Sille ei voi mitään jos rakastuu, kun tietää löytäneensä sen ihmisen jota on koko elämänsä etsinyt. Vasta silloin elämä saa täyttymyksensä, vasta silloin tajuaa mitä tosirakkaus on! Joten turha moralisoida, jos ei tätä ole itse kokenut ei ymmärrä, ne jotka ovat kokeneet ymmärtävät.
Rakkaus ei kysy lupaa eikä pyydä
anteeksi!
332842
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
On yksi ylitse muiden. Ikuisesti sydämessäni.
"rakkauden" nimissä?
Oletkohan terve?
Olet vain seonnut ja yrität toisille selittää olevasi vain salaliiton uhri.
Taisit saada vastauksen joltain jonka tulppa
on karstassa ja vahvasti.
Rakkaus on niin vahva tunne ettei sitä kaikki kykene ottamaan vastaan.
tuo viimeinen lause!
Kaikessa ehdottomuudessaan se on pelottavaakin... Niin pelottavaa, että toisille on helpointa kieltää sen olemassaolo.
Itse olen oppinut, että tunteet ja etenkin rakastaminen eivät ole jotain, jota voi ottaa kuin särkylääkettä: sopivan annoksen silloin kun siltä tuntuu. Vaan sitä tulee, halusit tai et. Eikä se tule etsien, vaan se tulee eläen.
Sitä ei voi estää tulemasta!
tulet huomaamaan. Hän on vähän aikaa kanssasi, kunnes alkaa tehdä mieli jotain muuta. Ehkäpä hänellä on muitakin pettämiskumppaneita tälläkin hetkellä, sinun lisäksesi. sitähän sinä et näe etkä halua myöntää.
Tosi sairas ja lapsellinen olet, kun tarraat varattuun ihmiseen.
tämä puhe.
onko sinua petetty? oletko pettänyt?
Onko mielestäsi oikein mennä ihmisten väliin?
Haluaisitko sinä , että niin kävisi?
minua petetty. Siitä on jo aikaa, ja sattuihan se hitosti. Mutta opinpahan sen, ettei mikään ole päivänselvää eikä toista voi omistaa. Opin senkin, ettei nämä oikein-väärin vastakkainasettelut ja vihanpidot mahda rakkaudelle mitään. Pakko on ollut jälkeenpäin myöntää, että exäni nykyinen on hänelle "oikeampi" kuin minä...
Ja uskallanpa sanoa exästäni, että tämän rakkauden löydettyään hän on yhden naisen mies, eikä uuden vaimon tarvitse pelätä jakavansa miehen puolen tusinan muun kanssa.
Minulla ainakin alkoi oikea rakkaus exliittoni aikana. Se jatkuu yhä. Ja vaikkei jatkuisikaan loppuelämää, niin olenpahan ainakin rakastanut! Mieluummin muutaman kuukauden rakkaussuhde kuin reilu 20 vuotta sinnittelyä pystyynkuollessa suhteessa.
Ei ehkä kysy lupaa. Ja lujaa se voi iskeä.
Mutta jos etukäteen on sitoutunut kunnolla, niin silloin voi välttää tiltanteet, ettei rakastu, koska vetäytyy jo aiemmin pois.
Jos antaa asoioiden mennä liian pitkälle, niin sitten ne ei enää ole omassa hallinnassa vaan tunteet ovat liian voimakkaat. Sitten ei enää voi mitään. Mutta eri asia on se, että kannattaako vältellä ja vetäytyä siinä pelossa, että jos rakastuu? Mutta sitten taas on se, että pitäisi olla tarpeeksi rohkea, että jos on rakastunut toiseen, niin jättää sitten puolisonsa. Avoin peli. Silloin voi olla kaunista.
Jos saa tietää rakastamansa ihmisen pettäneen, vihanpurkaukselle ei voi mitään. Siinä nyrkit heiluu ja puukko viuhuu.
Turha moralisoida, tätä ei ymmärrä jos ei ole koskaan kokenyt moista raivoa.
oikeasti lähtee henki, sitä ei voi tajuta, ellei ole läpi käynyt sitä tuskaa.
