajan sairaita ja puhuu niistä koko ajan! Ja vetää pilleriä joka vaivaan! Särkylääkkkeitä on joka lähtöön ja antihistamiinia ja yskänlääkettä ja tukkoisuuden estoa ja sitä ja tätä ja tuota.
En millään jaksaisi olla empaattinen päivästä toiseen, vuodesta toiseen.
Mitkä ovat sinun onnesi puitteet?
Kaikille ei ole samoja puitteita annettu.
Elämästä nauttiminen on vaikeaa kun on oppinut epäsosiaaliseksi, on usein PA ja vitun väsynyt, kun lapset vie suuren osan ajasta ja jaksamisesta ja on jumittanut pieneen kylään jossa ei koskaan tapahdu mitään. Päälle iso läheisyydenkaipuu jonka kanssa kuitenkaan ei osaa olla.
Pelkästään se että lapseni ovat hetkittäin ihania mussukoita ja se että olen suunnilleen terve ja mulla on töitä ei jaksa kääntää mun happyhappy-viisareitani vuosikausiksi sinne "ekstaattista" asentoon. Tai edes että olisin kovin tyytyväinen - ilman että mun tarvii juurikaan väkisin etsiä asioista negatiivisia puolia. Ne tarjoutuu kylkiäisiksi elämääni yrittämättäkin.
Jos sulla on hyvä pohja ja onnesi mahdollistava ympäristö niin hyvä niin. Näin ei asia kuitenkaan kaikilla ole. Ehkä mä voisin ajatella tai tehdä asiat jotenkin toisin mutta pointti on siinä että en osaa tai en näe miten tätä voisi muuttaa.
Mutta tää lienee taas tarina jonka onnellinen ihminen jättää käsittelemättä koska "päätään ei pidä vaivata turhanpäiväisillä asioilla".
Just tuota mäkin olen miettinyt. Juu, en ole minäkäään syntynyt kultalusikka suussa, eikä elämä ole mitään yhtä juhlaa. Mutta ei sitä jumalauta tarvi jatkuvasti olla naama norsunvitulla valittamassa. Sellanen alkaa äkkiä nyppiä. Helvetinmoista rutina tuo tekstisi. Luepa se läpi.
Ei tarvi kokoajan olla happyhappyekstaasissa, mutta ainainen valittaminen käy todellakin hermoille. Pessimismi on perseestä, eikä paska ruikuttamalla muuksi muutu.
Ryhdistäytykää perkeleen rutisijat! Mikään ei pilaa päivää tehokkaammin kuin ihminen joka laahustaa naama nurinpäin ja jaksaa kertoa miten taas VITUTTAA ja AHDISTAA ja miten kaikki on PERSEESTÄ. Toisinaan tekis mieli sanoa sellaisille että ammupa perkele kuula kalloos niin loppuu se jatkuva paska.
ei töitä, avioero, läheinen kuoli ja lapset jäi
exsälle. siinä viime vuoden pahimmat murheet.
saat arvata kerran huvittaako mikään tai että
onko naama norsunvittu persemutkalla.
ps. pessimismi on realismia.