Pettäjät painukaa vittuun!
pitkällisen kusettamisen ja pettämisen - ja silti en ymmärrä, miksi pitää heiluttaa nyrkkejä tai viuhuttaa puukkoa. Jos haavoittaa haluaa petturia, sen voi tehdä siististi sanoillakin - miksi sotkea käsiään mokoman paskan kanssa?!
"miksi sotkea käsiään mokoman paskan kanssa?! "
Kun siitä tulee hyvä mieli...?
muistan kuinka rakastuin päättömästi ollessani 19-vuotias. Seurustelin silloin toisen kanssa, enkä ollut suhteeseeni tyytyväinen. Tuo rakastumiseni kohde rakastui samalla voimalla minuun, mutta minäpä tyttö sanoin etten ala pelaamaan mitään peliä kenenkään selän takana. Lopetin suhteeni ja aloin seurustelemaan tuon rakkauteni kohteen kanssa. Yhdessä oltiin 16 vuotta, uskollisena.
Joka 19-vuotias tajuaa että pettämällä ei mitään saa.
Aidon rakkauden pitää kasvaa puhtaista omistatunnoista ja avoimuudesta, ei salapanoista ja valheista.
lause kiteyttää kaiken oleellisen. Naulan kantaan, osui ja uppos.
olla kanssasi enempää samaa mieltä, Rakkaus tulee ja vie mennessään ja voi vaan toivoa, että se on molemminpuolista. Muuten saa sirpaleita kasata kauan aikaa. Tottakai on parempi että molemmat on vapaita, mutta ei sille tunteelle mitään voi, vaikka toinen varattu olisikin. Se tulee kun on tullakseen, eri asia on sitten miten sellaisessa tilanteessa toimitaan..
Se vie myös mennessään. Siinä vanha liitto silloin kolisten jää. Mutta, jos suhde jatkuu salailun merkeissä, ei se ole oikeata rakkautta.
jos tahtoo. Ei toiselle saa pahaa tuottaa omalla nautinnolla.
rakkautta, niin kyllä sen tieltä häviäisi kaikki esteet.
Aikahan sen sitten näyttää mitä se todellisuudessa oli. Ja sen ymmärtää vain ne, jotka ovat kokeneet muutakin kuin rakastumisen. Kukapa sitä ei olisi luullut tietävänsä, mitä tunsi...
Rakastuminen tai ehkä oikeammin ihastuminen on tunne. Vasta teot loukkaavat toista ihmistä. Aika moni pitkässä suhteessa ollut on ihastunut kolmanteen osapuoleen, mutta aina siitä ei seuraa sen enempää. Intohimohan ei oikeuta loukkaamaan toisia ihmisiä. Pettäjät ja rakastumisen tunteesta riippuvaiset ihmiset selittelevät tekojaan ikään kuin he olisivat uskollisia ihmisiä tunteellisempia ja heidän rakastumisensa olisi niin maata mullistavaa, että muiden pitää vain kateellisena hyväksyä rakastumista seuraavat teot. Tosiasiassa elämässä on aina vaihtoehtoja. Vaikka olisi kuinka ihastunut, tekoihinsa voi vaikuttaa ja toimia toisia loukkaamatta.
Rakkaus tekee hyvää ja siitä seuraa hyvää. Väärän "rakkauden" nimissä taas tehdään itsekkäitä tekoja ja levitetään pahaa oloa muille paitse ei tietenkään itselle. Tuollainen ei ole rakkautta vaan itsekästä nautinnon ja hyvänolon tunteen perässä roikkumista.
Miehet ällistyvän paljon lankeavat kuuntelemaan ja uskomaan jonkun porton mielistelyyn.
aina ensin itsekäs tunne!
Kunnes rakkauttaan saa jakaa toisen rakastuneen kanssa.
Ikävää että ei olla samaa mieltä,
mutta saahan mielipiteitä olla erilaisia.
Olen siis itsekkäästi tätä mieltä!
Sama ongelma on havaitu myös naisten osalta. Ällistyttävän helposti pääsee tekemään lähempää tuttavuutta perheellistenkin naisten pesän kanssa kunhan jaksaa jutella niitä asioita, joita tietää naisen haluavan kuulla ja malttaa kuunnella tämän arjen murheita. Tasa-arvo rulettaa tässäkin.
joopa joo, jos arki on käynyt harmaaksi omassa suhteessa, oli se lyhyt tai pitkä, on helppo rakastua johonkin toiseen, joka on samassa tilassa ja kaipaa leelian lepotuolia niinkuin sinäkin.
miksi puolustelet rakastumista. Eihän siinä ole mitään pahaa, vaan se on todella hieno juttu jos olet rakastunut. Vai ymmärsinkö väärin, oletkin rakastunut johonkin ns. varattuun.
Olen samaa mieltä... Harmi vaan että kohtasin tämän suuren rakkauden juuri nyt kun itse olen vielä avoliitossa kuten mieskin. Aika näyttää mitä tapahtuu jos tapahtuu. Ja miten jaksan odottaa..
olet avoliitossa, siksikö että ihmisen tulee olla jonkun kanssa? Puolisosi on varmasti hyvin tyytyväinen kun lopulta kuulee olleensa kulississa jossa toinen on etsinyt sitä "suurta rakkautta". Mikä tämä nykyinen sitten on? Miksi et ole rehellinen itsellesi ja kumppanillesi ja pistä peliä poikki, koska olet päätöksen henkisellä puolella jo tehnyt. Sen syvemmältä loukkaat kumppaniasi, niin ja loppupeleissä myös itseäsi, mitä pidemmälle pelleilette nykyisten puolisoidenne selän takana. Oman hyvän tavoittelu ei anna sinulle oikeutta pilata nykyisen kumppanisi huomista.
Kypsymättömiä puolisoitaan halveksuvia kurahousuja te olette.
Itsekkyyttä ja itserakkautta se on, jos vie toisen kumppanin!
vie jalat alta lupaa kysymättä.
Ainahan rakastuminen on itsekästä.
Ja ei se kato onko jonkun toisen puoliso,
tai jos joku muukin sitä jo rakastaa.
Ei rakastuminen ole mitenkään
niin valikoivaa vaan se on tunne joka vaan tulee jos osaat sen ottaa vastaan tajuat mikä tömähti.
Moneyt ihmiset ei vaan osaa tulkita mitän spontaaneja tunteitaan. Iloa ja suruakin voi tuntea spontaanisti kykenemättä hallita sitä ryöpsyä.
Jotku vaan on aina se muuri ympärillään ja oikeista tunteista eivät tiedä mitään kun kaiken voi suunnitella etukäteen ja päättää mitä tunnetta mihinkin aikoo kohdistaa.
Rakastuminen on tunnetila ja rakastaminen tahtotila.
Eiköhän suurin osa suhteessa olevista ole kumppaniinsa rakastunut ja suhde on lähtenyt siitä liikkeelle. Sen jälkeen kyse on siitä, tahtooko rakastaa kumppaniaan myös jatkossa ja jaksaako selvitellä asioita ja ongelmia, niin että suhde kestää. Sen alun rakastumisen tunteen voi aina saada takaisin, jos molemmat haluavat tehdä suhteen eteen töitä.
Jokainen pitkässä suhteessa oleva kokee ihastumisia myös ihmisiin suhteen ulkopuolella. Isonkin tunteen voi sivuuttaa, jos haluaa rakastaa puolisoaan. Toinen vaihtoehto on lähteä hakemaan aina uutta hurmiota ja suuria tunteita suhteen ulkopuolelta. Tämä tie on kuitenkin loputon ja arki tulee aina vastaan. Tällä logiikalla täytyy siis hypätä suhteesta seuraavaan kahden vuoden välein.
Tosi rakastaminen on uskollista, pitkäjänteistä ja kärsivällistä ja kestää kolhuja.